sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Cavatellit - pastantekoa kotioloissa


Jollei mistään muusta kevään tuloa älyäisi niin siitä, että pyöräilyrintamalla alkaa tapahtua. Tämä on varsinainen starttiviikonloppu, jolloin ammattilaispyöräilyä voi seurata monessa pätkässä, mikäli Eurosport kuuluu kanavavalikoimaan. Eilen ajettiin meille tutuissa Toscanan maisemissa 186 km mittainen Strade Bianche. Katsoimme siitä tunnin mittaisen jälkilähetyksen tänään. Kisa päättyi kauniin Sienan keskusaukiolle ja viimeiset parikymmentä kilometriä kärjessä ajanut Cannondale-tallin Peter Sagan sai taipua Omega Pharma -  Quick-Stepin Michal Kwiatkowskin jättäessä hänet viimeiseen mäkeen kuin seisomaan. Italian maisemat näyttivät kauniin keväisiltä, ruoho jo vihersi, mutta lehtipuut olivat vielä paljaita. 

Tänään ajettiin myös Roma Maxima-ajo, jonka voitti Movistarin Alejandro Valverde. Siitäkin kilpailusta näimme tunnin mittaisen lähetyksen ja illalla katsomme vielä Paris-Nizza-kilpailun avausetapin, jonka myötä pääsemme taas nauttimaan Peter Selinin selostuksista. Nämä kevään ensimmäiset Euroopassa ajettavat kisat ovat siitä mukavia, että niissä pääsee taas tutuksi sen kanssa, kuka missäkin tallissa ajaa, millaisilla pyörillä ja uudet spandexkuositkin esitellään. 

Tästä alkaen melkein joka viikonloppu on joku merkittävä kisa tiedossa ja noin viikon mittaisia etappikilpailujakin on useita ennen toukokuussa alkavaa Giro d'Italiaa. Niiden myötä ruuvaamme keittiötämme taas Italian, Ranskan ja Espanjan suuntiin. Tänään aloitimme pastalla, jolla tulee olemaan tämän vuotisen Giro-haasteemme pääosa. Olen tehnyt edellisinä kolmena kertanakin pastoja useita kertoja, mutta tänä vuonna aiomme päästä hiilihydraattitaivaaseen oikein kunnolla. 

Hankin äskettäin uuden pastavempeleen, joka pääsi koekäyttöön tänään. Osuin jokunen aika sitten erääseen amerikkalaiseen blogiin, jossa oli tehty cavatelli-pastaa ja hurmaannuin täysin blogaanin omistamaan cavatelli-koneeseen. Ennen kuin ehdin sanoa durumvehnä, olin jo tilannut oman cavatelli-koneeni Saksan Amazonilta, sillä sieltä sellainen suostuttiin toimittamaan tänne kauas Pohjolaan. Tällä viikolla koneeni saapui, olen ihaillut sitä päivittäin ja lukenut käyttöohjetta, joka on muutaman rivin mittainen ja sisältää yhden kuvan, teksti on huomaavaisesti italiaa. Onneksi Youtube auttoi, muutaman pätkän katsomalla pääsin kärryille, miten laitetta käytetään.

4 hengen pasta-annos

  • 300 g karkeaa pastajauhoa
  • 4 pientä kananmunaa (3 jos ovat isompia)
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
Sekoitin ainekset kulhossa ja työstin niistä kiinteän, joustavan taikinapallon. Aluksi se tuntui epätoivoiselta hommalta, kun jauhoa vaikutti olevan kananmunaan nähden aivan liikaa, mutta noin 10 minuutissa taikina antautui ja sen saattoi kääriä muovikelmuun ja laittaa jääkaappiin tekeytymään siksi aikaa, että aloitin pastakastikkeen teon.

Kun oli aika valmistaa cavatellit, nostin vanerisen leivinlaudan työtasolle. Cavatelli-laite ei tartu vaneriin, mutta keittiön työtasoon se imeytyy kiinni kuin kaurapuuro laattalattiaan. Jauhotin leivinlaudan ja otin taikinapallon jääkaapista. Työstin palloa hieman puskemalla sitä kämmenellä pöydän pintaa pitkin saadakseni taikinan sitkon kunnolla vauhtiin. Muotoilin siitä mahdollisimman tasapyöreän pallon ja litistin sitä jauhoisella pöydällä. Cavatelleja varten taikinaa ei ajeta tavallisen pastakoneen läpi, vaan taikinapallo kaulitaan alle sentin paksuiseksi pyöreäksi levyksi. On tärkeää, ettei levy takerru pöytään, joten riittävä jauhotus on tarpeen. Leikkasin taikinalevyn spiraalinomaisesti pitkäksi pötköksi alkaen ulkoreunasta. Otin pizzaleikkurin ja aloitin leikata taikinan ulkoreunaa pitkin vähän leveämpää suikaletta, kuin levy oli paksu. Käänsin kämmenellä levyä ja siirsin leikattua suikaletta pienenevän pyörylän taakse odottamaan. Leikkasin koko taikinakiekon yhdeksi pitkäksi pötköksi.



Seuraavaksi otin cavatelli-koneen ja kiinnitin sen pöytätasoon. Olisi pitänyt jauhottaa konetta samaan tapaan kuin tavallista pastakonetta, mutten muistanut. Syötin ensin pastasuikaletta väärästä päästä, eikä kone huolinut sitä. Toiselta reunalta se sitten onnistuikin ja reipasta vauhtia veivaten sain kivoja pastanökeröitä aikaan, jotka putoilivat koneen alta leivinlaudalle. Osa ei pyörähtänyt nätille rullalle, mutta suurin osa kuitenkin. Arvelin, ettei se vaikuta makuun. Levittelin kaikki cavatellit leivinlaudalle kuivahtamaan.




Kone toimi oikein hyvin, en oikein vielä hoksannut, miten saisin kaikki palaset pyörähtämään rullalle. Keitin cavatellit runsaassa reilusti suolatussa vedessä, ne kypsyivät noin kuudessa minuutissa ja nousivat veden pinnalle. Jos pastat keittäisi samantien, ilman pientä kuivatusta, ne varmasti kypsyisivät vielä nopeammin. Nyt ne eivät avautuneet rullaltaan, joten lyhyt, noin tunnin mittainen kuivatus oli paikallaan. Söimme pastan poronjauhelihasta tehdyn kastikkeen kanssa, päälle runsaasti raastettua parmesania ja tuoretta basilikaa.


32 kommenttia:

  1. Voi miten hienoja! Meillä oli näköjään samaa jauhoa :) Täällä on muuten sen verran aurinkoa ollut näkyvissä, että näkyy kaikki pöly ja likaiset ikkunat: luinkin nopeasti ensimmäisen lauseen että kuinka "pölyrintamalla tapahtuu..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää jauhoa tuo, pitää ensi kerralla Museokadulla käydessä ostaa lisää. Meilläkin paistoi aurinko hetkisen, sen aikaa, että sai annoksesta kuvan. :)

      Poista
  2. Huikea vekotin! Katselin tuollaista pitsaleikkuria muistaakseni CRC:ssa tai jossain muussa pyöränettikaupassa pari viikkoa sitten.
    Meillä näkyy vain tavis-Eurosport, joten kammenpyöritystä saa seurata vasta ruoka-aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on tosi hyvä leikkuri! Tosin Kammenpyörittäjä on pariin kertaan tuunannut sitä, ettei terä irtoa...
      Kahdeksalta alkaa ekan etapin lähetys Paris-Nizzasta, näkyyhän se teillä? :)

      Poista
  3. Onpa kiva vekotin:) Taidat olla samanlainen keittiövehjefani kuin minäkin;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joo :D Vähän liikaakin. Kammenpyörittäjä kysyi, että mitä muita pastalaatuja sillä koneella voi tehdä ja piti myöntää, ettei mitään muita :D

      Poista
  4. Nyt iski konekateus :) Hieno! Onneksi meillä on kaapit täynnä.

    VastaaPoista
  5. Näin muuten just kokkipuodissa tuon saman laitteen, en vaan tienny mikä se oli.

    VastaaPoista
  6. Saakohan peruspastakoneeseen tuommoisen lisäosan? Olenkin miettinyt ton tyyppisten pastojen salaisuutta. Onkohan italialaisen mamman keittiössä rivissä erilaisten pastahärveleiden arsenaali? Juusto kuulostaa hyvältä kastikkeelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsipelillä tuollaiset tehdään niin, että pastataikina pyöritetään pötköksi, leikataan paloiksi ja jonkunlaisella lastalla nyhtäistään rullalle, tai sitten pyöräytetään samanlaisella laudanpalalla, jolla gnoccheja tehdään. En usko, että italialaiskodeissa on rivissä erilaisia masiinoja:D Ei välttämättä yhtään.

      Poista
  7. Hauskan näköisiä! Nyt iski konekateus, tästä ei taas hyvää seuraa... :)

    VastaaPoista
  8. Ooooh mikä laite - ja mitä ihanaa pastaa!! En ole tuollaiseen laitteeseen vielä aiemmin törmännytkään, mutta eiköhän niitä nyt ala putkahdella esiin kaikkien kaappien kätköistä, kun osaan moisen perään kysellä! Sama käy muuten aina, kun opin uuden sanan. Yhtäkkiä sitä käytetään kaikkialla. Outoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kun johonkin törmää kerran, se alkaa tosiaan putkahdella siellä täällä esiin :D

      Poista
  9. Ihanan näköistä askartelua :) Kun muut yrittävät olla VHH .-dieetillä, teillä on LHH (lisähiilihydraattinen).

    VastaaPoista
  10. Mahtava masiina, mäkin haluun! Vaikken ollut aikaisemmin kuullutkaan moisista.

    VastaaPoista
  11. voi hyvänen aika näitä sun keittiöhärpäkkeitä :D!

    VastaaPoista
  12. Tekis mieli pastakonetta, mutta sitten törmäsin alla olevaan:

    ""Aah, mikä kulinaristinen nautinto, itse tehty maustettu pasta." Näin virkkoi italiaanoystäväni ja survaisi pastakoneen käteeni. Voin vaikka vannoa, että pastakone vilkaisi ystävääni ja iski silmää.

    Toisin sanoen viime Torstinpäivänä sain pastakoneen ja siitä asti elämäni on ollut yhtä h*lvettiä...

    Pastakoneen mukana tulleet käyttöohjeethan tietysti olivat ukrainaksi, venäjäksi, italiaksi, kroatiaksi ja siansaksaksi. Samoin mukana tulleet pastaohjeet; Bella ciccelis, dos kappalos sekottos centros mollos. by händylös vaivalos dos taikinos los notkuos. No mähän tein töitä käskettyä ja kasasin pöydälle jauhovuoren johon porasin kraaterin kauniille munille ja ohjeen mukaan käsineni sotkutin. Tuli hieno taikina. Ei irronnut pöydästä. Ei irronnut kaapimella, eikä vääntimellä. Pakkelilastalla lopulta irtosi pöydästä, muttei käsistä. No harjoitus tekee mestarin. Päätin ensin kasata koneen ja taistella sen jälkeen vasta uudelleen taikinan kanssa.

    Ohjeessa sanotaan: Piu vääntelös tres ruuvilos masinos (epäselvä kohta). Eli kolme ruuvia laitetaan kiinni, mutta mihin?? Ei löydy ruuveille reikiä, joten heitän ne pois.
    Ohje jatkuu: Masinos veivilös ruuvalos (taas epäselvä kohta) Mihin ********in minä sen veivin tungen?
    Ohje jatkuu: Puserros notkuos taicinos holelos masinos kai vevelös.

    Jaahas, nyt päästiin jo taikinan veivaamisen ja mä seison edelleen veivi kädessä keittiön lattialla. Ilman taikinaa. Aloitan taikinan teon alusta, tällä kertaa leivinpaperin päällä. Veivaten ja vaivaten sain kuin sainkin taikinan onnistumaan. Tai niinpä sitä tietysti tottumaton luulee. Kaikki meni hyvin siihen asti kun aloin tunkemaan taikinaa siihen veivittömään pastakoneeseen.

    Tein pikapatentin veivin kiinnittämiseksi, jeesus-teippiä, koska niitä kolmea ruuvia ei enää etsinnöistä huolimatta löytynyt roskiksen pohjalta. Veivutiveivutiveivuti, eikä mitään tapahdu. Luin lisää ohjeita: Bella händylös puskuos los taicinos masinos.

    Työnsin, työnsin, työnsin ja voi sitä onnenpäivää, kun toisesta päästä alkoi puskea ulos ihan saman näköistä tavaraa, kuin toisesta päästä sisään tungettiin.

    Veivasin taikinaa noin sata kertaa koneen läpi ja lopuksi vetäisin, tiedättehän lättänäksi spagetiksi. Keitin vettä ja kun se kiehui heitin pastat perään. Kuului kops, kun pasta köntti lävähti kattilan pohjaan ja juurtui sinne. Tiedä sitten mitä tein väärin, mutta kattila lensi kaaressa roskikseen niiden kolmen tarpeellisen ruuvin perään ja pas*akone alkuperäispakkaukseensa. Huomenna se lähtee synnyinseuduilleen.

    Täytyy soittaa ystävälleni ja kysyä miksi hän on minuun suuttunut."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hauska tarina, muttei se nyt ihan noin vaikeaa ole :D

      Poista
  13. Ihana cavatelli-laite! Minä en kuitenkaan kuulemma saisi enää hankkia lisäkoneita keittiöön. Ei kuulemma mahdu... mutta kyllä minä vielä keinot keksin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa ei ole edes moottoria, joka voisi rikkoutua! Se on varmastikin lieventävä asianhaara? :D

      Poista
  14. Onneksi ehdin pitkästä aikaa lukemaan taas tänne useammankin postauksen kerralla. Voi elämä näitä sinun laitteitasi. Kerro jälkikasvulle, että lähetän heille lämpimiä ajatuksia sitä hetkeä silmällä pitäen, kun teitä Kammenpyörittäjän kanssa joskus muutetaan vanhainkotiin ;-) Tunnetusti miehesi ei jää tässä asiassa pekkaa pahemmaksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän on pakko järjestää jossain vaiheessa massiivisen pihakirppis :D Siellä on puolen sataa polkupyörää ja kuorma-autolavallinen keittiövempeleitä! Toivon, että jotain saan siinä vaiheessa siirrettyä poikien talouksiin, kun he lähtevät omilleen. Lupaan antaa mukaan ihan kaikkea, mitä tarvitsevat, paitsi en Kitchen Aid Artesaniani.

      Poista