keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Väliviikonlopun virkistävä cocktail

Etsiskelin joku aika sitten ranskalaisia cocktail-ohjeita ja monissa vilahteli yhtenä ainesosana St Germain-niminen seljankukka- ja sitrusarominen likööri. Aiemmin olen yhdistänyt seljankukan ja Ikean niin voimakkaasti, etten ole intoutunut seljankukkajuomista lainkaan. Nyt ihastuin kyseisen likööripullon jokseenkin prameaan ulkomuotoon ja tahdoin oitis hankkia sitä meille. Eipä se ollutkaan niin helppoa. Vaasassa  kyseistä herkkua oli yksi pullollinen myytävänä, muttei yhtään lähempänä. Aivan niin liköörinhaluinen en sentään ollut, että olisin lähtenyt ajamaan Vaasaan sen tähden vaan laitoin Antin asialle. Hän tilasi pullon lähimpään Alkoon ja muutamaa päivää myöhemmin minä kävin sen hakemassa. 

Tänään minulla alkoi pieni väliviikonloppu, on pari vapaapäivää edessä. Niinpä voimme avata tuon hienon pullon ja sekoittaa siitä ja Tallinnasta tuomastamme edullisen hintaluokan samppanjasta yksinkertaisen kimaran päivän ranskalaisuudeksi. Otin ohjeen Straight to the Hips-blogista, joka nimi kertoo kyllä välillä aika paljon blogaaniudesta. Mittoja sovelsin lasin koon mukaan ja unohdin sen syötävän kukan. Sitten muistin, että niiden syötävinä pitämieni orvokkien lähelle on eilen ripoteltu muurahaiskarkotetta, joten oli vain hyvä, että unohdin. 

Seljankukkakimara

  • 2 cl St Germain-likööriä
  • 8 cl kuivaa samppanjaa
  • 1 tl sitruunamehua
  • sitruunankuorta
Mittaa ainekset lasiin ja juo. Minä osaa mitään hienoja ravisteluja tai sheikkailuja, joten jätän ne väliin. Maistoimme likööriä myös ihan sellaisenaan ja se oli paljon parempaa, kuin oli uskaltanut toivoa. Se pullo ei ehkä jää vuosiksi kaappiin odottamaan käyttöä teelusikallinen kerrallaan. Pidimme myös raikkaasta cocktailista ja se sopi hyvin hellepäivän iltaan, joka on itsekin helleilta. 



Tour de Francessa oli tänään lyhyt etappi, vain 108,5 km mittainen, mutta siinä oli vuorta kerrakseen. Katsoimme etapin lähetyksen hieman lyhennettynä ja sen ykköseksi polki Geraint Thomas ja ryhtyy johtamaan kokonaiskilpailua. Chris Froome on juuri siellä, missä ennustinkin hänen tässä vaiheessa olevan, eli kärjen tuntumassa toisena kokonaiskilpailussa, enää 1 minuutti 25 sekuntia perässä. En minä aio alkaa nurista, ainakaan paljon. Nairo Quintanassa ei näytä olevan sitä potkua, mitä kisa nyt vaatisi ja olen hieman epäileväinen, että kisa muuttuu minun sohvaltani katsottuna tylsäksi. Huomenna on legendaariseen Alpe D'Huezin nousuun päättyvä vuorietappi. Korjasin tuota Froomen eroa kärkeen, luin ensin tulosluetteloa väärin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti