sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Hei hei Espanja, La Vuelta ja churrot!

Tänään päättyy CampaSimpukan seitsemäs Espanja-haaste. Tämä on heikoin esitykseni tähän asti. Olimme yli puolet ajasta reissussa, tosin Espanjassa, jossa olisi pitänyt saada eteensä runsain mitoin paikallisia herkkuja. Ei mennyt ihan putkeen, mutta toisaalta, emmepä ole viettäneet kahden viikon omatoimimatkaa koskaan noin vähin rahoin. Emme käyttäneet rahaa ruokaan juuri ollenkaan. Nyt kotona La Vueltan viimeisinä päivinä olen tehnyt muutamia espanjalaisruokia, joilla saa hieman paikattua surkeaa esitystä. 

Samaan aikaan teen toista haastetta, jonka nimi on #suurikeittokirjahaaste. Sen aloitti Ku ite tekee-blogin Minna kesäkuussa ja sillä on oikein hyvä vaikutus ainakin minuun. Haasteen mukaisesti kokkaan rauhalliseen tahtiin kaikista keittokirjoistani ainakin yhden ohjeen mukaista ruokaa. Tämä haaste tulee kestämään pitkään, mutta eipä sillä ole takarajaakaan. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset. 

Tänään toteutuu siis kaksi haastetta, teen perinteiset La Vueltan päätöspäivän churrot ja teen ne ohjeella kirjasta, jota en ole vielä aikaisemmin käyttänyt. Kyse on Ariela Säkkisen Andalusian auringossa-kirjasta, jonka olen saanut kirjan ilmestymisen aikaan arvostelukappaleena. Päätin silloin heti, että säästän kirjan churro-ohjeen syyskuulle La Vueltan päätöspäivälle ja niin minä sitten teinkin. Olen nyt selannut kirjaa muutenkin hyvin innokkaasti, siellä on monta tuttua ruokaa, mutta vielä enemmän uusia, houkuttelevia ruokia. Ja kuvat! Ne ovat niin hienoja! 

Churrot neljälle

  • 3,5 dl vettä (lisäsin myöhemmin desin lisää)
  • 3 rkl öljyä
  • 250 g vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 2 rkl sokeria
  • 0,5 tl suolaa
  • hieman appelsiinin kuorta hienona raasteena
  • 1 tl jauhettua vaniljaa
  • ripaus kanelia
  • 0,5-1 l neutraalia kasviöljyä paistamiseen (riippuen kattilan koosta)
Ainesosaluettelon lopussa ennen öljyä on omia lisäyksiäni, sen mukaan mitä Ariela suositteli tuomaan vielä lisää makua churroihin. Taikina poikkeaa aikaisemmin käyttämästäni ohjeesta aika paljon. Tähän taikinaan ei tule lainkaan kananmunia ja voin sijaan käytetään öljyä ja paljon vähemmän sitäkin. Myös leivinjauhe ja ruokasooda ovat uusia aineksia ja toivoin niiden auttavan taikinan pursotettavuudessa, en ole onnistunut aikaisemmin saamaan churroihin kovinkaan teräviä "kantteja".

Taikina oli hyvin helppo valmistaa. Vesi ja öljy kiehautettiin ja sen jälkeen kaikki kuivat ainekset sekoitettiin nesteeseen. Taikinasta tuli hyvin tanakkaa ja sen vuoksi pursotinpussin olikin syytä olla hyvin tukevaa muovia tai kuten minulla, ammattikäyttöön tarkoitettua vahapintaista kangasta (tai onko se kangasta, en tiedä, ehkä se on muovia sekin, muttei sellaista muovipussimuovia) Tyllankin oli parasta olla metallinen, muoviset eivät ole päteviä näin paksun taikinan pursottamiseen. Käytin Arielan neuvosta 12 millistä tähtityllaa. 

Kun taikina oli hieman jäähtynyt, sulloin sen pursotinpussiin ja kun oli aika paistaa churrot, kuumensin öljyn 170 asteeseen. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa puristaa taikinaa leivinpaperille ja siitä kumota churrot öljyyn. Näin voi saada suoria churroja. Jos pursottaa, etenkin pehmeämpää taikinaa suoraan kuumaan öljyyn, tahtoo churroista tulla kiemuraisia, mutta eihän sekään mitään haittaa. Käytin itse asiassa pieniä voileipäpapereita, ne ovat noin postikortin kokoisia paloja paperia, joita voi käyttää eväsleipien välissä, olen ostanut joskus sellaisia monen sadan kappaleen paketin Lidlistä. Niiltä oli helppo kellauttaa churrot yksitellen öljyyn.

Nyt pitää kyllä sanoa, että alkuperäisin mittasuhtein taikinasta tuli niin paksua, ettei minun voimani riittäneet pursottamiseen. Minun oli otettava taikina pois pursotinpussista yleiskoneen kulhoon ja lisättävä siihen vettä. Olin saanutkin sen neuvon Arielalta yksityisesti kaiken varalta. Sekoitin taikinan leipätaikinan sekoittamiseen käyttämälläni vatkaimella. Lisäsin noin desin vettä ja sen jälkeen taikina oli pursotettavissa, joskin erittäin tukevaa edelleen. Mutta tähtityllan tekemät "vekit" pysyivät hyvin ja churrot oli helppo kipata öljyyn. 

Uppopaistoin churroja muutaman minuutin, kunnes ne olivat kauniin ruskeita. Nostin ne reikäkauhalla talouspaperin päälle lautaselle. Heti kun ne olivat hieman kuivahtaneet, kierittelin ne sokerin ja kanelin seoksessa.

Nämä churrot olivat hyvin autenttisen makuisia ja rakenne oli hyvä, kuori rapea ja sisus kunnolla kypsä! Söimme churrot paksuun suklaakastikkeeseen dipattuina ja annoksesta tulleet noin 25 churroa katsosivat nuorten miesten vatsoihin melkoista kyytiä. Luulen, että käytän jatkossakin tätä ohjetta, ehkä vielä hieman enemmällä nestemäärällä.


La Vueltan viimeinen Madridiin päättyvä etappi on meneillään. Aurinko paistaa ja Alberto Contador näyttää onnelliselta ja iloiselta. Muutaman tunnin kuluttua ajajat tulevat maaliin ja kisa on ohitse. Joillakin kausikin on ohitse, joillakin koko ura päättyy tähän päivään. CampaSimpukan vuotuiset pyöräilyyn liittyvät haasteet ovat myös nyt ohitse ja meillä on edessä täysin vapaat kädet sen suhteen millaisia ruokia teemme ja bloggaamme.


7 kommenttia:

  1. JEIIIIIII <3 Olen muy, muy onnellinen että tykkäsitte! Tuo tarkka vesimäärä vaihtelee tosiaan vähän jauhoista ja päivästä riippuen...) Kannattaa tosin ehdottomasti käyttää vaakaa niiden punnitsemiseen eikä arvioida desimittojen painoja, koska niiden heitto voi olla aikalaila paljonkin.

    Gracias!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, vaaka on todella ahkerassa käytössä CampaKeittiössä. Kun siihen tottuu, ei sitä pidä ollenkaan vaivalloisena mitata aineksia painon mukaan. Oli tosi hauska tehdä churrot uudella taikinalla ja uskon, että nämä olivat paljon "oikeammat" kuin aikaisemmin tekemäni. Ja monta muuta ohjetta on jo merkittynä kokeiluun, nyt kun kokkausvapaat alkoivat! Välimeren keittiö on aina ollut lähellä sydäntäni.

      Poista
    2. no näähän niin jään kyyläämään :-)

      Poista
  2. Churrot on kyllä todella hyviä kun ne on hyviä, mutta harvoin olen priimoja saanut. Enkä siis koskaan ole kokeillut itse, mutta joku kerta sen teen. Kiitos vinkistä että tämä olisi hyvä resepti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli kyllä hyvin samaa tuntumaa kuin juuri Rondassa syömissämme. Ja caminolla söin muutamia todella erinomaisia churroja pohjoisosassa maata, ne olivat erilaisia rakenteeltaan. Etenkin eläkeläisväestön suosimassa paikassa kävi kuhina aamulla :D Sopeuduimme siskoni kanssa sinne oikein hyvin!

      Poista
  3. Omnomnom! Maistuis ;)
    Luin kerran että nuo voisi tehdä ihan uunissakin ilman että maku kärsii. Tiedä sitten? Mä en muuten tykännyt siitä suklaakiisselistä mitä caminolla sain churrojen kanssa, olisin halunnut ihan vaan sulatettua suklaata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole uunissa kokeillut tehdä. Me saimme caminolla ollessamme vinkin yhdestä churropaikasta ja se olikin kyllä erinomainen, en vain enää muista mikä kaupunki se oli. :D Siellä oli oikein paksua kaakaota, johon churrot dipattiin.

      Poista