tiistai 23. toukokuuta 2017

Mozzarella potenssiin kymmenen


Tämän vuoden Italia-haasteen aikana mozzarellaa  on kulutettu tässä taloudessa enemmän kuin viikossa on päiviä, mutta uskon vakaasti, ettei mozzarellaa voi syödä liikaa, eikä siihen voi kyllästyä. Jos kuitenkin tuntuisi siltä, että jonkunlainen kyllästymisen tunne lähestyisi, niin tässä tulee ohje, jolla mozzarella kohotetaan ylempiin kerroksiin ja taas maistuu! Puolahan on toinen kotikieleni (not), joten ohjeen toteuttaminen etänä ei tuottanut vaikeuksia.

Marinoitu mozzarella 2-4 syöjälle

  • 2 palloa mozzarellaa, mitä parempaa sen hyvempää
  • 2 rkl viinirypäleensiemenöljyä (joo, ihan tosissaan)
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • tuoretta basilikaa
  • hieman valkosipulia
  • 1 tl fenkolinisiemeniä
  • sitruunan kuorta
  • jotain muuta, mistä en tiedä
Hommahan hoitui niin, että pyysin Antti marinoimaan mozzarellaa ollessani itse töissä. Hän vastusteli senkin verran, että kysyi "miten?".  Laitoin kuvan ohjeesta googlenglanniksi käännettynä ja vinkkasin ohjeen viinirypäleensiemenöljyä löytyvän pantryn yläkaapista. Tosiaankin, sellaista olen jostain ostanut, enkä koskaan keksinyt sille mitään käyttöä. Onneksi sitä ei ole kauhean suurta pulloa. 

Kun pääsin töistä löytyi jääkaapista rasia, jossa oli kauniisti marinoitua mozzarellaa. Olipa vielä vakuumiastiassa, joten mozzarellalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin upota yksityiseen makumaailmaansa.

Sommittelin revityt mozzarellapalat vadille, halkaisin muutamia erivärisiä kirsikkatomaatteja seuraksi ja leikkasin pari sämpylää viipaleiksi. Siitä saimme mukavan iltapalan äitienpäivän iltaan. Ensimmäisessä suupalassa maistui fenkoli voimakkaimmin, mutta sitten pääsivät esille muutkin yrtit, sitruuna ja öljyt. Kuvittelin jopa maistavani rypäleensiemenöljynkin! Rapean leivän kanssa mitä parhain herkku. Kävisi hyvin antipastovadille, italialaiselle tunkutarjottimelle, noutopöytään tai retkievääksi purkkiin pakattuna. Suosittelen.

Vaikka tämä herkku syötiin jo yli viikko sitten, jemmasin ohjeen tähän reissumme aikaiseen postaukseen, jolloin omassa keittiössämme ei kokata italialaista ruokaa. 




Tämä loppuosuus on kirjoitettu Évorassa, eteläisessä Portugalissa. Vietän siestaa, sillä ulkona on 33 astetta lämmintä, mikä on noin 20 astetta minun mukavuusalueeni yläpuolella. Antti on lämmittelemässä kameransa kanssa pitkin Unescon maailmanperintölistalle kuuluvan kaupungin katuja  ja minä nautin ilmastoinnista ja Babybel-juustopalleroista. Tämä menee niin oikein kuin voi. Giro d'Italian lähetys näkyy hotellin minimaalisesta televisiosta, portugaliksi selostettuna tietysti. Huomaan, ettei portugalintaitoni ole aivan niin korkealla tasolla kuin kuvitelin. Osaanhan sanan kiitos ja viinitarha, mutta sillä ei kovin pitkälle pötkitä. Viimeisellä viikolla Italiassa näytään ajettavan vuoristossa, lunta kuin Saariselällä, mutta pääsee sieltä ylhäältä näköjään melkoista haipakkaa alaskin. En ole aivan viivalla siitä, kuka johtaa ja miten Nairolla menee, mutta ei se niin vaarallista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti