lauantai 23. heinäkuuta 2016

Täytettyjä kukkia

Ennen frittiä


Olen varmaan viisi vuotta aikonut tehdä täytettyjä kurpitsankukkia. Kun niitä sanoo zucchinin sijasta courgeteksi, niin saadaan päivän ranskalaisuuskin hoidettua. 

Täytetyt kurpitsankukat

Täyte

  • 8 kurpitsankukkaa
  • 0,5 purkkia ricottaa
  • puolikkaan sitruunan mehua
  • sitruunan kuori raastettuna
  • tuoretta minttua ja persiljaa
  • suolaa ja pippuria
  • edellispäivän kala-aterialta jäänyt jogurttikastikkeen loppu, noin 0,5 dl

Frittitaikina

  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl valkoviiniä
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • vähän sitruunan kuorta raastettuna
  • ripaus suolaa ja pippuria

Paistamiseen

  • rypsiöljyä uppopaistamiseen 
Sekoita täytteen ainekset kulhossa tasaiseksi massaksi, säädä sen paksuutta sitruunamehulla niin, että se on hyvin pursotettavissa, mutta aika tanakkaa kuitenkin. Pursota täytettä isolla tyllalla kukan sisälle ja pyöräytä varovasti kukat lehtien kärjet takaisin kiinni. 

Tee friteeraustaikina sekoittamalla ainekset tasaiseksi, säädä senkin paksuutta viinin määrällä, niin että taikina on melko paksua.

Kuumenna öljyä padassa tai kattilassa niin paljon, että sitä on muutaman sentin korkeudelta astiassa. Kuumenna kunnes lämpötila on 160-170 astetta.

Kasta täytetyt kukat yksi kerrallaan taikinassa ja nosta ne pois pehmeäkärkisillä pihdeillä taikinasta, valuta hieman ja laske kuumaan öljyyn paistumaan muutama kerrallaan. Minä laitoin kolme kerrallaan, uppopaistoin pienehkössä pannussa. Kun kukkien taikina pinta on kummaltakin puolelta kauniin värinen, nosta kukat paperin päälle valumaan. Syö heti kuumana.


Joku kukista oli joko vähemmän raikkaan tuore tai sitten jotain eri lajiketta, se maistui selkeän kitkerälle, pari maistui enemmän kukkaiselle, loput sitten muuten vain oikein hyvälle. Rakenne oli hyvä heti paistamisen jälkeen, noin puolen tunnin kuluttua taikinakuori oli melko pehmeää, eikä enää niin mukavaa syödä. Nämä sopisivat hyvin alkuruoaksi ja täytteen makua säätelemällä voi päästä erilaisiin makumaailmoihin. Muutoin söimme ranskalaisia juustoja, nekin olivat hyviä. Tai no sinihomejuusto ei ollut kauhean pahaa. 



Tour de Francen toiseksi viimeisellä etapilla oli märkä sää, vettä satoi oikein kunnolla. Lukuisia nousuja ja laskuja sisältänyt keskipitkä etappi ei muuttanut kokonaiskilpailun johtajan asemaa, Chris Froome on käytännössä voittaja ennen huomista seremoniallista päätösetappia Pariisissa. Toki sekin on maaliin ajettava. Tämän päivän voittaja oli Movistarin Ion Izaguirre. 

2 kommenttia:

  1. Teillä onkin ollut oikein kunnon kevyt kenttälounas.
    Ajotaival oli ihan mielenkiintoista seurattavaa säävaihteluineen ja nousuineen ja laskuineen pitkin pikkuteitä.
    Viimeinen päivä on tylsänlainen ja on helppo keksiä parempaakin tekemistä.
    paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ateria oli merkillisen täyttävä :D Vaikken muka syönyt kuin muutaman pienen juustopalan :D

      Tänä vuonna Tour oli paikoin ihan älyttömän jännä ja uudenlaista ajamista edustava, mutta tosiaan vähän liian aikaisin ratkennut. :) Odotukset korkealla Vueltan suhteen, jos vaikka Alberto olisi parantunut ja Nairo rohkenisi ajaa reippaammin.

      Poista