perjantai 1. heinäkuuta 2016

Karitsaa haudutuspadassa Touria odotellessa

Minä olen oikea metsämansikka!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Nyt ei ole varsinaisesti pitkään haudutettavien liharuokien kuumin sesonki, mutta yritän käyttää pakastimessa olevia tuotteita sen sijaan, että ostaisin uutta ruokaa kaupasta. Pääsiäisen alla sain Familian paketissa luuttoman karitsanpaistin, jota en pyhiksi valmistanut, koska en ollut kotia lähelläkään. Nyt otin lihapalan sulamaan alkuviikosta jääkaapin nollalaatikkoon. Eilen aamuna se oli vielä kohmeinen, mutta haudutuspatani Crock Pot kesytti paistin päivän kuluessa nyhtökuntoon. En käyttänyt mitään erityistä reseptiä tähän ruokaan, vaan valmistin sen ns. omasta päästä.

Karitsaa haudutuspadassa

  • noin 1,2 kg karitsan luuton paisti
  • märkärub: loraus oliiviöljyä, suolaa, pippuria, valkosipulitahnaa, sipulitahnaa, chilihiutaleita, worchesterkastiketta
  • 1 dl demi glace-kastikepohjaa
  • vettä sen verran, että paisti oli 2/3 liemessä
Leikkelin lämmenneestä paistista hieman rasvoja ja kalvoja pois. Sekoitin kulhossa kostean rubin ainekset. Olin tosi laiskalla päällä, enkä hakenut mitään yrttejäkään ulkoa. Pyörittelin paistipalan jokapuolelta tahnassa, joka aineksista muodostui. Nostin paistin haudutuspataan. Kaadoin päälle vettä ja otin vähän litran demi glace-purkista, jonka sain toukokuussa HKScanin vierailulta kotiintuomiseksi. Sisältö oli hyytelömäistä vahvaa tavaraa. Viiniäkään en jaksautunut hakemaan, joten hyvin vähin krumeluurein laitoin lihan kypsymään high-asetuksella aluksi kuudeksi tunniksi aamulla yhdeksän aikaan. 

Puolilta päivin käänsin paistin toiselle kyljelle ja kahden aikaan kokeilin, joko se nyhtyisi. Vielä piti jatkaa kypsentämistä. Puoli neljän aikaa haarukka oli juuri sopiva ase, liha oli hyvin irtoavaa. Nostin lihan useammassa palassa suurelle leikkuulaudalle, se nimittäin hajosi nostettaessa ja nyhdin sen haarukoilla suikaleiksi. Kalvot ja rasvat olivat hävinneet olemattomiin. 


Mietin miten lihan oikein tarjoaisin ja päädyin tekemään siitä pikaragùa. Keitin pastaa noin 150 g. Silppusin kaksi uutta sipulia varsineen ja pilkoin yhden suuren pihvitomaatin. Lorautin oliiviöljyä pannulle ja haudutin sipulia ja tomaattia hetkisen aikaa. Lisäsin noin puolet nyhtölihasta pannulle ja otin haudutuspadasta lientä kauhallisen mukaan. Maustoin vielä lisää ragùa suolalla ja pippurilla. Taaskaan en viitsinyt hakea ulkoa yrttejä, sillä satoi. Kaadoin kypsän pastan vadille ja päälle ragùn, päälle murustelin pienen palan fetaa, jota oli jäänyt jääkaappiin. 


Liha oli erittäin mureaa ja maukasta, söimme sitä mielellämme pastan kanssa. Toisen puolen voisin tehdä paimenenpiiraaksi huomenissa. Kiitos Familialle tästä karitsanpaistista, oli mukavaa että se oli luuton ja pakkauksessa oli oikein nimeä myöten kenen tilalta se oli peräisin.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.


Eilen katselimme Eurosportilta koosteita viime vuoden Tour de Francesta, tämän vuoden Girosta ja muutamia ajajakohtaisia henkilökuvia. Illalla oli myös tämän vuoden Tourin joukkueiden esittely. Päivän ohjelmien parissa pääsikin hyvin jo Tour-tunnelmiin. Kilpailu alkaa lauantaina meille tutuista maisemista Mont-Saint-Michelistä ja ensimmäinen etappi päättyy lempparipaikkaamme, Utah Beachille. 


Tänään aion selailla ranskalaisen keittiön kirjojani ja käydä lävitse foodgawkerin French-kansioni, jossa oli toistasataa ohjetta, joissa on ainakin joku ranskisvivahde. Tälle kuudennelle Ranska-haasteelleni en ole ottanut mitään varsinaista teemaa, vaan yritän keskittyä siihen, että saisin jokaiselle kisapäivälle ranskalaisaiheisen ruokapostauksen blogiin. Pieniä kesäisiä reissuja on tiedossa, joten niille päiville saatan tehdä ajastetun postauksen, tai tehdä jotain pientä syötävää ja juotavaa. Olen koittanut kannustaa itseäni viimein kokeilemaan croissantien tekemistä. Olen aikonut vasta viisi vuotta tehdä sen. Yllyttäkää, kertokaa sen olevan mahdollista ja että tekin teette niitä kaiken aikaa!

4 kommenttia:

  1. Kyllä Kivistössä leivotaan croissanteja joka viikonloppu aamiaispöytään, helppoa ja vaivatonta kuin heinänteko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sen minä nyt arvasin muutenkin! :D

      Poista
  2. Kerran olen croissantteja tehnyt itse. Ihan hyviä ne oli, mutta ei todellakaan kaiken vaivan väärtejä. Yhden kokeilun jälkeen olen ostanut croissanttini valmiina taikinana säilyketölkissä.

    Mä en kerkee kattomaan tourin starttia, kun pitää lähtee viemään koiraa uimaan kouvolaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun vaan tulisi sen verran aikaa, että voisin askaroida niitä voisarvia... Sen ohjeen mukaan, joka minulla on ollut valittuna jo viisi vuotta, siihen menee kolme päivää! Kaksi ainakin :D

      Poista