maanantai 21. maaliskuuta 2016

Maanantaina Helsingissä



Suuri seikkailuni on alkanut, tosin olen päässyt vasta Helsinkiin asti. Kammenpyörittäjä lähti varmistamaan, että todellakin poistun maasta, sitä ennen vietämme minilomasen Helsingissä. Mitä minilomasella tehdään? No, tietysti syödään!

Minä otin tavanomaiset päiväunet automatkalla Helsinkiin, jonne päästyämme majoituimme pitkällisen hotellibingon jälkeen strategisesti järkevästi Scandic Parkiin Mannerheimintielle. Sijainti oli päivällispaikkaamme ajatellen mitä parhain, sillä olin varannut meille pöydän Careliasta, jossa söin viimeksi vuosi sitten sauvajyväsen kanssa. Olimme  perillä Helsingissä pari tuntia aikaisemmin kuin olin laskeskellut (ei johtunut ylinopeudesta), joten soitin ravintolaan ja kysyin oliko varaus muutettavissa aikaisemmaksi. Onneksi oli, olimme kumpikin tosi nälkäisiä ja oli mukava ajatus, että pääsisimme ajoissa nukkumaankin.

Päivällinen Careliassa oli sanalla sanoen onnistunut. Ei siitä muuta oikein voi satuilla. Aivan mainiosta istumapaikasta jokaiseen lautaselliseen ja lasilliseen kaikki oli joka euron arvoista. Kaksi tuntia myöhemmin kävelimme tyytyväisinä nuo muutamat kymmenet metrit hotelliin, vailla ähkyä onnellisina. Tällaista pitää ruoan ollakin! Söimme etanoita, tartaria, kaninkoipea, possunniskaa, juustoja, sorbetteja, hapankirsikoita ja päärynää. Jokainen lautanen vaihtoi paikkaa pöydässä välillä kaksi kertaa, välillä jääden ensimmäisen vaihdon jälkeen vastapuolelle. Ruokiin yhdistetyt viinit olivat päteviä ja sopivia, ei mitään kummallisuuksia. 





Tarjoilu Careliassa on minua miellyttävää, asiakasta ei immarrella, muttei olla välinpitämättömiäkään. Juuri sellaista sopivaa huomiomista, mitä kiireen keskenkin pitää asiakkaalle osoittaa. Lautasten tilannetta seurattiin ammattitaidolla, eikä meillä ollut sen kummemmin kiireen kuin tylsistymisenkään tunnetta, kaikki sujui sopivalla vauhdilla.



Ateria kahdelle Careliassa maksoi tällä kertaa 232 euroa, siihen sisältyi kolme ruokalajia + yksi jaettu juustolautanen, sekä juomina alkuun samppanjaa ja  viinit ruokalajeille. Kahvia emme ottaneet. Vedestä ei viisaasti laskutettu. Careliaan menemme suurella todennäköisyydellä uudelleenkin, kun vain osumme kulmille.

Lisään tämän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme.

4 kommenttia:

  1. Ja vielä; Turvallista, voimistavaa, kasvattavaa ja henkeyttävää Caminoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nanna, noita aina tarvitaan! ;)

      Poista
  2. Meidän tytsy muistelee Careliaa aina kun puhutaan ravintolaan menosta. Hänen mielestään paikka vaan oli ihan super.
    Iloa matkallesi!

    VastaaPoista
  3. ja taas (!) olet ihan tuossa kulmilla ollut! olisiko paikallaan seuraavalla kertaa vaikka yrittää sattua sinne ihan samaan aikaan :-)? Ihanaa ja valoisaa reissua!

    VastaaPoista