keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Matkaevääksi


Sana ei katoaa sanavarastostani heti, kun minulta pyydetään jotain ruokaan liittyvää (paitsi kilpailut, joihin en osallistu enää, sillä en keksi niihin koskaan mitään omaa, enkä kehtaa röyhkeästi lainata). Jokunen viikko sitten ystäväni Karmiina kysyi minulta kesken simulaation, voisinko tehdä hänen ystävänsä jäähyväisbileisiin muutaman salaatin uudenvuoden aattona. Sitä ennen hän kyllä kysyi asiallisesti oliko meillä suunnitelmia kyseiselle ajalle. Eihän meillä ollut, ei edes mitään viimetipan hosuntoja, kuten viime vuonna. Lupauduin hommaan hetken mietittyäni ja muutaman päivän kuluttua aloin kysellä vähän tilaisuuden speksejä.



Minulla ei ole mitään keittiöalan koulutusta, eikä kokemustakaan kotikokkailuja kummemmin, mutta työpaikan vapaa-ajan tilaisuuksiin olen yhdessä kollegoiden kanssa tehnyt ruokia noin 20 hengelle. Oman porukan kanssa sitä on aina vähän rennommin, eikä se ole niin kamalaa, jos joku menee totaalisesti pieleen, tai ei vain maistu. Nyt oli pelkokerrointa huomattavasti enemmän.

Vierasmäärän kerrottiin olevan noin 30 henkilöä, niin miehiä kuin naisiakin, paljon liikkuvia ihmisiä, joille ruoka maistuu. Sain itse päättää tietyn budjetin puitteissa, mitä tekisin ja koska kyse oli Amerikkaan muuttavan henkilön bileistä, ajattelin kellahtaa teemassa sinne suuntaan. Kyselin neuvoja ystävältäni sauvajyväseltä, sillä hänellä on kokemusta rapakon takana asumisesta ja hän sanoi suunnitelmieni olevan sopivia. 

Päätin koota salaattipöydän, jossa olisi tarjolla waldorfin salaattia, cole slawta ja taboullehia, joka ei Amerikkaan tietenkään viittaa, mutta on ruokaisaa ja edullista tehdä isojakin määriä. Jälkiruoaksi päätin leipoa red velvet cupcakeja. Minulla ei ollut oikein mitään käsitystä, mitä raaka-aineet 30 hengen salaattipöytään maksaisivat, mutta annettu budjetti riitti lopulta todella hyvin ja jäi ylitsekin. 

Tein ostokset eilen kahdesta kaupasta ja aloitin valmistelut eilen illalla niistä ruokalajeista, joille maustuminen olisi välttämätöntä ja ajankäytöllisesti järkevää. Jätin leipomiset tähän aamuun. Koska bileet oli tarkoitus pitää jossain muualla kuin kenenkään kotona, eikä tietoa kattauksesta ollut käytettävissäni, päätin pakata kaikki ruoat suurimpiin löytämiini foliovuokiin. Näin ei jäisi mitään kulhoja palauteltaviksi. Aivan ensimmäiseksi laitoin uuniin kaksi valmiiksi suolattua suurta kalkkunanrintaa. Paistoin ne 67 asteen sisälämpöön ja peittelin sitten folioon jäähtymään. Illemmalla leikkasin lihapalat pieniin kuutioihin. Ne sopisivat yhteen waldorfin salaatin kanssa, mutten halunnut sekoittaa niitä salaattiin, vaan sen saisivat vieraat tehdä itse. Ehkä mukana olisi kasvissyöjiäkin, joten olisi mukavampaa, ettei lihaa ollut sekoitettu suureen salaattiannokseen. 

Jatkoin hommia taboullehilla, johon käytän aina Soppaa ja silmukoita-Marjan mahtavaa ohjetta, johon tutustuin jo ensimmäisenä blogikesänä ensimmäisessä blogaanimiitissäni. Olen tehnyt tätä oivaa massaruokaa perhejuhliimmekin monta kertaa. Lisäsin ohjeeseen punaisia linssejä, sillä koitan opetella linssien käyttöä ja paketti osui silmääni (ei kirjaimellisesti) pantryn hyllyltä. Muuten noudatin alkuperäistä ohjetta. Tein couscoussalaatin suurimpaan kulhooni kilon paketista kuivaa couscousia ja annos juuri ja juuri mahtui turpoamaan astiassa. Taboullehia tuli kaikkiaan kaksi kolmen litran vuokaa aivan täyteen.



Toiseksi tein talouden suurimpaan kattilaan megalomaanisen annoksen cole slawta sauvajyväsen ohjeella, ainoastaan pähkinät jätin pois, sillä pelkään pähkinäallergiaa enemmän kuin joulupukkia lapsena. Käytin annokseen 3/4 valkokaalta, puolikkaan punakaalin ja kilon porkkanoita, sekä muutaman kevätsipulin. Silppusin kaikki Kitchen Aidin food prosessorilla raasteeksi, jota tuli kymmenen litran kattila yli puoleen väliin. Kastikkeeksi sekoitin purkillisen majoneesia ja puoli kiloa turkkilaista jogurttia ja maustoin kastikkeen sauvajyvästä totellen. Oli aikamoinen homma sekoitella kaikki ainekset kunnolla sekaisin. Maistelin slawta huolella ennen kuin jätin sen kylmään tekeytymään yön ylitse. 

Veivaa, veivaa!

Jonna teki viime keväänä ihanaa labnehia, jota minäkin matkin heti seuraaviin työpaikan kemuihin. Nyt päätin tehdä sitä suuren annoksen leivän kaveriksi. Laitoin illalla kaksi kiloa (!) turkkilaista jogurttia valumaan juustokankaaseen ja siivilään. Yön aikana jogurtti kiinteytyi huomattavasti ja kulhon pohjalla oli heraa noin puoli litraa. Epähuomiossa hulautin heran aamulla viemäriin, mutta sen olisi hyvin voinut käyttää leipätaikinan nesteeksi. Tänään viimeistelin labnehin kippaamalla sen kankaasta kulhoon ja sekoittamalla rivakasti. Jonna suolasi oman tahnansa jo valutusvaiheessa, minä vasta lopuksi. Laitoin mukaan hyviä suolakiteitä ja sekoitin kunnolla. Levitin tahnan suureen foliovuokaan ja lurittelin päälle hyvälaatuista oliiviöljyä. Myllystä hieman pippuria ja väriksi turkkilaista pul piber-mausteseosta ja pikkuisen tuoretta basilikaa. Tämä tanakka tahna sopii dipiksi kasviksille yhtä hyvin kuin leivän päällekin.

piti käyttää kaksinkertaista vuokaa, kun pienempään ei ollut kansia
Tälle aamulle jätin kaikki leipomiset ja loput salaateista. Waldorfin salaattia en ole usein tehnyt, enkä muistanut sen säilyvyyspuolta, joten ajattelin olevan viisainta tehdä se vasta viimetipassa. Tälle salaatille on ohjeita vaikka kuinka paljon, minä halusin käyttää varsiselleriä, vaikka monissa ohjeissa käytetäänkin juuriselleriä. Sen kanssa en ole oikein sinut. Käytin salaattiin kaksi nippua varsiselleriä, kaksi kiloa pink lady-omenia, rasiallisen kivettömiä vihreitä rypäleitä ja kastikkeeksi turkkilaisen jogurtin ja majoneesin sekoitusta. Mauksi vielä hieman suolaa, sokeria ja pippuria. Pähkinät pakkasin erikseen pussiin allergioiden pelossa. 

Veivaa, veivaa, osa 2!


Ennen waldorf-touhuja leivoin. Tein litran nestemäärään suuren leipätaikinan, johon tuli hienojakoisia sämpyläjauhoja ja vehnäjauhoja. Annoin  taikinan kohota kunnolla ja leivoin siitä kaksi pyöreää leipää, jotka viiltelin annospaloihin samaan tapaan kuin usein tekemäni aurinkoleivät. Paistoin leivät yhtä aikaa kiertoilmalla ja ne kohosivat komeiksi uunissa. Ennen paistamista olin öljynnyt leipien pinnat kevyesti ja sirotellut päälle seesaminsiemeniä. Pakkasin leivät jäähtyneitä paperiin ja kirjoitin päälle käytetyt ainekset. Kuvia näistä jättileivistä ei tullut otettua. 

Minun käsitykseni mukaan red velvet cake on perin amerikkalaista. En ole koskaan tehnyt sellaista. Olen vankasti sitä mieltä, että lahjattomat harjoittelevat, joten suinpäin halusin nyt kokeilla red velvetiä, mutten suuren kakun muodossa, vaan annospaloiksi sopivina cup cake-muotoisina. Olen hyvin kokematon pursottaja ja koristelija, joka kaiken lisäksi suhtautuu lievällä epäluulolla amerikkalaistyylisiin frostingeihin, mutta sellaisen nyt päätin kuitenkin laittaa kakkuihini. Luin ohjeita monesta paikasta ja katsoin jonkun Martha Stewartin opetuslapsen videonkin red velvet cup cakejen leipomisesta, mutta loppujen lopuksi otin taikinaohjeen Valion sivuilta. Tein taikinan kolminkertaisena, mutta kuorrutuksen kaksinkertaisena, koska olin ostanut tuorejuustoa liian vähän. Onneksi se ei haitannut mitään, sillä kuorrutetta jäi ylikin, en kertakaikkiaan saanut itseäni pursottamaan sitä aivan niin paljon kuin ohjeessa.

Jo ennen joulua tilasin Confetti-nettikaupasta Amerikka-teemaan sopivia sinisiä, punaisia ja valkoisia muffinivuokia ja minikokoisia Amerikan lippu-koristetikkuja. Sain ne nopeasti muutamassa päivässä, mikä ilahdutti minua kovasti! Paistoin cup caket kolmessa erässä, sillä halusin käyttää muffinivuokaa paperisten vuokien tukena ja vuoassani on vain 12 kolosta. Taikina ei onneksi mennyt odottamisesta miksikään. Kakut nousivat hyvin ja olivat sopivan kypsiä 20 minuutin paistamisen jälkeen. Nostin kuumat kakut toisiin tyhjiin paperivuokiin, erivärisiin kuin missä olin ne paistanut. Toinen paperivuoka suojaisi kakkuja kuljetuksessa. Annoin kakkujen jäähtyä kunnolla, tein kaikenlaisia muita juttuja ensin valmiiksi, sillä pursottaminen ja koristelu suorastaan pelottivat minua. 

Tein kuorrutuksen muuten ohjeen mukaan, mutta minulla oli maustamatonta Philadelphiaa tuorejuustona,  maustoin sen sitruunamehulla ja unohdin vaniljan. Hieman tutisevin käsin lapoin kuohkean kuorrutteen pursotinpussiin, johon olin laittanut isoimman tähtityllani. Olen tehnyt sillä vain pari kertaa marenkeja. Päätin heti, etten tee paksua, koko kakun pintaa peittävää kuorrutusta, koska frosting oli tosi tuhtia tavaraa. Kokeilin ylijäämäkakkuun pientä ruusukkeen tapaista kuorrutetta ja se onnistui ihan kohtuudella, joten tein sellaiset sarjatyönä kaikkiin kakkuihin. Päälle tökkäsin miniliput ja olin kakkuihin oikeastaan aika tyytyväinen. Kammenpyörittäjä löysi sopivan korkean pahvilaatikonkin, johon sain mahtumaan 35 red velvet cupcakea lippuineen päivineen.


Koska minulle jäi vähän aikaa ja tarvikkeita, tein vielä pari salaattia, joista ei riittäisi isoa annosta kaikille, lähinnä pikkulisäkkeiksi kolmen litran vuoalliset. Ensimmäiseen marinoin punasipuleita samaan tapaan kuin kesäiseen perunasalaattiin ja sekoitin marinoidut sipulit tomaattiviipaleisiin, sillä olin ostanut tomaatteja budjettirahoillani enemmän, kuin sain menemään muuten. 



Toiseksi extralisäkkeeksi tein fenkolista ja ruusukaalista lämpimän, mutta jäähtyneenä tarjottavan lisäkkeen. Suikaloin kaksi fenkolia ja kilon ruusukaalia. Haudutin ensin fenkolisuikaleita oliiviöljyssä muutamia minuutteja, että ne hieman laiskistuivat. Ropsautin niille hieman sokeria, suolaa ja pippuria. Siirsin suikaleet odottamaan kulhoon ja käytin sitten ruusukaalisuikaleet pannulla nopeasti, noin minuutin verran, että ne ihan vähän ehtivät pehmetä. Yhdistin silput ja sekoitin ne kunnolla. Tein marinadin niille oliiviöljystä, sitruunamehusta, siideriviinietikasta ja hunajasta, jonka vielä maustoin suolalla ja pippurilla. Sekoitin marinadin kasvissilppuun. Puolitin yhden suuren granaattiomenan ja taistelin siitä siemenet kulhoon ja sain runsaasti punaisia täpliä kaappien oviin ja välirosteriin. Kiva. Ripotin siemenet lisäkkeen päälle ja peittelin vuoan kannella. Tätäkin lisäkettä tuli kolmen litran vuoka täyteen. 


Karmiina oli luvannut tulla hakemaan ruoat klo 13.20, eikä hän tainnut myöhästyä puoltakaan minuuttia. Olimme pakanneet kaikki vuoat suuriin Ikean kasseihin pinoamatta niitä liikaa päällekkäin. Pelkäsin suurten vuokien painuvan kokoon, vaikka niissä olikin tukevat pahvikannet. Kansiin olin kirjoittanut kunkin ruokalajin ainekset ja etenkin sen, että ne kaikki olivat laktoosittomia. Kaikki tarvikkeet näihin ruokiin maksoivat alle 100 euroa, mikä hämmästytti minua kovasti, positiivisesti tietysti. Käytin jotain tarvikkeita omista varastoistani ja jotain ostamaani jäi hieman ylitse. 

Aikaa käytin eilen kolme tuntia ja tänään kuusi tuntia, siitä huomaa amatöörin touhuavan, vaikka minulla onkin simultaanikapasiteettia ja monta rautaa tulessa, kun kunnolla kokkaan. En osaa sanoa, oliko ruokaa sopiva määrä. Muut henkilöt hommaavat vielä bileisiin Amerikka-teemaan sopivat hot dog-tarpeet, johon minä erityisesti cole slawn ajattelin komppaamaan. Hieman oudolta tuntui lähettää "omaa ruokaa" jonnekin toisaalle tarjottavaksi, vähän jännittää ja pelottaakin, mutta toivon ruoan kuitenkin olevan sopivaa ja sopivat määrät.


36 kommenttia:

  1. Eiku omaa pitopalvelua pystyyn vaan. :)

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Heh, tässähän pitää varauskirjaa kohta harkita! Ei vainkaan, oikeasti pitäisi olla kyllä asiallinen koulutus ja välineet, että voisi tehdä työkseen, näin ystävänpalveluksena eri asia vähän touhuta:)

      Poista
  3. Onpa herkullisen näköiset tarjoilut! Söin muuten vasta todella hyvää Waldorfin salaattia, siinä oli karamellisoituja pähkinöitä päällä, nam! Pitää kokeilla joskus itsekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin näin sellaisen vinkin jossain blogissa ja muutenkin pähkinät ainakin paahdettiin monessa ohjeessa, minä en ehtinyt tai oikeammin muistanut, kun hössäsin niin täysillä :D

      Poista
  4. Onpa hyvät tarjottavat! Hyvää uutta vuotta Campasimpukka!

    VastaaPoista
  5. Onpa upea setti kaikkea! Ja on kyllä minustakin uskomatonta, että satasella sait tuommoisen määrän ruokaa ja herkkuja. Mutta kun pysyy hyvin sesongissa kiinni ja on muutenkin taitava, niin ihmeitä tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kasvikset ja juurekset ovat kyllä edullisia ja ne kaksi kalkkunanrintaakin olivat tarjouksessa, joten tosiaan iso määrä ruokaa tuli kyllä tehtyä sillä summalla. :) Vilkuilen tässä koko ajan kelloa, että jokohan ovat mahtaneet maistaa... Ja samalla kokkaan meille itselle, teen lyttypottuja poikasille ja kohta grilli pärähtää tulille, hirvimakkaraa tiedossa!

      Poista
  6. Vau, aikamoinen setti. Meillä jäi vanhan asunnon keittiön kattoon muistoksi läikkä granaattiomenan avaamisesta. Tänä vuonna olen aukonut niitä puolittamalla ja koputtelemalla puukauhalla ison kulhon yllä. Sotkua tulee hieman vähemmän kuin "appelsiinitekniikalla".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä tekniikkaa minäkin yritin, mutta olisi vissiin pitänyt painella hedelmää vaikka leikkuulautaa vasten. En ole tuolla koputtelulla saanut kuin sotkua aikaan.

      Poista
    2. Mä olen ennen koputtelua rullannut omppua pöytää vasten.

      Poista
    3. Joo, niin pitäisi tehdä, minä puristelin puolikasta, se ei ollut hyvä tekniikka :D

      Poista
    4. Granaattiomena on perkeleestä.
      Eilen kehittelin uuden tekniikan: Pyörittelen tiukasti pöytää vasten. Halkaisen neljään osaan kuin appelsiinin, laitan osat korkeaan kulhoon, käännän kuoren nurinniskoin ja kaivelen sormella siemenet nurinniskoin olevista osista. Ei yhtä nopeaa kuin naputella kauhalla, mutta ei myöskään yhtään (uutta) roisketta keittiöön.

      Uskomattoman halvalla tarjottavat 30 hengelle. Ihanaa, että olet löytänyt labneh-reseptin, se on kyllä hyvää hyvän oliiviöljyn kanssa.

      Ja vielä loppukaneettina, olet kyllä sissi!

      Poista
    5. Minun pitää kyllä kehittyä tässä granaattiomena-asiassa! Kiitos itsellesi labneh-ohjeesta. Tuntui tosiaan aika isontalonemännältä laittaa kaksi kiloa jogurttia valumaan:D

      Poista
    6. Minulla on nykyään täsmälleen sama keino käytössä kuin Jonnalla, ja paljon vähemmän tulee sotkua.

      Ja Campasimpukka, ihan tosissaan voit miettiä pitopalveluyrittäjyyttä, jos nykyinen työ alkaa kyllästyttää. Sinussa on (eikä edes piileskele) oikea suurtalousemäntä!

      Poista
    7. Minulla on kotona yksi granaattiomena, jolla voin harjoitella, kun palaamme pikkureissultamme. :)
      Oikeasti on kyllä niin, etten ikinä alkaisi tällä kokemuksella mitenkään ammattilmaiseen ruokayrittämiseen, kyllä pitäisi koulutusta saada. Joskus on kiva kokeilla, mutta oman työn sentään handlaa :D

      Poista
  7. Toivottavasti porukka on ollut erittäin nälkäistä :D Tuolla määrällä varmaan ruokkisi puolikkaan pataljoonan! Todella herkulliselta vaikuttaa kuvien ja reseptien perusteella, joten syönevät itsensä vielä vuoden lopuksi aivan ähkyyn.

    Kerran olen avannut granaattiomenan. Ei sentään kattoon asti lentänyt, mutta sotkua oli pitkin pöytää ja puseroa. Kaivoin lusikalla siemenet ja se oli siistein osa. Puolittaessa vähän lipes näpeistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitin etsiä vinkkejä ruokamääriin isommalle porukalle, oli tosi vaikea arvioida kuinka paljon tarvitaan, kun ei edes tuntenut ihmisiä. omalle tutulle porukalle tietää jo ennalta, että se Pekka syö aina kolme lauatasellista, mutta Ilkka ottaa vain näöksi jne :)

      Poista
    2. Onpa hyvän näköiset eväät :)
      Isolle porukalle tuo riittävyyden määrittely on aina hiukan hankalaa. Olen pari kertaa vastannut teini-ikäisten (noin 40 henkeä) viikon leirikoulun ruokahuollosta ja aikamoista suunnittelua sellainen vaati. Varsinkin, kun oppilaitos ilmoitti budjetin olevan 15 (1990-luvun) markkaa per oppilas per vuorokausi.

      Poista
    3. Tuo juuri oli suurin haaste, että ruokaa olisi järkevä määrä, eikä ainakaan loppuisi kesken. Jos olisi itse paikanpäällä, voisi jotain korjausliikkeitä tehdä, mutta tässä tapauksessa vain piti pistä kädet ristiin ja toivoa, että kaikki menee hyvin :D

      Poista
  8. Hyvää, onnellista ja herkkullista uutta vuotta!

    VastaaPoista
  9. Olipas mahtavat ja upeat ruuat. Kaikkia kehuttiin ja cuppikakut olivat aivan suussa sulavan herkullisia: koostumus pehmeä ja makeutta tarpeeksi, mutta ei liikaa. Ruokaa jäi yli, mutta ei niin paljon kuin kuvittelin, nälkäistä porukkaa. Moni ihastui labnehiin ja sen reseptiäkin kyseltiin :-) Usea kysyi myös, mikä pitopalvelu tekee tällaisia ruokia, kun ovat ihan erilaisia perinteisiin pitopalveluruokiin verrattuna. Normaalisti ovat tottuneet bileissä syömään kinkkukiusausta ja pottusalaattia.
    Kiitos vielä tosi paljon, Kuuden vuoden päästä sulla lienee se pitopalvelu. Mä voin tulla autokuskiksi ja veivausapulaiseksi. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, hieno homma! Olen tässä jännittänyt, että kuinkahan kävi:)

      Poista
  10. Wau, oot kyllä melkoinen velho! :) Oikein hyvää alkanutta vuotta teille!

    VastaaPoista
  11. Hyvää uutta vuotta! Mahtavat tarjoilut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin teille hyvää uutta vuotta!

      Poista
  12. Mikä koukuttava sankaritarina - ja lähes uskomaton loppuhuipentuma! On mahtavan piristävää (ja suorastaan inspiroivaa!) tajuta, että sadalla eurolla on mahdollista loihtia tuommoinen määrä hyvää ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä hyvä muistaa seuraavissa omissa perhejuhlissakin, ettei tarjottavat maksa niin paljon, kun miettii mitä tekee. Omiin juhliin kun tekee, hinta jää vähän hämäräksi, kun jotain on jo valmiina ja jotain jää myöhemmin käytettäväksi jne. Nyt oli hyvä kokemus oikeasti nähdä, mitä satasella saa. Ja varmasti sen satasen olisi voinut paremminkin käyttää.

      Poista
  13. Minä kuorin granaattiomenan lähes aina NÄIN. Tosin siinä menee mehut mukana, mutta aika vähänhän sitä mehua muutenkin tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo mitä nyt käytin, olivat tosi mehukkaita, mutta pistän tämän vinkin muistiini myös!

      Poista