torstai 7. elokuuta 2014

Ensimmäinen koulupäivä

Minulla ei ollut tänään ensimmäinen koulupäivä, eikä kenelläkään perheestämme, mutta ystävälläni, monivuotisella uimakaverillani oli loppuelämänsä ensimmäinen päivä, johon liittyi opintojen jatkaminen ja hyppääminen pois työelämän juoksumatolta. Vietimme siitä muutaman helteisen keskipäivän tunnin istumalla ensin paikallisbussissa hikeä pyyhkien ja sitten mukavan varjoisalla Harmoonin sisäpihan puutarhaterassilla. Kammenpyörittäjä jo ehti kokeilla Harmoonin kellariravintolaa toistamiseenkin, mutta puutarhaterassin ehdin minä ensin ottaa haltuuni. Puutarha oli hieman liioitellusti ilmaistu, sisäpihalla on kyllä muutama puu, mutta muutoin kyse on pihalle asetelluista pöydistä, joita osaa varjostavat puut ja osaa varjostimet. 

Varjoisa paikka kelpasi minulle enemmän kuin hyvin, mukavat tuolit lisätyynyineen ja varjo pään päällä, enpä enempiä ollut vaillakaan. Sisäpihan pöytiin tarjoiltiin suppeaa listaa, josta kuitenkin helposti löytyi niin syötävää kuin juotavaakin. Minun oli ehdottomasti valittava annos, jonka nimi oli nyhtöpossuleipä, enhän tosiaan muuta voinut. Tunsin pientä tyytyväisyyden, ylpeyden ja nolouden tunnetta, kun jo kohta kaksi vuotta sitten suustani päästämä sana oli ravintolan listalla. Koska meitä oli paikalla niin opiskelija kuin terveyttään palauttava henkilökin, joista kummallakaan ei ollut kova kiire eikä omaa autoa mukana, otimme viiniä ruokaamme säestämään. Listalla oli yksi roseviini ja sen valitsimme, Zenato Bardolino Rosen.


Nyhtöpossuleipä oli sellainen ymmärtääkseni open sandwich-tyyppinen toteutus, jossa kaksi leipäpalaa oli täytetty, toinen nyhtiksellä ja toinen vihanneksilla. Se oli viisainta syödä pieniä paloja kummastakin keosta leikaten ja osasia suupalaan keräillen. Possu oli tosiaan viihtynyt kattilassa riittävän pitkään, se oli niin kypsää, ettei paremmasta väliä. Vaaleanpunaiset, marinoidut sipulit olivat mahtavia ja muutenkin annos oli kiva ja hyvä, sillä siirtyi nälkä hyvin kuumana kesäpäivänä ja kylmä roseviini sopi annokseen todella hyvin. 


Otimme vielä jälkiruoaksi mansikoita ja kermavaahtoa, sekä lasilliset samppanjaa. Ystäväni totesi, että jos opiskelijaelämä on tällaista, miksei hän lähtenyt siihen jo kauan sitten! Ehkei se kuitenkaan ole vain mansikoita ja samppanjaa, mutta joskus sitäkin. 


Ennen hikistä kotimatkaa paikallisbussissa kävimme vielä yksillä jossakin Jyväskylän baareista, mutten suurin surminkaan muista minkä nimisessä. Vähän meitä nauratti olla kotimatkalla lievässä iltapäivähiprakassa ennen kolmea, kuuntelimme bussissa (keski-suomeksi linkissä) teinien uhojuttuja siitä, miten olisi hienoa ostaa sixpack ja kävellä keskustasta kotiin. Toisaalta, keitäs me olemme nauramaan, emme ole itsekään moista urotekoa koskaan tehneet. Emmekä varmaan koskaan teekään.

10 kommenttia:

  1. Ei hassumpi tapa viettää iltapäivää :) Harmoonissa ei ole vielä tullut käytyä. Ehkä pitää tutustua ensin tuohon terassiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, nyt on jo pieni päänsäryn alku menossa :D Ei pitäisi viettää pahaa elämää! Mutta oikeasti, suosittelen kyllä Harmoonia, sekä kellariravintolaa, että tuota sisäpihaa!

      Poista
  2. Campa, sehän oli keski-ikäisen naisen päivähiprakka. Johan nyt ;-)

    Nyhtöpossu on kyllä matkannut pitkälle, mahtoi olla hieno tunne.

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että nyhtis oli hyvää. Mulla se oli eka kerralla tosi maukasta, mutta toisella kerralla sitten enemmän kuin suolaista. Kun huomautin siitä, asiaa kyllä pahoiteltiin, mutta mitenkään se ei näkynyt laskussa eikä edes kahvia saatu hyvitykseksi. Jäi vähän huono maku.

    VastaaPoista
  4. Emme ole mekään Harmooniin vielä päätyneet.
    Olen asunut täällä yli 20 vuotta ja vieläkin linkki kuulostaa typerältä sanalta. Se on linkku, sanoo hämäläistyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkku kuulostaa vielä hassummalta :D

      Poista
  5. Oli huvittavaa nähdä kuva viinipullosta assosioituna sanaan koulupäivä. Hienoa, että vielä löytyy uhmaa ja pilkettä silmäkulmassa nykyistä kohtuukäyttöäkin paheksuvaa ilmapiiriä vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi:) Minulla on tapana otsikoida toisinaan hieman provosoivasti.

      Poista