torstai 27. helmikuuta 2014

Sinisimpukat Provencen tapaan


Tällä viikolla olemme käyneet Kammenpyörittäjän kanssa eri kellojen mukaan. Hänellä on ollut yövuoroja ja sitten vapaita, minulla taas puuduttava päivävuoroviikko, joista pidän yleensä vasta jälkikäteen. Minunkin vapaani jo häämöttävät, mutta tänään otimme pienen etuperjantain syömällä sinisimpukoita iltapalaksi. Nuorisoa ei näkynyt kotosalla, joten ei tarvinut muutakaan ruokaa sommitella. 

Tällä kertaa otin simpukkavinkit French Cooking for Dummies-blogista. Kammenpyörittäjä oli siivonnut simpukat valmiiksi, joten minulla ei mennyt montaa minuuttia iltapalan saattamiseen pöytään. Sovelsin ohjeen ainesmääriä vallattomasti.

Sinisimpukat Provencen tapaan 2-6 hengelle ahneudesta riippuen

  • pussi sinisimpukoita
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 6 kirsikkatomaattia halkaistuna
  • noin 5 sentin pätkä kesäkurpitsaa mandoliinalla soiteltuina ohuina viipaleina
  • 2 valkosipulinkynttä niin ikään mandeloituina (sormia varoen)
  • 1 kevätsipuli vinottain viipaleiksi leikattuna
  • 2 dl kuivaa valkoviiniä
  • suolaa ja pippuria (unohtui kokonaan, mutta syödessä huomasimme, etteipä haitannut)
  • tuoreita yrttejä: persiljaa, basilikaa, rosmariinia
Kuumensin kasarin pohjalla oliiviöljyä ja kuullotin siinä muutaman minuutin sipuleita ja kesäkurpitsaa. Lisäsin tomaatit puolikkaina mukaan. Hetkisen kuluttua kumosin huuhdellut, puhdistetut sinisimpukat kasariin ja nostin kuumuuden suurimmalle asetukselle. Kaadoin päälle pari desiä valkoviiniä ja laitoin kannen päälle. Lasikannen läpi oli mukava katsoa, kuinka simpukoiden kuoret alkoivat avautua. Pienensin lämpöä kasarin alla ja kun kuoret olivat avautuneet noin 4-5 minuutin kuluttua, kumosin koko satsin isolle laakealle vadille. Ripottelin silputut yrtit päällimmäksi ja unohdin suolan ja pippurin. Söimme maukkaat simpukat ja vihannekset leipäviipaleiden kanssa ja olimme oikein tyytyväisiä. 


6 kommenttia:

  1. Sinisimpukat on yksi ruoka jota tahtoisin natustella hartaasti elämäni viimeisenä päivänä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olisi hassumpi eväs siinäkään tilanteessa! :)

      Poista
  2. Näpertelyiltapala on ihan parasta, siinä ehtii askartelun lomassa kerrata päivän tapahtumat ja pistää ne pakettiin :)

    VastaaPoista
  3. ovat loistavia eliöitä nuo. Ja ilmeisen hyvin ovat kanssa-asujat ne Helsingissä löytäneet - useammastakin paikasta ovat päässeet loppumaan ennenkuin minä olen niitä käsiini saanut! Sen verran voin kertoa, että jos tuoreita käyttää, niin ei niihin sitä suolaa yleensä tarvitse edes lisätä: niistä kun tulee itsestään sen verran paljon sitä merellisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Täällä ei aina voi niin varma olla, kuinka kauan ovat jäissä olleet... Mutta se merellinen maku on kyllä mainio.

      Poista