sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Ei kerrota englantilaisille - poroa pastakastikkeessa


Pakastimien sulatus toi esille muutaman paketin porojauhelihaa, jota olemme saaneet äidiltäni. Se on harvinaista herkkua, eikä sitä tuhlata ihan mihin soppaan tahansa. Tänään oli tarkoitus tehdä pastakastike, jonka voimin alokas jaksaa pitkän matkan takaisin varuskuntaan, samalla tietysti tulisi ruokittua muukin perhe.

Etuviisaasti Kammenpyörittäjä kävi noutamassa paketin jauhelihaa jo illalla sulamaan, mikä oli kyllä hienosti tehty. Ei tarvinut väkivalloin sulattaa lihaa kokkaamisen aluksi. Minulla ei ole mitään varsinaista reseptiä, jota seuraan tehdessäni  pastakastikkeita, kunhan lisään kasariin sitä, mikä sinne tuntuu kulloinkin kuuluvan. Tällä kertaa näin:

Pastakastike porosta

  • 500 g porojauhelihaa
  • 5-6 kevätsipulia
  • tölkki paseerattua tomaattia + tölkin huuhteluvesi
  • pieni lasitölkki pastakastiketta Annan kaupasta, tuotteen nimi on liian vaikea muistaa + tölkin huuhteluvesi
  • suolaa ja pippuria
  • noin 20 kirsikkatomaattia kaltattuna
  • tuoretta basilikaa
  • oliiviöljyä sipuleiden hauduttamiseen ja pieni loraus jauhelihan paistamiseen
Silppusin sipulit oikein pieniksi, jätin tällä kertaa valkosipulin pois, ettei tuvassa tule moitteita. Haudutin hetken sipuleita pienellä pannulla ja samaan aikaan pienin hyvälaatuisen, tumman jauhelihan aivan pieniksi muruiksi kuumassa kasarissa oliiviöljylirauksen kanssa. Lisäsin sipulit kasariin ja sen jälkeen paseeratun tomaatin, valmiin kastikepohjan ja huuhtelin kummatkin astiat ja nakkasin huuhteluvedet kasariin myös. Annoin kastikkeen hetken aikaa kiehua, kun samalla kalttasin pieniä tomaatteja, kastike näytti niin hienojakoiselta, että tahdoin siihen vähän jotain purtavaa. Leikkasin puukolla tomaattien pintaan pienen ristin ja käytin niitä kuumassa vedessä, jolloin kuori alkoi heti irrota ja se oli helppo nykäistä pois. Leikkasin tomaatit kahtia ja otin kovan keskikohdan pois. Sekoitin kaltatut tomaatit kastikkeeseen ja jätin sen kypsymään kaikessa rauhassa. Noin puolen tunnin kuluttua maistelin kastiketta ja pyöräytin siihen myllystä monta kierrosta pippuria ja laitoin hieman suolaa myös. Poro tekee pastakastikkeesta mukavan intensiivisen makuista, eikä poro tarvitse tomaattisessa kastikkeessa kaverikseen rasvaisempaa lihaa, kuten esimerkiksi lihapullissa tai murekkeessa.



Tein aterialle myös leipää samaisesta Annan kaupasta ostamastani jauhosta, jonka sanottiin pussin kyljessä sopivan erityisesti pizzapohjan ja leivän leipomiseen. Ajatus oli tehdä focaccia-tyyppinen leipä, enkä tähänkään mitään erityistä ohjetta etsinyt, kunhan tein taikinan näppituntumalla. Kerrankin minulla oli tuorehiivaa blinien teon jäljiltä.

Focaccia

  • 500 ml kädenlämpöistä vettä
  • 2/3 palaa tuorehiivaa  (saisi olla koko palakin)
  • 1 tl suolaa
  • noin 600 g 00-leipäjauhoja
  • iso loraus oliiviöljyä
Lämmitin veden ja murustelin hiivan veteen, sekoittelin kunnes hiiva oli liuennut veteen. Lisäsin mukaan suolan ja jauhoja vähitellen. Vaivasin taikinaa muutamia minuutteja ja lopussa lisäsin oliiviöljyn käteni kautta, jotta sain taikinan pois sormistani. Jätin hieman tahmean ja pehmeän taikinan kulhoon suihkumyssyn alle kohoamaan. Noin tunnin kuluttua taikina oli noussut kaksinkertaiseksi. Öljysin uunipannun ja molskautin taikinan pannulle. Venyttelin taikinan uunivuoan muotoiseksi levyksi ja peittelin sen vielä pyyhkeellä siksi aikaa, että uuni lämpeni 225 asteeseen. Sitä odottelessani silppusin yrttilaatikosta tuoretta basilikaa, rosmariinia ja persiljaa kuppiin, jonne lisäsin karkeita suolahiutaleita ja oliiviöljyä. Kun uuni oli lämmin ja taikina vielä hieman kohonnut, levittelin sormin yrtit, suolan ja öljyn leivän pinnalle ja painelin siihen kolosia. Paistoin leipää noin 30 minuuttia, kunnes sen pinta oli kauniin värinen ja koputtamalla kypsän tuntuinen.



Jos talvipyöräily kiinnostaa, kurkatkaa Winter Tweed Run 2014-tapahtuman Facebook-sivua. Kammenpyörittäjä meinaa pukea sarkaa ylleen ja lähteä polkemaan. Silloin on minun vuoroni keksiä tekemistä itselleni muutamaksi tunniksi Helsingissä, virittelinkin jo tätitapaamista. Emme välttämättä tuolloin istu Ruttopuistossa juomassa kuohuviiniä.





4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Sitä se olikin! Ja hauskaa pastaa, kastike tarttui siihen mainiosti.

      Poista
  2. Haa - nytpä tiedän, mitä tehdä suihkumyssyille, joita kylppärin laatikossa on vino pino :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelen, että Jauhot suussa-blogista tuon hyvän vinkin aikoinaan bongasin, oikein käyttökelpoinen! :)

      Poista