tiistai 3. joulukuuta 2013

Hävikintorjuntamuffinit ja -sämpylät


Aloitin ruokablogien lukemisen vuonna 2010, sitä ennen olin vain joskus vilkaissut jotain blogia, mutten vielä innostunut asiasta. Noihin aikoihin kiinnostuin itsekin ruoanlaittamisesta enemmän ja aloin etsiä ohjeita keittokirjojeni ulkopuolelta. Siinä vaiheessa suomalaisia ruokablogeja oli jo pilvin pimein, mutta muutamaan niistä juutuin ja niitä luen edelleen. Ensimmäisten joukossa oli jo silloin vakiintunut Pastanjauhantaa.

Tänään tarvitsin muffiniohjeen, johon voisin upottaa yhtä jos toista. Sellainen löytyikin Pastanjauhajien postauksesta vuodelta 2008. Minun täytyi hieman soveltaa ohjetta, niin hyvät kuin työpaikan ruokakaapin varastot ovatkin. Sovellukseni jälkeen 15 puolipienen muffinin taikinaan tuli:
  • 2 tummunutta banaania
  • 2 kananmunaa
  • 100g tummaa suklaata paloina
  • 50 g valkoista suklaata paloina
  • kourallinen pähkinäsekoitusta paloina
  • 125 g pehmeää voita
  • 1,5 dl sokeria
  • 0,5 dl fariinisokeria
  • 3 rkl maitorahkaa
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl jauhettua kanelia
  • 1 tl vanilliinisokeria
Kuumensin uunin 200 asteeseen. Mittaisin kaikki aineet ja pilkoin suklaat ja pähkinät pieniksi paloiksi. Survoin kuoritut banaanit haarukalla muusiksi. Vatkasin sokerit ja voin vaahdoksi ja lisäsin mukaan kananmunat ja banaanimössön edelleen vatkaten. Yhdistin vaahtoon kuivat aineet ja rahkan ja sekoitin taikinan nuolijalla tasaiseksi. Lusikoin taikinaa pienehköihin muffinivuokiin ja paistoin muffineita noin 20 minuuttia.


Päivän toinen leipomus olivat sämpylät. Meillä työpaikalla jääkaappi jostain salaperäisestä syystä on usein aivan täysin kylmällä. Epäilen että tyrkimme säädintä aina kylmemmälle, kun tungemme kukin kaappiin eväsrasioitamme. Siksipä melko usein eväät ovat kohmeessa, mitä lähempänä takaseinää, sitä varmemmin ne ovat jäässä. Meillä on myös joukossamme eväspoliisi, joka mielellään ratsaa jääkaappia ja heittää pois toistenkin eväitä, mikäli päivämäärät ovat hänestä epäilyttäviä. Muiden mielestä ne voivat olla vasta lievää epäluuloisuutta herättäviä. Nyt tämä työkaveri on pitkähkösti pois töistä, joten voimme rauhassa syödä niin vanhoja eväitä kuin tahdomme. Virkistävää! Nyt bongasin jääkaapin takanurkasta purnukan, jossa oli erään keittolounaan sosekeiton jämät umpijäässä. Se pääsi mukaan näihin keltaisiin sämpylöihin, joita askaroin vaihtelevien lounaiden lisäkkeeksi. Kaksi pellillistä sämpylöitä muotoitui seuraavasti:
  • 0,5 l vettä
  • 2 pussia kuivahiivaa
  • 0,5 l kasvissosekeittoa
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl hunajaa
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • noin 10 dl sekalaisia jauhoja, sämpyläsekoitusta ja vehnäjauhoja
Sulatin keiton ja lämmitin sen niin lämpimäksi, ettei se tappaisi hiivaa. Lisäsin kaikki ainekset kulhoon ja sekoitin löysähkön taikinan nuolijalla. Jätin taikinan kohoamaan siksi aikaa, kun tein muffineita. Taikina kohosikin iloisesti ja lässähti yhtä nopsasti kasaan, kun kumosin sen jauhotetulle alustalle. Lisäsin jauhoja noin 2 dl ja vaivasin taikinaa hetken. Muotoilin siitä pitkulaisen pötkön, jonka halkaisin kahteen hoikempaan pötköön, jotka taas leikkelin sämpylöiden kokoisiksi paloiksi. Nostatin niitä vielä pelleillä hetken, ennen kuin paistoin niitä 225 asteessa noin 15 minuuttia. Olivat pehmeitä ja maukkaita, enkä kertonut kaikille, mitä kaikkea niihin olin tunkenut. 

2 kommenttia:

  1. Jääkaappivahdista tuli mieleen vuosituhannen vaihteet työvuodet xxxxx-nimisessä kännykkäfirmassa. Vahtia olisi tarvittu, sillä eväät katosivat usein jääkaapista insinjöörien suihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On meillä sellaistakin tapahtunut :D "ai jaa, luulin että se oli mun eväät!" :D

      Poista