tiistai 29. tammikuuta 2013

No tästä nyt varsinainen soppa syntyi!

Töiden jälkeen nälkä, tavallinen tilanne. Jotain pitäisi äkkiä loihtia lautasille. Muistin jo aikapäiviä ostamani pienen myskikurpitsan keikkuvan vielä pöydällä. Sen kaveriksi kattilaan keräilin erilaisia kasvikunnan tuotteita keittoa varten. Koska en ollut vegaanilla linjalla, nakkasin kaksi kalikkaa lammaslientä kattilaan ja liekkiä alle, liemet sulivat sillä välin, kun pilkoin kasviksia. Kattilaan päätyi:
  • 0,75 l lammaslientä
  • pieni myskikurpitsa kuorittuna, siemenistä siivottuna ja pilkottuna
  • 4 perunaa kuorittuna ja pilkottuna
  • 2 porkkanaa paloina
  • 1 omena paloina 
  • kukkakaalikerän loput paloina
  • parsakaalinipun jämät
  • chilihiutaleita
  • pippuria
  • suolahippuja
Viimeistelyyn
  • pieni rasiallinen levitettävää vuohenjuustoa
  • muutama pekoniviipale silppuna
  • ruohosipulia
Keräsin kaikki kasvikset kattilaan kiehumaisillaan olevaan liemeen ja lisäsin pippuria ja chilihiutaleita. Ainekset kypsyivät noin vartissa ja kauhoin kypsät palaset kolmessa erässä blenderin kannuun. Jokaiseen erään kuopaisin lusikallisen vuohenjuustoa ja soseutin keiton tasaiseksi. Sitä tuli kaikkiaan hieman yli litra. Hieman keitinlientä jäi ylitse, sillä mielestäni sosekeitto saa olla aika paksua. Paistoin pekonipalat rapeiksi ja ripottelin niitä ja ruohosipulisilppua annoksen päälle. 

Alan täästä vähitellen chilipelostani, tässä keitossa oli jo lämpöä muutenkin kuin kaasuliekistä. Tiedän kyllä, että hienoimpien sosekeittojen ainesten lukumäärä on paljon pienempi, kuten ainoastaan peruna ja purjo, mutta tällä kertaa oli tarkoituskin saada jääkaapista aineksia kulumaan ja vatsat täyteen. Kurpitsa maistui miellyttävästi keitossa ja leipäpalan kanssa saimme tästä sopasta aivan kelpo päivällisen. Kuinkahan kauan tuollaiset kurpitsat oikein säilyvät? Kuulisin mielelläni. Olen myös lukenut monesta lähteestä, että siemenet kannattaa paahtaa, mutta miten niistä rihmastoista pääse näteimmin eroon ja siemenet irralleen? 


14 kommenttia:

  1. Olen taas monesta asiasta samaa mieltä :). Meidänkin pääruokasosekeitot ovat aina paksuja, lihaliemi ja vuohenjuusto sopivat kasviskeittoon hienosti ja omaan hieman chilikammoa. Pekonin kanssa emme ole oikein kavereita, kinkku on eri juttu.
    Monta kurpitsaa on syöty ja siemeniä ihmetelty. Tykkään siemenistä mutta en ole niitä koskaan ottanut kurpitsasta talteen. Käsittelyohjeita on niin kovin monenlaisia, jossain käsketään liottaa tai keittää siemeniä ennen paahtamista, jossain käsketään kuoria ne ja jossain vaan paahdetaan. En siis osaa auttaa tässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilin nyt ekakerran Pajuniemen luomupekonia, sauvajyvänen sitä suositteli ja olipa kyllä aitoa tavaraa!

      Poista
  2. Mä en ota niitä siemeniä yleensä kaikkia vaan sen verran kuin nopeasti olen ihan poimimalla saanut otettua. Ja olen vain paahtanut paistinpannulla niitä, mutta ei ne kuorineen kyllä mitään herkkua ole, että mieluiten käytän kaupan kuorittuja versioita. Tytär tykkää tosi paljon rouskutella niitä kyllä. Viimeksi erehdyin ostamaan kotiin kuorellisia ja suolattuja, ja kaapissa ovat aikalailla pysyneet ;) Hyvännäköinen keitto.. pekoni toki kruunaa vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut jossain siemensekoituksessa kuorellisia ja ovat kyllä vähän puisevia...

      Poista
  3. Parhaat keitot syntyvät usein sattumalta jääkaappia tyhjentämällä. Kurpitsat säilyvät ihan uskomattomia aikoja. Virallista aikaa en tiedä, mutta kyllä meillä on syöty kuukausia aikaisemmin varrestaan irrotettua kurpitsaa ihan hyvällä halulla ja sairastumatta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää! Tuo pikkuinen kurpitsa oli kyllä yllättävän hyvä, en ole niitten kanssa kauhean tuttu vielä :)

      Poista
  4. mihis mä hävitin kommenttini taas?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muita ei näy, ei ole roskapostinkaan puolella, sinne välillä menee osa kommenteista jostain syystä :)

      Poista
  5. Minäkään en ole kurpitsansiementen suhteen asiantuntija, mutta uteliaisuuttani kokeilen aina. Kaikissa on erilaiset siemenet, toiset on parempia, toiset olen nakannut roskiin kun eivät maistu. Mutta olen tehnyt niin, että pesen ne siemenet rihmastoineen ja sillä lailla käsin erotellut ne, ja sitten antanut kuivua huoneenlämmössä. Ja paahtanut sitten sopivan määrän pannulla suolan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, jotain tuollaista arvelinkin. Eilen vaan oli niin kiire (muka), etten alkanut erotteluhommiin. Mutta ensi kurpitsakaudella kokeilen monenlaisia, jos vaan löydän!

      Poista
  6. Mä luulin tosta otsikosta että jotain on nyt pielessä, mutta ootkin kehitellyt uusia reseptejä! Kurpitsa-asiassa en osaa auttaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus pitää laittaa provokatiivinen otsikko :D

      Poista
  7. noi sosekeitot ovat sitten niin ihania, varsinkin nyt talvella ja onneksi niitä saa nopeasti myös kattilasta soppakulhoon. kurpitsansiemenistä sen verran, meillä ollaan aivan hulluina niihin, kuorineen vain paahdettuina ja maustettuina sekä suolaisina että makeina , blogista löytyy niille vielä reseptitkin. ne otetaan aian talteen joka kurpitsasta ja huuhdellaan ja kuivataan ennen paahtamista. kuoreta vain ruoskuvat ihanasti hampaiden välissä ja siitä saa lisäkuotujakin.
    jaa niin vielä, harmi että olit jo edellisen haastajan valinnoissa, olisit muuten saanut saman haasteen minultakin. http://lautasella.blogspot.fi/2013/01/lisaa-herkullisia-ruokablogeja.html

    VastaaPoista