perjantai 2. joulukuuta 2016

Raakamakkaraminestrone



Kun ulkona on kylmä, kuuma keitto sopii päivällisruoaksi oikein hyvin. Ei nyt kauhean kylmää kyllä ollut, mutta sen verran, että poskia nipisteli sisälle tullessa. Siispä keittokattila tulelle. Aineksina oli sitä sun tätä jääkaapista ja paketti Lidlistä ostettuja jouluraakamakkaroita. Oletan ettei joulu tässä ole erityisen raaka, vain ne makkarat. 


Minestrone raakamakkarapallukoilla 2-3 hengelle

  • 4 pienehköä jouluisesti (?) maustettua raakamakkaraa
  • nokare voita
  • loraus oliiviöljyä
  • pieni tetra paseerattua tomaattia
  • vettä 1,5 tomaattitetrallista
  • pieni tetra suuria valkoisia papuja
  • holautus punaisia linssejä purkista
  • 1 suuri porkkana
  • 2 kevätsipulia
  • 6 tai 8 punaista kirsikkatomaattia
  • 3 pientä paprikaa, punainen, keltainen ja oranssi
  • pussinpohja olemattoman pientä kirjainten muotoista pastaa
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta persiljaa (jonka unohdin, aina minä unohdan jotain!)
Kuori ensin porkkana ja leikkaa se ohuiksi kolikoiksi, silppua sipuli, puolita tomaatit ja leikkaa paprikat muutamaan viipaleeseen. Huuhtele pavut ja huljuta linssejä kylmässä vedessä. Kippaa kaikki nämä ainekset kattilaan öljytilkan kanssa ja kuullottele hetkinen. Lisää mukaan paseerattu tomaatti, vesi ja sekoita. 

Sulata voi pannulla ja purista raakamakkara muutamassa pallukassa pannulle paistumaan ja pyörittele niitä pannulla vähän aikaa, jotta ne saavat hieman paistopintaa. Kokonaan niiden ei tarvitse kypsyä tässä vaiheessa. Kumoa makkarapallukat kattilaan, lisää pasta, sekoita ja anna kiehua noin 15 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla, monenlaiset yrtit sopivat tähän myös. Meillä ei ollut nyt juuri kuin persiljaa ja senkin unohdin. Lisää vettä, jos ruoasta meinaa muodostua pata, sekoita pohjia myöten, etteivät linssit ja pasta tartu kattilan pohjaan. Mausta lisää, jos tarpeen. 

Kun kaikki on kypsää, syö ja varaa nenäliinoja pöytään. Nenä ihan varmasti vuotaa kuuman keittokulhon äärellä. Makkaroissa taisi olla ainakin kanelia mausteena, pakkaus oli jo ehtinyt kierrätykseen, niin etten voinut tarkistaa, mutta hyvää oli!

tiistai 29. marraskuuta 2016

As simple as that - muikut ja muusi


Tänään oli viikon saa mennä kauppaan-päivä. Halusin olla hyveellinen ja pitää meille kalapäivän ja tällä kertaa kala saisi mielellään olla muuta kuin lohta. Tästä huolimatta ihailin hirvenlihaa kaupassa, pidin itseni kurissa enkä ostanut. Sen sijaan ostin puoli kiloa perattuja muikkuja. Perkaamattomiakin olisi ollut tarjolla, mutta en minä niin extreme-tuulella ollut. Tämä ateria riitti hyvin kahdelle ja jäi yksi lounasannos.


Ruisjauhoissa pyöritellyt muikut ja niin perusmuusi, että mummokin olisi tyytyväinen


Muikut

  • 500 g perattuja muikkuja
  • 5 rkl ruisjauhoja
  • suolaa ja pippuria
  • voita 

Muusi

  • 8 keskikokoista jauhoista perunaa
  • 2 dl maitoa
  • voita
  • suolaa ja pippuria
  • kolme kevätsipulia
  • puolikas yksikyntisestä valkosipulista
Kuori ensin perunat ja leikkaa ne muutamaan lohkoon, kypsennä höyryssä. Perunoiden kypsyessä huuhtele muikut ja jätä ne siivilään valumaan. Laita muovipussiin ruisjauhot, suolaa ja pippuria, sekoita. Leikkaa sipuli paloiksi ja raasta valkosipuli. Paista sipulia ja valkosipulia hetkisen aikaa pannulla. Kun perunat ovat kypsät, kuumenna maito ja purista perunat perunapuristimella perunalumeksi. Sekoita mukaan nokare (eikä mikään pieni) voita, paistetut sipulit ja valkosipuli ja maitoa sen verran, että muusiin tulee sopiva paksuus. Mausta vielä suolalla ja pippurilla. Pidä muusi lämpimänä miedossa lämmössä uunissa tai vesihauteessa kerroskattilassa. 

Kuumenna voita pannulla ja laita muikkuja muutamassa erässä jauhopussiin, jota pyörittelet niin, että kalat saavat tasaisen kuorrutuksen. Paista leivitettyjä kaloja muutama minuutti puoleltaan ja laita ne odottamaan lämmitettyyn vatiin siksi aikaa, että kaikki muikut on paistettu. Tarjoa muusi ja muikut puolukoitten kanssa ja laita tarjolle salaattia, jollei luontosi anna periksi jättää tältä aterialta sitäkin pois. 

maanantai 28. marraskuuta 2016

Leipävanukas


Viikonlopulta jäi puolikas  patonki ja se oli  kuivunut niin, että sillä olisi voinut halkoja hakata. Ainakin melkein. Sen olisi voinut tietysti syöttää pihamme linnuille, mutta halusin kuitenkin meidän itse syövän sen ja muistin, että monissa amerikkalaisissa blogeissa tehdään jälkiruokaa, jonka nimi on bread pudding. Se vastaa aikalailla eurooppalaisia french toasteja ja meikäläisiä köyhiä ritareita aineiltaan, mutta tehdään uunissa. 

Foodgawkerissa vaihtoehtoja olikin 1170, tosin osa suolaisia versioita. Otin sieltä kokeiluun Milk & Cardamom-blogin ohjeen. Blogaani kertoo muuten olevansa kuudennen kauden MC-kisaaja, mutta enempiä en jäänyt ottamaan selkoa, oliko kyse US-versiosta siis, en ole tainnut niin pitkälle sikäläistä kisaa katsoakaan. Vain pienin muunnoksin tein tällä tapaa:

Leipävanukas

  • puolikas kuivahtanut vehnäpatonki
  • 2 kananmunaa
  • 1,5 dl maitoa
  • 0,5 dl kermaa (purkin loppu)
  • 1 rkl muscovadosokeria
  • vaniljajauhetta
  • kanelia
  • tuoreita vadelmia
  • valkoisia ja tummia suklaanappeja
  • voita vuoan voiteluun
Jos leipäsi on niin kuivaa, että sen leikkaaminen tuottaa hankaluuksia, sulje se hetkeksi vesitilkan kanssa muovipussiin, niin se pehmenee leikattavaan kuntoon. Leikkaa se sitten parin sentin viipaleisiin. Voitele uunivuoka ja asettele leipäpalat leikkuupinta alaspäin vuokaan tai pystyyn, jos haluat pystyleipävanukasta, valinta on sinun. Tuolloin tarvitse kuitenkin hieman korkeamman vuoan ja enemmän nestettä. Sekoita kananmunat, sokeri, maito, kerma, kaneli ja vaniljajauhe tasaiseksi velliksi ja valuta leipäpalojen päälle. Asettele pinnalle vadelmia tai muita marjoja, hedelmätkin sopisivat, esimerkiksi tuoreesta luumusta tai aprikoosista leikatut viipaleet leipäviipaleiden väliin aseteltuina. Ripota pinnalle vielä suklaanappeja. Laita vuoka jääkaappiin vetäytymään vähintään puoleksi tunniksi, tai jopa yön yli, jos haluat olla kuin rapakon takana ja syödä tätä aamiaisella. 

Kun on paistamisen aika, kuumenna uuni kiertoilmalla 180 asteeseen. Tunnustele sormenpäälläsi leipäpaloja, jos ne eivät tunnu riittävän tasaisesti kosteilta, voit lirutella vuokaan vielä hieman maitoa tai kermaa. Paista uunissa kunnes pinta on kauniin värinen ja sormella tökätessä se tuntuu joustavalta. Tarjoa lämpimänä jäätelön tai kermavaahdon kanssa, myös turkkilainen jogurtti sopii lisäkkeeksi hyvin. Me söimme sen kanssa, sillä talo oli kermaton ja jäätelötön.


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Pikkupiiraset


Olemme pian olleet vuoden kahden hengen talous ja sopeutuneet vähitellen siihen minkä verran ruokaa ostamme, enää jääkaappi ei ole niin täyteen sullottu (ei se olisi kyllä aikaisemminkaan tarvinnut olla, mutta oli) ja osaan jo valmistaa kerralla vähemmän ruokaa. Jos meillä jotain nykyään on välillä kokonaan loppu, niin se on leipä. Aikaisemmin meillä oli aina kahta tai kolmea leipää yhtä aikaa eri perheenjäsenten mieltymyksiin. Nyt aika usein leipää ei ole palastakaan, tai pussinpohjalla on pari kuivahtanut siivua ruisleipää. 

Tänään oli yksi niistä aamuista, jolloin leipä oli vähissä ja mietin, mitä laittaisin aamiaispöytään tarjolle. Muistin, että pakastimessa on pari levyä torttutaikinaa ja niistä tein pienet aamiaispiiraat kahdella eri täytteellä. Blogin alkuajoilta arkistoista löytyy samantapainen ohje joulukuulta 2012

Neljä pientä piirasta (eikö kuulostakin ihan sadun nimeltä?)

  • 2 voitaikinalevyä
  • 2 viipaletta breasolaa
  • 2 viipaletta kylmäsavulohta
  • 4 minimozzarellapalloa
  • 6 kirsikkatomaattia
  • 2 kananmunaa
  • 1 dl kermaa
  • pikkuisen juustoraastetta
  • pippuria
  • tuoreita yrttejä, minulla basilikaa ja persiljaa
Kuumenna uuni 210 asteeseen kiertoilmalla, ilman kiertoa 225 asteeseen. Sulata voitaikinalevyt. Ota esille neljä pientä vuokaa tai muffinipelti. Kun levyt ovat sulaneet, leikkaa ne kahteen yhtä suureen palaan ja kaulitse paloja ohuemmiksi, mitä ohueammaksi saat, sen parempi. Asettele levyt pieniin vuokiin tai muffinipellin kolosiin. Minulla oli neljä pientä alumiinista suklaafondant-vuokaa, joita käytin tähän. 

Laita kahden taikinakupin pohjalle ja reunoille bresaolaviipaleet, mikä tahansa kinkku tai muu leikkele käy hyvin myös. Kahden muun kupin pohjalle tulee sitten lohiviipaleet. Seuraavaksi asettele kuppeihin puolikkaiksi leikattuja kirsikkatomaatteja, kolme puolikasta kuhinkin, sekä minimozzarella pallot ja vähän yrttejä silputtuna. Sekoita astiassa kananmunat, kerma ja juustoraaste tasaiseksi ja lisää mukaan hieman pippuria. Jaa seos kuppeihin täytteiden päälle. Paista noin 20 minuuttia, kunnes taikina on kypsää ja täyte hyytynyt. Anna levätä kupeilla vähän aikaa, ennen kuin pyöräytät ohuella veitsellä vuoan ja piiraan välistä ja kumoat piiraset muotista. Syö niin kuumana kuin kielesi sallii, mutta muista, että tomaatti ja mozzarella ovat todella kuumia pitkään. 

Nyt paistaminen onnistui todella hyvin, taikina oli kypsää ja täyte hyytynyt oikein mainiosti. Hyvä, etten lisännyt yhtään suolaa, sillä sekä bresaola että lohi ovat suolaisia. Söimme pienet piiraat aamiaisella ja ne olivat niin täyttäviä, ettei leivänpuute talossa haitannut yhtään. 

perjantai 25. marraskuuta 2016

Joka kuudes vuosi


Siitä on varmaan ainakin kuusi vuotta, kun meillä on ollut juustofondueta, se oli aikana ennen blogia. Eikä meillä ole ollut sitä muutenkaan kuin sen yhden kerran. Muistan vieläkin sen ähkyn tunteen, jonka valtaan siinä hommassa jouduin. Tuli tunne, etten ehkä koskaan halua enää syödä juustofondueta. Aivan niin lopullinen tunne ei ollut, vaan tänään meillä oli juustofonduepäivä. Se vaati myös varustehankintaa, sillä meillä ei ollut sopivaa pataa enää, jossa juustokastiketta olisi hyvä valmistaa ja tarjota. Olin onneksi eilen Stokkan liepeillä, joten ostin sieltä pikkuruisen valurautaisen fonduepadan. Pistäkää merkille, että vastustin yli kaksi sataa maksanutta Le Creuset-pataa, vaikka se oli kyllä mahdottoman kaunis. 

Ohjetta etsin sitten sen verran, että googlehaku toi noin toisena hakutuloksena Nannan vuoden 2011 alussa tekemän perusteellisen postauksen juustofonduesta. Siihen aikaan CampaSimpukka oli vasta haave, mutta olin jo innokas kommentoija muutamissa ruokablogeissa, jostain syystä minulla oli höpsö nimimerkki Uusano, en muista enää miksi sellaista käytin. 

Tänään noudatin Nannan neuvoja minuksi aika kiltisti. Uusi patani on verraten pieni, joten hieman kutistin ohjetta ja toisessa kohtaa taas kasvatin, että juustokastiketta tuli tarpeeksi. Laitan määrät tähän ylös sen tähden, että muistan ensi kerralla noin vuonna 2021 minkä verran juustoja sun muita aineksia tarvitaan tuon kokoiseen pataan. Otin pari vinkkiä myös the pleasant little kitchen-blogista, jossa oli käytetty yrttikimppua aluksi maustamaan kastikepohjaa. Sieltä otin myös vinkit lisäkkeisiin. Katsokaa miten kauniita kuvia siellä on!

Juustofondue 2-4 hengelle riippuen lisäkkeistä ja nälästä

  • 250 g oikein superhyvää Gruyereä
  • 150 g Swiss-juustoa
  • 100 g mustaleimaista Emmentalia
  • 3 dl kuivaa valkoviiniä
  • yrttikimppu rosmariinista, persiljasta ja basilikasta
  • loraus sitruunamehua
  • 2 tl maissitärkkelystä
  • pieni loraus Kirschiä (on muuten ihan kamalan pahaa!)
  • muskottipähkinää
  • pippuria (unohdin)
  • valkosipulin kynsi
Laita ensin esille kaikki muut tarjottavat, sillä kaiken on oltava valmista, kun juustokastike nostetaan pöytään. Meillä oli tarjolla erilaisia leikkeleitä, tomaatteja, omenaa, paprikaa, kirsikkatomaatteja, eilistä patonkia (toimii paremmin kuin aivan tuore) ja pretzeleitä paloiksi leikattuina. Muita kuin leipäpaloja ei ole tarkoitus uittaa juustossa, mutta on kiva napostella muutakin kuin leipää ja tuhtia juustoa, sillä tavoin on parempi mahdollisuus välttää kuuden vuoden mentaaliähky.



Raasta juustot valmiiksi ja tee yrteistä pieni kimppu, jonka sidot paistinarulla. Hankaa fonduepadan pohja ja reunat kuoritulla valkosipulin kynnellä. Sekoita maissitärkkelys Kirsch-tilkkaan. Mittaa viini pataan (jos patasi ei toimi liedellä, tee juustokastike ensin kattilassa ja kaada sitten valmiina fonduepataan) ja lisää sinne sitruunamehu ja yrttikimppu. Kiehauta seos ja anna yrttien maustaa viiniä hetkisen verran. Nosta kimppu pois ja lisää sinne maissitärkkelys-viinatilkka. Kuumenna hieman ja sekoittele. Ala lisätä juustoraastetta ja sekoita koko ajan. Jos näyttää siltä, että juustoseos alkaa leikata, lirauta vielä hieman sitruunamehua. Kun kaikki juusto on mukana ja kastike on riittävän paksua, mausta se muskottipähkinällä ja valkopippurilla. Minä unohdin pippurin, enkä muutenkaan koskaan käytä valkopippuria, mutta voisin kuvitella sen sopivan tähän. 



Jos teit kastikkeen suoraan fonduepataan, nosta se suoraan tarjoilutelineelle, jonka alle olet virittänyt polttimon. Millainen se nyt kenelläkin on, pelkkä lämpökynttilä ei riitä. Meillä oli sellainen geelipanos, joka oli pienessä foliovuoassa. Liekin suuruutta säädellään pienellä kääntyvällä kannella. Jos teit kastikkeen kattilassa, kaada se nyt pataan ja nosta tellingille. 

Sitten vain leipäpala tikkuun ja hämmentämään. Tuli padan alla pitää huolen, että juustoseos pysyy kuumana, mutta pohjaanpalamisen estämiseksi joka leipäpalalla pitää luututa pohjaa myöten. Pretzel oli hauska lisä, mutta sen kiiltävään kuoreen juustokastike tarttui paljon huonommin kuin eiliseen patonkiin. Annos oli meille vähän liian iso, kastiketta jäi pikkuisen, kun kertakaikkiaan ei jaksanut enää palaakaan. Hyvälaatuinen Gruyere maistui mainiosti, samoin muskotti. Padan pohjalle jäi aivan pieni rapea kuoripala, jonka maistoimme, sillä Nanna kertoi sen olevan se mahtavin herkku. Ja olihan se hauska, kuin jonkun eläimen maistuva nahka! (kuulosti aika kummalliselta)

maanantai 21. marraskuuta 2016

Piimäpallot


En usein leivo leipää päivälliselle, mutta tänään talossa oli vain kaksi palaa kuivahtanutta ruisleipää ja muutenkin oli sellainen leipomisfiilis. Löysin ohjeen, jossa oli käytetty buttermilkiä, jota meillä kyllä löytyi. Tosin minun piti varmistaa, saanko sitä käyttää, minä kun en ole meillä se piimäsuu. Oikeasti en ole ihan varma kuinka hyvin amerikkalaisten käyttämä buttermilk vastaa meikäläistä piimää, mutta ei tästä minua varmaan oikeuteen haasteta? Ei kai? Meillä ei ole oikein sopivaa käännöstä tuolle sanalle dinner roll, kun en viitsinyt alkaa tehdä oikein rullalle pyöritettäviä taikinapallosia, joten kutsun näitä vain palloiksi. Siinäpä muuten oivallinen porsaanreikä, voin aina sanoa oikeudessa siellä Amerikassa, että minähän tein ihan erilaisia, nämä ovat palloja!

Piimäpallot

  • 5 dl piimää
  • 1 pussi kuivahiivaa (11 g)
  • 1 rkl sokeria
  • 1,5 tl suolaa
  • 1 kananmuna
  • 55 g pehmeää voita + jonkun verran voiteluun
  • noin 8-9 dl vehnäjauhoja
Mittaa yleiskoneen kulhoon piimä, hiiva, suola, sokeri ja kananmuna, sekoita. Lisää noin puolet jauhoista ja pehmeä voi ja anna koneen vaivata taikinakoukulla muutamia minuutteja. Lisää jauhoja ja vaivaa lisää sen verran, että saat aikaan pehmeän, melko tarttuvaisen taikinan. Irrota taikinakoukku ja peitä kulho kelmulla. Anna kohota noin tunti.

Kumoa taikina jauhotetulle leivinlaudalle ja työstä taikinaa vielä hieman jauhojen kanssa, jaa taikina samankokoisiin paloihin sen mukaan minkä kokoisia haluat piimäpalloistasi. Minä tein noin golfpallon ja tennispallon väliltä olevia (nyt huomaatte  miten hienosita urheilulajeista minäkin tiedän). Pyöritä palat palloiksi ja laita ne joko vuokaan jättäen hieman väliä kohoamista varten, tai leivinpaperille toista kohoamista varten.

Kuumenna uuni 180 asteeseen kiertoilmalla ja kun pallot ovat kohonneet sopivasti voitele pinta sulatetulla voilla. Paista niitä kunnes pinta on kauniin värinen, noin 10-15 minuuttia. Minun piimäpalloni kasvoivat uunissa noin appelsiinin kokoisiksi, mutteivat maistuneet yhtään appelsiinilta. Eivät ne varmaan olisi maistuneet golf- tai tennispalloiltakaan. 

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Pystyperunat ja hirvipihvi



Sen siitä saa, kun ei itse ole tullut koskaan pyssyyn tarttuneeksi ja opetelleeksi metsästämään, ei mitään pientä eikä suurta eläintä. Onkiminen on ainoa tapa, millä olen pyydystänyt elävän eläimen ja joskus jopa syönyt saaliini. Kun tuo ampumispuoli ei ole niin hanskassa, täytyy ostaa lihaa. Tällä viikolla oli marketissa tarjolla aika harvinaista hirvenlihaa. Joskus on suurempia paistipaloja tarjolla, file on harvemmin ostettavissa. Nyt oli tilaisuus ostaa hirven sisäfilepihvit, joilla oli kyllä melko suolainen hinta, paksuille pihveille tuli hintaa 11 euroa kappale. Kun meitä oli eilen päivällisellä kaksi, ostin vain kaksi pihviä ja se olikin oikein riittävästi. Olen tyytyväinen siihen, etten osta enää liian suuria määriä lihaa, vaan kohtuudella. 

Lisäkkeenä meillä oli valkosipuliperunoita, jotka oli aseteltu vuokaan viipaleet pystyasennossa. Otin vinkin ruokaan tästä blogista. Käytin oikeastaan vain idean, muun kaiken sävelsin. Toisena lisäkkeenä oli hernepyreetä, jonka kerrankin sain rakenteeltaan todella sileäksi. 

Pystyperunat

  • noin 500 g perunoita
  • muutama voinokare
  • 1 punasipuli
  • muutama kirsikkatomaatti
  • 2 valkosipulinkynttä
  • suolaa ja pippuria
  • pari rosmariinin oksaa
  • 2 dl kermaa
  • cheddaria tai parmesania raastettuna (unohdin)
Voitele vuoka. Minä käytin pitkulaista lasista leipävuokaa. Viipaloi perunat, sipuli ja tomaatit, sekä valkosipulinkynnet. Aseta vuoka jotain sopivaa astiaa vasten vinottain, että voit sommitella viipaleet vuokaan "ylämäkeen". Asettele vuorotellen perunaviipaleita, sipulia, tomaatteja ja valkosipulia. Kun vuoka on täynnä, ripottele pinnalle suolaa ja pippuria, muutama voinokare, rosmariinioskia ja liruttele kermaa päälle. Jos sinulla on parempi muisti, raasta pinnalle hieman juustoa. Paista kiertoilmalla 180 asteessa noin tunti, puolitoista. Mikäli sinulla on aikaa enemmän, paistele pienemmällä lämmöllä pitempään. 


Hirvipihvit kahdelle + pannukastike

  • 2 noin  5 cm paksua hirven sisäfilepalaa
  • nokare voita ja loraus oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • rosmariinin oksia
  • loraus konjakkia
  • noin desi kermaa
Ota pihvit lämpenemään noin tuntia ennen paistamista. Monesti kuulee, ettei sillä ole mitään väliä, onko pihvi jääkaappikylmä vai lämpimämpi. Minä olen onnistunut paremmin hieman lämmeneellä, joten sitä neuvoa tottelen edelleen. Kun on paistamisen aika, kuumenna parasta pannuasi ja lisää sille nokare voita ja liraus oliiviöljyä. Kun voin kuohu kuolee ja alkaa ruskettua, nosta pihvit pannulle. Paista molemmin puolin noin 2-3 minuuttia ja paksujen pihvien kyseessä ollen, pyöritä niitä hieman myös pystykyljillään, että saavat hieman väriä sinnekin. Nosta pihvit folion päälle ja kääri tiukkaan pakettiin asettumaan siksi aikaa, että teet pienet kastikkeen, jos sellaista tykkäät.

Sammuta liesituuletin, sillä seuraavaksi aiot liekittää. Kaada pihvinpaistopannulle loraus konjakkia tai brandya ja sytytä se palamaan tulitikulla tai jos sinulla on kaasuliesi, kallistamalla pannua liekin suuntaan, ole valmis nostamaan pannu pois lieden päältä, kun liekki nousee korkeaksi. On viisainta pitää tukevaa patakinnasta kädessä. Huljuttele pannua hieman, jolloin konjakkia palaa loppuun ja voit jatkaa kastikkeen valmistamista. Nosta pihvit sisältävä folionyytti pannun yläpuolelle ja pistä siihen veitsellä pieni reikä ja valuta hieman nyyttiin kertynyttä nestettä pannulle, nosta nyytti takaisin lautasella sivuun odottamaan. Lisää pannulle kermaa ja keitä kastiketta kokoon muutama minuutti, mausta suolalla ja pippurilla. 

Hernepyree

  • vettä pieneen kattilaan
  • noin 3 dl pakasteherneitä
  • nokare voita
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta basilikaa tai jotain muuta mieleistäsi yrttiä, timjamia tai vaikka minttua
Kiehauta herneet ja lusikoi ne blenderin kannuun yhdessä pienen keittovesitilkan, voin ja mausteiden kanssa. Anna blenderin tehdä hommansa ja mikäli et pidä rakennetta tarpeeksi sileänä, purista se vielä tiheän siivilän läpi. Maistele ja mausta lisää, jos ei vielä ole tarpeeksi maukasta. Tähän olisi voinut laittaa myös korianteria tai limeä hieman, tai molempia. Kaavi pyree kattilaan odottamaan lämmittämistä juuri ennen annoksen kokoamista. 

Kun kaikki on valmista, lusikoi hieman kirkkaanvihreää hernepyrettä lautaselle. Nosta päälle foliosta esille otettu pihvi. Pyöräytä pihville suolaa ja pippuria myllyistä ja lusikoi hieman kastiketta päälle. Asettele perunalisäkettä pihvin viereen ja ripota päälle vielä muutama jäinen puolukka tai karpalo. Syö välittömästi.

Meidän pihvimme olivat luvalla sanoen aivan täydelliset, medium miinukset, jota tavoittelinkin. Noin 6-8 minuuttia foliossa tekivät taian ja muutenkin kaikki meni nappiin.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Tuunauksen tuunaus - kahvi-suklaa-kirsikkakakku


Hätähousun kahviliköörini vaati käyttämistä, siis muutakin kuin maistelua. Olin ajatellut laittaa sitä taatelikakkuun, mutta sitten muistin puolikkaan purkin Maraschino-kirsikoita jääkaapissani. Minulla oli jo uusi purkki hankittuna, joten vajaan saattoi huoleti käyttää. Niitä voi muuten ostaa ainakin Hella & Herkku-liikkeestä Museokadulta, suosittelen lämpimästi, mikäli ette pelkää pahanlaatuista koukuttumista niin kauppaan kuin kirsikoihinkin. 

Etsiskelin sitten kakkuohjetta, jossa olisi kahvia ja johon voisi upottaa kirsikoita ja sellaisen sovellettavaksi löysin googlehaulla mistäpä muualta kuin Soulkitchen-blogista, ohje on kirjattu sinne vuonna 2012 ja minäkin olen siellä mukana kommentoimassa, mitenkäs muuten. Muunsin ohjeen maidottomaksi ja lisäsin hieman aineksia, mutta mittasuhteet ovat samat, kuten kakkuleivonnassa täytyy olla, kutakuinkin tarkasti.

Kahvi-suklaa-kirsikkakakku

  • 200 g maidotonta rasvaa
  • 2 dl sokeria (käytiin vaaleaa ruokosokeria)
  • 3 kananmunaa
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljajauhetta *
  • 100 g maidotonta suklaata pilkottuna
  • 2 rkl kaakaota (ohjeessa oli 2 tl) 
  • 1 dl kookosmaitoa (ohjeessa maitoa)
  • 0,5 dl kahvilikööriä (espresson tilalta)
  • puoli purkkia Maraschino-kirsikoita valutettuna *
*-merkityt omia lisäyksiäni

Kuumenna uuni 160 asteeseen kiertoilmalla tai 175 asteeseen ilman kiertoa. Valmistele rengasvuoka, mikäli se tarvitsee voitelua ja jauhottamista. Minä käytin silikonivuokaa tällä kertaa. 

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää mukaan kananmunat yksitellen. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, kaakao ja vaniljajauhe keskenään ja yhdistä vaahtoon. Lisää mukaan kookosmaito ja kahvilikööri ja sekoita taikina tasaiseksi. Kääntele mukaan nuolijalla suklaasilppu ja kirsikat. Kaavi taikina vuokaan ja paista noin 1 tunti. Kokeile kypsyyttä tikulla noin 50 minuutin kohdalla ja jos tikku on puhdas pistoksen jälkeen, on kakku kypsä. Anna jäähtyä vuoassa noin vartin verran ennen kuin kumoat kakun.


Tunnustan, etten taaskaan malttanut odottaa riittävän kauan ja kakun yksi osa tarttui vuokaan, sillä suklaa oli vielä sulaa kakun sisällä. Sain palan kuitenkin soviteltua kakkuun takaisin ja rajasin kuvan ovelahkosti niin, ettei se näy, mikä oli täysinturhaa, kun nyt tunnustin asian. Olkaa te siis malttavaisempia ja odottakaa, että kakku jäähtyy ja suklaa jähmettyy!