tiistai 28. maaliskuuta 2017

Tosi nopea rapupasta



Tämän tapaista ruokaa meillä on toisinaan, kun pitää nopeasti saada lautanen nenän alle, tai toisaalta haluamme syödä jotain helppoa. Tällä kertaa helppoudentoive johtuu hammasoperaatiosta ja siitä, ettei mitään karkeaa ja hankalaa saa olla aterialla nyt pariin päivään. Pisin aika tässä ateriassa kului siihen, että vesi pastakattilassa kiehui. Ainekset löytyivät jääkaapista, vähän sitä ja vähän tätä viikonlopun kokkailuista jäänyttä.

Jokirapupasta kahdelle + työlounasannos

  • 250 g artesaanipastaa
  • runsaasti suolaa pastan keitinveteen
  • oliiviöljyä
  • 2 kevätsipulia
  • 1 punainen chili
  • kourallinen kirsikkatomaatteja
  • pätkä kesäkurpitsaa
  • 2 dl kermaa
  • loraus konjakkia
  • suolaa ja pippuria
  • basilikaa
  • palanen parmesania
Laita pastavesi kiehumaan ja suolaa vesi reilulla kädellä. Keitä pasta pakkauksen mukainen aika. Minun pakkauksessani luki vain, että keitä sopiva aika. Huuhtele ja valuta jokiravun pyrstöt ja jätä ne siivilään valumaan. Leikkaa kesäkurpitsa, sipuli, chili ja tomaatit suikaleisiin tai millaisiin paloihin nyt haluatkaan. Kuullota niitä pannulla oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää pannulle kerma ja loraus konjakkia. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna kerman kiehua hieman kasaan, varo kuitenkaan kuivattamasta sitä liikaa. Kun pasta on kypsää, kaada se siivilään odottamaan. Lisää jokiravut pannulle ja sekoita kastikkeeseen. Yhdistä pasta pannulle kastikkeeseen, sekoita ja tarkista maku. Lisää vielä pippuria ja suolaa, jos siltä tuntuu ja ripota annoksen päälle basilikaa ja parmesania. 


sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Uusintayritys, kaltevat pannacottat


Viime viikonloppuna kokeilin valmistaa jälkiruoaksi pannacottaa, mutta se meni niin sanotusti reisille. Tänään kokeilin uudelleen ja yritin välttää edelliskerran virheet. Ohje on otettu Cooking With Manuela-blogista. Hieman minä muuntelin ohjetta kummallakin kerralla. Linkin takaa löytyy Manuelan ohje, tähän kirjaan kuten minä tein ja kerron samalla, mikä luullakseni meni ensikokeilussa pieleen, ettei kenenkään tarvitse tehdä samaa mokaa. 

Kahden pannacottan jälkkäri


Hillacotta

  • 0,5 l pakasterasiallinen hilloja
  • 2,5 dl kermaa
  • 2 rkl sokeria
  • 2 liivatelehteä

Keltainen vaniljacotta

  • 2,5 dl kermaa
  • 1 tl vaniljajauhetta
  • 2 rkl sokeria
  • muutama tippa keltaista elintarvikeväriä
  • 2 liivatelehteä (1,5 olisi riittänyt)

Koristeluun

  • pensasmustikoita
  • vadelmia
Aloitin tekemällä marjacottan. Käytin hilloja, jonka puristin tiheän siivilän läpi niin, että siivilään jäivät kuoret ja siemenet. Sekoitin sileään hillapyreeseen hieman sokeria. Laitoin kaksi liivatelehteä likoamaan kylmään veteen. Kuumensin kattilassa kerman ja kun kerma alkoi hieman kuplia kattilan reunoilla, laitoin liekin pois kattilan alta ja sekoitin mukaan pehmenneet liivatteet. Sekoitin vispilällä mukaan myös hillapyreen. Kaadoin seoksen nokalliseen kannuun jäähtymään hetkeksi aikaa. 

Asetin kaksi viinilasia kallelleen suureen pakasterasiaan ja tuin ne astiapyyhkeellä niin, että ne olivat noin 45 asteen kulmassa rasian reunaa vasten. Kun pannacottamassa oli hieman jäähtynyt, kaadoin sitä laseihin niin, että sitä oli kaatokohtaan asti. Laitoin lasit rasiassaan ulos peitettynä asettumaan. Tarkoitus oli siis, että kallellaan oleva pannacottamassa tarttuu lasiin ja pysyy siinä, kun toinen massa kaadetaan lasiin myöhemmin.

Noin parin tunnin kuluttua tarkastin onko pannacotta hyytynyt ja siltä vaikutti. Valmistin toisen pannacottan samalla tavalla kuumentamalla kerman, maustamalla sen sokerilla ja vaniljalla, värjäämällä keltaiseksi (halusin enemmän värikontrastia, sillä hillacotta ei tullut kauniin oranssiksi) ja sekoittamalla mukaan liivatteet. Olisin tosiaan voinut käyttää vain puolitoista lehteä tähän toiseen massaan, koska se oli  hieman pienempi ilman marjapyrettä. 

Käänsin laseja niin, että hillacotta oli kallellaan olevassa lasissa yläreunalla ja valutin laseihin vaniljacottaa sen verran, että yläreuna oli samalla tasolla kuin toinenkin cotta. Jätin taas lasit ulos peitettyinä hyytymään. 

Parin tunnin päästä kokeilin, että pysyvätkö cottat paikallaan vai liukuvatko lasissa mössöksi, kuten ensimmäisellä kerralla tapahtui, kun käytin mansikkacottaa ja vain yhden liivatelehden/massa. Nyt pannacottat olivat topakoita ja pysyivät laseissa. Asettelin laseihin vadelmia ja mustikoita ja minun oli tarkoitus laittaa hillasiirappia hieman koristeeksi ja mausteeksi, mutta unohdin. 

Edelliskerralla tein massoja niin paljon, että niistä riitti myös toisiin annosastioihin, joihin kaadoin pannacottan vain kahteen suoraan kerrokseen. Ne olivat ihan nätit nekin ja maistuivat hyvältä, mutta olin pettynyt, kun en saanut tekniikkaa onnistumaan. Luulen, että syynä oli sekä liian vähäinen liivate, että lasien ulkopinnan liika kylmyys, sillä teimme puhtaasta lumesta "telineet" laseille suureen vatiin. 

Ei ihan niinkuin piti
Tämän kerran vaniljacotta oli hieman liian töpäkkää, mutta hillacotta oli todella kivan rakenteinen ja etenkin sen maistui hyvältä!


perjantai 24. maaliskuuta 2017

Entteriä viikonlopun alkuun

Napue-pullolle löytyi uusiokäyttö öljypullona, kaatuu hyvin
Kun aurinko paistaa, on aika grillata. Olipa mittarissa 0 tai 20 astetta, ei sen väliä. Tänään alkoi minun viikonloppuni kiireisen työviikon jälkeen. Kävin pikaisesti kaupassa töiden jälkeen sillä mentaliteetilla, että sitä grillataan, mitä lähimarketista löytyy. Entrecôte oli se mihin päädyin lyhyen arpomisen jälkeen. 


Antti kuumensi talven ajan melko vähällä käytöllä olleen Big Green Eggin  ja minä valmistelin muutaman lisäkkeen pihveille, jotka lämpenivät grillin kuumenemisen ajan. Jätin aterialta pois perunat, riisit ja pastat. 

Entrecôte grillissä

  • 2 entrecôte-pihviä, noin 200 g kumpikin
  • suolaa ja pippuria
  • oliiviöljyä
Anna pihvien lämmetä ainakin 30 minuuttia ennen grillaamista, taputtele ne oliiviöljyllä ja ripottele niille reilusti suolaa ja pippuria. Kun grilli on kuuma ja lisäkkeet valmisteltu, grillaa pihvejä suoralla lämmöllä 2-3 minuuttia puoleltaan. Nosta pihvit lautaselle päällekkäin ja peitä lautanen foliolla, jätä pieni ilma-aukko, etteivät pihvit kypsy lisää. 

Lisäkkeet kahdelle, kerrankin tarpeeksi vähän

  • 1 tomaatti halkaistuna
  • 10 cm pätkä kesäkurpitsaa
  • 2 kevätsipulia
  • 2 viipaletta tuoretta ananasta
  • puolikas verigreippi
  • oliiviöljyä
  • hunajaa
  • suolaa ja pippuria


Halkaise tomaatti ja ripota puolikkaille suolaa, pippuria ja oliiviöljyä. Leikkaa kesäkurpitsapala neljään lohkoon, öljyä ne kevyesti ja mausta suolalla ja pippurilla. Ananaspalat eivät tarvitse mitään mausteita. Öljyä myös kevätsipulit kevyesti. Leikkaa greippi puoliksi ja puolikas neljään osaan, lurita paloille hieman hunajaa. Kun pihvit ovat jo foliossa asettumassa, grillaa lisäkkeet hyvin kevyesti suoralla lämmöllä, joka on valmiina grillissä. Varo polttamasta sipuleita.


Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki vihreän pallukan kokeilumme!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Paluu hätähousun kahvilikööriin



Viime marraskuussa postasin hätähousun kahvilikööristä. En malttanut odottaa sen ässehtimistä niin pitkään kuin olin ajatellut. Tavallista minua. Käytin likööriä johonkin joulun kakuista ja sitten unohdin juoman jääkaapin perukoille. 



Eilen likööripullo osui katseeseeni etsiessäni jotain muuta tähdenlentopäivälliselle ja päätin maistaa vieläkö juoma olisi kunnossa. Se näytti hyvin tummalta, muttei samealta. 

Koska eilen oli viimeaikojen tyypillisten säitten se joka toinen päivä, jolloin aurinko paistoi, kuvasimme kahvilikööriä ulkona oikein urakalla. Ehkä taas naapurit katsoivat, että mitä kummaa nuo oikein puuhaavat. Ehkä he ovat tottuneet. Todennäköisesti heitä ei kiinnosta.

Nyt kun liköörihommissa oli vierähtänyt nelisen kuukautta, oli juomasta kehkeytynyt hyvinkin syvän kahvin makuista ja jääpalalla kunnolla viilennettynä ja sitruunalohkon kanssa nautittuna se oli oikein hyvää. 


keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Nyhtökauraa wokkiin


Aivan pakkohan minun oli ostaa Nyhtökauraa. Onnistuin ensimmäistä kertaa koko tuotteen markkinoillaoloaikana näkemään sitä hyllyssä, joten en voinut muuta kuin siirtyä tekemään vaikeaa jatkovalintaa, otanko maustamatonta vai maustettua. Sen verran maineikasta kotikokkia olin olevinani, että maustamattoman ostin ja olin varma, että kyllähän minä nyt yhden nyhtiksen maustan tuasta nuavvaa! Vai miten Nanna sen sanookaan?

Kotona alkoi hiipiä pieni epäilyksen siemen sydämeen. Muistui mieleen kauhea Härkis-katastrofi, jossa ainoat positiiviset asiat olivat ne, ettei saapuvilla ollut ruokavieraita ja toinen juttu se, että meillä oli hätäleipää, joten emme jääneet nälkää näkemään. Toista mahdollisuutta en ole vielä Härkikselle antanut, eikä se sen puoleen minulle. Ei ole kuulunut kutsuhuutoja ohittaessani Härkis-pakkauksia valintamyymälän hyllyvälejä surffaillessani. Ei sellaisia, kuten vaikka juustotiskeillä kuulen ja harvoin ohitan pl. ulkojuustot.

Tuon lauantaisen kauppareissun (jota naapurini suuresti ihmetteli ohikulkiessaan, hän ei ollut kuulema koskaan nähnyt minun kahdeksalta aamulla saapuvan pihaan ostoskorien kanssa korkokengissä) jälkeen oli heti tiedossa muita ruokapuuhia, joten Nyhtökaura (puhuttelen häntä nyt tämän postauksen ajan erisnimeltä, myöhemmin siirtyköön yleisnimeksi) oli ensin ihmeteltävänä ja kuvattavana keittiönpöydällä ja siirtyi sitten jääkaappiin. Eihän sitä nyt harvinaista raaka-ainetta heti revitä irti paketista, vaan sitä ihaillaan ja lopulta pelätään ja katkerasti kadutaan, että meni ylipäätään kenellekään paljastamaan, että tuli ostaneeksi sitä. Oikein Instagramia myöten. Some pitäisi lailla kieltää! 

Lauantaina aktiviisesti "unohdin" Nyhtökauran ja valmistin blinejä ja vakumoin sipuleita, sunnuntain taannuin äitimoodiin ja hyysäsin nuorisoa, maanantaina käänteiskieltäydyin Antin grillaamista makkaroista, mutta eilen en keksinyt enää yhtäkään tekosyytä, vaan oli viimeinkin totuuden hetki. Valmistin ateriaksi Nyhtökauraa! Onneksi minun ei tarvinnut kuin totella sauvajyvästä, sillä hän oli juuri (varmastikin aivan  minua varten) postannut ohjeen, millä homma oli lastenleikkiä. Tiedättehän mitä me Neuvostoliiton naapurissa syntyneet sanomme? YYA. Kaveria ei jätetä.

Linkin takaa löydät kuinka homma olisi pitänyt tehdä.

Nyhtökaurawokki 

  • 250 g nyhtökauraa
  • loraus osterikastiketta
  • loraus kalakastiketta
  • loraus ketjap manis-kastiketta
  • loraus punaviinietikkaa (unohdin)
  • pikkuisen fariinisokeria (näköjään unohdin senkin)
  • pippuria 
  • 3 pitkänhuiskeaa kevätsipulia
  • puolikas chili (edelleen chilinyhvelö, en uskalla laittaa paljon)
  • 1 porkkana
  • 1 paprika (paitsi että se sotkeentui ilmeisesti kaupassa Reippaan ostoksiin eikä löytynyt koskaan minun ostoskasseistai)
  • palanen tuoretta inkivääriä
  • kiinankaalia (ihmeiden aika ei ole ohi, eka kerran 2000-luvulla ostin kiinankaalia)
  • riisinuudeleita
  • 1 limetti, puolikas mehuna ja toinen puoli lohkoina tarjoiluun
  • tuoretta korianteria
Ensin laitoin kaksi syheröä riisinuudelia likoamaan kiehautettuun veteen. Sekoitin maustekastikkeen osat yhteen, eli osterikastikkeen, kalakastikkeen ja ketjap manisin. Minulla ihme kumma oli niitä kaikkia. Punaviinietikan ja fariinisokerin unohdin. Se on outoa, vaikka ohje oli ihan edessäni. 

Kuumensin wokissa lorauksen öljyä ja kumosin nyhtissilpun pannulle. En oikein tiennyt, pitäisikö kökkäreet pieniä, vai ei. Kääntelin silppua hetkisen aikaa. Multitaskasin sipulin, porkkanan, olemattoman paprikan, kiinankaalin ja chilin silpuksi ja raastoin inkiväärin.  Kaadoin pannulle maustekastikeseoksen nyhtökauran sekaan ja sekoitin hyvin. Kumosin sörsselin lautaselle odottamaan. Lisäsin pannulle hieman öljyä ja siihen sitten ensin inkiväärin ja porkkanan hetkeksi, sitten chilin ja sipulin. Viimeisenä kiinankaali pääsi pannulle. 

Kun kasvikset näyttivät siltä, että ovat valmiita (mistä minä senkin muka tiesin) kaadoin pannulle takaisin maustekastikkeiset nyhtökaurat ja sekoitin. Kun koko homma oli kuumaa, nostelin sinne pehmenneet riisinuudelit ja taas pontevasti sekoittelin. Puristin päälle limen mehua ja kiersin pippuria myllystä. Ripottelin annoksen pinnalle vielä paljon korianteria ja asettelin limelohkoja kaveriksi. 

Ruokani ei näyttänyt niin nätiltä kuin sauvajyväsen lautasella. Paprikan kadottua mystisesti kauppareissulla punainen väri jäi vähiin annoksessa. Mutta mitä sitten kävi maun kanssa, miten tekstuurin? Tykkäsimmekö yhtään? Vai paljon? 

Nyhtökaura muistutti minusta suutuntumaltaan purkkitonnikalaa. Maustekastike oli näin jälkikäteen tarkasteltuna vajavainen, mutta en sitä syömähetkellä tiennyt. Olen täysin valmis sanomaan, että pidin nyhtökaurasta, niin suutuntuman kuin maunkin puolesta ainakin tässä nopeassa wokkiannoksessa. Riisinuudeli oli mukava lisäke ja aavistuksen rapeiksi jääneet porkkanat tuntuivat hampaissa kivoilta pureskella. Limeä olisin voinut laittaa runsaammin ja chiliä myös. 






tiistai 14. maaliskuuta 2017

Aurinkoista appelsiinilohta


Sunnuntaipäivällisellä meillä oli sitruksista lohta, se oli hauskaa vaihtelua savustetun tai sous vide-kypsennetyn lohen sijaan. Summittaisen ohjeen otin tästä blogista. Otin lähinnä valmistusvinkkejä, ainekset sovittelin mieltymystemme ja varastojeni mukaan.

Lohta sitruskastikkeella viidelle

  • suuri merilohifile
  • voita paistamiseen
  • 1 dl kalalientä
  • 0,5 dl kuivaa valkoviiniä
  • 2 appelsiinin mehu puristettuna
  • 1-2 sitruunaa, toinen mehuksi puristettuna, toinen lohkoina
  • suolaa ja pippuria
  • timjamia
  • paprikajauhetta
  • nokare voita kastikkeen kiillottamiseen
Aloitin poistamalla lohifileestä hieman rasvareunuksia ja tarkistamalla, että ruodot oli nypitty. En osaa poistaa nahkaa nätisti, vaikka periaatteessa tiedän tekniikan ja välineetkin ovat kutakuinkin kunnossa. Sellaista räpellystä siitä vaan tulee. Kun leikkaa kalan sitten annospaloihin, räpellyksen saa lähes piilotettua. Ripottelin annospaloille hieman suolaa ja pippuria.

Toinen ei ihan nappiin mennyt juttu oli pannun valinta. Otin suuren teräksisen kasarin, parempi olisi ollut ottaa joku pinnoitetuista pannuistani. Mutta kasarilla mentiin, sillä annospaloja oli aika monta. Kuumensin kasaria ja siinä nokareen voita. Paistoin suolalla ja pippurilla maustettuja annospaloja ensin kaksi minuuttia ja sitten käänsin niiden kylkeä ja paistoin toista puolta noin puolitoista minuuttia. Nostelin palat lautaselle odottamaan. Pinnoitetulla pannulla olisin varmaan saanut kauniimman pinnan paloihin.

Kaadoin kasariin hieman kalalientä, valkoviiniä ja sitrusmehut ja keittelin seosta kasaan noin kymmenen minuuttia. Lisäsin mukaan paprikaa ja tuoretta timjamia. Raaputtelin pannun pohjasta kaikki pienetkin makupartikkelit, joita kalasta oli jäänyt. Siivilöin noin puoleen kiehuneen kastikepohjan ja kaadoin sen takaisin kasariin. Siivilään jäivät kaikki timjamin oksat ja pienet kalapalat. Vispilöin kastikkeeseen nokareen voita kiillottimeksi ja maistoin suolan määrän. Nostin kalapalat takaisin kasariin ja valelin niitä kastikkeella ja annoin kalapalojen kuumentua uudelleen. Tarjosin kalaa hasselbackan perunoiden ja pikaisen salaatin kanssa. 


Olin kerännyt pitkulaiselle lautaselle retiisiä, kurkkua, tomaatteja ja mozzarellaa, joita olin hieman uittanut oliiviöljyssä, sitruunamehussa sekä kiusannut pippuriripauksella. 



Lohi tässä muodossa oli todella maukasta, sitruskastikkeessa oli potkua, sopivasti makeutta ja kala oli juuri ja juuri kypsää, ei yhtään yli. 



maanantai 13. maaliskuuta 2017

Mukaan villitykseen - hasselbackan perunat


Monessa blogissa on viime päivinä tehty hasselbackan perunoita ja niin minäkin tein eilen, kun nuoriso oli sunnuntaipäivällisellä. Ne perunat nyt vaan ovat niin hyviä, olkoon kuinka vanhanaikaisia vaan! 

Hasselbackan perunat

  • 2-3 pienehköä perunaa/syöjä
  • voita
  • oliiviöljyä
  • suolaa
  • pippuria
  • tuoretta timjamia
  • parmesania
Kuumenna uuni kiertoilmalla 180 asteeseen. Pese perunat huolellisesti ja kuivaa niiden pinta. Laita peruna kerrallaan kauhaan tai suureen lusikkaan ja leikkaa perunaan viiltoja kauhan reunaan asti. Näin vältät leikkaamasta perunoita kokonaan halki. Öljyä uunivuoan pohja ja asettele perunat vuokaan. Sulata nokare voita ja sutikoi perunoiden pintaa voilla. Ripota pinnalle suolaa, pippuria, timjamia ja raastettua parmesania. Paista uunissa noin 35-45 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla ja sivele vielä pikkuisen voita perunoille. Tarjoa kuumina ja mieti, mikset tehnyt sittenkin muutamaa perunaa enemmän. 

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Sipuliherkku



Meillä oli eilen eteläisiä vieraita, oikein Jyväsjärven rannalta. Teemana oli syödä blinejä yhdessä ja se olikin tosi mukavaa. Onnistuin ihan hyvin luimupupun käyttämällä blinitaikinaohjeella ja lisäkkeetkin olivat oikein passelit. Kaikkien suosioon pääsivät marinoidut sipulit, joita olen aiemmin tehnyt esimerkiksi kesäisen perunasalaatin joukkoon ja jollaisella porchetta-pötkylänikin hautui crock-potissa. Pistin potkua marinoitumiseen vakumoimalla sipulit. 

Vakuumimarinoidut punasipulit 

  • 6 pienehköä punasipulia
  • 1 dl punaviinietikkaa
  • 1,5 dl oliiviöljyä
  • 1 rkl sokeria
  • ripaus suolaa (ähäkutti)
  • ripaus suolaa (toinen ähäkutti)
Kuorin sipulit ja laitoin kuivat kuoret talteen äitiä varten, hän värjää niillä lankoja kesällä. Siivutin sipulit mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. Sekoitin vakuumirasiaan marinadin ainekset ja yhdistin siihen sipulit. Kääntelin sipuliviipaleita niin, että olivat kunnolla marinadin peitossa. Laitoin astian kannen paikalleen ja poistin ilmat vakuumikoneella väliputken avulla. Laitoin rasian jääkaappiin noin 8 tunniksi. 


Tavallisesti tämä sipuliohjeeni on toiminut noin 12 tunnissa, punasipulin väri muuttuu kauniin vaaleanpunaiseksi ja rakenne pehmenee. Vakumointi nopeuttaa marinoitumista niin, että jo neljän tunnin kuluttua sipuli oli ulkonäön puolesta valmista. En avannut rasiaan tutkiakseni tilannetta, sillä tyhjiö olisi karannut enkä viitsinyt hakea vakuumikonetta uudelleen keittiöön. Illalla kun oli bliniaika, sipulit olivat aivan loistavan kypsyneitä ja ihastuttavia punaisia kiharoita. Olin iloinen, etten ollut leikannut sipuleita silpuksi. Marinoitu sipuli sopi blineille aivan loistavasti, loput pakkasin pienempään rasiaan ja söimme sitä ruisleivän ja graavilohen kanssa aamiaisella.