perjantai 29. elokuuta 2014

Taidetta koteihimme


Luulin jo,  ettei niitä entisaikaisia tuotekuvastoja, joista saattoi tilata pörröisiä peittoja ja ihmeitä tekeviä sukkahousuja enää olisi, mutta onpas! Työpaikkamme pikkujoulujen alla kyseisiä postin mukana tulevia lehdyköitä selataan ahkerasti, nauretaan makeasti ja tilataan mm. huhuilevia pöllöjä tai kiehtovia, soivia kukkakimppuja. 

Se mistä nuo kuvastot ovat aikoinaan jääneet mieleeni, olivat tarjolla olleet maalaustarvikkeet. Niitä mainostettiin loihevasti tähän tapaan: Säästä tuhansia markkoja maalaamalla huoneen seinätaulusi itse! Isäpuoltani lainatakseni, "Aattelepa nyt itekkin!" Mikä säästö! Ei enää kalliita ja hienoja ostomaalauksia tai Juhani Palmun teoksia, vaan otat ja maalaat seinätaulusi itse. Erityisesti minua kiehtoi ilmaisu seinätaulu. Minusta on aina kuitenkin tuntunut, ettei minussa ole taiteellisuutta pätkääkään, enkä ole ainuttakaan seinätaulua maalannut, saati ripustanut seinälleni. Luotan tässä asiassa mieluummin ammattilaisiin, kuten Rita Vargas. Hänen näyttelynsä avautuu huomenna Jyväskylässä Galleria Beckerissä. Menkää katsomaan! Niin mekin menemme!


Työ- ja muiden kiireiden vuoksi Espanja-haaste oli eilisen jäähyllä, enkä edes nähnyt kisan viimeisiä kilometrejä. Tänään on yhtä hoppuinen päivä, mutta toivoaksemme voimme avata illalla pullon espanjalaista viiniä, kerätä tarjottimelle juustoja, leikkeleitä, oliiveja ja melonia ja ensimmäistä kertaa tällä viikolla hengähtää ja jutella. Iltaa odotellessa!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Suklainen rommikakku


Aina on kakun paikka, eikö olekin? Tällä kertaa leivoin espanjalaisesta Dulces bocados-blogista löytämäni kakun, johon tuli niin suklaata kuin rommiakin. 

Suklaa-rommikakku

  • 100 g pehmeää voita
  • 100 g sokeria
  • 200 g vehnäjauhoja
  • 1/2 pussia Royal-kohotetta (arvelen 1,5 tl meikäläistä leivinjauhetta toimivan)
  • 2 kananmunaa
  • 70 g macadamia-pähkinöitä (käytin cashew-pähkinöitä)
  • 100 g tummia suklaanappeja tai saman verran suklaalevyä pienittynä (70%:sta)
  • 0,5 dl tummaa rommia
Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele ja jauhota pienehkö kakkuvuoka, minä käytin pientä briossivuokaa. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää kananmuna kerrallaan koko ajan vatkaten. Sekoita leivinjauhe (minulla oli ohjeessa mainittua Royal-valmistetta, jonka google kääntää hiivaksi, mutta jonka arvelen olevan enemmän leivinjauheen tapaista, otan mielelläni vastaan lisätietoa tuosta tuotteesta) vehnäjauhoihin. Yhdistä jauhot ja rommi voi-sokeri-kananmunaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kääntele mukaan suklaanapit tai -rouhe ja pähkinät. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan ja paista kakkua noin 30 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun tikku tulee ulos taikinasta puhtaana, kakku on kypsä.


Vueltan viides etappi ajettiin karmeassa kuumuudessa, lämpötila lähenteli 40 astetta. Reitti kulki Priego Córdobasta 180 km matkan Rondaan. Ensimmäisenä maaliin ehti John Degenkolb voittaen jo toisen etapin tässä kilpailussa. Nacer Bouhanni ei mahtunut tunkemaan Degenkolbin vieritse voittoon ja hän hieman protestoi käsimerkein maaliviivalla. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Michael Matthews.



tiistai 26. elokuuta 2014

Ei mitään järkeä - tomaattikastike

sukat kastuu!
Meille oli kinostunut tomaatteja liikaa, ei mitään järkeä. Jouduin laittamaan kompostiin muutamia haljenneita ja huonoksi menneitä ja päätin, että kunnollisille yksilöille pitää keksiä jotain pikaista käyttöä. Löysin ennalta tutusta Cogollos de Agua-blogista tomaattikastikkeen ohjeen, joten ei kun kastikehommiin heti töiden jälkeen! Minulla oli melkein kaksi kiloa tomaatteja, mutta laitan ainesmäärät alkuperäisen ohjeen mukaan.



Espanjalainen tomaattikastike

  • 1 kg tomaatteja
  • 1 sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 70 ml oliiviöljyä
  • 1 tl sokeria
  • 1 tl suolaa
Kuumenna öljy laakeassa kasarissa ja kuullota siinä valkosipulia ja sipulia. Lisää halkaistut tomaatit, suola ja sokeri kasariin ja sekoittele. Anna kastikkeen kiehua noin tunnin verran, tarkista välillä, etteivät tomaatit pala kasarin pohjaan kiinni ja painele tomaatteja murskaksi kauhalla. Maistele välillä ja lisää sokeria, jos kastike on liian väkevää. Painele tomaattimurska tiheän kartiosiivilän lävitse pienempään kattilaan, avita hommaa sauvasekoittimella. Hetkessä siivilään jäävät pieneksi menneet tomaatinkuoret ja kattilassa on oranssinen sileä kastike. Jos haluat, keitä sitä vielä kasaan tai purkita heti steriloimiisi purkkeihin. Kastikkeessa on hyvä ja syvä tomaatin maku. 


Minä en keittänyt omaa kastikettani enää juurikaan kokoon. Kahdesta kilosta tomaatteja tuli yksi litran purkki ja toiseen pienempään purkkiin noin pari desiä kastiketta. Vaikka se onkin oikein hyvää ja tullen käyttämään kastikkeen piakkoin, en kyllä näe viisaaksi ihan työkseen alkaa keitellä tomaattikastiketta. Sen verran hyviä tomaattituotteita on kaupoissakin saatavilla. Sitten ehkä olisi eri asia, jos tomaatteja olisi omassa kasvihuoneessa aivan tulvaksi asti. Menköön tämä kokeilu kahden tunnisteen alle: "espanjalainen" Vueltan vuoksi ja "no tulipa tehtyä" sillä tosiaan tulipa tehtyä. 

Vueltan neljäs etappi on parhaillaan menossa, mutta lähetys Eurosportilla ei ole vielä alkanut. Eilisen, kolmannen etapin voittoon ylsi Michael Matthews ja hän myös ajaa johtajan punaisessa paidassa. Neljän sekunnin päässä on Nairo Quintana. Tänään minullakin on aikaa katsoa lähetystä ja päästä kunnolla selville kisan tilanteesta. 


maanantai 25. elokuuta 2014

Espanjalainen tortillasämpylä

Tänään kokeilin espanjalaisen perunamunakkaan, tortillan tekemistä, kun näin kiva ohjeen SHEKNOWS-blogissa. Toisekseen olin nähnyt kivan tomaattileivän Honest Fare-blogissa. Yhdistin nämä kaksi vinkkiä yhdeksi lounas- tai eväsleiväksi.

Espanjalainen perunamunakas

  • 3 keskikokoista perunaa 
  • 2 pientä sipulia
  • 1 pieni punainen paprika
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 3 pientä keltaista tomaattia
  • 3 kananmunaa
  • Manchego-juustoa raasteena (noin 35-50 g)
  • tuoreita yrttejä (basilikaa, timjamia, ruohosipulia)
  • suolaa ja pippuria
  • oliiviöljyä paistamiseen
Tein koko homman vähän erilailla, kuin lähdeblogissani, sillä minulla ei ole uuninkestävää pinnoitettua paistinpannua. Paistoin siis tortillan kokonaan pannulla liedellä. 

Leikkasin perunat ohuiksi viipaleiksi, samoin sipulit, paprikan ja tomaatit, joista puristin siemenet ja mehut kompostiin. Raastoin juuston odottamaan ja silppusin yrtit. Rikoin kananmunat kulhoon ja vispasin rakenteen rikki. 

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja paistoin perunaviipaleita muutamia minuutteja, kunnes ne alkoivat olla kypsiä. Ne tahtoivat tarttua pannun pintaan, joten niitä piti siirrellä aika ahkerasti. Lisäsin pannulle sipulin, valkosipulin, paprikan ja tomaatit. Paistelin niitäkin hetkisen, kunnes sipuli oli läpikuultavaa ja paprika pehmentynyt. Kaadoin päälle kananmunamassan ja ripottelin pinnalle juustoraasteen ja yrtit, sekä suolaa ja pippuria. Laitoin levyn toiseksi pienimmälle asetukselle ja kannen pannun päälle. Annoin munakkaan kypsyä noin 5-10 minuuttia ja kokeilin taipuisalla lastalla olisiko munakas kiinni pannussa. Ihme kyllä ei ollut. Otin pannua suuremman tarjottimen ja kippasin munakkaan tarjottimelle, josta valutin sen uudelleen pannulle paistettu pinta päälle päin. Kypsytin miedolla lämmöllä vielä hetkisen. Valutin kypsän munakkaan tarjottimelle jäähtymään. 

Tomaattinen paahtoleipä

  • annospala ciabattaa tai muuta sitkeäkuorista leipää
  • loraus oliiviöljyä
  • pieni turaus valkosipulitahnaa
  • 2 pientä tomaattia
  • suolaa ja pippuria
En tehnyt tätäkään varsinaisesti kuten lähdeblogissani, mutta mielessäni oli siinä käytetty ajatus paahdetun leivän hieromisesta tomaattisilpulla. Kuumensin pannulla pienen lorauksen oliiviöljyä ja sekoitin siihen vähän valkosipulitahnaa. Leikkasin leipäpalan kahtia ja laitoin puolikkaat pannulle ensin kuoripuoli pannulle ja hetken kuluttua leikkuupinta pannulle. Sillä välin leikkasin tomaatit halki ja laitoin ne mortteliin, lisäsin sinne hieman suolaa ja pippuria ja survoin tomaatit murskaksi. Sain aika helpolla nosteltua kuoret seoksesta ja jäljelle jäi tomaatit lihat, mehut ja siemenet. Kaadoin seoksen lautaselle ja painoin paahdettujen leipien leikkuupinnat tomaattiseokseen, joka imeytyi mukavasti leipiin. 

Leikkasin munakkaasta leivän kokoisen palasen ja tälläsin sen paahdettujen, tomaattisen leipäviipaleiden väliin. Oli muuten maukasta lounasta, jonka söin jo kotona ennen töihin menoa. Pitää illalla ottaa toinen palanen!


La Vueltan kolmas etappi tulee vasta illalla, sitä odotellessa, mukavaa syyskesän päivää kaikille!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Juustoja ja kvittenimarmeladia


Tänään ei ole tarvinut tehdä ruokaa, sillä eilen joku isottelija teki niin suuren annoksen kanaorzoa, että siitä riittää vielä huomisellekin. Iltapäivän herkutteluhetkeen keräsimme espanjalaisia juustoja ja kvittenimarmeladia leikkuulaudalle. Varastosta löytyi myös Jekkutytöltä saamamme espanjalainen punaviinipullo, jonka avaamista olemme empineet. Pidämme espanjalaisista juustoista, mutta niiden lisäksi laudalle pääsi mahtavaa gruyèreä, jollaisen makuun pääsimme luimupupulassa nauttimallamme illallisella. Muistimme lauantaina, että sitähän pitääkin ostaa Sokokselta. 

Vueltan toinen etappi ajettiin jo Andaluciassa. En ehtinyt katsoa lyhyttä suoraa lähetystä, mutta kuulin jo, että Nacer Bouhanni aloitti etappivoittojen napsimisen. Hän niin ollen johtaa myös kokonaiskilpailua.

lauantai 23. elokuuta 2014

Espanjan makuja lautasella



Vueltan ensimmäinen etappi käynnistyy muutaman tunnin kuluttua, luulen Alberton ja Rigoberton jo sonnustautuneen spandexeihin ja lämmittelevän täysillä. Espanja mielessäni etsin kanaohjetta, sillä broilerifileitä oli jääkaapin nollalaatikossa. Otin vinkkejä sieltä täältä ja tein tämmöisen ruoan:

Espanjalainen kanapata kuudelle

  • 6 broilerifilettä muutamaan isohkoon palaan leikattuna
  • 2 pientä keltaista paprikaa
  • 1 pienenpuoleinen kesäkurpitsa
  • 2 suurta valkosipulin kynttä
  • 12 kirsikkatomaattia
  • 2 pientä sipulia
  • 1 tölkki säilöttyjä tomaatteja
  • 1 tölkki isoja valkoisia papuja
  • oliiviöljyä ja nokare voita paistamiseen
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl pimentonia
  • nippu tuoreita yrttejä (basilikaa, rosmariinia, timjamia ja ruohosipulia)
Kuumenna iso kasari ja laita sille loraus oliiviöljyä ja nokare voita. Kun rasvan kuohu laskee, pintapaista broileripalat. Lisää kaikki vihannekset kasariin, sekoittele ja kumoa säilötyt tomaatit ja kypsät säilykepavut mukaan. Anna kiehua muutamia minuutteja ja ripottele päälle yrtit, pimenton, suolaa ja pippuria. Maistele ja lisää mausteita, jos tarpeen. Anna kiehua sen aikaa, kun pasta kypsyy.

Meillä oli lisäkkeenä jänskää orzo-pastaa, jonka olen ostanut joko Italiasta tai Annan kaupasta. Se näyttää pitkäjyväiseltä riisiltä, mutta on ihanan pehmeää pastaa kypsyttyään. Ruokaan tuli mukavasti Espanjan värejä ja makuja.


Taas vaaditaan paljon istumalihaksilta, La Vuelta alkaa!


Tour de Francen jälkeen olemme viettäneet hieman haastevapaata aikaa, katselleen toisella silmällä ammattipyöräilyn lyhyempiä etappikilpailuja ja nauttineet loppukesästä. Tänään Campasimpukka laitetaan taas koetukselle, kun blogin neljäs espanjalaisen ruoan haaste alkaa. La Vueltassa on 21 etappia ja kaksi lepopäivää. Pyrimme siihen, että jokaisena kilpailupäivänä meillä olisi jotain Espanjaan liittyvää ruokaa tai juomaa tai molempia. Kelpuutamme revisited-tapaukset mukaan, sillä La Vueltan viimeisen päivän churrot ovat jo muodostumassa perinteeksi ja paellaakin olemme tehneet jokaisena vuonna. Tapaskokeilut jatkuvat, mutta jotain uuttakin olisi aikomus kokeilla. Olen kerännyt foodgawkerin suosikkikansiooni Espanja-aiheisia postauksia, joista varmasti on hyötyä. Ostin myös uuden pimentonpurkin Annan kaupasta, sillä alkuperäinen kolme vuotta vanha purkkini sisältö on tainnut jo menettää parhaat arominsa. 

Tour de Francen tämän vuoden loukkaantumissuma heitti heti varjon Vueltankin päälle, kun moni huippupyöräilijä joutui keskeyttämään pahoin loukkaantuneena. Nämä muutamat viikot ovat kuitenkin tehneet ihmeitä, sillä kaksi sairasosastolle joutunutta suosikkiani, Chris Froome ja Alberto Contador ovat molemmat Vueltan lähtölistalla. Toivon heille (ja kaikille muillekin) kaatumavapaata kilpailua. Kirimiesosastolla klossejaan kolistelevat Peter Sagan, John Degenkolb ja Nacer Bouhanni. Keväisen Giro d'Italian voittanut Nairo Quintana on huilannut (lue: harjoitellut ankarasti) kesän ajan ja on nyt valmiina voittamaan Vueltan. Cadel Evans, Rigoberto Uran ja Fabian Cancellara ovat mukana. Mark Cavendish ja Vincenzo Nibali eivät ole mukana, ei myöskään Jussi Veikkanen

Vueltan ensimmäinen etappi on 12,6 km pitkä joukkueaika-ajo ja se ajetaan Jerez de la Fronterassa, Espanjan eteläkärjessä. Eurosportin lähetys kilpailusta tulee vasta melko myöhään illalla, sillä se ajetaankin vasta iltasella Espanjan aikaa. 


perjantai 22. elokuuta 2014

Tyttöjen ilta - EMO, otto 2

Työmatka vei minut tällä viikolla muutamaksi päiväksi pääkaupunkiseudulle. Koska samalle kurssille tuli pitkäaikainen ystäväni, ehdotin ravintolassa syömistä torstai-illalle. Samantien aloin selata tuttujen ravintoloiden varaustilannetta, mutta olin hieman viimetipassa ja monessa paikassa oli jo täyttä. EMOn kohdalla tärppäsi ja saimme jopa valita mieluisan kellonajan. 

Eilen illalla koulutusosuuden jälkeen suuntasimme Helsinkiin haluten mennä ensin jonnekin drinkille. Olin kaavaillut lasillisen nauttimiseen Groteskia, oikein tarkistin heidän cocktail-baarinsa aukioloajankin netistä. Onni ei vain vieläkään suosinut minua, en päässyt Groteskiin, sillä heillä oli vain ulkotilojen baari auki, eikä tuulinen, viilenevä ilta houkuttanut istumaan ulos. 

Seuraava kohde oli sitten Bronda, jossa kevättalvella kävimme lasillisilla ennen Eläkeläisten ja Kuopion kaupunginorkesterin keikkaa. Eilen olimme paikalla kuuden maissa ja osuimme sopivaan saumaan, emmekä joutuneet odottamaan pöytään ohjaamista pitkään. Ystäväni nautti lasillisen samppanjaa ja minä otin Farangista tutun Lady Boi-Farang-drinkin. Brondassa näytti olevan vilkas ilta, olihan eilen Taiteiden yö  ja mitä kaikkia muita tapahtumia Helsingissä nyt olikaan. 

EMOssa näytti olevan puolitäyttä, kun saavuimme paikalle seitsemältä. Valitsimme pienen harkinnan jälkeen tarjoilijan suositteleman kuuden ruokalajin yllätysmenun. Pyysimme tarjoilijaa valitsemaan meille ateriaa täydentämään lasillisen valkoista ja toisen punaista viiniä ja jäimme odottamaan ensimmäistä annosta. 

Aterian aloitti annos, joka EMOn verkkosivun ruokalistalla kuvataan sanoin kukkakaalivanukasta ja tryffeliä. Se oli raikasta, kevyttä ja todella hyvää. Annos viritti hyvin tunnelmaan ja olimme positiivisen odottavia. Tryffeli maistui upeasti, eikä lastujen määrässä oltu säästelty.


Toinen annos tuotiin hyvin nopeasti ensimmäisen jälkeen ja listalta lunttaan sen olleen lohta, avokadoa ja kampasimpukkaa. Tämäkin annos oli kaunis ja harmoninen, tunsin tiettyä lukkarinrakkautta kampsimpukkakastiketta kohtaan. 


Kolmatta annosta saimme odottaa hyvän aikaa, lähemmäs puoli tuntia. Se oli hiillostettua makrillia, pinaattikeittoa ja luomukananmunaa. Makrillin nahka oli maukkaan rapea, ilman kesäisen makuista pinaattikeittoa kala olisi ollut vähän liian suolaista. Lisukkeet, paistettu pinaatti, pekoni ja kapris lautasen reunalla olivat sen verran tujakat, että jäivät minulta syömättä. 


Seuraava annos oli nimeltään kotimaista latva-artisokkaa, maalaiskana"lasagne". Annos näytti hieman vaatimattomalta, mutten muista usein syöneeni noin täydellistä pastaa, se oli kuin olisi silkkiä lusikoinut. Latva-artisokassa oli sopivasti purupintaa ja kanassa juurevaa makua.


Varsinainen pääruoka oli karitsan entrécôte, kaaligratiinia ja valkosipulikastiketta. Kuvasta puuttuu juustokuorrutteinen gratiini. Ikävä kyllä karitsa oli aivan liian raakaa, mutta ilmeinen valkosipulipyre lautasella oli hyvää. Annokset saivat seistä edessämme melkoisen pitkään aterimet syömisen lopettamisen merkiksi aseteltuina ennen kuin meiltä kysyttiin mitään. Minä ujona ihmisenä kuiskin lihan olleen liian raakaa, mutta suorasanainen ystäväni sanoi reippaasti mielipiteensä. Tarjoilija pahoitteli ja sanoi kertovansa terveiset keittiöön. Hän palasi hetken kuluttua ja kysyi haluaisimmeko tilalle lounaslistalta  löytyvän annoksen ibericopossua ja kaalia. Siinä vaiheessa iltaa emme kumpikaan tahtoneet enempää liharuokaa, joten kiitimme ja pyysimme jälkiruokaa. 


Aterian päätti ihastuttava piimää ja fenkolia-annos, jossa fenkolia suuremmassa osassa olivat kyllä ihanat metsämustikat. Usein ravintola-annoksissa näkee siistejä pensasmustikoita, joiden maku ei yllä luonnossa kasvaneiden tasolle. Piimävanukas oli todella suloinen päätös aterialle ja kaavimme lautasemme tarkasti tyhjiksi. 


Ystäväni otti vielä lopuksi kahvia, jonka laadun suhteen hän on melkoisen tarkka. Kahvi sai hyväksyvän nyökkäyksen ja niin ollen ateria päättyi mitä suotuisimmissa merkeissä. Pyysimme laskut ja minun osuuteni siitä oli 80 euroa. Laitoin merkille, että syömättä jääneen karitsa-annoksen vuoksi loppusummasta oli vähennetty 10 euroa. Ravintola paikkasi mielestäni hyvin menussa tapahtuneen kömmähdyksen. Ensinnäkin saimme asialliset pahoittelut, meille tarjottiin korvaavaa annosta sekä siitä kieltäydyttyämme saimme pyytämättä hyvityksen hintaan. Eipä olisi voinut asiaa fiksummin hoitaa. 

Jäin hieman aprikoimaan, kun luin tänään EMOn listaa, että mikä tässä menussa oli se yllätysosuus. Sen kaikki kuusi annosta näyttävät löytyvän tämän hetkiseltä kymmenen ruokalajin listalta.  

Liitän tämän postauksen Campasimpukan yläreunasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme.