lauantai 25. helmikuuta 2017

Ravintola Roux Lahdessa


Viikko sitten tutustuimme Lahteen hieman moottoritie-etäisyyttä lähemmin ja hiihdon MM-kisoihin valmistautuva kaupunki osoittautui mukavaksi paikaksi. Päivällä lounastimme viehättävässä TryffDelissä ja illan päivälliskohteemme oli vuoden 2016 ravintola Roux

Varauksemme oli  meiksi myöhään, vasta kello 20. Se oli kyllä hyvä valinta, sillä ehdimme käydä katsomassa Aki Kaurismäen elokuvan Toivon tuolla puolen, jota voi suositella aivan jokaiselle. Vieläkin tuntuu sydämessä kaiherrus siitä, millaiseksi maailmamme on mennyt. En muuten pitkään aikaan ole nauttinut niin paljon elokuvan musiikista kuin tällä kertaa. Tuomari Nurmion Oi mutsi mutsi kajahti niin mahtavasti, että kyyneleet tulivat silmäkulmiin.

Mieliala oli kuitenkin valoisa, kun kiipesimme Rautatiekatua Lahden talvisessa illassa ja odotukset olivat korkealla. Olimme vilkuilleet nettisivulla menuja ja arvelimme, ettei meidän kannattaisi enää siinä vaiheessa iltaa ottaa ravintolan 10-vuotisjuhlamenua, jossa oli 10 ruokalajia. Minä olin ajatellut kolmea tai neljää ruokalajia, mutta Antti sai minut suostuteltua siihen, että ottaisimme juhlamenusta valikoidun seitsemän ruokalajin maistelumenun. 


Saimme pääsalin sivulla olevan kabinettimaisen tilan ikkunapöydän, jossa riitti ilta-aikaankin kohtuullisen paljon valoa ja kerrankin kynttilät olivat korkeassa jalassa, ne oikeasti valaisivat pöytää. Ravintola oli noin puolitäysi kisoja edeltävän lauantain iltana, tosin en nähnyt pääsalin puolelle kuin rajoitetusti. 

Seitsemän ruokalajia on aika pitkä menu, sitä vielä venyttivät alkuun tulleet keittiöntervehdykset. Niitä oli kaikkiaan kolme, mikä on minusta hieman paljon, olivatpa ne kuinka hyviä tahansa. Jossain menun vaiheessa alkaa vatsa täyttyä ja joutuu laittamaan aterimensa puoli viiteen vaikka lautasella on vielä ruokaa. Kolmesta tervehdyksestä paras oli pikkuruinen porotartar ja se kohotti odotuksia menun suhteen yhä korkeammalle. 


En osaa tulkita Rouxin listaa nettisivulla, mitä siellä esiintyvistä annoksista loppujenlopuksi saimme eteemme, vai olivatko ne jotain aivan muita, mutta selvimmin mieleen jäivät kaunis kampasimpukka-annos ja tujakassa liemessä ollut pororillette. Liemi oli minun makuuni selkeästi suolaisella puolella. Annos jäi kesken, vaikkei ähkyä siinä vaiheessa ollut näköpiirissä.  


Olimme tilanneet menulle kootun viinipaketin, joka osoittautui aikamoiseksi maailmanympärimatkaksi. Kaadot olisivat voineet olla pienempiäkin, pöydän reunalle jäi aika monta lasia viineineen poisvietäväksi. 

Kala- ja lihapääruoat olivat ilokseni pieniä, pidin kalan rapeasta nahkasta ja ankka-annoksen lihapala oli tosiaan pieni, ei yhtään liian pieni. 





Menun loppupuolella saimme juustoa ja kauniin jälkiruoan. Juusto ei osunut minun makuuni, mutta se on tietysti aivan oma vikani, etten pidä kotimaisista sinihomejuustoista, enkä paljon muistakaan sinihomejuustoista. Jälkkäri oli sitten oikein onnistunut, sopivan pieni, raikas ja minikokoinen fondant oli saatu pidettyä valuvana keskeltä. Voi kun minäkin osaisin! 


Tarjoilu oli ripeää, alussa tahti oli jopa nopea. Meille sanottiin, että menun syöminen vie kolme ja puoli tuntia, mutta kahden ja puolen tunnin kohdalla astuimme ulos Lahden myöhäiseen iltaan. Viinit tulivat pöytään oikea-aikaisesti, laseja tosiaan kinostui hieman pöytään. Talon leipävalikoima oli miellyttävä, joskin pitkää menua syödessään pitäisi muistaa, ettei leipää kannata pyytää lisää, olipa se kuinka hyvää tahansa. 

Kokonaisuus oli mallikas, mutta yhtään oikein suurta vaikutusta tehnyttä ruokalajia ei ollut. Kun mietimme, mihin toiseen ravintolakokemukseen voisimme verrata Rouxia, niin mieleemme tuli oman kotikaupunkimme Pöllöwaari, jossa olemme syöneet useita kertoja viime vuosina. Kyse on kahdesta noin saman hintaluokan paikasta ja myös ravintoloiden interiöörissä on samaa, mutta Pöllöwaari vetää kyllä pidemmän korren, mitä tulee salin työskentelyyn. Hitusen, mutta kuitenkin. 

Seitsemän ruokalajin maistelumenu viineineen ja alkujuomineen maksoi 322 euroa, mikä ei ole vähän. Ruoan osuus oli 156 euroa, juomien osuus oli vielä vähän enemmän. Itsepähän tilasimme. On hieno asia, että hyviä ravintoloita löytyy Helsingin, Tampereen ja Turun lisäksi muualtakin Suomesta. Roux on eittämättä yksi niistä hyvistä. 



Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Äkkiäsyötävä suklaamousse

Viikonloppu, mikä ihana juttu! Tänään saimme ruokapöytään Opiskelijan, joka arvostaa äidin kokkauksia. Häntä varten tein myös jälkiruokaa. Ohje, jonka löysin Ylen sivulta oli hieman hämmentävä, en ole ihan varma oliko lopputulos sellainen kuin piti. 

Puolen litran suklaamousse

  • 1 dl kermaa
  • 4 dl maitoa
  • 100 g suklaata
  • puolikas arkki liivatetta
  • 1 rkl konjakkia (oma lisäykseni)
Laita liivate kylmään veteen likoamaan. Kuumenna kerma pieneen kattilaan ja sekoita mukaan suklaa nappeina tai palasina. Kun suklaa on sulanut, lisää maito (ja konjakki) mukaan, vatkaa tasaiseksi. Lisää mukaan vedessä pehmentynyt liivate ja sekoita vielä. Kaada liemi sifoniin ja kierrä kansi tiivisteen kanssa tiukasti kiinni ja pursotintyllä paikalleen. Laita ilokaasupatruuna kahvan sisälle ja kierrä kiinni. Kun kaasu on purkautunut pulloon, ravista pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti. Kierrä kahva irti ja laita tilalle metallikorkki. 

Käännä pullo ylösalaisin ja laita se vähintään tunniksi jääkaappiin. Minä laitoin pullon tällä kertaa ulos, siellä oli muutama aste pakkasta. Noin puolentoista tunnin kuluttua pursotin moussea laseihin. Se oli aivan mahdottoman ilmavaa ja niin hopustisyötävää, että viimeiset lusikalliset olivat jo lähes lientä. Hieman jäin miettimään, että oliko maidon ja kerman suhde oikea. Olisiko pitänyt olla enemmän kermaa ja vähemmän maitoa? Tai sitten kaksi kaasupatruunaa, tai pitempi kylmentymisaika? Mitä luulette? Maku oli hyvä, mutta liian nopeasti laskeva vaahto tämä oli tällaisena. 


Lisään ohjeen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-välilehdelle, jonne kerään kaikki ilokaasuhommailuni. 

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

TryffDeli


Lahden ohitse tulee ajettua lukuisia kertoja vuoden aikana, eikä sinne yleensä ole mitään varsinaista asiaa. Viime viikonloppuna oikein tälläydyimme kaupunkiin tarkoituksella, eikä se tule jäämään ainoaksi kerraksi. Sunnuntaiksi olimme menossa Helsinkiin ja olin myöhässä ravintolavarauksen kanssa, emme päässeet lauantai-iltana Finnjäveliin, jonne ehdottomasti haluan Antin kanssa syömään. Niinpä tulin ajatelleeksi, että mitäpä jos jäisimmekin matkan varrelle Lahteen ja kokeilisimme vuoden 2016 ravintolaksi valittua Rouxia


En tietenkään muistanut, että Lahdessa on aivan tuota pikaa jotkut suksillalykkimiskisat, joten majoitukset olivat jo melkein täynnä. Hieman syletti maksaa Cumulus-huoneesta sellainen summa, mutta niinhän se on, että hotellibisneksessä rahat on otettava silloin, kun sitä on tarjolla. Ennen illan Roux-päivällistä kokeilimme kuitenkin jotain muuta.


Jo viime syksynä tutustuimme Lohjalla lahtelaisen TryffDelin mahtavaan tryffelivoihin ollessamme Sillä sipulin Merituulin ja Jukan kanssa syömässä Mikko Utterilla. Tuolloin otimme selvää TryffDelistä ja päätimme mennä käymään siellä, kun aikaa liikenisi. Antti ehti tehdä sen jo yksinään muutama viikko sitten ja palasi kotiin muutaman mielenkiintoisen tryffelituotteen kanssa. Olemme kokeilleet niistä jo voita ja hunajaa, mutta sinappipurkki  ja tahna taitavat olla vielä avaamatta. 



Nyt kokeilimme myös TryffDelin lounasta. Viihtyisä kahvila tarjosi tuona lauantaina vaihtoehtoina kyyttöpataa ja lihapullakeittoa ja me kokeilimme ne molemmat. Myös muutamia salaattivaihtoehtoja oli tilattavissa, sekä tietysti kahvia, teetä ja erilaisia leivonnaisia. Myyntihyllyissä löytyi erilaisia tryffelituotteita ja Lahti-aiheisia tuotteita, kuten kauniita tarjottimia. 


Molemmat lounasvaihtoehdot olivat maukkaita ja talon leipä juurevaa. Pidimme kovasti paikasta ja juttelimme hetken tryffelituotteiden käyttämisestä omistajapariskunnan kanssa. Oli mukavaa, että asiakkaita näytti riittävän ja etenkin murea kyyttöpata kävi kaupaksi. Suosittelemme lämpimästi Lahden torin laidalla olevaa TryffDeliä!


Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Pikainen makkarapasta


Tämä nopea päivällinen on lautasella vartissa. Jäi vielä huomiseksi työlounaaksikin, joten tämä on ainakin neljän hengen annos.

Pastaa ja makkaraa

  • 250 g penneä
  • 4 pientä frankfurter-makkaraa
  • 1 punasipuli
  • noin 15 kirsikkatomaatteja, eri värejä
  • puolikas pienestä kesäkurpitsasta
  • palanen fetaa
  • oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • persiljaa
Kuumenna pastavesi kiehuvaksi ja suolaa se kunnolla. Keitä pasta ohjeen mukaan. Pastan kypsyessä leikkaa sipuli ohuiksi suikaleiksi, puolita tomaatit ja viipaloi kesäkurpitsa mandoliinilla ohuiksi kiekoiksi. Kuullota sipulia hetkinen oliiviöljyssä, lisää mukaan tomaatit ja kesäkurpitsa. Kun kasvikset ovat hieman pehmenneet, kumoa ne lautaselle odottamaan ja paista sen jälkeen pannulla viipaleiksi leikkaamasi makkarat. Minä leikkasin makkarat vinottain viipaleiksi ja niistä tuli ihan sormenpään näköisiä pannulla. Sopisi ehkä halloweeniin. Lisää kasvikset takaisin pannulle ja sekoita, kypsennä vielä hetkinen. Kun pasta on kypsää, kumoa pastakin pannulle, sekoita ja ripottele pinnalle vielä kuutioiksi leikattu tai paloiksi murusteltu feta ja persilja. Pyöräytä myllyistä vielä ripaus suolaa ja pippuria. 

perjantai 17. helmikuuta 2017

Lohta ja appelsiinia Curtis Stonen tapaan


Satuin eilen vilkaisemaan pitkästä aikaa Masterchef Australiaa ja siellä oli menossa informatiivinen master class. Vieraana oli pitkänhuiskea Curtis Stone, joka kokkasi yleisön edessä nopean lohiaterian. Sitä minä heti kopioimaan tänään. 

Lohta, appelsiinia ja broccoliinia kahdelle

  • 2 annospalaa (noin 100-125 g) lohta
  • 2-3 appelsiinia
  • voita
  • oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • broccoliinia
Aloita fileroimalla yksi appelsiineista ja purista appelsiinin keskustasn mehut tarkkaan pieneen kattilaan. Purista sen verran appelsiineja, että mehua on kaikkiaan pari desiä. Minulla oli tosi mehukkaita appelsiineja, joten kolme riitti tähän ruokaan hyvin, yksi fileiksi ja kaksi mehuksi. 

Poista lohipalasta ruodot, vaaleat rasvaiset osat ja nahka. Ripota pinnalle hieman suolaa. Keitä appelsiinimehua kasaan niin, että sitä on alle desi, jätä odottamaan kattilaan. Siisti broccoliineista lehdet ja leikkaa päiden kuivahtaneet osat pois vinosti. Laita broccoliinit höyryyn kypsymään noin 3-4 minuutiksi. Sammuta liesi kattilan alta. 


Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja nokare voita. Paista lohipaloja ensin kolme minuuttia ensimmäiseltä puolelta ja sitten pari minuuttia toiselta puolelta. Keskiosa saa olla vielä hieman kuultava, mutta varo paistamasta kalaa liikaa. Nosta palat lautaselle ja peitä foliolla. 

Kuumenna pannulla (toisella tai nopeasti pestyllä kalanpaistopannulla) nokare voita ja öljyä ja nosta puoliksi kypsyneet broccoliinit pannulle, kääntele niitä hetki ja mausta suolalla ja pippurilla. 

Sekoita kokoonkeitettyyn appelsiinikastikkeen mukaan nokare voita ja kuumenna se uudelleen. Kokoa annos lautaselle asettamalla ensin lautaselle broccoliineja, siihen päälle annospala lohta, appelsiinilohkoja ja lopuksi pari lusikallista appelsiinivoikastiketta. Syö heti, kun kuvat on otettu. Nopea, yksinkertainen, hyvä ateria viikonlopun alkuun! Suosittelen.






torstai 16. helmikuuta 2017

Club Sandwich


Pidän sitä ihan hyvänä suorituksena, että päivällinen on pöydässä tunnin kuluttua siitä, kun olemme leimanneet itsemme ulos työpaikalta. Matka ei tosin ole pitkä, eikä kaupassa tarvinut käydä, mutta kuitenkin oli kiva päästä syömään pian. Tänään meillä oli nopeat club sandwichit ja niitä jäi vielä vähän huomiseksi evääksikin. 

Club Sandwich

  • paahtoleipää (terveellisempi leipä sopisi tietysti paremmin, mutta nyt mentiin sillä, mitä talosta löytyi)
  • pakkaus broilerin sisäfileitä
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • loraus oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • muutama tippa srirachaa
  • 1 pieni kurkku
  • salaatinlehtiä
  • majoneenia
  • lisää srirachaa
  • pekoniviipaleita
Sekoitin pienen marinadin sitruunamehusta, oliiviöljystä, srirachasta, suolasta ja pippurista ja laitoin kanapalat marinadiin. Paistoin kaasuliekkien päälle asetetulla parilalevyllä ensin pekoniviipaleet rapeiksi ja sitten nostin kanapalat parilalle kypsymään. Pekonit peittelin folioon odottamaan. Kun kanapalat paistuivat, kuorin kurkun ja leikkasin sen kuorimaveitsellä aivan ohuiksi suikaleiksi. Otin esille hieman salaatinlehtiä ja sekoitin srirachaa majoneesiin. Paahdoin leipäviipaleita ja sutaisin niiden pinnalle hieman maustettua majoneesia. Kun kanapalat olivat kypsiä, leikkasin ne ohuiksi suikaleiksi ja asettelin niitä leipäviipaleille pekonipalojen päälle. Siihen päälle sommittelin kurkkua ja salaattia ja nostin toisen leipäpalan kanneksi. Leikkasin leivät kulmittain kolmioiksi ja tökkäsin puutikun niiden läpi. Laitoin kaksi kolmioleipää samaan tikkuun ja söimme leivät hieman viikon töistä väsähtäneinä. Pari leipää jäi evääksikin, ne laitoin voipaperisiin pusseihin ja käärin folioon. 


tiistai 14. helmikuuta 2017

Iso kasa marenkeja


Minulla tahtoo aina kertyä jääkaappiin kananmunan valkuaisia, sillä käytän useammin pelkkiä keltuaisia kuin valkuaisia. Nyt kun taas lisäsin valkuaisvarastoja crème brûléeta, päätin viimein käyttää niitä poiskin. Kyselin Facebookissa, onko jollakin kokemusta marenkien paistamisesta kiertoilmalla ja sainkin nopeasti neuvoja, että kyllä onnistuu. 

Marengit

  • 5 kananmunan valkuaiset
  • 200 g tomusokeria
  • muutama tippa punaista elintarvikeväriä
Kuumensin uunin 90 asteeseen kiertoilmalla. Vatkasin ensin pelkkiä valkuaisia yleiskoneen kulhossa muutaman minuutin ja siivilöin sitten sekaan tomusokerin. Kun massa oli tanakkaa vaahtoa, lisäsin muutaman tipan elintarvikeväriä. Kaavin massan pursotinpussiin ja pursotin suurimmalla tähtityllallani massan niin sieviksi marenkiruusuiksi kuin osasin. Paistoin marenkeja 90 asteessa 90 minuuttia, avasin uuninluukun ja jätin pellit uuniin siksi aikaa, että ne uuni viileni. Marengit olivat ilmavia, rapeita, sopivia jälkiruokien koristeluun tai muuten vain napattavaksi vaikka kahvin kanssa. 

maanantai 13. helmikuuta 2017

Ihan vähän pekonia


Sunnuntainen päivällinen koostui täytetyistä paprikoista ja crème brûlèesta. Paprikoitten tekemiseen en etsinyt erityisempiä vinkkejä, kunhan täytin puolikkaat siitä, mitä jääkaapista löytyi. Lopputulos oli oikein maukas.

Täytetyt paprikat

  • 3 paprikaa
  • 2 pientä sipulia
  • 1 pieni kesäkurpitsa
  • 6 viipaletta pekonia
  • puolikas purkki kikherneitä liemessä
  • 1 purkki minimozzarellapalloja
  • suolaa ja pippuria
  • oliiviöljyä
Kuumensin uunin 180 asteeseen kiertoilmalla (sattuneesta syystä). Leikkasin paprikat kahteen puolikkaaseen kannan kautta. Koversin valkoiset kalvot pois ja naputtelin kaikki siemenet leikkuulaudalle. Paistoin pekoniviipaleita hetken pannulla ja nostin ne sitten jäähtymään lautaselle ennen kuin leikkasin ne pikkupaloiksi. Silppusin sipulit ja raastoin kesäkurpitsan karkeaksi raasteeksi. Kuullotin sipulia ja kesäkurpitsaraastetta hetkisen pekoninpaistopannulla ja sekoitin silput yhteen pekonipalojen kanssa. Lusikoin mukaan kypsiä kikherneitä, mautoin seosta suolalla ja pippurilla ja jaon sen paprikanpuolikkaisiin. Pistelin pinnalle pieniä mozzarellapalloja. Öljysin lasivuoan ja asettelin täytetyt paprikat vuokaan. Paistoin paprikoita noin 40 minuuttia, kunnes paprikat olivat kypsiä ja juusto sulanut. Söimme kumpikin kaksi puolikasta ja kaksi jäi vielä huomiselle työlounaaksi.