sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Pestoleipä versio 2


Leipätilanne oli hieman heikoissa kantimissa tänään aamiaista ajatellen, joten etsin leipäohjetta jo ennen seitsemää. Löysin mukavalta näyttävän ohjeen A Dutchie Baking-blogista, jossa oli elokuussa tehty hauskannäköistä pestoleipää

Tomaattipestoinen kierreleipä

Taikina

  • 300 g vehnäjauhoja
  • 6 g kuivahiivaa (käytin 7 grammaisen pussin)
  • 6 g suolaa
  • 15 g sokeria
  • 0,5 dl huoneenlämpöistä maitoa
  • 1 dl lämmintä vettä
  • 20 g pehmeää voita
  • 1 kananmuna
  • (oliiviöljyä kohotuskulhon öljyämiseen)

Täyte ja päälle

  • 3 rkl punaista tomaattipestoa
  • 1 kananmuna voiteluun (loppu johonkin muuhun käyttöön)
  • kurpitsansiemeniä
Mittaa jauhot kulhoon ja kerää sinne hiiva, suola ja sokeri. Sekoittele ainekset sekaisin. Lisää mukaan pehmeä voi, kananmuna ja nesteet. Vaivaa taikina joustavaksi palloksi, se vie aika monta minuuttia, mutta taikina kyllä antautuu lopulta. Amerikkalaisilla on tapana öljytä kohotuskulho, mutta minä en siitä perusta. Tulee vaan lisää tiskiä, jos pitää taikinaa siirrellä kulhosta toiseen tai pestä välillä. Peittele kulho kertakäyttöisellä suihkumyssyllä, kelmulla tai kostella liinalla. Anna taikinan nousta ainakin tunti. 

Minä kävin aamulla lenkillä taikinan kohoamisen aikana ja olisin voinut tehdä pitemmänkin lenkin, sillä taikina nousi aika laiskasti. Annoin sille vielä kolme varttia lisäaikaa.

tästä meni Nannan kaveri tai kaksi
Jaa kohonnut taikina kahteen yhtäsuureen osaan. Kauli ne jauhotetun leivinpaperin päällä pyöreähköiksi levyiksi. Minun lettuseni eivät olleet pyöreää nähneetkään. Ota vaikka mikrokuvulla pieni painojälki taikinaan, tai muulla mahdollisimman isolla muotilla, jotta voit leikata levyt pyöreiksi, jos olet samanlainen käpälä kaulimaan kuin minä. Jämäpalat voi vielä puristella yhteen ja tehdä niistä jonkunlaisen tähdenlentoleivän uuniin. 

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Levitä toiselle taikinapyörylälle punaista pestoa tai jotain muuta, mitä mielesi tekee, ei ehkä kuitenkaan vaikka wasabia kovin tuhdisti. Jotain juustoakin voisi raastaa mukaan. Jätä kiekon reunoille noin sentin verran puhdasta taikinaa. Minä en muistanut, vaan suttaisin pestoa melkein reunoille asti. Nosta toinen taikinalevy ensimmäisen päälle ja puristele reunoja yhteen. Paina keskelle taikinalevyjä painauma juomalasilla tai stanssilla. Leikkaa sitten taikinapyörällä tai veitsellä reunaosa ensin neljään yhtä suureen osaan. Sen jälkeen leikkaa kukin sektori vielä neljään tai viiteenkin osaan. Kierrä jokaista taikinasuikaletta kolme kierrosta samaan suuntaan. Voitele leivän pinta kananmunalla ja ripottele keskusympyrän päälle unikonsiemeniä, kuten alkuperäisohjeessa, tai kurpitsansiemeniä, kuten minä. En tykkää niin paljoista unikonsiemenistä. Leivän voi antaa vielä kohota hetkisen, minä laitoin se uuniin heti, kun sain kaiken nypertelyn tehtyä.


Paista leipää noin 20 minuuttia, kunnes sen pinta on kauniin värinen. Se maistuu hyvältä sellaisenaan, tai sille voi sipaista vielä hieman voita tai tuorejuustoa. Voisi olla kiva noutopöydässä, paloja on helppo kieräyttää irti leivästä. 

lauantai 27. syyskuuta 2014

Karpalokeikauskakku


Aamuinen karpalostamisemme ei ollut niin satoisa, kuin olimme toivoneet. Joku oli ehtinyt suolle ennen meitä ja sehän on vain hyvä. On aina hienoa, että marjat luonnosta päätyvät jonkun ämpäriin. Meillekin riitti sen verran, että pieni ämpäri tuli lähes täyteen, noin 2,5-3 litraa. Kammenpyörittäjän uudet kumisaappaat tulivat testatuksi, enkä minäkään tällä kertaa kaatunut rähmälleni suohon. Vaihtelua. 


Halusin tehdä jonkunlaisen karpalojälkiruoan ja päädyin kakkuun. Löysin ensin kivalta vaikuttavan ohjeen amerikkalaisesta blogista, mutta sen kanssa olisi pitänyt alkaa yksikköjen muunteluun ja ainesmäärien muutteluun sopivaksi käyttämälleni vuoalle. Niinpä hylkäsin ohjeen ja naputtelin TOP-100 Ruokablogit-sivun hakuun sanan keikauskakku ja pian olinkin löytänyt mieleiseni ohjeen. Se löytyi muutenkin tuikitutusta sauvajyvänen-blogista. Siellä oli tehty raparperikakkua, mutta arvelin ohjeen toimivan myös karpalon kanssa. Muunsin ohjetta sen verran, että käytin fariinisokerin sijasta muscovadoa. 

Karpalokeikauskakku

Vuokaan:

  • 50 g voita
  • 2 dl muscovadosokeria
  • 3 dl karpaloita
  • pieni sipaisu voita vuoan reunoihin

Taikina:

  • 150 g pehmeää voita
  • 2 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljatahnaa
Kuumenna uuni 175 asteeseen. Laita vuoan pohjalle voi ja muscovadosokeri (tai fariini, jos sitä käytät). Laita vuoka lämpenevään uuniin muutamaksi minuutiksi, kunnes voi sulaa. Levittele sokeri ja sula voi koko vuoan pohjalle ja jätä odottamaan. 

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna kerrallaan ja vatkaa tasaiseksi. Lisää mukaan jauhot ja niihin sekoitettu leivinjauhe, sekä vaniljatahna (tai -sokeri). Sekoita taikina tasaiseksi. Sipaise hieman jäähtyneen vuoan reunat voinokareella ja kumoa karpalot vuoan pohjalle, levittele ne tasaisesti. Kaavi ja levitä taikina marjojen päälle sileäksi kerrokseksi. Minun vuokani on 26 cm halkaisijaltaan, vähän liian iso tälle taikinamäärälle, kakusta tuli aika matala. 

Paista kakkua uunin keskiosassa noin 50 minuuttia. Jos käytät irtopohjavuokaa, laita vuoka leivinpaperilla vuoratulle pellille siltä varalta, että vuoka vuotaa. Kokeile kakkua, jos tikku tulee puhtaana taikinasta, kakku on kypsä. Anna sen jäähtyä vuoassa noin vartin verran. Pyöräytä reunaa veitsellä ja kumoa kakku lautaselle. Jos olet onnekas, saat vuoan nätisti irti ja kakkuun jää kaunis marjapinta. Minun piti pieni reunanpala asetella takaisin paikalleen. Söimme kakkua jälkiruokana vaniljajäätelön kanssa. Hyvää, kirpeää, makeaa. 



Jos suolle haluat mennä nyt, niin mene!

Kuvan karpalot eivät liity juttuun (lue: ettet löytäisi apajallemme)
Suot ovat jännittäviä paikkoja, oikeastaan hieman pelottavia. Koskaan ei voi olla ihan varma, löytääkö saapasjalka kantavan pohjan. Minusta suot haisevat hyvälle, siinä lievässä pahanhajuisuudessaan. Monet erilaiset sammaleet ja suokasvit ovat vaatimattomia, mutta ujonkauniita, niitä täytyy kumartua katsomaan läheltä ennen kuin niiden lumon kunnolla tavoittaa. Ja mikäpä olisi suolla kauniimpaa kuin karpalon pitkät kasvustot ja punaposkiset, mattapintaiset marjat? Hillat ovat kyllä kauniita myös, mutta niitä meidän lähellämme ei kasva niin tiuhaan kuin karpaloita. 

Blogin ensimmäisenä syksynä kävimme eräänä perjantaina poimimassa karpaloita ja saimmekin niitä runsain mitoin. Karpalot säilyvät pakastimessa hyvin ja vasta tämän kesän lopulla keitimme suuresta osasta tuota saalista karpalomehua, ihan aitoa, ilman mitään tvistejä tai lisiä. Ne pullot merkitsimme huolellisesti, ettei niitä sekoita mummonsekomehuun, jota meillä muutoin suurin osa omatekoisista mehuista on. En tietenkään toivo itselleni, enkä kenellekään muullekaan VTI:ta, mutta onpahan oireisiin oivaa lääkettä, jos niin keljusti kävisi. 

Tänään on vapaapäivä, yöllinen myräkkä on laantunut, nuoriso on täysin unten mailla vielä, niin Kammenpyörittäjäkin. Hänet kuitenkin pian vedän tilille eilisestä heitosta, että tänään voisi kello 9 lähteä karpalostamaan. Hänellä on upouudet kumisaappaatkin, joten niitähän pitää päästä imeyttämään suohon mitä pikimmiten! 

tiistai 23. syyskuuta 2014

Joko talvi alkoi?

Tänään meillä Jyväskylässä on satanut lunta vaakaan koko päivän, mutta maa on sentään ollut niin lämmin, ettei lumi ole jäänyt maahan. Minä en ihan vielä talvea kyllä haluaisi, eikä se varmaan vielä tulekaan. 

Tänä vuonna tomaattisato jäi suurimmaksi osaksi kypsymättä kasvihuoneessa. Nyt niitä jälkikypsytellään sisätiloissa ja koitetaan päivittäin erotella syömäkelpoiset. Todella monta lajia meillä oli taas kasvamassa, kuten kuvasta voi nähdä.



Maisseja tuli muutamia ja ne ehdimme syödä ennen kuin ne ehtivät mennä huonoiksi. Yksi tähkistä oli täydellinen, muissa oli aukkopaikkoja. 



Kammenpyörittäjä kuvasi tämän sieniperheen pihan kannon päältä. Selvästi siinä on äiti lapsineen. Enpä tiedä, mikä sieni on kyseessä. 


Yrttejä sisältävät kulatungat vielä pursuavat lipstikkaa, oreganoa, viinisuolaheinää ja etenkin minttua. Sitä riittäisi vaikka tuhanteen Pimm'siin. 


Kasvihuone on tyhjennetty ja siivottu, talvivalot asennettu (kahteen kertaan, kuten aina). Ensi vuonna uudet viljelykset!


lauantai 20. syyskuuta 2014

Kilpikonna ja jänis

Valtakunnallinen Liikkujan viikko toi keltaiset suojukset pyöränpenkkeihin
Jyväskylässä on tänä viikonloppuna perinteiset syysmarkkinat, jonka nimestä (Ween Maan Wiljaa) ojennan teennäisimmän tapahtumanimen ykköspalkinnon jo ainakin neljättä peräkkäistä vuotta. Virallisilla sivuilla tapahtumaa luonnehditaan kala- ja elomarkkinoiksi, mutta kala on ilmeisesti vitsi. Olimme paikalla tänään, kauniina syyslauantaina yhdentoista kieppeillä ja väkeä oli oikein mukavasti. Kojuja oli ehkä aiempia vuosia väljemmin, mutta sehän ei meitä haitannut. Toiveissa oli ostaa vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, sekä tietysti tavanomaiset markkinapullat lapsille, joista kumpikin on jo täysi-ikäinen, muttei sentään pullaikää ohittanut. 


Saimme ostettua valkosipulia, tällä kertaa jätimme letin ostamatta ja ostimme irtosipuleita. Myös ruokkeelaisesta kojusta kaskinauriita ja ruusukaalta (en koskaan tiedä pitääkö sanoa kaalia, kaalta vai kaaleja, kielikorvani ei kerro oikeaa muotoa) löysi tiensä ostoskassiimme. Ostimme punaisia ja keltaisia luumuja ja pienen rasian kantarelleja. Tapasimme tuttavia, jotka kaikki ovat jo eläkeläisiä, josta voi päätellä, ettemme ole itsekään ihan uudenuutukaisia. 

Meillä oli ruokana tänään Honest & Tasty-blogissa postattua kanaa. Tietysti muuntelin ohjetta sen mukaan mitä meiltä sattui löytymään. Edelleenkään meillä ei ollut saatavilla kanaa, mutta broilerin nahattomia rintafileitä oli.

Kasviksia, kanaa ja sievää pastaa

  • 4 broilerin rintafilettä pitkittäin halkaistuina, ohuina viipaleina
  • 1 valkosipuli
  • nippu kevätsipuleita
  • puolikas keltaista paprikaa
  • 1 pihvitomaatti (tai rasia kirsikkatomaatteja)
  • kourallinen vihreitä papuja
  • noin 20 pikkuruista ruusukaalia tai -kaalta, miten vaan oikein sanotaan
  • 0,5 l ankkalientä
  • 1 dl valkoviiniä
  • 1 sitruuna neljään lohkoon leikattuna, joista yhden lohkon mehu broilerin pikamarinadiin
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia ja basilikaa
  • oliiviöljyä
Valmistele ensin kasvikset leikkaamalla ne viipaleiksi ja kuutioiksi. Koska käytin ison pihvitomaatin, otin siitä siemenet pois ja leikkaisin kuutioiksi, kirsikkatomaatit olisin laittanut kokonaisina. Siivoa ruusukaalit ja pavut. Leikkaa kokonaisesta valkosipulista huippu pois, älä kuori kynsiä. Sulata liemi tai jos käytät liemikuutiota, liota se kuumaan veteen. 

Mausta broileripalat suolalla, pippurilla, sitruunamehulla ja lisää mukaan hieman oliiviöljyä, sekoittele. Paista broileripaloja padassa kummaltakin puolelta muutama minuutti ja nosta ne lautaselle odottamaan. Kaada hieman lientä pataan ja irrottele kaikki maut liemeen padan pohjalta, kaada liemi takaisin astiaan, jossa loput liemestä odottaa. Kuumenna pataa ja tilkkaa oliiviöljyä uudelleen ja paista kasviksia ja sitruunalohkoja padassa noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat hieman aloittaneet kypsymistä. Nostele pintapaistetut broileripalat pataan ja kaada päälle liemi, valkoviini ja sirottele pinnalle yrtit. Kypsytä ruokaa 15-20 minuuttia. Maista lientä ja broileripalasta, lisää mausteita, jos tarpeen. Keitä lisäkkeeksi pastaa, riisiä tai perunoita. Meillä  oli pikkuruista kukanmuotoista kolmiväristä pastaa, joka sopi ruokaan oikein hyvin. 


Ruokajuomana meillä oli valkoviiniä, jonka etiketissä ja kierrekorkissa on kuvattuna minä ja ystäväni luimupupu. Mukavaa. Ja viini on oikein hyvää. 

Tulin muuten tietämättäni toteuttaneeksi Liikkujan viikkoa, sillä olen kävellyt työmatkaa toiseen tai molempiin suuntiin tällä viikolla. Tänä aamuna kävelin matkan, vaikka minulla on vapaapäivä! Kammenpyörittäjä pääsi viimeisestä yövuorostaan ja minä aamunvirkkuna kävelin häntä vastaan. Matkalla näin yhden kissan ja viisi jänistä tai rusakkoa, mutten yhtään koiraa. Kulkukoiria ei taida Suomessa enää olla, tai jos onkin, eivät ne liiku aamuhämärissä. 

perjantai 19. syyskuuta 2014

Kurpitsakuurilla


Tänään oli ohjelmassa jo ennen iltavuoroa Operaatio Kurpitsa, johon kuului keskikokoisten myski- ja hokkaidonkurpitsoiden käyttäminen. En saanut ängettyä niitä Espanja-teemaamme ja ne edelleen nököttivät leipäkorissa tehden aamiaispöydän leipäpalat kodittomiksi. Jotain oli siis tehtävä. Kun missio on tämänkaltainen, ratkaisu on yleensä keitto, etenkin kurpitsakeississä. Ja mitä keitto kaipaa kaverikseen? Tietysti sämpylöitä. Otin vinkkejä kurpitsakeittoon Café Patita-nimisestä blogista. Sämpylät säveltelin ominpäin.

Kahden kurpitsan kookoksinen keitto neljälle

  • 1 myskikurpitsa
  • 1 hokkaidonkurpitsa
  • 4 isoa valkosipulinkynttä
  • tuoretta timjamia
  • oliiviöljyä
  • 2 dl kookosmaitoa (säästä tilkka koristeluun)
  • tilkka sitruunamehua
  • kiehuvaa vettä, jos tarpeen
  • suolaa ja pippuria
  • kurpitsansiemeniä koristeluun
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Halkaise kurpitsat ja koverra siemenet ja rihmat pois. Laita puolikkaat uunipannulle ja lirauta niiden päälle pikkuisen oliiviöljyä. Aseta kolosiin isot valkosipulin kynnet kuorineen ja ripottele päälle tuoretta timjamia. Paahda kurpitsoja uunissa noin 40-60 minuuttia kunnes terävä veitsi uppoaa kurpitsaan helposti ja niiden reunat ovat paahtuneet hieman ruskeiksi. Jätä puolikkaat jäähtymään siksi aikaa, että niitä pystyy käsittelemään. 

Koverra kypsynyt kurpitsan "liha" puolikkaista ja purista kypsä valkosipuli kuoristaan. Soseuta kurpitsamassa ja valkosipuli yhdessä kookosmaidon kanssa tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Ota noin 1,5 dl sosetta talteen sämpylätaikinaa varten. Jos tarpeen, lisää hieman kiehuvaa vettä sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Kuumenna keitto ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Tiputa annoksen päälle pieniä tippoja kookosmaitoa ja piirtele niitä cocktail-tikulla. Sirottele pinnalle paahdettuja kurpitsansiemeniä. 

Kurpitsaiset sämpylät

  • 5 dl maitoa (tai vettä)
  • 1,5 dl kurpitsasosetta
  • 2 pussia kuivahiivaa (7g pussissa)
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl hunajaa tai tummaa siirappia
  • 0,5 dl oliivi- tai rypsiöljyä
  • n 600-700 g vehnä- tai sämpyläjauhoja, mitä nyt tykkää käyttääkin
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • maitoa sämpyölöiden voiteluun (tai luimupupua ajatellen: maitelointiin)
  • kurpitsansiemeniä pinnalle
Lämmitä maito kuivahiivalle sopivan lämpimäksi. Kaada maito kulhoon ja sekoita mukaan hieman jauhoja, kuivahiiva, suola ja hunaja ja vispilöi siitä velli. Anna vellin saada vauhtia hetkisen aikaa. Lisää mukaan öljy, kaurahiutaleet ja keittopuuhista sivuun jättämäsi kurpitsasose. Ala lisätä jauhoja vähitellen, kunnes saat aikaan pehmeän, vielä hieman tarttuvan taikinan. Peittele taikinakulho ja jätä taikina kohoamaan noin 45 minuutiksi. Tuntikaan ei tee pahaa.

Kuumenna uuni 225 asteeseen (200 asteeseen, jos käytät kiertoilmaa). Kumoa taikina jauhotetulle leivinlaudalle ja työstä taikinaa jauhojen kanssa sen verran, että saat siitä muotoiltua pitkulaisen pötkön. Leikkaa pötkö paloiksi ja nosta palat pellille. Minä sain taikinasta 20 sämpylää. Voitele sämpylät maidolla ja ripottele pinnalle muutama kurpitsansiemen. Paista sämpylöitä noin 10-12 minuuttia, kunnes ne ovat kullankeltaisia ja kypsiä. Tarjoa lämpimät sämpylät voilla siveltyinä oranssin kurpitsakeiton kaverina.







keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Pestoleipää töissä

Pestoleipä

  • 0,5 l vettä
  • 1 pussi kuivahiivaa
  • 1 tl suolaa 
  • 1 rkl hunajaa
  • 1 dl vihreää pestoa
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • noin 600-700 g vehnäjauhoja
Sekoita kaikki ainekset löysähköksi taikinaksi, jonka jätät kokoamaan peitettynä noin 45 minuutiksi. Kuumenna uuni 225 asteeseen ja muotoile leipä leivinpaperille pyöreäksi palloksi. Painele pallo vähän litteämmäksi ja tee siihen viiltoja terävällä veitsellä, 12 palaan vaikka. Paista noin 25 minuuttia.

EDIT 17.9.2014 klo 22.00 korjasin suolan määrän, olin laittanut aluksi 1 rkl, mikä on liikaa, 1 tl riittää!


Kaunista mysliä

Minulla on lievä bloggauskrapula, tuttu tunnetila vuotuisten ruokahaasteiden jälkeen. Nyt taas "saisi" kokata mitä haluaa ja haluaisinkin vaikka mitä, mutten saa aikaan tai ei ole aikaa. Inspiraatiota odotellessa suosittelen mysliä, jota saa ostettua Punnitse&Säästä-kaupasta ja se saisi oikeastaan maistua vaikka sahajauholta, koska se on niin kaunista. Muttei se maistu sahajauholta, vaan oikein hyvältä maustamattoman jogurtin kanssa. Siinä on ainakin kuivattua mansikkaa ja vadelmaa, pähkinöitä ja manteleita. Ja ymmärtääkseni siitä otettu pois kaikki lisätty sokeri, vai miten se eräs mainos menikään?