keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Uutta ruokaa ei saa tehdä ennen kuin entiset on syöty pois!

Olemme olleet nyt muutaman päivän äitini luona ja joka päivä on syöty ruokaa. Välillä äiti on ollut kauhan varressa, välillä minä. Olemme yrittäneet jatkojalostaa tähderuokia parhaamme mukaan. 

Aamiaiselle sommittelin eräänlaista peruna-lohisysteemiä, jonka oli tarkoitus olla kauniita pieniä perunalettuja lohitäytteellä. No, ei onnistunut täysin, vaan jouduin improvisoimaan ja väittämään kirkkain silmin, että tällaista tämän piti ollakin. Oli miten oli, maukas aamiaisruoka.

Lohi-perunapaistos aamiaiselle

  • 2, 5 dl perunamuusia
  • 1 kananmuna
  • 1 dl maitoa
  • 1,5 dl savulohta
  • ruohosipulia
  • suolaa ja pippuria
  • voita paistamiseen
  • tomaattia
Olin kuvitellut mielessäni, että minäpä paistan oikein ihastuttavia perunalettusia aamiaiselle ja käytän samalla pois edellispäivän perunamuusia ja savulohta. Enhän minä mitään ohjeita viitsinyt etsiä, osaisinhan minä itsekin. Sekoitin tähdemuusiin kananmunan, hieman maitoa ja loput savulohet, maustoin pikkuisen suolalla ja pippurilla. Laitoin äidin tosi hyvän lettupannun kolosiin voita sulamaan ja lusikoin koloihin tätä erinomaista perunalettutaikinaa. Sen jälkeen voittajaolo lakkasi ja aloin olla pulassa. Ei niitä lettusia saanut käännettyä. Lusikoin hieman paistuneen taikinan takaisin kulhoon ja otin esille isomman pannun. Paistoi taikina kahdessa osassa pannulla parhaani mukaan, kääntelin kääntökelvotonta massaa paloissa ja siirsin sen tarjoilulautaselle. Laitoin lautasen reunoille tomaattilohkoja ja päälle ruohosipulia. Oli muuten hyvää, vaikka näytti kyllä aika kummalliselta. 

Tuossa leivän vieressä tuo keko on sitä paistosta
Päivän toinen tähdenlentoyritelmä oli sitten poropaimenenpiiras. Eiliseltä poronkäristysaterialta jäi pieni annos käristystä ja paljon muusia, josta osan käytin jo aamulla. Nyt oli ihan pakko onnistua niin, ettei tarvitsisi väittää, että tämmöistä tämän piti ollakin. 

Poropaimenenpiiras neljälle

  • pieni annos (noin 1,5 dl poronkäristystä ja lientä)
  • 4 dl perunamuusia
  • 2 kananmunaa
  • 2 dl maitoa
  • suolaa ja pippuria
  • 1 porkkana
  • puolikas kesäkurpitsa
  • 1 punainen uuden sadon sipuli varsineen
  • voita paistamiseen
  • hieman raastettua parmesaania
  • voita vuoan voiteluun
Kuumensin uunin 200 asteeseen ja voitelin noin 2 litraisen lasivuoan. Raastoin porkkanan ja kesäkurren ja silppusin sipulin. Sulatin pannulla voita ja kuullotin raasteita ja sipulisilppua jonkun aikaa ja lisäsin pannulle käristyskastikkeen lämpenemään. Sekoittelin.

Notkistin muusin kananmunilla ja maidolla ja maustoin parmesaanilla,  suolalla ja pippurilla. Kaavin voidellun vuoan pohjalle käristyskastikkeen kesäkurpitsoineen porkkanoineen ja tasoittelin massan tasaiseksi. Kippasin päälle muusivellin ja raastoin sen päälle vielä lisää parmesaania. 

Paistoin vuokaa noin 40 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin kullanvärinen. Yritimme olla polttamatta kieltämme, mutta aika vaikeaa se oli, etenkin äidilläni, jolla oli kiire menoihinsa. Lisäkkeinä meillä oli yksinkertaisia hölskytyskurkkuja ja tomaattia fetan kanssa. Olimme kilttejä ja söimme kaiken ja huomenna saamme tehdä uutta ruokaa! Kui hienoo se on? Lisään postauksen CampaSimpukan yläpaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään "pakko käyttää pois"-ruokaohjeita. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti