maanantai 16. heinäkuuta 2018

Äidille kakkua


Minulla on ongelma. Se on kyllä muuttanut muotoaan. Ongelma alkoi  ilmetä joko 2 tai 3 vuotta sitten, en muista enää tarkasti. Aloin polttaa pohjaan kääretorttupohjia, en vain kerran, vaan kaksi kertaa. Seuraavaksi poltin pannukakun pinnan karrelle, vaikka sisus  oli raakaa. Ensin ajattelin vain olleeni tavallista kädettömämpi, tai käyttäneeni jotain vanhentunutta leivinjauhetta tai huonoksi menneita munia. No, sen kyllä huomaa, jos kananmunat ovat menneet huonoksi. Sitten yhdet ankankoivet tulivat confit-padassa sangen rapsakoiksi uunin lämpötilan vaihdeltua ilmeisesti infernaalisesta vielä kuumempaan aivan omia aikojaan. En muuten koskaan saanut sitä pataa aivan puhtaaksi, rasva paloi siihen niin perusteellisesti. 

Päättelin sitten jossain ajassa, että uunissa on jotain vialla. Ettei se paista tasaisesti. Aloin kokeilla paistamista kiertoilmalla ja pian olin huomannut sen, että ilmeisesti sillä asetuksella uuni toimii kuten pitääkin. Enhän suurin surminkaan suunnitellut uunin korjauttamista. Sehän nyt olisi aivan liian järkevää. Pari kolme vuotta tässä on sitten paisteltu kaikenlaista enemmän tai vähemmän onnistuneesti kiertoilmalla. Marengitkin, 90 minuuttia 90 asteessa kiertoilmalla, 90 minuuttia uunissa sen jälkeen luukku raollaan. 

Tällä viikolla intouduin kuitenkin katselemaan millaisia uuneja täällä Keski-Maassa olisi kaupoissa. Siis ihan, että menisi ja ostaisi ja vieläpä kantaisi vekottimen sen tien autoonsa. Nykyään tuntuu, että nypynpoistajakin pitää tilata ja odotella sitä kolmisen viikkoa, kunnes kuulee, että kyseisen mallin valmistus on lopetettu, mutta olisiko teillä käyttöä sähköpuukolle. Joskus tuntuu, että saattaisi olla.

Löysin sitten sellaisen uunin, jota aloin mieliä. Menimme kauppaan ja pyysimme kauniisti saada ostaa sellaisen. Emme siis halunneet täyttää netissä yhteydeottolomaketta ja jäädä vartomaan milloin kyseisestä kaupasta ilmoitettaisiin, olisiko uunia todellakin siellä aivan ostettavaksi asti. Olin aivan hämmentynyt myyjän oitis suostuessa. Hänelle kelpasi rahakin ja ennen kuin ehdin sanoa AEG, oli uuni sijoitettu jo auton takakonttiin. Näin helppoa ei moni asia ole ollut viime aikoina. Toimme uunin kotiin ja Antti soitti sähköfirmaan, että milloinka voisi saada asennuksen. Meillä ei ollut vielä keittiöremontin ajoilta tavallista sähköpistoketta, vaan ammattimies oli tarpeen. Jälleen olimme aivan ihmeissämme, kun firmasta sanottiin, että  huomenna aamulla asentaja saapuu. Ja niin saapuikin. Antti oli tapellut jo pois kaapiston sokkelin ja taiteillut entisen uunin irti, mikä otti melkoisen ajan, sillä edellinen asennus oli ollut jokseenkin luova. Jopa minä vähäisellä sähköpuolen koulutuksellani (lue:olemattomalla) saatoin uskoa, että aivan järkevimmin sitä ei oltu toteutettu.

Kuvan siilillä ei ole osuutta tapahtumiin, se on viaton sivullienn.
Sähköasennus hoitui ja jatkossa voimme vaihtaa uunia vaikka päivittäin, nyt voi vain laittaa töpselin pistorasiaan ja alkaa paistella. Sitten huomasimme, että ongelma oli muuttanut muotoaan. Uunin, sen kauniin, hohtavan puhtaan, monilla kiinnostavilla ominaisuuksilla varustetun uunin luukku ei mennyt kiinni. Se saattaa mennä noin joka viidennellä kokeilulla kiinni, mutta ihan varmaksi sitä ei voi sanoa onko se kunnolla kiinni, vai vähän pielessä. Luukku näyttää rakenteeltaan sellaiselta, jollaisia on avaruussukkuloissa ja niitten luukkuja nyt ei ainakaan kannata maallikkojen alkaa säätää, ettekö olekin samaa mieltä?

Mitäpä sitä epätietoinen asiakas ajattelee tehtäväksi, jos tämmöinen käyttöä karsiva ongelma ilmenee uuden tuotteen kanssa? Ottaa yhteyttä apinaan. Korjaan: myyjään. No se sitten on tehty mahdottomaksi, kodinkoneliikkeeseen ei voi soittaa. Voi osoittaa asiakaspalveluun. Siellä kuunnellaan asiakasparan ongelmaa myötätuntoisesti ja luvataan välittää tieto myyjätahoon, jotta ottaisivat pikaisesti yhteyttä jatkotoimenpiteitä varten. Eivät ottaneet. Oli perjantai-iltapäivä ja toive siitä, että voisin käyttää uunia viikonlopun monien sukupäivällisten valmistamiseen suli kuin jäätelö helteessä. Se vanha uunikin oli jo toimitettu kierrätykseen kiertoilmoineen päivineen. Onneksi pihan grilleillä sai aikaan syömäkelpoista ruokaa, ei tässä ole nälässä oltu.

Seuraava päivä oli äidin syntymäpäivä. Halusin tietysti tehdä hänelle kakun. Leikittelin jo ajatuksella paistaa kakkupohja kaasugrillin kannen alla yläritilällä, mutten alkanut aivan niin rohkeaksi. Olisi se saattanut onnistuakin. Kävin kaupassa, sillä muistelin jollain pienellä valmistajalla olleen valikoimissaan kohtuullista valmispohjaa, jossa ei ole suolaisen, rasvaisen muruinen pinta ja sisus joka hajoaa mössöksi, kun kakkua koittaa varovastikin kostuttaa. Eihän sellaista pohjaa ollut kahdessa hehtaarimarketissa, olisihan se ollut liikaa vaadittu.

Takapihan ruokaruuhkaa
Kävin samalla kauppareissulla siellä kodinkoneliikkeessä uikuttamassa, että kun en minä voi paistaa, vaikka haluaisin, ettekä te edes soittaneet. Se on kuulema ihan tavallista, ettei viesti asiakaspalvelusta välity sinne minne pitäisi. Nyökyttelin, mutta ihmettelin hieman, että miksihän se saa olla ihan tavallista. Sain asialliset neuvot ottaa yhteyttä apinaan, korjaan vastuukodinkonehuoltoon. Sieltä tultaisiin katsomaan mikä on hätänä, korjattaisiin tai usutettaisiin tehdasta toimittamaan uusi vekotin. Sen olisi voinut se myötätuntoinen asiakaspalvelu meille kertoa, kai silläkin on netti käytössä. Vai oliko liian uhkarohkea ajatus? Mitä jos asuisin Viitasaarella tai Hankasalmella? Sielläkö odottaisin toimimattoman uunini kanssa odottamassa, että kaupasta ei soiteta minulle? Onhan tämä tietysti ensimmäinen maailman ongelma, se myönnettäköön. On niitä pahempiakin katastrofeja olemassa.

Mutta jotta päästään asiaan, tein äidille kuitenkin kakun. Käytin siihen edellisviikolta jääneitä savoiardikeksejä, niistä saa ihan kelpo pohjan kakkuun, kun sopivasti kostuttaa. Ladoin mummonsekomehulla kostutettuja keksejä lasisen vuoan pohjan täyteen. Siihen päälle sirottelin vadelmia ja mustikoita, peitin ne kermavaahdon ja mascarponen vaniljalla ja sokerilla maustetulla seoksella. Ladoin toisen kerroksen kostutettuja keksejä ja peitin sen lopulla kermaseoksella. Tasoittelin pinnan ja koristelin sen mansikanpuolikkailla ja mintulla. Oikein kelpoinen kakku, jonka söimme eilen päivän myöhässä, kun nuorempi polvi saapui mummia tapaamaan.


Tänään soitamme kodinkonehuoltoon ja toivomme, että sieltä saapuu apu. Kyseisen liikkeen kanssa olemme olleet tekemisissä muissa asioissa ja olleet tyytyväisiä, joten olen toiveikas, että tänä kesänä vielä pääsen paistamaan. Huomenna jatkuu taas Ranska-haaste, kun Tour de Francen ajajat ovat tänään lorvineet päivän ja paikkailleet eilisen mukulakivihelvetin aiheuttamia ruhjeitaan. Minun lomapätkänikin loppuu ja huomenna taas töihin! Ai kuinka ihanaa!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Ranskalainen perunasalaatti savulohen kaverina

Tänään meillä oli päivälllisellä kuusi henkeä, kolme sukupolvea pientä sukuamme. Savustimme kirjolohta ja halusin sille jonkun mukavan lisäkkeen. Löysin ohjeen, jossa oli sopivasti ranskalaisuutta, Dijon-sinappi jo takaa, että nyt on niin ranskalaista niin ranskalaista. Ohje on täältä ja vähän minä myös soveltelin. 

Perunasalaatti

  • 1 kg Annabella-perunoita
  • 1 pieni tölkki säilykemaissia
  • 1 pussi pakasteherneitä (oma lisäni ohjeeseen)
  • 1 rasia kirsikkatomaatteja

Kastike

  • 3 rkl sitruunamehua
  • 1 rkl cavaetikkaa (tai valkoviinietikkaa, miksei omenaviinietikkaakin)
  • 2 tl Dijon-sinappia
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta rakuunaa ja persiljaa silppuna
Sekoita ensin kastike pienessä purkissa, jonka saat suljettua tiiviisti. Kerää kaikki aineet purkkiin ja ravistele hyvin. Jätä kastike odottamaan.

Leikkaa pestyt perunat tasakokoisiin paloihin ja höyrytä ne kypsiksi. Alkuperäisohjeessa käytettiin painekattilaa, mutta minulla ei ollut nyt höyrypannufiilistä. Myös ohjeen sipulin jätin nuorisosyistä pois. 

Kiehauta herneet ja jos haluat maissit. Säilykemaissi on purkissa kypsää, ne voi kumota suoraan siivilään, huuhtoa ja hieman valuttaa. Leikkaa tomaatit puolikkaiksi. Asettele mieluisalle vadille ensin perunat, kun ne ovat hiemaan jäähtyneet. Ripottele sitten päälle herneet, maissit ja tomaatit. Sekoittele kevyesti ja lurittele kastike päälle. Sekoita vielä ja tarjoa joko hieman lämpimänä, tai viilennettynä. Tämä oli ohje, joka jää kyllä käyttöön. Luulenpa käyttäväni sitä ensi kuussa, kun tiedossa on juhlat, joihin tarvitaan helppoa hyvää ruokaa isoja määriä. Muistimerkiksi itselleni, herneet voisi korvata kapriksilla!


Tour de Francessa oli tänään jännittävä etappi, joka päättyi keväisen Pohjoisen helvetin tapaan Roubaixiin. Mukana oli lukuisia mukulakiviosuuksia, jotka olivat monelle ajajalle aivan uutta, jos eivät tapaa ajaa kevään klassikoita. Paljon erilaisia kaatumisia ja kolareita olikin matkan varrella.  En ehtinyt katsoa kovin paljon etapista, ehkä myöhemmin katson parhaat palat. Voittajaksi selviytyi kuitenkin John Degenkolb ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Greg van Avermaet ja Chris Froome on jo sijalla 8, vaikkakin aikaero kärkeen on hieman enemmän kuin edellisinä päivinä, mutta alle kaksi minuuttia kuitenkin. Huomenna on ensimmäinen lepopäivä ja meillä CampaKeittiössäkin levätään ranskalaisista ruokalajeista.

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Unelmankevyt kukkakaalikeitto

En nyt voi sanoa, että tämä olisi erityisen ranskalainen ruokalaji, mutta koska tämä oli niin hyvää, kelpuutan sen ranskalaisen ruoan haasteeseen. Kukkakaali on ranskaksi chou-fleur. Riittäähän? Söimme tätä alkuruokana tänään, eilen en ehtinyt tehdä alkuruokaa koko päivän oltua sellaista säätämistä, ettei huonommasta väliä.

Alkuruokakeitto kukkakaalista 

  • 1 kukkakaali
  • 0,5  dl höyrytysvettä
  • 1 dl kermaa
  • 50 g voita
  • suolaa ja pippuria
  • kuivattua tomaattisilppua (sitä Portugalista ostettua purkkitavaraa)
  • timjamia
Kypsennä kukkakaali höyryssä ja säästä höyrytysvettä hieman. Laita kypsä kukkakaali blenderiin ja kaada mukaan pieni tilkka höyrytysvettä. Anna koneen tehdä kukkakaalista selvää. Lisää mukaan seokseen iso köntti voita ja hieman kermaa, mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita taas blenderillä. Jos et käytä sifonia, keitto on tässä vaiheessa valmista lautasille. Jos et käytä sifonia, voita voi laittaa vähemmän, mutta sifoni vaatii voita reippaasti. Kuumenna keitto vielä uudelleen. 

Jos käytät sifonia, siivilöi keitto tiheän siivilän läpi kattilaan. Kaada siivilöity keitto puolen litran pulloon ja laita kannen tiiviste huolellisesti paikalleen. Kierrä keittosuulake paikalleen ja samoin kaasupanos omassa kahvassaan. Kun kaasu on pihahtanut pulloon, ravista pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti. Varo pullon kuumenevaa pintaa. Pursota keittoa tarjoiluastioihin, se on ilmavaa ja kevyttä, vaikka siinä on voita ja kermaa. Koristele tuoreella yritillä, vaikka oliiviöljytipalla tai millä nyt tahdotkaan.


Tour de Francen kahdeksas etappi oli taas melkoista sunnuntaiajelua, vaikka ihan varmasti tänään on ollut lauantai aamusta asti. Emme ehtineet paljon katsoa etappia, mutta loppukilometrit sentään. Olin jälleen toiveikas, että tänään olisi Andre Greiplelin päivä, mutta toiseksi hän jälleen jäi. Ensimmäiseksi ei sentään tullut Peter Sagan, vaan eilisen voittaja Dylan Groenewegen. Lopussa Greipel ja Gaveria harrastivat toistensa puskemista ja heidät pudotettiin jonnekin sijoille 90 jälkeen. Peter Sagan on nyt etapin lopputuloksissa toisena. Greg van Avermaet johtaa edelleen kokonaiskilpailua ja Chris Froome jatkaa hivuttautumista kärkeen, hän on nyt sijalla 12. 


perjantai 13. heinäkuuta 2018

Ranskalaiset uudet perunat

Nyt en enää muista mistä blogista otin ohjeen näihin ranskalaisiin paahdettuihin uusiin perunoihin, mutta hyvin hyvin ranskalaisiksi niitä kuvailtiin. Erinäisten vastusten takia päivästä tuli epämääräistä haahuilua ja ruoanlaitto venyi. Aikomani alkuruoka jäi aikomukseksi ja jälkiruokaa en ehtinyt edes aikoa. Mutta nämä perunat olivat oikein hyviä! 

Paahdetut uudet perunat 

  • uusia perunoita sen verran kuin arvelet ruokakuntasi syövän
  • iso nokare voita ja loraus oliiviöljyä
  • valkosipulinkynsiä
  • timjamia
  • rosmariinia
  • suolaa ja pippuria

Pese perunat hyvin, mutta älä vaivaudu kuorten takia. Sulata pannulla voita ja kuumenna siinä mukana oliiviöljyä. Kippaa perunat pannulle ja lisää sinne valkosipulinkynnet, timjamia ja rosmariinia. Paistele perunoita pannulla sen aikaa, että niiden kyljet ottavat väriä. Vielä niiden ei ole tarpeen kypsyä kokonaan. Jos sinulla on uuni käytössäsi, kuumenna se 200 asteeseen. Minulla ei juuri nyt ole uunia, joten laitoin kaasugrillin kuumenemaan. Laita perunat voi-oliiviöljyseoksineen uunivuokaan tai kuten minä sopivan kokoiseen alumiiniseen kertavuokaan. Ripauta päälle suolaa ja pippuria. Laita vuoka uuniin tai grillin kannen alle. Minä laitoin kaasugrillin yläosan ritilälle. Anna kypsyä noin 30 minuuttia, kokeile perunoiden kypsyyttä haarukalla. 

Meillä perunat olivat tarjolla pihvien, paahdettujen tomaattien ja fetan kanssa, myös muutama aprikoosi pyörähti grillin parilalla. Perunat olivat tosi hyviä, niiden kuori oli paahtunut kivan rapeaksi ja sisus oli pehmeää ja kypsää. Pieni lisäripaus suolaa ja lusikallinen aiolia oli paikallaan. 


Tour de Francen seitsemäs etappi oli kisan pisin, 231 km ja kyseessä oli tasamaan etappi. Eurosportin lähetys oli täysmittainen, aivan alusta loppuun asti ja pääjoukko piti eräänlaisen lisälepopäivän ajelemalla niinsanotusti sunnuntaivauhtia. Edes meillä ei ollut intoa katsoa ihan koko etappia, tosin emme olisi ehtineetkään. Lopussa oli odotettu massakiri ja sen voittajaksi leipoutui Lotto Jumbon Dylan Groenewegen ja kokonaiskilpailua johtaa Greg van Avermaet. Minun mielestäni voitto olisi voinut hyvin mennä Andre Greipelille, sillä hän tarvitsisi voiton parantaakseen mahdollisuuksiaan ensi kauden tallipaikkaa ajatellen. Toisekseen myös Mark Cavendish saisi mielestäni voittaa, sillä olisihan se reilua sekin. Froome killuu edelleen sijalla 14, mistä olen vähän salailoinen. 

torstai 12. heinäkuuta 2018

Ranskalainen linssisalaatti

Meillä on ruokahalu hieman kadoksissa, mutta tein illansuussa pienen linssisalaatin meille ja sepä olikin oikein hyvää. Ohjeen otin täältä. Pienensin ohjetta rutkasti, tuli juuri sopiva kahden huonosyömäisen annos tai yhdelle nälkäiselle. 

Linssisalaatti

  • 170 g kypsiä vihreitä linssejä (purkin sisältö ennen valuttamista 250 g)
  • 2 pientä uuden sadon sipulia, punainen ja valkoinen
  • 1 suuri pekoniviipale
  • nippu pinaatinlehtiä
  • nippu basilikaa
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 1 tl Dijon-sinappia
  • 1 rkl cava-etikkaa (tai omenaviinietikkaa)
  • pippuria
Valuta linssit ja jätä ne siivilään odottamaan. Silppua sipulit ja pekoni ja paistele niitä oliiviöljytilkassa sen aikaa, että pekoni on rapeaa. Kaada pannulle valutetut linssit ja sekoittele. Anna linssien lämmetä pannulla. Sekoita kupissa oliiviöljy, sinappi ja etikka kastikkeeksi. Ota pannu pois liedeltä ja sekoita mukaan pinaatit ja basilikat. Sekoittele ja kaada päälle kastike, sekoita taas, mausta pippurilla, pekoni hoitaa suolapuolen. Tarjoa lämpinä tai viilennettynä, ihan kuinka tykkäät. Tosi hyvä lisäkkeeksikin vaikka paistetun kalan kanssa. 


Tour de Francen kuudennen etapin voittajaksi ajoi irlantilainen Daniel Martin, joka tänä vuonna ajaa ensimmäistä kauttaa UAE-tiimissä. Emme ehtineet katsoa etappia juurikaan erilaisten kotihommien takia, mutta aivan lopputapahtumat sentään. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Greg van Avermaet. Froome tekee juuri sitä, mitä arvailinkin, hilautuu kohti kärkeä. Hän on nyt sijalla 14. ja 1 minuutti 2 sekuntia kärjen takana. Huominen etappi on todella pitkä tasamaan etappi, 231 km pitkä. 

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Savustettu tomaattikeitto

Tämä ruoka on juuri niin ranskalainen kuin itse päätän, eli tosi paljon! Löysin monta erilaista ranskalaista tomaattikeitto-ohjetta, mutta aloin sovellella koska halusin kokeilla kasvisten kevyttä savustamista ennen uunissa paahtamista. 

Savustettu tomaattikeitto kahdelle

  • 6 tomaattia
  • 1 pienehkö vaaleanvihreä kesäkurpitsa
  • 2 uuden sadon punasipulia
  • 4 valkosipulinkynttä
  • oliiviöljyä
  • 1 dl kanalientä
  • 0,5 dl kermaa
  • suolaa ja pippuria
  • ripaus sokeria (en älynnyt laittaa, mutta laita sinä!)
  • ruohosipulia
  • timjamia
  • basilikaa
Aloitimme valmistelemalla savustimen, meillä on pienehkö sähkösavustin. Antti laittoi kourallisen savustuspurua likoamaan veteen ja kun ne olivat hetken vettyneet, levitti ne savustimen purutarjottimelle. Minä leikkasin tomaatit ja sipulit halki ja kesäkurpitsan viipaleisiin. Kuorin valkosipulinkynnet. Asettelin kaikki kasvikset pieniä kaloja varten hankitulle ritilälle ja laitoimme savustimen päälle. Kun kannen alta alkoi hieman pursua savua, laitoimme ritilän ja sen alla pellin savustimeen ja ajastimeen 10 minuuttia. 


Kuumensin uunin 180 asteeseen. Kymmenen minuutin päästä  kurkistimme savustimeen, siellä ei ollut tapahtunut vielä oikein mitään, joten jatkoimme vielä toiset 10 minuuttia. Siinä vaiheessa kasvikset olivat saaneet mukavan pikkuisen savustuksen. Nostelin ainekset oliiviöljyttyyn vuokaan ja paahdoin niitä noin 20 minuuttia. Sillä välin tein pienen annoksen kanalientä fondista ja kun kasvikset alkoivat näyttää sopivan paahtuneilta, lusikoin ne blenderin kannuun. Laitoin mukaan pienen tilkan kanalientä ja yrtit. Kone suurruutteli keittoa muutaman minuutin ja kaadoin sen sitten tiheään siivilään ja kaavin sitä nuolijalla pieneen kattilaan. Siivilään jäi lopulta hieman kasvismassaa, jonka laitoin kompostiin. Se olisi sopinut vaikka sämpylätaikinaan, muttei minulla ollut nyt intoa leipoa. 

Kuumensin keittopohjan ja maistelin sitä. Maustoin suolalla ja pippurilla, sokeriripaus olisi voinut olla paikallaan, kuten usein tomaattipohjaisien ruokien kanssa, mutten muistanut. Lorautin mukaan hieman kermaa ja kun maku alkoi olla kohdallaan, annostelin keiton lautaselle. Lisänä oli patongin paloja, jotka oli gratintoitu uunissa maistuvalla cheddarilla. Keiton savuisuus oli aivan siinä kintaalla, oliko savunmakua liikaa. 


Tour de Francen viides etappi ajettiin Bretagnen sydämessä ja siihen sisältyi jo hieman mäkiäkin. Sää jatkui kauniina ja ilmeisen lämpimänä. Hatka ajettiin kiinni noin 10 km ennen maalia ja maaliin tuli ensimmäisenä Peter Sagan, on hän aika epeli. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Greg van Avermaet hyvin pienellä marginaalilla toisena olevaan Tejay van Gardereniin. Chris Froome ei ole vielä hilannut itseään kympin sakkiin, mutta ei se kaukana ole enää, nyt hän on viidestoista. Huominen etappi on 181 km mittainen ja Tourin sivuilla sitä luonnehditaan sanalla hilly, kuten varmaan tämänpäiväistäkin. 

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Charlotte-kakku


Tätä kakkua tein Tour de Francen ensimmäisenä päivänä, mutta säästin postaamisen sellaiselle päivälle, jolloin en ehdi viettää aikaa keittiössä. Tänään oli sellainen. Olin katsonut tuollaisia savoiardi-kekseillä reunustettuja kakkuja jo aikoja sitten ja viime lauantaina päätin kokeilla. Eikä se ollut pientä sommitteluvaikeutta lukuunottamatta vaikeaa. Opettelin myös käyttämään jauhemaista gelatiinia, olin aikaisemmin käyttänyt vain levymuotoista. Ohjeen kakkuun otin Pardon Your French-blogista. Pienensin kakun puoleen kokoon, koska tein sen talouden pienimpään vuokaan, mutta laitan tähän Audreyn tekemän ohjeen mukaan. Minun kakkuuni tuli 15 keksiä reunoille, hänellä 19. Olisin ehkä saanut yhden enemmän mahtumaan, jos olisin yrittänyt. 

Charlotte-kakku mansikkamoussella


24-25 savoiardikeksiä


Mansikkatäyte

  • noin 1 kg mansikoita (500 g mousseen, muutama mansikka täytteeseen paloina ja loput päälle koristeluun)
  • 75 g sokeria
  • 14 g jauhemaista gelatiinia (myydään ainakin Dr Ötker-merkkisenä meillä)
  • 3 dl kermaa

Siirappi

  • 1,5 dl vettä
  • 75 g sokeria
  • 1 limen mehu (käytin puolikkaan sitruunan)


Aloita tekemällä ensin mansikkapyre moussea varten. Leikkaa mansikoista kannat pois ja jätä mansikoita noin 8 kpl paloina täytteeseen sekoitettavaksi ja loput päälle koristeluun. Soseuta noin puoli kiloa mansikoita tehosekoittimessa. Puserra soseutettu mansikkapyree tiheän siivilän läpi niin, että siemenet jäävät siivilään. Erota pieneen kattilaan kolmasosa sileästä pyreestä ja jätä loput odottamaan. Laita kattila tulelle, lisää mukaan 75 g sokeria ja 7 g jauhemaista gelatiinia. Kiehauta seos ja anna sen kiehua 1 minuutti. Sekoita koko ajan. Seos hieman sakenee, muttei paljon. Ota kattila pois liedeltä ja kaada kuuma seos astiaan, jossa kaksi kolmasosaa pyreestä oli odottamassa. Sekoita ja jätä jäähtymään huoneenlämpöön. 

Kiehauta vesi, sokeri ja sitrusmehu siirapiksi ja jätä jäähtymään. 

Vatkaa kerma tanakaksi vaahdoksi ja sekoita se jäätyneeseen mansikkasoseeseen. Lisää mukaan muutamia mansikoita paloiksi leikattuna. 

Ota esille haluamasi rengasvuoka ja sutaise pohjalle ja reunoille hieman voita. Tämä auttaa paperia tarttumaan vuokaan. Leikkaa voi- tai leivinpaperista pohjalle palanen ja reunoille suikale ja tällää ne voilla paikalleen. Sitten tulee hankala vaihe. Minä en ainakaan keksinyt (pun intended) miten keksit saisi nätisti pysymään pystyssä vuoan reunoilla. Siksi keksit kakussani hieman sojottavat minne sattuu.

Ota keksi kerrallaan ja kasta sen sokeriton, litteämpi puoli kevyesti jäähtyneeseen sokerisiirappiin ja aseta keksi vuoan reunalle pystyyn sokeripuoli vuoan reunaan päin. Ehkä auttaisi, jos keksin alareunasta napsaisisi pienen palan pois, mutta minä en älynnyt tehdä sitä. Kostuta keksi toisensa perään ja muodosta niistä rinkula vuoan reunoille. Laita muutama keksi pohjallekin nekin sokeripuoli alaspäin. Nämä pohjakeksit auttavat hieman pitämään reunakeksejä pystyssä. 

Kaada keksien muodotamaan vatiin täyte ja tasoittele parhaasi mukaan. Laita vuoka jääkaappiin jähmettymään ainakin 4 tunniksi, yön ylikin on hyvä. Ennen tarjoilua asettele pinnalle mansikoita paloina. Kakku on helppo leikata keksien väleistä viipaleiksi. Meistä tämä oli hyvä kakku, ei liian makea, vaan intensiivisen mansikkainen ja kesäinen. Viipaleessa keksit näyttävät pupunkorvilta. Oisi ollut ehkä hyvä joko laittaa enemmän mansikoita päälle, tai leikata keksejä hieman lyhyemmiksi. 


Tour de Francen neljännen etapin lähetys alkoi jo, kun olin vuotuisalla museomatkalla Mäntässä ystäväni kanssa. Vähän minä ihmettelin, etteivät voineet odottaa sen verran, että ehtisin kotiin. Antti oli päivystänyt tv:n äärellä ja saattoi saattaa minut ajantasalle, kun palasin kotiin. Tasamaan etappi oli taas kyseessä ja tänäänkin viimeisillä kilometreillä oli joukkokasa, jonka vuoksi monen loppukiri meni pieleen. Ehdin jo toivoa, että Andre Greipel ehtisi ykkösenä maaliin, mutta kirin voitti Fernando Gaviria, sama mies kuin ensimmäisellä etapilla.  Peter Sagan tuli vielä ennen Greipeliä toisena maaliin. Greg van Avermaet jatkaa keltaisessa. 





maanantai 9. heinäkuuta 2018

Crémet Nantais

Tätä ohjetta minun on pitänyt kokeilla jo pitkään, olen tallentanut lähdeohjeen jo vuonna 2013. Muutaman kerran Ranska-haasteen aikana olen ollut aikeissa tehdä tätä, mutta huomannut, että tämähän on niitä aloita jo eilen-ohjeita. Nyt minulla oli aikaa, aloitin eilen ja tänään söimme tätä olemattoman päivällisen päätteeksi. Ei nimittäin ollut ollenkaan nälkä, mutta aloittamaani jälkiruokaa oli pakko maistaa. On se välillä kovaa. Minähän en osaa ranskaa ollenkaan, mutta arvelen tämän jälkiruoan nimen tarkoittavan Nantesin kermaa. Saa oikaista. Tämän ohjeen määrä riittää ainakin neljälle, ellei kuudellekin. 

Crémet Nantais

  • 1 purkki ricottaa
  • 2 dl kermaa
  • 2 kananmunan valkuaista
  • ripaus suolaa
  • 85 g tomusokeria
  • marjoja koristeluun
  • tomusokeria koristeluun
  • vadelmapölyä koristeluun
Ohjeessa puhuttiin fromage blanc-nimisestä maitovalmisteesta, jollaista meillä ei kai ole ollenkaan tarjolla. Myös ricottan ja rahkan sanottiin sopivan, mutta varmaan se tietty ranskalainen maitovalmiste olisi paras. Minulla oli jääkaapissa purkki ricottaa, joten se oli parasta käyttää tähän. 

Homma aloitetaan niin, että ricotta, tai muu valmiste, jota on käytettävissä, laitetaan valumaan. Minä käytin kahvisuodatinpussia vanhassa kahvisuodattimessa. Ricottasta ei kyllä valu paljon nestettä, mutta valutin nyt kuitenkin pari kolme tuntia. Ricotta laitetaan kulhoon ja siihen lisätään pari lusikallista tuosta 85 grammasta tomusokeria. Juusto vatkataan sähkövatkaimella tasaiseksi. 

Kerma vatkataan toisessa kulhossa melko tanakaksi vaahdoksi ja sekoitetaan vatkattuun ricottaan nuolijalla käännellen. 

Valkuaiset vatkataan suolaripauksen kanssa tiiviiksi vaahdoksi ja lisätään mukaan vähitellen loput tomusokerit mukaan. Tämä seos yhdistetään ricotta-kermavaahtoon ja kaavitaan sitten juustokankaalla vuorattuun siivilään. Kangas kootaan nipuksi ja kiinnitetään vaikka pussinsulkijalla tai paistinarun pätkällä pussukaksi. Siivilä laitetaan kulhon päälle ja jätetään jääkaappiin valumaan yön yli. 

Kun on sitten aika tarjoilla, koristellaan lautanen vadelmapölyllä, jos sellaista sattuu olemaan ja siihen päälle otetaan juustokangaspussukasta tiiviistä, mutta kumminkin ilmavasta valuneesta vaahdosta pari lusikallista/annos. Tuoreita marjoja vielä lisäksi ja päälle kunnolla tomusokeria. 


Tämä oli oikein kiva jälkiruoka, mutten tiedä oliko lopputulos kovin erilainen kuin siitä fromage blancia käyttäen olisi ollut. Ehkä vähän työläs ja aikaavievä. Ja tiskiä tuli paljon. 

Tältä näyttää, kun olen ollut 20 minuuttia yksin keittiössä.
Tour de Francen kolmas etappi oli 35,5 km mittainen joukkueaika-ajo. Sää oli kaunis ja aurinkoinen, katsojia aivan hurjan paljon reitin varrella. BMC voitti aika-ajon ja keltapaitaan pukeutuu huomenna Greg van Avermaet. Nyt kun joukkueissa on kahdeksan ajajaa otetaan aika neljännen ajajan maaliintulosta, se muuttaa aika-ajojen dynamiikkaa aikaisempaan nähden, kun joukkueissa oli yhdeksän ajajaa. Chris Froome hinasi itsensä jo sijalle 18, suosikkini Nairo Quintana on sijalla 59. Eilinen voittaja, Peter Sagan putosi sijalle 80, mikä oli ihan odotettavissa, ei hän mikään ornitologi olekaan. Tourin tilastojen päivittyminen on muuten  kotisivulla, ei voi valittaa!


sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Rakuunakana pastalle


Päivällisellä meillä oli tänään ranskalaisvaikutteista rakuunakanaa. Se olisi sopinut myös riisin kaveriksi, mutta aikataulusyistä keitin sille erinomaista italialaista artesaanipastaa. Ohjeen nappasin täältä. Monistin ohjeen, sillä minulla oli kaksi pakettia broilerin sisäfileitä pois käytettävänä. Samalla Opiskelija sai mukaansa aterian huomisellekin. 

Rakuunakana

  • voita paistamiseen
  • 600 g broilerin sisäfileitä
  • suolaa ja pippuria
  • eiliseltä jääneitä uuden sadon sipulin varsia (oma lisäykseni)
  • 2 dl kermaa
  • 2-3 tl Dijon-sinappia
  • loraus konjakkia (toinen oma lisäykseni)
  • ranskalaista rakuunaa monta oksaa
Kuumenna pannua kohtalaisella liekillä ja sulata iso nokare voita. Paista broileripaloista pinnat kauniin väriksi muutamassa erässä, mausta joka erä suolalla ja pippurilla. Nosta pintapaistetut palat lautaselle odottamaan. Silppua pannulle sipulinvarsia ja paista niitäkin hetki. Lisää pannulle kerma ja konjakki. Sekoittele ja anna kastikkeen kiehua pari minuuttia. Lisää mukaan broileripalat ja anna niiden hautua vielä noin 10 minuuttia. Ripottele päälle tuoretta rakuunaa ja tarjoa riisin tai pastan kanssa.

Huonomuistinen editoi: Seuraavana aamuna muistin, mitä unohtui ja minkä oli tarkoitus tehdä tästä ruokalajista ranskalainen. Dijon-sinappi! Sitä piti olla 3-4 tl mukana ja minä tietty unodin!


Tänään Tour de Francessa oli toinen etappi, jolla on pituutta 182,5 km ja kyseessä oli tasamaan etappi. Sylvain Chavanel oli pitkään yksin kärjessä, mutta pääjoukko ajoi hänet kiinni noin 10 km ennen maalia. Odotimme massakiriä, mutta viimeisen kahden kilomertin sisällä tapahtui paha kolarointi ja loppukiriin jäi tuskin kahtakymmentä ajajaa. Eilinen voittaja Fernando Gaviria oli mukana kolarissa, joten hän oli loppukiristä pois pelistä ja keltainen paita vaihtoi odotetusti omistajaa. Peter Sagan kiri itsensä ykkösenä maaliin ja johtajan keltainen paita siirtyy Saganille. Tänään etapin varrella oli todella paljon pieniä kolareita lopun isomman suman lisäksi, ihoa kuoritui, pyöriä rikkoutui ja aikaa menetettiin. Toivottavasti tämä peli ei jatku huomenissa.


lauantai 7. heinäkuuta 2018

Tarte tatin sipulista Tour de Francen ensimmäisenä päivänä

Olen tehnyt tarte tatinia muutamia kertoja eri hedelmillä ja kerran tomaateilla. Nyt kun CampaKeittiössä kokotaan ranskalaista ruokaa seuraavat viikot, oli hyvä aloittaa sipulisella tarte tatinilla. Idean otin tästä kivasta blogista ja loput tein oman pääni mukaan. Luistelin hieman ja  käytin valmista puff pastrya pohjaksi. 

Onion tarte tatin

  • punasipuleita ja koska niitä ei ollut tarpeeksi, muutama uuden sadon keltasipuleita
  • voita
  • muscovadosokeria
  • suolaa ja pippuria
  • timajmia
  • sherryä
  • vettä 
  • levy puff pastrya (käytän Lidlin valmista taikinaa)
Ota esille sen kokoinen pannu, kuin haluat tatinisi olevan. Minä käytin pientä valurautapannua, jossa ei ole puista kahvaa, sen voi laittaa uuniin. Mallaa montako sipulia valitsemaasi pannuun mahtuu. Leikkaa sipuleista kannat pois sen verran pitkältä, että ne pysyvät hyvin pystyssä leikkuunpinnallaan. Ota  päällimmäinen kuorikerros pois. 

Sulata pannulla iso nokare voita ja lisää sinne pari lusikallista tummaa sokeria. Nostele sipulit pannulle nätisti rinkiin ja keskelle vielä yksi. Anna sipuleiden paistua alapuoleltaan muutamia minuutteja ja käännä ne sitten varovasti pihdeillä. Paista toistakin leikkuupintaa muutaman minuutin. Lisää pannulle iso loraus sherryä (tai punaviiniä tai mitä nyt tahdotkaan) ja anna seoksen kiehua sipuleiden ympärillä. Jos neste meinaa käydä liian vähiin, lisää hieman vettä. Ripauta sipuleille hieman suolaa ja pippiria ja riivi hieman timjamin lehtiä. Kypsentele sipuleita välillä niitä kääntäen noin 20-25 minuuttia yhteensä. Laita kansi pannun päälle ja jätä sipulit vielä hautumaan aivan pienellä lämmöllä siksi aikaa, että uuni kuumenee. 


Kuumenna uuni 220 asteeseen ja leikkaa taikinasta hieman pannua suurempi pyöreä kiekko. Käytä mallina vaikka vähän suuremman kattilan kantta tai lautasta. Kun uuni on kuuma, ota pannu pois liedeltä. Kastike on tässä vaiheessa kiehunut melkein kokonaan kasaan, mutta sitä saa vähän kyllä olla, etteivät sipulit tartu pannuun. Nosta taikinakansi pannulle ja sullo reunoja lusikalla tai puukauhalla pannun ja sipuleiden väliin. Leikkaa veitsellä muutama pieni ristiviilto taikinaan, että höyry pääsee ulos. 

Paista tatinia noin 25-30 minuuttia, kunnes taikinakuori on kauniin ruskea. Nosta pannu uunista ja pyöräytä veitsellä taikinan ja pannun välistä varmistaaksesi, ettei taikina ole kiinni pannussa. Laita pannun päälle tarpeeksi iso lautanen ja suojaa kätesi pannukintain. Käännä rivakalla liikkeellä pannu ylösalaisin lautasen päälle ja nosta pannu pois. Minulla ainakin kääntö onnistui nyt hyvin, sipulit olivat kiltisti ringissä ja pinta oli karamellisoitunut tasaisesti. Tarjoilussa voit ripotella päälle hieman fetaa tai jotain muuta mieluisaa juustoa ja lisää tuoreita yrttejä.



Tour de Francen ensimmäinen etappi oli heti täysiverinen mitaltaan, vaikkakin niin tasainen, ettei mäkimiesominaisuuksia tarvittu. Kaunis sää näytti Ranskassakin olevan, ainakin yhtä hieno kuin meillä Suomessa. Chris Froome pyörähti hieman pellon puolella ja Nairolle tuli rengasrikko aivan loppukilometreillä. Peter Sagan oli loppukirissä hyvissä asemissa, mutta toiseksi hän jäi. Voittajaksi kiri kolumbialainen Fernando Gaviria, joka on ensimmäistä kertaa urallaan mukana Tourilla. Hän saa huomenna pukea päälleen keltaisen paidan, aika hieno juttu. Chris Froome on sijalla 91 yhden minuutin ja yhden sekunnin päässä kärjestä. Tämä ei tulle jatkumaan lähipäivinä, vaan hän hilaa itsensä kärkeen tai ainakin sen tietämille viimeistään siinä vaiheessa, kun kisa siirtyy vuorille. Nairo on sadaskolmastoista ja noin 20 sekuntia Froomea perässä.




perjantai 6. heinäkuuta 2018

CampaKeittiön ennakkoanalyysi

Tänään illalla alkava lomaseni sijoittuu juuri sopivaan aikaan ajatellen CampaSimpukan kahdeksatta Ranska-haastetta, sillä Tour de France käynnistyy huomenna. Katselimme eilen joukkueiden esittelyt Eurosportilta ja nyt ei ole suosikeista puutetta. Post-alberto-ajan suosikkiorpouteni on päättymässä.

Tour de France vaatii monta suosikkia. Täytyy olla kirisuosikki, mäkisuosikki ja tietysti kokonaiskilpailun suosikki. Nuorten kilpailun suosikkia en valitse, ettei olo tunnu liian tätimäiseltä. Toki kaikki kilpailijat ovat minuun verrattuna niin nuoria, ettei tätimäiseltä fanitukselta voine välttyä. 


Kirisuosikin paikalle on neljä ehdokasta. Peter Sagan (yhtä velmuna kuin ennenkin), Mark Cavendish (jolle toivon kolareiden välttämistä enemmän kuin kenellekään muulle), Andre Greipel (sympaattinen Gorilla) ja Marcel Kittel (tukkajumala) pitävät huolta, että massakirit ovat jännittäviä. Nacer Bouhanni ei jostain syystä päässyt joukkueeseen, vai eikö halunnut, mutta tämä kuumakalle puuttuu tourilta tänä vuonna. Mukana on muitakin kirien erikoismiehiä ja joka vuosi etappeja voittaa joku uusi lahjakkuus, niinhän sen pitää ollakin. 

Mäkisuosikkius sekoittuu kokonaiskilpailun suosikkiuteen, sillä suurten ympäriajojen voittaja ei koskaan voi olla kirimies, mutta mäkiajaja se voi olla. Henkilökohtainen mäkisuosikkini valinta on vielä kesken, mutta ainakin Nairo Quintanan mäkietapin voitto saisi minut iloiseksi. 

Kokonaiskilpailulle toivon tälle vuodelle vähän uutta käsikirjoitusta, ei sitä samaa, että 5-10 ensimmäistä etappia Chris Froome leikkii, ettei hänellä oikein kulje ja sitten tikkaa ensimmäisen vuoren laelle jättäen muut taakseen  ja johtaen sitten loput kilpailusta niin, ettei muilla ole nokan koputtamista. En osaa sanoa mistä omituinen antipatiani Froomea kohtaan johtuu. Hän eittämättä on tämän hetken paras ammattipyöräilijä, eikä helpolla löydä urheilijaa, joka olisi olemukseltaan enemmän amiable, kun Jane Austenkin sanoo. No ei Froomesta, mutta miehestä, joka on miellyttävä. En ota kantaa tähän pitkittyneeseen doping-epäilyn vatvomiseen, antaa hevosten murehtia, niillä on isommat päät. 

Siinä he ovat kummatkin viime vuoden Vueltassa, Alberto ja Chris

Jollei vielä tullut selväksi, en toivo ensisijaisesti Chris Froomen voittoa, olen vieläkin hieman käärmeissäni siitä, miten Girossa kävi toukokuussa. Minun suosikkilistani ykkösenä on Nairo Quintana, joka on niin selvä introvertti kuin olla ja voi ja jo sen tähden suhtaudun häneen myönteisesti. Nairo ei osallistunut Giroon tänä vuonna, eikä muutenkaan ole juuri osallistunut tämän kauden Euroopan kisoihin, joten hänen kisakuntonsa on arvoitus. Hänelle toivon menestystä niin mäkietapeilla kuin kokonaiskilpailussakin.

Toisena voittajasuosikkinani on Tom Demoulin, vaikka hän nappasikin Giron voiton Nairon nenän edestä viime vuonna, silloin kiukuttelin asiasta täysin tarpeettomasti, mutta perusteellisesti. Jollei Nairo tai Tom hoida tätä hommaa kotio, niin sitten sen voisi hoitaa Vincenzo Nibali, mikä ei taida olla tänä vuonna ihan realistinen toive. Mutta saahan sitä toivoa. Luultavasti tässä käy niin, että Parisiissa voittajan pallille nousee jälleen Mr Amiable ja jotta vuosi olisi kaikin puolin poikkeuksellinen, hän tekee sen vielä Vueltan päätteeksikin. Mutta ei mennä asioiden edelle. 

torstai 5. heinäkuuta 2018

Nopea jälkiruoka luuhedelmistä

Tähän jälkiruokaan sopivat vähän pehmenneet ja toisaalta hieman kovatkin luuhedelmät, persikat, nektariinit, aprikoosit ja luumut. Yhdessä ja erikseen, ihan kuinka haluat. Luin eräänä päivänä Savusuolaa-blogin vähän vanhemman postauksen mummon mansikkakiisselistä ja Janican sherrykermasta. Ne mielessäni tutkailin mitä pullonpohjia meillä olisi alkoholikaapissa pientä jälkiruokaa varten. 

Paistetut hedelmät ja Marsalakermaa kahdelle

  • 4 vähän kovanpuoleista luumua
  • 2 pehmeänpuoleista nektariinia
  • nokare voita
  • 2 rkl sokeria
  • 2 pientä rosmariinin oksaa
  • 2 rkl Marsalaa
  • 1,5 dl kermaa
  • 1 rkl marsalaa
  • vaniljasokeria
Leikkaa hedelmät puolikkaiksi ja vielä neljänneksiksi, poista kivi. Sulata pannulla nokare voita ja lisää pannulle hieman sokeria ja rosmariinin oksaa. Kaada hedelmäpalat pannulle ja kypsyttele niitä noin vartin verran. Lisää Marsala ja maistele, onko voista, sokerista ja marsalasta muodostuva kastike tarpeeksi makeaa. Jollei ole, lisää hieman sokeria. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, mausta vaniljalla ja Marsalalla. Lusikoi kuppiin kuumia hedelmäpaloja ja päälle pehmeää kermavaahtoa. Kaada loput kastikkeet pannulta annosten päälle. 

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Restoran Paju Villa Tallinnassa


Kesäkuisen Campareissun viimeisenä iltana olimme jo Tallinnassa ja kuten kerroin, majoituimme hieman keskustan ulkopuolella olevaan Kreutzwald Hotell Tallinniin. Sen aula oli pramea, mutta olin tullut valinneeksi huoneen sieltä vaatimattomimmasta päästä. Eipä se haitannut, huvitti kun huoneen eteisen katossa oleva ritilä oli pois paikoiltaan ja näimme sujuvasti välikattoon.

Olimme tehneet pöytävarauksen Paju Villa-nimiseen ravintolaan, joka on samaa ravintolaperhettä kuin NOA, Tuljak ja OKO. Näistä kaksi ensin mainittua on meille jo tuttuja, Tuljak useamman käynnin verran. OKOssa emme ole vielä käyneet, eikä sen konsepti äkkiseltään kovin kiinnostavalta tunnukaan. Paju Villasta olimme lukeneet Sillä Sipuli-blogista ja koska heidän ravintolamakunsa liippaa meidän makuamme aika hyvin, otimme suosituksesta taas vaarin. 

Paju Villa sijaitsee Nõmmen kaupunginosassa, matkaa hotellista oli noin 5-6 km. Emme lähteneet seikkailemaan bussilla melko myrskyisen sään tähden (lue:laiskuus) vaan kokeilimme Taxify-sovellusta. Se toimi mainiosti, hinta oli edullinen, eikä siinä ollut yhtään mitään arpomista. Auto oli muutamassa minuutissa hotellin edessä meitä noutamassa, näimme heti että kyseessä oli se auto, jonka pitikin olla ja kuljettajan naama vastasi sovelluksessa ollutta kuvaa. Koska kyydin määränpää oli jo etukäteen laitettu sovellukseen, ei siinä tarvinnut muuta kuin istua kyytiin, sanoa tere ja katsella kuinka matka edistyy. 


Paju Villa on kaunis rakennus pitkän leveän kadun varressa, siellä päin Tallinnaa asuu ilmeisesti vähän paremmin toimeentulevaa väkeä, niin isoja taloja siellä on vieri vieressä isoilla tonteilla. Varauksemme oli meiksi myöhään, kello 20, olimme halunneet nähdä mahdollisimman monta kartanoa päivän aikana matkalla Tartosta Tallinnaan. Olimme paikalla minuutilleen ja pihassa oli tuolloin vielä monta autoa ja hieman meitä juhlavammin pukeutuneita ihmisiä. Ravintolan alakerrassa oli melko täyttä, ilmeisesti yläkerrassa on jonkunlainen juhlatila, sieltä näytti ramppaavan väkeä tupakalla tiuhaan tahtiin. 

Meidät istutettiin pienen salin nurkkapöytään, mikä passaa minulle aina mitä parhaiten, selkä seinää vasten on turvallinen istua. Tilasimme neljän ruokalajin maistelumenun ja sen alkuun saimme maukasta leipää ja voita, jonka päälle oli raastettu aivan olemattoman tiuhan raastimen läpi parmesaania. Pitää itsekin muistaa kokeilla sitä. Tuo pieni kupponen kuvassa sisälsi keittiöntervehdyksen, josta en ikävä kyllä muista enää kovin tarkasti mitä se oli. Jotain hyvää, uskotteko? Nuo perunalastua muistuttavat suikaleet kupin reunoilla olivat, ellen täysin väärin muista, jotain linnunnahkaa friteerattuna. 


Koska viinipakettia ei ollut maistelumenulle valmiiksi sommiteltuna, tilasimme tarjoilijan suositteleman punaviinin, joka passaisi kuulema läpi koko aterian. Vähän pöhkösti emme tulleet kysyneeksi, mitä viini maksaa. Viini oli kevyttä ja olin toiveikas, että se tarjoiltaisiin hieman viilennettynä, mutta melko lämpimänä se tuotiin pöytään. Ei sentään liian. 


Alkuruokana oli tartar, joka oli melko moussemainen rakenteeltaan, pidämme ehkä hieman karkeammasta. Mutta maku oli kipakka ja hyvä. Kuten kuvasta näkyy, olimme tuolloin vielä lopettelemassa alkujuomia, eikä punaviiniä oltu tuotu pöytään. Pieni epäsynkro, mutta pian viinikin saapui. 


Toinen alkuruoka oli ravintolan listaa katsoessani ilmeisesti annos, joka on siellä mainuttu nimellä Salted Whitefish. Nuo valkoiset ohuet hunnut kalapalojen päällä olivat retikkaa ja puolikas viiriäisenmuna piilotteli siellä alla. Hyvää, leijuvan kevyttä ja raikasta. Kyllä tarjoilija tiesi mitä teki, viini sopi oikein hyvin keveydessään tällekin annokselle. 


Pääruoka oli sitten lammasta. Se oli hienosti paistettu, kastike vivahteikasta, paahdettu valkosipulitahna kuin suklaata ja nuo pienet maissipallot olivat hauskoja. Minun annokseni paistettu lehtikaali oli niin julman suolaista, etten voinut sitä syödä. Olisin maininnut asiasta, jos tarjoilija olisi sopivasti pyörähtänyt lähistöllä, mutta niin ei käynyt. En kauheasti pidä lehtikaalista muutenkaan, joten jätin sen vain lautaselle. Lopuksi mainitsin kyllä asiasta, kun lautasia haettiin pois, mutta lisäkommentilla, ettei se ollut mikään katastrofi. Antin annokseen ei ollut ripahtanut liikaa suolaa. 


Ravintolassa näytti käyvän väkeä kasuaalisti poiketen vain lasilliselle, tai hienommin illastaen. Jossain pöydässä osa söi pari ruokalajia, osa otti vain juoman tai jälkiruoan, eikä se näyttänyt olevan mikään ongelma. Muut asiakkaat olivat virolaisia ja tunnelma oli mukavan rento näin juhannusaattoiltana. 


Jälkiruoaksi maistelumenuun oli valittu Briossi, munakoiso ja kahvi-niminen annos, joka oli hauska ja sopiva päätös aterialle. Pienet tiplat tahmeaa kahvin makuista kastiketta tekivät annokseen ekstrapotkun. En muista enää, millainen se munakoiso-osuus tässä oli.


Emme ottaneet kahvia, vaan pyysimme laskun. Aloimme olla tuolloin vähän ennen kymmentä jo viimeiset asiakkaat, mitä ei yleensä koskaan tapahdu. Maistelumenu oli koottu ihan pikkuisen tylsästi suoraan listan annoksista, mitään listalta löytymätöntä yllätysruokalajia se ei sisältänyt. Mutta paketti oli huomattavasti edullisempi kuin olisi ollut tilata samat annokset listalta. Annosten koosta en voi mennä takuuseen, olivatko ne pienemmät maistelumenussa kuin listalta, mutta missään nimessä niitä ei voinut sanoa liian pieniksi tuolla tavoin tilattuna kuin teimme. 


Tarjoilu oli mukavaa ja ripeää, sellaista joka on meidän makuumme. Ilta meni miellyttävästi ja lasku teki kahdelta 144 euroa. Tästä ruoan osuus oli 2x36 euroa. Eli ei paha ollenkaan. Listalta tilattuina samat annokset olisivat maksaneet 52 euroa hengeltä, mikäli B:n matikallani vuodelta 1985 oikein laskin. Se viini, jonka hintaa emme pöhköyksissämme kysyneet, maksoi 31 euroa. 


Paluu hotelliin onnistui yhtä hyvin, tilasimme auton sovelluksella ravintolalaskun maksettuamme ja noin viidessä minuutissa noutokyyti oli paikalla ja vei meidät hotelliin. Eipä olla hetkeen tai ehkä koskaan selvitty taksin maksamisesta kolikoilla. Kumpaankin suuntaan kyyti maksoi noin 5,5 euroa. En käy nyt miettimään sitä, kuka tuossa oikein voi elantonsa tienata. Taksikyytien jälkeen Antti sai vielä sähköpostiin tositteet kyydeistä, niistä näki mistä olimme menneet ja minne, koska ja kuka vei meidät ja mihin hintaan. Sovelluksessa voi valita maksaako matkat luottokortilla vai käteisellä ja me siis kokeilimme tällä kertaa käteistä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme. Tämä oli kesäkuisen Viron matkamme viimeinen postaus. Viikonloppuna on CampaSimpukan kahdeksannen Ranska-haasteen aika, kun Tour de France alkaa. Seuraava Viron matka on tiedossa elokuun alkupuolella ja silloin taas katsellaan kartanoita ja syödään hyvissä virolaisissa ravintoloissa.