sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Liian suuri pastakastike


Kotona kokkaan nykyään useimmiten vain kahdelle. Kun nuoriso ehtii päivälliselle, otan astetta isommat kattilat ja pannut esille. Toisinaan teen ruokaa vielä isommalle porukalle, yleensä työkavereille. Silloin tarvitsen järeimmän kalustoni, suuren haudutuspadan ja kymmenen litran kattilan. Meillä oli eilen työporukan yhdistetty ajankohtaisten asioiden kertauspäivä ja saunailta ja ruokaahan moinen koitos vaati. Paljon ruokaa, sillä ruoan loppuminen kesken olisi aika paha juttu. Minun täytyi tehdä niin ruoka etukäteen mahdollisimman valmiiksi, koska tila jossa vietimme koko päivän ja illan oli keittiönsä suhteen melko vaatimaton. Tästä syystä päädyin valmistamaan pasta bolognesea.

Perjantaiaamuna katselin netistä neuvoja ruokaohjeiden suurentamiseen sen mukaan miten paljon ruokailijoita on. Esimerkiksi HK:n ja Valion sivuilla on kivat laskurit, joihin vain syötetään henkilömäärä ja ohjelma suurentaa neljän hengen annokset tarvittavaan kokoon. Tietysti ohjeen voi myös pienentää aina yhden hengen annokseen asti, vaikka se tuntuukin vähän hassulta enemmän ruokaa laittaneesta, mutta aloittavalle kokkaajalle oikein hyödyllistä, kun kaikki on vielä uutta. 

Sivusto neuvoo myös maustamisessa, sillä mausteita ei voi ohjeen suurentamisessa suoraan vain samalla kaavalla lisätä, vaan täytyy maistella ja lisätä varovasti lisää mausteita, ettei saa esim. tönkkösuolattua tai vaikka liian chilistä ruokaa. Vähän minua kyllä hymyilytti, kun bolognesen ohjeessa mainittiin hauduttamisajaksi neljän hengen annokselle 15-20 minuuttia. Pitäähän sitä nyt ainakin pari tuntia muhittaa ennen kuin jauhelihakastiketta tohtii alkaa bologneseksi kutsua! Minä vannoutuneena crock pot-rouvana viritin patani perjantaina, kun oli tarkoitus syödä lauantaina. Ei tietenkään tarvitse liioitella, mutta vartti! (oikeasti ymmärrän mitä arkiruoka tarkoittaa)


Pastakastiketta ihan kaikille ja vielä ensi viikollekin

  • 2 kg naudan jauhelihaa (10 % rasvaa)
  • 2 kg tomaattituotteita (paseerattua, murskaa ja pyrettä)
  • 8 porkkanaa
  • 8 sipulia
  • 1 kokonainen valkosipuli
  • 1 kesäkurpitsa
  • 1 nippu varsiselleriä
  • tölkkien huuhteluvettä niin, että padat tulivat täyteen
  • suolaa ja pippuria
  • oreganoa
Aioin siis tehdä kastikkeen haudutuspadassa, oikeammin kahdessa haudutuspadassa. Näin ollen kasviksia ei tarvinnut ensin kuullottaa, vaan ne saattoi laittaa raakoina pataan. Jauhelihan halusin ruskistaa. Mietin miten saisin molemmissa padoissa samanmakuista kastiketta ja päätin tehdä ensin koko homman suurimpaan kattilaani, sekoittaa ja jakaa sitten patoihin. 

Aloitin kasviksista. Raastoin ensin porkkanat ja siivutin sipulit, kesäkurpitsan (se pääsi mukaan ihan vain sen takia, että minulla oli yksi joutilas kesäkurre, tiedän etteivät kaikki siitä niin perusta, mutta sinne se sulautui joukkoon) ja sellerinvarret. Käytin aikoja sitten ostamaamme Bamixin lisälaitetta, pientä raastin- ja siivutuslaitetta, jonka päälle sauvasekoitin tällätään ja sen moottori tekee työt. Ihan kätevä, mutten ole varma kuinka usein tulen käyttämään. Näin isommilla määrillä se oli kyllä mukava ja tiskin väärti, mutta toisaalta porkkana oli vähän kova pala Bamixille. Valkosipulinkynnet vain kuorin ja litistin veitsen lappeella. 

Keräsin kaikki raastokset ja silpukset kymmenen litran kattilaan ja sekoitin pontevasti. Lisäsin mukaan erissä ruskistetut jauhelihat, joihin olin joka pannulliseen kiertänyt suolaa ja pippuria myllystä näin alkajaisiksi. Sekoitin taas niin hyvin kuin pystyin ja lisäsin mukaan 2 pientä purkkia tomaattipyrettä, sekä noin kilon paseerattua tomaattia ja tomaattimurskaa kumpaakin. Huuhtelin purkit ja kaadoin huuhteluvettä mukaan noin puoli desiä/purkki. Punaviini jäi tästä kastikkeesta nyt pois, mikä oli harmi. Punaviini yhdessä sellerin kanssa tekevät bolognesessa niin paljon!

Kauhoin tämän kastikepohjan kahteen haudutuspataani, suurempaan ja pienempään ja kumpikin tuli aivan täyteen. En maustanut tässä vaiheessa vielä enempää, vaan jätin padat aluksi high-asetuksella töihin pariksi tunniksi. Illempana laitoin  padat low-asetukselle ja sekoitin hieman pohjia myöten. Padat tekivät töitä koko yön ja lauantaiaamuna tutkin tilannetta, kun palasin töistä. 

Kastike oli kummassakin padassa saanut oikeanlaisten tiilenpunaisen värin, ainekset olivat sulautuneet yhteen kuten pitääkin ja tuore oregano viimeisteli tuoksunkin. Tässä vaiheessa minä kyllä ymmärsin, että ruokaa oli liikaa. Päätin ottaa mukaan vain suuremman padan ja annostella pienemmän padan sisällön annoksiin, pakastaa ja viedä työpaikkalounaiksi. Aikomukseni tehdä pastakastiketta 15 hengelle muuntui noin 25 ellei 30 hengen annokseksi.

Minun oli tarkoitus kuljettaa ruoka pois kotoa kuumana, joten otin ensin keraamisen padan pois ulkokuorestaan ja annoin kuoren hetken jäähtyä. Pakkasin sitten padan ulkokuoren suureen paksuilla pyyhkeellä vuorattuun ostoskassiin. Nostin keraamisen padan kuoreensa ja tällä tavoin kuljetin sen paikkaan, jossa viettäisimme päivän. Täytyi varoa lukuisia töyssyjä, joita matkalla oli, sillä pata oli kutakuinkin piripintaan. Perillä laitoin padan heti päälle, ensin high-asetukselle noin tunniksi, että ruoka pysyi riittävän kuumana ja sitten lämpimänäpitoasetukselle siihen asti, että oli aika lounastaa. 

Koska paikassa ei ollut liettä, käytimme irtolevyä ja kotoa viemäämme induktiolevyä, otin mukaan myös kaksi suurta kattilaa, joissa keitimme 1,5 kiloa spagettia. Jekkutyttö oli valmistanut erinomaista salaattia ja paistanut patonkeja.


Laitan tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset. 

8 kommenttia:

  1. Kaikkein helpoimpia on sellaset eväät, jotka ei oo kovin nuukia kypsymisajasta. Kauhea stressihän siitä tulis, jos tollaselle porukalle pitäis sekuntikellon kanssa jotain paistaa. Ruoka on valmista sillon, kun on hyvä hetki eli mainoskatko palata keittiöön. Tai jos se on uunissa, kun sattuu ulkoa sisälle tulemaan.

    Oikeastaanhan sä olet vaan ollut kaikkien nälkäisten sankari ja aikamme legenda, kun teet työkavereille liian paljon ruokaa ja sitä voi lämmittää myöhemmin. Aina joku unohtaa eväänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mielelläni olen legenda :D :D Se on totta, että usein eväät unohtuvat ja on kiva, jos töistä löytyy jotain syötävää, muutakin kuin pakastepizzoja ja thaikuutioita, joita niitäkin kyllä löytyy.

      Poista
  2. Liikaa vai liian vähän, tuolla akselilla liukastelu on mun mielestä yks ruuanlaiton suurimmista haasteista. Palkitsevaa kyllä silloin kun osuu nappiin. Ja tavallaan tässäkin meni hyvin kun ruuan pystyi pakastamaan.
    Mutta tuleeko sulle ikinä mieleen, ettei ikinä enää. Mulla joka ikinen kerta, mutta onnistun unohtamaan sen noin kahdessa päivässä. Nopeamminkin jos syöjät kehuvat kovasti....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oikeastaan, kun ei ole tehnyt niin suuria juttuja kuin sinä ja aina tutulle omalle porukalle, siinä on siitä anteeksipyyntövaraa paremmin, jos meneekin mönkään. Kerran olen lähettänyt "omaa ruokaa" tilaisuuteen (ystävänpalveluksena) jonne en itse mennyt. Silloin jännitti ihan kauheasti ja pelkäsin määrien kanssa ja laadun ja ihan kaiken. :)

      Poista
  3. On teillä vähäruokaista porukkaa... Olen ollut huomaavani että kaupungin ihmisillä kuluu ruokaa paljon vähemmän kuin maalla, en tiedä onko se yleistä vai ei. Minä mietin näitä sinun massakokkauksia samalla kun kirjoitin omaa hernerokkapostaustani. Vaikka vaatimattomasti menin, oli siinä oma hommansa silti. Ei voi kuin ihailla sinun kykyä hoitaa isot kokkaukset. Ja Nannaa ja Nannan kokkauksia myös ajattelin ihaillen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Onhan tuo alle 20 henkeä ihan handlattavissa, kun miettii etukäteen. Mökkiolosuhteitten churrot 18:lle ovat olleet ehkä se vaativin :D Mutta siitäkin selvittiin. Nannan jutut ovat paljon suurempia olleet vielä, minä olen ihan puuhastelija siihen verrattuna.

      Poista
    2. Hei rakkaat ystävät; kaikki johtunee vaan siitä, että Pohojammaalla kaikki on aina suurempaa😂😂😂

      Poista