keskiviikko 30. elokuuta 2017

Varo mitä toivot

Olisi pitänyt jättää toivomatta. Viime viikolla täällä Espanjassa oli minusta liian lämmintä. Lämpöhalvaustunnetta ei vähentänyt se, että sain joka toinen vuosi sairastamani flunssan. Tämä oli kyllä kesäflunssa vailla vertaa, en varmaan ole koskaan ollut kuumeessa niin, että ilma on ollut vielä lämpimämpi kuin minä. Kerrassaan merkillinen tunne. Eikä sanalla merkillinen ole tässä mitään salapositiivisia vivahteita. Nyt pahin on ohitse, mutta niin on kyllä kaunis sääkin. Lämpötila on tuskin 20 astetta ja vettä satelee välillä. Minulla on huono omatunto, sillä kehuin aurinkoloman tarpeessa olleelle työkaverille, että täällä kyllä tarkenee, tule vain tänne. Minun matkavinkkeihini kannattaa jatkossa suhtautua hyvin suurella varauksella. 


Tällä matkalla oli pienimuotoinen tulevaisuuteen liittyvä agendakin. Ajattelimme vilkuilla Espanjan rannikkoa sillä silmällä, voisiko täällä joskus viettää pitempiä aikoja. Ei tarvitse enää vilkuilla. Jos jossain niin naapurimaassa länsipuolella. En keksi yhtäkään syytä miksi olisimme jossain espanjalaisessa kerrostalossa paistumassa ja jos keksisinkin miksi olisimme hulppeassa linnassa, niin muistan, ettei meillä ole sellaisiin rahoja. 

Kiinteistökauppojen sijaan olemme käyneet ristiin rastiin Espanjan sisäosissa ja välillä taas rannikolla. Viimeksi kun kirjoitin, olimme San Pedro del Pinatarissa ja sen jälkeen olemme olleet Granadassa, Cordobassa ja Rondassa. Vitsit että hienoja paikkoja, upeita nähtävyyksiä ja kivoja majoituksia. Espanjalaiseen ruokaan emme ole kyllä oikein päässeet vieläkään tutustumaan. Ensin ei ollut yhtään nälkä ja sitten olemme muuten vain syöneet jotain muuta. 



La Vueltassa on suvantovaihe, tosin se on ilmeisesti tänä vuonna koko kisan mittainen, Chris Froome johtaa ja muut tulevat perässä. Olemme olleet katsomassa muutaman etapin starttia ja vielä parille aiomme ehtiä. Kiinnostavampiin kohtiin suurten nousujen varrelle on hieman hankalaa päästä/löytää, mutta aiomme yrittää kuitenkin. Olen kuitenkin nähnyt tähän kisaan uransa päättävän Alberto Contardorin muutaman kerran, samoin Chris Froomen, joten ihan hyvä sekin.

mahtava selfie
Hieno kuva Albertosta, nuo ihmiset vaan on edessä
Chris Froome on tuo punapaitainen muurahaisen kokoinen tuolla reunassa
Granadassa kävimme katsomassa Alhambraa. Meillä ei ollut etukäteen hankittuja lippuja, joten emme päässeet kyseisenä päivänä palatsin sisäosiin vieville kierroksille, mutta katselimme mestaa ulkopuolelta, samoin hienoja puutarhoja. Muuten Granada oli selkeä Oulun sielunkumppani ja veljeskaupunni, mutta ei siitä sen enempää. 




Córdobassa vierailimme La Mezquitan katedraalissa, joka oli todella vaikuttava paikka. Olimme paikalla heti aamulla, kun ovet avattiin, joten emme joutuneet ruuhkiin. 





Kävelimme myös pitkin kaupungin kapeita katuja ja kävimme arkeologisessa museossa, jonne meillä EU:n asukkaina oli vapaa pääsy. Kui hienoo se on? Museon uudemman osan alla tallessa on roomalaisteatterin jäänteet. 






Eilen majoituimme Rondan kaupunkiin. Kaupungin päänähtävyys lienee roomalainen silta ja härkätaistelu vaikutti olevan nykyäänkin vielä hyvin suosittua. 




Illalla kaupungissa sattui olemaan jonkunlainen paraati, jossa nähtiin flamenco-asuihin pukeutuneita lapsia ja suuria dinosauruksia. Meiltä oli mennyt kokonaan ohitse, että niitä vieläkin elää Espanjasta, mutta nytpä tiedämme. Kulkue liikkui niin hitaasti, ettei ripeämpään toimintaan tottuneet suomalaiset jaksaneet odottaa koko systeemin lipumista ohitse, vaan menimme pizzalle. 





Kyllä, pizzalle, sillä kaupungista löytyi hienolla uunilla varustettu pizzeria. Ja olikin hyvät pizzat. Tarjoilija pahoitteli, että punaviiniä ei ollut riittävän kylmänä, mutta vakuutimme, että lämmin kelpaa meille hyvin. Tuli mieleen caminoni, jolla kaikki juomani punaviini oli kylmää kuin mikä. 



cool maestro uuninsa äärellä
Tänä aamuna olimme churrometsällä. Ei nimittäin ole ollut mikään helppo homma löytää churroja Espanjasta. Ensin ei ollut nälkä viikonloppuaamuisin, kun churrokioskeja onkin ollut löydettävissä ja sitten kun olisi ollut nälkä, mikään paikka ei ole myynyt arkisin churroja. Nyt onnisti, etsimme tripadvisorista Rondan parhaan churropaikan ja se oli jopa auki, kun saavuimme sinne. Kaikki näyttivät syövän yhden lautasen kokoisen kiemuran churroa ja juovan päälle kupin kahvia. Niin mekin. 



Rondan jälkeen ajoimme taas rannikolle Malagan itäpuolelle. Malaga näytti ylhäältä moottoritieltä ihan julmetun isolta paikalta, ei houkuttanut ollenkaan mennä sinne. Tänään olemme majoittuneet pienempään kylään tai oikeastaan sen yläpuolelle rinteeseen vanhanpuoleiseen Bestwesterniin, jossa on myös eri matkatoimistojen asiakkaita. Tässä on jonkunlaista nostalgista tunnelmaa, kun aikamiehet tekevät pommeja uima-altaaseen ja ruohonleikkuri huutaa niin maan perusteeellisesti. 



Huomenna menemme siis etapin varteen ja kaksi viimeistä yötä olemme majoittuneet hotellibingon jälkeen lähelle lentokenttää. Tällä reissulla olemme muuttaneet mieltämme majoitusten suhteen useammin kuin koskaan. Onneksi on olemassa peruutusoikeudelliset varaukset. Pysäköinti on ollut välillä aika hankalaa, muttei onneksi koskaan kovin kallista. Aamiaiset ovat olleet kohtuuhyviä, välillä oikein hyviäkin ja huoneet joka kerta ainakin aivan kelvollisia. Ja mikä tärkeintä, La Vueltaa on voinut jokaisena kisan päivänä katsoa telkkarista. Tänään jopa Eurosportin saksankielistä lähetystä. Huomasimme kumpikin osaavamme saksaa oikein hyvin, sitä kuunteli ilokseen aiempien päivien espanjankielisten lähetysten jälkeen. Niissä ei toteudu ilmailun radioliikenteen "max sata sanaa minuutissa". Mahtaako kaksisataakaan riittää?


Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme maittain. 

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Etappien varrella hikoilemassa

Saattaa olla, että jättimäinen kesäflunssa on kummankin osalta jo suurimmaksi osaksi ohitse. Jos tästä nyt jotain positiivista pitää etsimällä etsiä, niin eipä pääse lomakilot hiipimään vyötärölle, kun olemme syöneet hyvin vähän viime päivinä. Ei ole laittaa blogiin kauniita ruokakuvia, eikä  edes rumia, sillä lähinnä olemme juoneet vettä ja sitruunalimsaa ja syöneet aamulla väkisin jotain pientä sinänsä ihan hyvistä aamiaispöydistä, joita hotelleissamme on ollut. Vielä on muutama päivä aikaa, joten ehkä me vielä ehdimme syödä Espanjan herkkujakin!


Toissapäivänä olimme katsomassa etapin starttia, eilen Antti jo parempivoimaisena oli etapin varrella kahdessa kohdin ja tänään olimme taas yhdessä etapin starttipaikalla. Minä olen saanut tärkeimmät tavoitteeni saavutettua, olen nähnyt Alberto Contadorin ja Chris Froomen. Siinä olen pahasti epäonnistunut, etten ole nähnyt lainkaan Peter Sagania, mutta sillä saattaa olla osuutta asiaan, ettei hän osallistu koko kilpailuun. Varsinaisesti kilpailu kulkee kuten viime vuosina on ollut hieman liiankin tuttua. Jos Chris Froome osallistuu, hän johtaa ja muut sitkuttelevat perässä. 

EDIT: kuva on otettu ennen starttia, siksi Albertolla ei vielä ole kypärä päässään


Olemme nyt olleet pari päivää aivan rannikolla pienessä San Pedro del Pinatarin kaupungissa. Tämä on mukavan pienimuotoista turismiteollisuutta. Talot ovat vain muutaman kerroksen korkuisia ja rantakaistale on kapeahko. Olemme olleet pienessä, kivassa hotellissa, jossa aamiainenkin on liian hyvä meille, jotka emme ole jaksaneet syödä. Lähellä on suuri ostoskeskus, joka on auki vuoden jokaisena päivänä. 

Tänä aamuna meillä oli harmillinen tilanne, kun yritimme lähteä Vuelta-missiolle. Tilanteen nimi oli #tussukumi. Vuokraooppelin muutoinkin hiihtoliiton suositteleman takarengastuksen oikeanpuoleinen pyörä oli yön aikana ottanut ja tyhjentynyt. Onneksi takakontista löytyi alimittainen varapyörä, eikä sellaista hankalaa paikkapulloa. Anttihan otti ja vaihtoi renkaan, onneksi oli hiljainen sunnuntaiaamu, eikä liikennettä ollut juurikaan, homman mahtui tekemään kapealla sivukadulla, jonka varteen olemme pysäköineet joka päivä, kun ei sitä ole varsinaisesti kielletty. Renkaassa oli selvästi naula. Huomenna renkaan pääsee onneksi paikkauttamaan läheisessä rengasliikkeessä, se jopa aukeaa jo kahdeksalta. 


Iltaisin Antti on käynyt läheisellä aukiolla olevassa tivolissa katselemassa espanjalaista viikonlopun viettoa. Minä olen siinä vaiheessa vain maannut jo hiljaa liikkumatta pl. aivastusessiot. Meno kuulema vain kiihtyy puolen yön lähestyessä niin bingon, kuin törmäilyautojenkin suhteen ja ruokapaikkoihin on kymmenien ihmisten jonot. Mikäpä se on jonotellessa, kun ilta on lämmin (30 asteinen). Antti tuntui ihannoivan paikallista tapaa, jossa kaikenikäiset lapset ovat mukana menossa vielä puolilta öinkin. 

siniset seinäruusut
Rohkenin olla hieman toista mieltä, kun hotelliin kuului vielä kolmen aikaan yöllä saapuvan lapsiperheitä. Seuraavan tunnin lapset sitten itkivät ja vanhemmat neuvoivat heitä kovaäänisesti olemaan vaiti. Ehkä on jotain vaihtoehtoja meikäläisen "kello 20 on joka pää tyynyssä" ja kello kolmen välillä?

Lisään postaukseen kuvia myöhemmin, nyt netti on niin etanavauhtinen, etteivät hermoni kestä.

torstai 24. elokuuta 2017

Melkein on metri rannasta


Tänään me olemme liipanneet jo todella likeltä La Vueltan reittiä. Olimme nimittäin etuajassa paikan päällä Cuencassa, sinne huominen etappi päättyy. Miksi emme ole siellä huomenna? Koska me voimme olla olematta! Olisi ollut kiva nähdä jotain merkkejä jo huomisesta tapahtumasta, mutta ilmeisesti espanjalaiset eivät turhaa hössötä. Ainoastaan pysäköintiin oli vinkkejä huomiselle, että älkää nyt tänne pysäköikö huomenna, kun on vissiin se joku polkupyöräjuttu. Härkätaisteluista informoitiin paljon paremmin.


Kävimme katsomassa hienoa katedraalia ja maksoimme siitä meiksi ihan mielellämme. Cuencan vanha kaupunki on myös Unescon maailmanperintökohteitten listalla.


Jokseenkin cool



Huomenna menemme katsomaan etapin alkua Llíriaan ja lopun katsomme televisiosta, mikäli huomisen hotellin kanavavalikoima antaa myöten.

Tulimme yöpymään Valencian lentoaseman läheiseen Ibikseen. Välillä tämmöiset ketjuhotellit ovat just sitä mitä reissuihminen tarvitsee. Ei mitään krumeluuria, vessa on kuin Ruotsin laivalla ja hississä tuoksuu ylenmäärin raikasteelta. Sijainti on myös onnekas, hotelli on aivan suuren (todella suuren) ostarin naapurissa ja menimme sinne ruoan toivossa alkuillasta. Olemme olleet pari päivää vähän heikossa hapessa, Antti flunssassa ja minä jossain myötätaudissa, eikä ruoka ole maistunut. Tänään oli jo toisin. 

Kävimme syömässä minulle oikein tuttua ruokaa, caminolla söin joka ilta tähän tapaan. Alkuun jaoimme valencialaisen salaatin  ja pääruoaksi otimme paellan kanalla ja kanilla. Ruoka oli oikein kelpoa. Viinipullon, veden ja kahvien kanssa kaikki maksoi maltilliset 43 euroa, millaisia hintoja en tietenkään caminolla maksanut. Siellä ruoka oli paljon halvempaa, joskin usein huonolaatuisempaa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaiden Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme maittain. 






keskiviikko 23. elokuuta 2017

Possujunassa

La Vueltan viides etappi päättyi jonnekin korkelle mäen huipulle, jonne ei mahtunut katsojia ollenkaan. Jostain syystä espanjalaisen kanavan lähetyskin loppui joskus noin tuntia ennen maaliintuloa ja jatkui sitten, kun yksinäisen näköinen voittaja, Alexsay Lutsenko heilutteli palkintonalleaan korokkeella. Kokonaiskilpailua johtaa Chris Froome, mutta ilokseni Alberto Contador sinnitteli juuri ennen Froomea etapin maaliin. Niinpä ei tullut takkiin enempää tänään. 

Toledossa aamu alkoi melkein siedettävissä lämpötiloissa. Hotellin mukavan aamiaisen jälkeen lähdimme heti nähtävyyskierrokselle. Kävimme katsomassa Museo del Grecoa. En koita kiistää tunnetun taiteilijan mainetta muilta osin kuin sen verran, että hän näytti maalaavan vain yhden mallista nenää ja käsien piirtämisessä hän oli aika surkea. Ei sillä, että itse osaisin, ei tarvitse huomauttaa. 


Seuraavaksi kävimme katsomassa paria kirkkoa, joista ensimmäisen (San Tome) kuuluisuus perustuu El Grecon maalauksen sijaintiin siellä ja jälkimmäinen oli aivan valtava katedraali. Toledo sijaitsee samaan tapaan monilla kukkuloilla kuin Siena Italiassa ja kulkeminen Toledossa näin kuumalla säällä saa kyllä naaman punaiseksi. 




Kierroksen päätteeksi ostimme vielä liput turistikierrokselle possujunaan. Se olikin hauska juttu. 45 minuutin kierros kaupungin ulkopuolella esitteli Toledon todella hyvin, sen keskustan kapeille ja jyrkille kaduille muutaman vaunun mittainen turistivaunuletka ei olisi mahtunutkaan. 



Iltapäivällä lämpötila nousi lähelle 40 astetta ja olemme pitäneet siestaa kuten kunnon espanjalaisetkin. Suunnittelimme lähipäivien ohjelmaamme, teimme majoitusvarauksia ja tutkimme La Vueltan reittiä, lähtö- ja maalipaikkoja. Ruokahalu on kummallakin edelleen kateissa, aamupalan jälkeen ei ole tehnyt mieli mitään syötävää. Onhan sitä kuitenkin jotain pientä syötävä, joten kuittasimme aterian mitä vaatimattomimmin, ostamalla purkin tomaattikeittoa, halkaisemalla loput pari päivää sitten ostamamme luumut ja kumoamalla lautaselle perunalastuja. Tästä ei jää kauheasti kotona kehuttavaa. Se pitää sanoa, että kyseinen eineskeitto oli oikein hyvää! Eineskeitoksi. 

Lisään kumminkin postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme maittain. Muuten se voisi luulla, että se on jotenkn huonompi kuin muut postaukset.