lauantai 22. heinäkuuta 2017

Järjen riemuvoitto

Siitä on toisinaan selkeää etua, että ikää on jo karttunut, verrattuna vaikka itseeni 20-vuotiaana, jolloin en osannut tehdä juuri mitään muuta keittiössä kuin tiskiä. Silloin minulle olisi mennyt ihan täydestä, kun jos olisin lukenut Ranskalaisen Keittiön Salaisuudet-kirjan crêpe-ohjetta. Siellä nimittäin sanotaan, että paistettujen ohukaisten tulisi olla n. 1,5 senttiä paksuja. Nyt ollessani näin kokenut ja viisas, ymmärrän, että kyse on painovirheestä ja ohukaisten tulisi olla noin 1,5 mm paksuja. Tai siis ohuita. 

Tänään meillä oli pienenä seitsemännen Ranska-haasteen etukäteispäättäjäispäivänä (huomenna esteitä) crêpekakku, joita on näkynyt blogeissa viime aikoina paljon. Minä en ollut koskaan sommitellut sellaista aikaisemmin, joten jo oli aikakin. Aivan keittiöpeikko-osastoon se ei sentään kuulunut. 

Tällä viikolla minulla oli nimipäivä ja Antti tietää kyllä, miten nimipäiväsankaria tässä taloudessa ilahdutetaan. Ei tarvitse pelätä saavansa lahjasta päin näköä, vaikka lahja olisi paistinpannu. Ei toki, sain hienon de Buyerin crêpe-pannun, joka oli eilen rasvapoltossa ja tänään ensimmäistä kertaa tositoimissa. 

Olen aikaisemmin rasvapolttanut hiiliteräspannuja ja samasta materiaalista valmistettua paellapannua öljyillä, mutta tällä kertaa otin käyttöön silavaa. Meillä oli tuubi Muurikka-pannun käsittelyyn hankittua silavaa ja se toimi oikein hyvin, minusta paremmin kuin öljy. Kuumensin hyvin pestyn pannun ja sillä nokareen silavaa. Levitin rasvan pannulle huolellisesti ja kuumensin pannua niin kauan, että siltä alkoi nousta kevyesti savua. Laitoin liekin pannun alta pois ja annoin pannun jäähtyä (se kävi äkkiä Suomen kesässä ulkona kaasugrillin sivupolttimolla). Pyyhin pannun pintaa hieman ja levitin lisää ihraa, kuumensin jälleen, jäähdytin jne. Toistin toimenpiteen viisi kertaa ja lopputulos on aika kaunis ruskea tasainen pinta. Nyt pannua ei sitten pestä enää kuin kuumalla vedellä, ei missään tapauksessa pesuaineilla, eikä koneella. Patina toivon mukaan vain lisääntyy käytön myötä. Pannulla voi hyvin paistaa myös mitä muuta hyvänsä, minkä matalat reunat antavat myöten.

Tältä pannu näytti ensin

Ja tältä sen pitää näyttää, kun aletaan paistaa, voisi luulla, että nyt Campis pilasi pannun!

Crêpet Julia Childin tapaan

  • 2,25 dl maitoa
  • 2,25 dl vettä
  • 4 kananmunaa
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • ripaus suolaa
  • 4 rkl voisulaa
Laita kaikki ainekset tehosekoittajan kannuun ja käytä laitetta suurimmalla teholla, jotta taikinasta tulee aivan sileää. Se on melko juoksevaa, mutta niin sen pitää ollakin. Jos sinulla ei ole tehosekoitinta käytössäsi ja sekoitat taikinan vispilällä, siivilöi sen lopuksi jauhopaakkujen välttämiseksi. Laita taikina kulhossa tai kannussa peitettynä jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi, jotta jauhot ehtivät turvota taikinassa. 

Julia Childilla on mun luontoni siinä mielessä, että hänkin sanoo ensimmäisen letun olevan aina harjoituskappale, eikä sen onnistumisen kanssa ole niin varmuutta. Ensimmäisellä letulla kokeillaan taikinan koostumus, kuinka paljon sitä tarvitaan/lettu, samoin pannun kuumuus testataan tällä ensimmäisellä koeohukaisella. Sen voi syödä siinä lieden äärellä seistessään, olipa se onnistunut tai ei. 

Julia käyttää paistorasvana öljyä tai pekonin rasvaa, mutta minä olen tässä kohtaa hieman tottelematon ja käytän voita. Sulata sitä pieneen kattilaan valmiiksi ja sutikoi paistamisen edetessä pannua voisulalla. 

Kuumenna ohukaispannua ja sipaise sitä voisulalla. Ota esille pieni kauha, jonka vetoisuus on noin 0,5-1 dl. Tartu toisella kädellä pannun kahvaan ja nosta pannu pois levyltä tai liekin yltä ja kaada keskelle pannua noin puoli desiä (riippuen pannusi koosta) taikinaa. Kallistele pannua nopeasti niin, että taikina leviää koko pannun pohjan alalle ja laske pannu levylle takaisin. Tämän pitäisi käydä nopeasti, muutamassa sekunnissa. Paista ohukaisen alapuolta hetkinen, liikuttele pannua pienin ravistavin liikkein, että saat ohukaisen liikkumaan pannun pohjalla (kunhan siis rasvaa on sopivasti ja pannu oikean lämpöinen). Nosta ohukaisen reunaa ja kurkista miltä paistopuoli näyttää. Kun sillä on hieman ruskeita pilkkuja, käännä ohukainen ja paista toista puolta myös hetkinen. Jälkimmäinen paistopuoli harvoin saa yhtä kaunista paistopintaa, mutta sen voi jättää alapuoleksi tarjoilussakin ja paraatipuoli tulee näkyviin. Kätevää. Juuri tämänkaltaisista tiedoista ja neuvoista pidän Julia Childin kirjassa.

Mistä lie johtuu, Julian taikinan erinomaisuudesta, uudesta pannusta,
vai paistajan "taitavuudesta",
 mutta eka ohukainenkin onnistui!
Kun saat taikinamäärän ja pannun kuumuuden kohdalleen, paista kaikki crêpet samaan malliin. Pinoa ohukaiset odottamaan, jollet käytä niitä heti. Voit laittaa niiden väliin suikaleet voi- tai leivinpaperia estämään niiden takertumista toisiinsa. De Buyerin crêpepannu toimi ensimmäisestä paistokerrasta alkaen aivan erinomaisesti. Minulla on Ranskasta ostettu puinen crêpelasta, jossa on pyöristetyt reunat ja se on keskeltä paksumpi, sillä ohukaisten kääntäminen ja lautaselle nostaminen onnistuu aivan parhaiten. Sellainen kannattaa kyllä olla, toimii tavallista paistinlastaa paljon paremmin. 

Crêpe-kakun täyte

  • 1 purkki mascarponea
  • 3 dl kermaa
  • 1,5  dl raparperi-mansikkakompottia
  • 2 rkl sokeria
Täytteen tein vähän omasta tai asiakkaan päästä, vaikka monenlaisia täyteohjeita kyllä näkyi blogeissa. Tein itse pienen annoksen raparperi-mansikkakompottia samalla ohjeella, jota käytin kesällä 2012, vaihtaen vain omenan mansikoihin. Keittelin raparperipaloja, mansikoita, sokeria, sitruunamehua ja vaniljatahnaa noin 20 minuuttia, jolloin kompotti oli sakeaa. Kaadoin kompotin tiheään siivilään ja painelin sen nuolijalla siivilän alla olevaan kuppiin. Kaavin sileän massan kuppiin jäähtymään. Osan jätin ohuemmaksi kastikkeeksi. 

Vatkasin kerman vaahdoksi ja lisäsin siihen mukaan mascapronen ja jäähtyneen kompotin. Sekoitin tasaiseksi ja maistelin, onko sokeria tarpeeksi. Lisäsin hieman. Laitoin täytteen jääkaappiin vielä jäähtymään ja odottamaan, että crêpet ovat kokonaan jäähtyneet. 

Crêpe-kakun kokoaminen

Kun crêpet olivat jäähtyneet ja täyte viilentynyt, kokosin kakun latomalla vuoronperään laakealle lautaselle crêpen ja sille ohuelti levitettyä täytettä. Crêpejä tuli taikinasta kaikkiaan 9 kappaletta (noin 22 senttisiä) ja täyte riitti oikein hyvin. Peitin kakun kuvulla ja laitoin jääkaappiin asettumaan siksi aikaa, että kävin töissä lyhyen vuoron. 

Ennen tarjoilua pursotin kermavaahtoa niin näteiksi ruusukkeiksi kuin osasin ja keskelle kokosin loput mansikat mitä taloudesta löytyi ja muutaman mustikan. Annoksen päälle valutin hieman mansikkakastiketta. Olipa ihana rakenne, ilmava ja juuri niin vähän makea kuin mahdollista. Tykkäsimme tosi paljon, crêpekakku oli sekä hyvää, että kaunista.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään ku itse tekee-Minnan aloittamaan haasteeseen liittyviä postauksiani. Tämä oli toinen haastekirja, josta kokkasin. Tavoitteenani on kokata jotain jokaisesta omistamastani keittokirjasta. Alku ei ole ollut kovinkaan vauhdikas, mutta kyllä se siitä, takarajaakaan haasteeseen ei ole asetettu, mikä on ihan parasta! Julia Childin kirjasta Ranskalaisen Keittiön salaisuudet olen kokkaillut aikaisemmin muutamia ohjeita, ne löytyvät tunnisteen Julia Child alta (yllättävästi).

EDIT: Lisään tämän postauksen myös CampaSimpukan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne myös crêpet kuuluvat.



Kävin eilen ostamassa pullon ranskalaista kuohuviiniä, jonka aioin avata iltani iloksi katsoessani Tour de Francen kolmanneksi viimeistä etappia. Ajattelin ensin vain hieman oikaista sohvalle avainunien ajaksi. Niistä tuli kyllä sitten jonkunlaiset munalukkounet, heräsin joskus yhdentoista aikaan, enkä tosiaankaan avannut kuohuviinipulloa, enkä katsonut miten kävi Tourin etapilla. Sen pullon avasimme tänään Tourin melkein lopun kunniaksi. 

Vakoilin aamulla Tourin sivuilta, että norjalainen Edvald Boasson Hagen pilasi eilen viimeisellä pitkällä etapilla belgialaisten ajajien päivän ottamalla voiton näiden nenien edestä Belgian kansallispäivänä.

Alberto Contador on siitä syystä suosikkini, ettei hän anna periksi, vaikka voittoon ei ole enää mahdollisuuksia. Hän jaksaa yrittää, niin jaksoi tänäänkin aika-ajossa. Arvostan sellaista työmoraalia. Aika-ajon selvitti nopeimmin puolalainen Maciej Bodnar, jolle voitto oli ensimmäinen tour-voitto ikinä. Kokonaiskilpailu jää sille mallille, että Chris Froome lähtee huomenna keräämään voittopokaalin ja kirimiehet vielä haaveilevat etappivoitosta. Nimekkäimmät kirimiehet ovat tosin jo poissa kisasta, mutta kyllä se voitto jollekin kelpaa. Kokonaiskilpailun kolmannesta sijasta kyllä saatetaan vielä huomenna kisata, sillä kolmantena olevan Romain Bardetin  ja neljäntenä olevan Mikel Landan välinen ero on nyt vain sekunnin. Mutta ehkä sitä "ei saa" enää muuttaa, vaan maaliin pitää ajaa kiltisti tänään määräytyneessä järjestyksessä. Jää siis hieman jännitettävää huomisellekin.

9 kommenttia:

  1. Herkullista ja sitä on myös tuo Cremant. Mulla on kanssa yksi de Buyerin pannu, jotkut tietämättömät katsoo vähän pitkään sen ulkonäköä, mutta se on kyllä hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nyt aivan ihastunut noihin hiiliteräspannuihin, ensimmäiseni olen aikoinaan pilannut ruostuttamalla sen. Sen olisi ehkä saanut pelastettua, mutten ymmärtänyt. Tuo silava toimi paljon paremmin kuin pähkinäöljy, jota aiemmin käytin.

      Cremant oli hyvää, parempaa kuin viimeksi avattu samppanja.

      Poista
    2. Me juodaan nykyään useimmiten Cremant tai Winzersekt eikä enää samppanjaa, tykätään noista muista enemmän.

      Poista
    3. Suomessa ei kovin saa näitä, mutta Cremanteja on Alkossa muutamaa. Me saatiin eka CampaMiitissä Kivistön Liisalta ja Marilta ja sen jälkeen ostettu niitä, kun on kohdalle osunut.

      Poista
  2. Minulla on de Buyerin isompi pannu.
    Hieno lettukakku. Täällä on yksi pieni suloinen kahvila,jonka erikoisuus on lettukakku, suolaisina tai makeina,ja vaihtelevat aina ,siis mitä täytteisiin tulee. Ne lätyt tosin eivät ole tuollaisia ohuita crepelättyjä, vaan hieman paksumpia ,ukrainalaisia oladki-lättyjä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri mietin, että suolaistakin pitäisi kokeilla, vaikka kala- tai äyriäistäytteinen. Tai sieniä ja juustoa ja yrttejä!

      Poista
    2. Poron jauhelista tuli aikas hyvää. Minähän en siis poroa syö mutten sillä kertaa tiennyt mitä oli o_O

      Poista
    3. Jauhelista on sitten jauhelihaa :D

      Poista
  3. Mun yks tuttu teki aina ennen lettukakkuja, ihan taivaallisia! Hän laitto väliin jäätelöä (mähän oon ihan hullu jäätelön perään...) :)

    Kyllä meinasi tänään hieman pyöräilijät ärsyttää kun ei meinannut metrosta päästä ulos (emmekä päässeetkään siellä missä piti) kun oli moni portti ja asemakin suljettu. Hirmusti oli porukkaa kadulla, ei jääty katsomaan pyöriä kuitenkaan kun oli menoa muualle.

    VastaaPoista