maanantai 15. toukokuuta 2017

No jo on rapeaa


Tänään kokeilin Juurakon Huldan ja hiivalla leipomisen yhdistämistä ja vieläpä kohotin taikinan huoneenlämmössä jääkaapin sijaan. Ei se ihan pieleen mennyt!


Juurakon Huldan rapea hiivalla kohotettu leipä

  • 2 dl Juurakon Huldaa (vehnähapanjuurta)
  • 3 dl vettä
  • 20 g hiivaa
  • 1 rkl hunajaa
  • 2 tl suolaa
  • 1 dl ruisleseitä
  • noin 7 dl hienojakoisia sämpyläjauhoja
Sekoitin juuren, hiivan, suolan ja hunajan veteen ja lisäsin mukaan ensin ruisleseet ja sitten jauhoja melko näppituntumalla. Vaivasin taikinaa yleiskoneella noin 10 minuttia ja lisäsin lopuksi vielä hieman jauhoja, joita nostelin taikinalastalla reunojen alle. Taikina oli melko tahmeaa, muttei aivan kiinni kulhon reunoissa. Peittelin kulhon suihkumyssyllä ja jätin kulhon pöydälle noin tunniksi. Sinä aikana taikina kohosi melkein kaksinkertaiseksi. Sitä oli kaivannut ilman hiivaa tehdyssä taikinassa. Olisin kyllä voinut käyttää hiivaa hieman vähemmän. 

Kuumensin uunin ja siellä leivinkiven kiertoilmalla 250 asteeseen ja kuumenemisen aikana kumosin kohonneen taikinan jauhotetulle leivinlaudalle. Taikina oli oikein pehmeää ja mukavaa käsitellä. Muotoilin sen pitkulaiseksi pötköksi ja nostin leivinpaperille vielä kohoamaan hetkeksi ennen uuniin menoa. 

Kun uuni oli kuuma, nostin leivinkiven pellillään uunista ja siirsin leivän papereineen päivineen kiven päälle. Nostin kiven takaisin uuniin ja kaadoin uunin alaosassa olevalle syvälle pellille kupillisen kylmää vettä. Paistoin leipää ensin 15 minuuttia ja päästin sitten höyryä ulos. Paistoin lisää vielä 2 x 8 minuuttia. Kokeilin sisälämpötilaa mittarilla pariin otteeseen ja kun sisälämpö oli 96 asetta, otin leivän uunista. Sen toinen kylki oli revennyt houkuttelevan näköisesti ja pinta oli kumahtavan rapea. 



Huldan ruokin tavalliseen tapaan, 120 g luomuvehnäjauhoja ja 120 g vettä. Sekoitin ne purkissa olleeseen juureen ja laitoin purkin takaisin jääkaappiin. Perjantaina jaan juuresta osan äidilleni ja loppuviikosta Hulda lähtee sijaisperheeseen reiluksi kahdeksi viikoksi. Olen saanut nyt Huldan pysymään elossa yli viisi viikkoa ja olen leiponut siitä laskujeni mukaan 6-7 kertaa.

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Juurakon Huldan seikkailut-välilehdelle, jonne kerään kaikki juurileivontakokemukseni.

2 kommenttia:

  1. Ihana seurailla näitä sinun juurileivontajuttuja! meillä on ollut juuri nyt vajaan kuukauden ja olen leiponut sillä neljä satsia sämopylöitä, ekaa kertaa olivat jopa nättejä :D maku on aina ollut onneksi hyvä ja rapea kuorikin on saatu aikaiseksi, olen niin kaivannut rapeakuorisia sämopylöitä!

    Kokeilin muuten ekaa kertaa huoneenlämmössä kohottamista (ilman hiivaa) ja se toimi kyllä tosi hyvin. Minulla on ollut ongelmana liian lättänät sämpylät, tosin se on voinut johtua siitäkin, että olen antanut taikinan jäädä aika löysäksi..

    Koukuttavaa tämä juurileivonta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin kysyä sinulta, miten tuo lämminkohotus toimi, kun näin instakuvasi, vai olikohan Facebookissa. Minä olen aivan rakastunut tuohon Huldaani ja toivon, että se pysyy hengissä kun olemme reissussa. Mutta jos ei, niin sitten aloitan uuden. Luimupupu on luvannut ottaa juuren hoitoon. Jätän kyllä osan siitä kotijääkaappiin ihan kokeeksi, että kestääkö se kaksi viikkoa yksin, osan annan äidille ja osa menee sijaiskotiin. Tämä on aivan mahtavan koukuttavaa! Satu Koivistolle pitää kyllä antaa SUURI KIITOS, kun innostutti monta juurileipojaa. :D

      Poista