keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Viimehetken tärkeitä toimia - tomaattikastiketta painekattilassa


Ennen kuin pääsee matkalle, täytyy valmistella. Täytyy pakata ja täytyy järjestellä koti siihen kuntoon, ettei sinne jääville jää minnekään ikäviä yllätyksiä, etenkään jääkaappiin. Helpompaa on silloin, kun kukaan ei jää kotiin. Jääkaapin alasajo on useamman viikon homma, mutta silti hallittavissa. Nyt tilanne oli toinen, viime viikon juhlien raaka-aineita oli vielä jonkin verran käyttämättöminä, eivätkä ne näyttele kotimiehen ruokavaliossa suurinta osaa. Siispä tämä kätevä emäntä keitteli hyvissä ajoin (neljä tuntia ennen lähtöä) kattilallisen tomaattikastiketta pakastettavaksi. Painekattila, rakas höyrypannuni oli enemmän kuin tarpeen.

Viimetipan tomaattikastike painekattilassa

  • noin 1,5 kg erilaisia tomaatteja
  • 1 punainen suippopaprika (onkohan niitä edes muun värisinä?)
  • 4 punasipulia
  • 3 suurta sellerinvartta (loput pilkottuna pakastimeen)
  • 4 porkkanaa 
  • siideriviinietikkapullon loput, noin 0,5 dl (punaviinin puutteessa, kai se käy?)
  • suolaa ja pippuria
  • (ripaus sokeria olisi ollut paikallaan)
  • vettä
  • oliiviöljyä
Halkaisin tomaatit ja poistin isoimmista kannat, pilkoin sipulit, paprikan ja sellerin varret, raastoin porkkanat. Kaadoin hyvän lorauksen oliiviöljyä painekattilan pohjalle ja kuumensin sitä hieman. Kaadoin kaikki ainekset pilkkomisjärjestyksessä kattilaan ja lisäsin sinne etikan, suolaa ja pippuria. Samoin kaadoin mukaan vettä sen verran, että ainekset juuri lilluivat liemessä. Sitten kansi päälle ja täyttä faartia. Olen oppinut, että kattila pitää äkkiä saada riittävälle teholle, että paine nousee. Siispä induktio täysille ja parissa minuutissa kattilan merkkitappi nousi kahteen valkoiseen raitaan, jolloin pienensin tehoa kattilan alla noin kakkoselle. Sillä paine pysyi noin puolessatoista raidassa. Luin kauan sitten jostain kotimaiseta blogista, että heillä oli ollut ongelmia tomaattikastikkeen keittämisessä, se oli tahtonut palaa pohjaan. Sen välttämisen toivossa laitoin oliiviöljyä reilusti.

Noin tunnin keittämisen jälkeen päästin höyryt kattilasta ja tutkailin varovasti, oliko pohjaanpalamista tapahtunut. Ei ollut merkkiäkään pohjaanpalamisesta, nestettä oli ilmeisesti sopivasti. Minun oli tarkoitus hakea ulkoa tuoreita yrttejä ja lisätä ne valmiiseen kastikkeeseen, mutta unohdin ne, joten täytyy muistaa sitten kastiketta käyttäessäni lisätä niitä.  Nostin paineen kattilassa vielä puoleksi tunniksi. Surruutin sitten kastikkeen Bamixilla tasaiseksi ja jäähdytin sitä laittamalla kattilan altaaseen kylmään veteen ennen kuin kauhoin kastikkeen puolen litran pakasterasioihin. Merkitsin rasiat minuksi huolellisesti ja lykkäsin pakastimeen.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.


6 kommenttia:

  1. On niitä suippopaprikoita ainakin valkoisina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin muuten onkin, sellaisina oikein hailukan keltaisina, eikä ne oikein maistukaan miltään :D

      Poista
    2. No nyt on ihan pakko sanoa, että tämä emäntä tulee maasta missä ne vaaleakeltuaiset paprikat kasvavat, eikä parempia paprikoita ole olemassakaan. Se on tietenkin makuasia ja tottumus juttu, enkä tarkoita mitään paha.
      Oikein hyvää matkaa sinulle!

      Poista
    3. Ehkä meillä myydään niitä siinä vaiheessa, kun eivät ole vielä kehittäneet makuaan täydellisyyteen? :)
      Kiitos matkatoivotuksista, aika vauhtia tässä ollaan viipotettu.

      Poista
  2. Kun olette palanneet reisusta, niin blogissani on haaste sinulle http://currykaneli.blogspot.fi/2015/06/matkoja-ja-haasteita.html

    Kiitos muuten hyvästä pastaohjeesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, otan haasteen mielelläni vastaan, kävin jo lukemassa siitä blogistasi jonain päivänä, jona netti toimi todella nihkeästi, ei päässyt vastaamaan kommentteihin ja ehkä omani sinun blogiisi tuli monta kertaa?

      Poista