maanantai 20. lokakuuta 2014

Jälkiviisas palaa postaamisen maailmaan


Olenhan minä joskus kuullut mainittavat sanat varmuuskopiointi ja iCloud ja sen sellaista, mutta eihän sitä usko, ennen kuin osuu omaan nilkkaan. Viime viikon keskiviikkona, suurinpiirtein sillä siunaamalla, kun painoin edellisen kerran Campasimpukan Julkaise-nappia, kosahti rakas omenaiseni, oma ikkunani internettiin. Ei tahtonut enää toimia, ei vaikka pyysin kauniisti ja pelkäsin pahinta. Katselin jo Gigantin sivuja sillä silmällä, mutta Kammenpyörittäjä kannusti tiedustelemaan, josko vastikään Jyväskylään avattu iLaakson väki voisi auttaa. Ja kyllähän he voivat, tänään sain koneeni korjattuna takaisin ja pääsen taas vauhtiin. 


Olen ollut tulisilla hiilillä, sillä olisi mielelläni jatkanut Azorien reissun ravintoloista kirjoittamista ja CampaCaminon puolelle kävelyretkien selostamista. iPadilla voi auttavasti selata nettiä ja tehdä pieniä postauksia, joissa menee ikä ja terveys, joten olen joutunut harjoittamaan olematonta kärsivällisyyttäni. Ehkä tämäkin läksy piti läpikäydä. Olen aikaisemminkin joutunut toteamaan, että ikävimmät läksyt ovat niitä opettavaisimpia.



Mutta nyt taas asiaan. Kun olimme illastaneet kaksi peräkkäistä iltaa onnistuneesti, ensin Reserva Barissa ja sitten Amfiteatrossa, oli aika mennä taas uuteen paikkaan. Olimme jo Reservan iltana kurkanneet Tascaan, mutta kääntyneet ovelta pois täyden salin ja jonon vuoksi. Torstaina Kammenpyörittäjä kävi iltapäiväisellä valokuvausreissulla minun ottaessani päiväunet hotellissa. Samalla reissulla hän piipahti Tascassa varaamassa meille pöydän illaksi. 


Ulospäin Tasca piti tietää ravintolaksi, tai sen ohitse käveli mennen tullen. Alkuillasta kahdeksan aikaan paikalle saapuessamme ravintola oli vielä melkein tyhjä, mutta hetkessä paikka täyttyi ihmisistä ja puheensorinasta. Kaltaisiamme turisteja tuli muutamiin pöytiin, mutta muuten väki oli ilmeisen paikallista, kaikki näyttivät tuntevan toisensa. Me tilasimme aterian alkuun jaettavan tapaslautasen, joka oli koostumukseltaan melko samanlainen, kuin Reserva Barissa tilaamamme, mutta ronskimpi. Kun lautanen tuotiin pöytään, tarjoilija kysyi näyttäisikö se riittävältä määrältä, vai toisiko hän heti lisää. Määrä näytti oikein hyvältä ja hyvältä maistuikin.


Pääruoaksi otimme kumpikin kalaa, meille näytettiin pahvia, jossa oli kalankuvia. Tarjoilija selitti, mikä kala missäkin annoksessa oli kyseessä. Summassa me kumminkin valitsimme sitten kaksi erilaista annosta. Minun kalani oli leivitetty valkoinen kalapala, jostain aika suuresta kalasta, sillä siinä ei ollut yhtään ruotoa. Kammenpyörittäjän kala oli litteä, kokonaisena paistettu, tummempilihainen ja runsasruotoinen. Minun kalani oli paremman makuista, mutta toinenkin oli suurella varmuudella oikealla tapaa valmistettu, ei vain ollut kalalajina niin mieluinen. Lisäkkeinä oli eri tavoin haudutettuja vihanneksia ja perunaa. Tykkäsimme kovasti ruoasta ja etenkin ravintolan välittömästä ja meluisasta ilmapiiristä. Siellä ihmiset halailivat toisiaan, kävivät ulkona savukkeilla, huutelivat toisiin pöytiin ja tarjoilijat kuskasivat ruokaa juoksujalkaa. Ei tietoakaan edellisillan paikan muodollisuudesta, vaikka pidimme Amfiteatrostakin paljon. 

ruokalista
Jälkiruoaksi otimme jaettavan palan juustokakkua ja kahvit. Kakkukin oli hyvää ja kahvi aivan kelvollista. Ilmeisesti Portugalissakaan kahvia ei tampata, tulos on vaaleanpuoleinen ja kevytcremainen, mutta aivan juotava. Lasku teki 42 euroa, mikä taas ilahdutti meitä ja erittäin hyvillä mielin hilpaisimme hotelliin. 


Säästän vielä huomiseen postaukseen matkan parhaan ravintolakokemuksen, sillä sekin ansaitsee oman postauksensa. Olen nyt niin mielissäni, kun sain koneeni käyttökelpoisena takaisin, eikä minun vielä tarvinut ostaa uutta. Onneksi kaikki matkan kuvat olivat vielä kameroiden muistikorteilla ja Kammenpyörittäjän koneella, joten sain ne sentään takaisin. Monta pullapalakuvaa kyllä katosi, mutta olen päättänyt olla sitä harmittelematta ja viisastua vahingosta. 

EDIT:  Matkan kävelyretkistä voi lukea CampaCaminon postauksista, joista ensimmäinen on juuri putkahtanut blogiin.



8 kommenttia:

  1. iCloud♥ Mun aipäd irtisanoi yhteistyön enkä saanut sitä enää auki ja sitten taistelin tuntikausia, liitin sen tietsikkaan ja tein vaikka mitä kunnes sain sen taas päälle, mutta kaikki oli veks, iso määrä valokuvia, mutta sitten niitä kuvia alkoi sadella sieltä pilvitaivaalta takaisin mun vekottimeen, voi sitä iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla oli sentään järkeä päässä, minulla ei, mutta toisaalta, kunnon kuva-arkiston siivous on joskus paikallaan, vaikka sitten pakolla... Tai en nyt tiiä.

      Poista
  2. Hyvä, että omppu korjaantui. Kampus datan väkeä taisi tosiaan siirtyä tuonne uuteen liikkeeseen, varmaan siirtynemme mekin heidän perässään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näin ymmärsimme mekin. Oli tosi miellyttävä kokemus tuo firma, Kammenpyörittäjän uusi kone on sieltä peräisin myös. Suosittelemme!

      Poista
    2. Mitä, mitä, jäikö valkoinen omppu eläkkeelle? Meillä on vielä kirjahyllyssä, kyllä se käyntiin lähtee mutta näyttö on hieman huonovointinen.

      Poista
    3. Kyllä se jäi, ansaitulle vanhuuseläkkeelle! :D

      Poista
  3. Onneksi sait tietoja takaisin - kyllähän sitä ihan ATK:n armoilla on. Meillä ATK kosahtaa aina kun mies on matkoilla ja sitten on tilanteesta riippuen radiohiljaisuutta epämääräisiä määriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua tuokin, yleensäkin kaikki mikä on kosahtaakseen, tekee sen, kun on yksin kotosalla. Siinä sitten hieman kärsii emansipoituminen :D kun heti rukkaset tippuu ja joutuu ainakin neuvoja kysymään.

      Poista