keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vielä kerran saarivaltion nelikosta ja ihan vähän itsestäni

Liesi on joskus noinkin siisti
Keittokirjahaasteeni 2013 sai nimenomaan arvoisensa päätöksen nelisen tuntia ennen määräajan umpeutumista. Olen nukkunut klo 21.30-07.00 muutaman tunnin sulatellut koko juttua ja tehnyt johtopäätöksiä. Ensin muutama itsestäni tämän haasteen tiimoilta.
  1. luulin itsestäni liikoja (aloittaessani moista)
  2. olin toivottoman laiska (lorviessani 340 päivää 365:sta)
  3. en tajunnut luovuttaa (vaikka muutoin se ei kyllä tuota tuskaa)
  4. sain kyllä aikaan ja asioita valmiiksi (vasta oli kun ihan pakko)
  5. maalissa sitten olin kyllä ihan voittajaa 
Se mikä tammikuun ensimmäisenä päivänä tuntui aivan loistavalta idealta, eikä ollenkaan isolta jutulta toteuttaa, oli jotain ihan muuta joulukuun puolivälin tienoolla, kun savolainen projektini oli lähestulkoon sellainen edelleen. Muistan miten tammikuussa hellin ajatusta ottaa mukaan uusia kirjoja vuoden varrella, koska edelliset osiot alkaisivat olla valmiita siinä kevään korvalla. Sallikaa minun nauraa. Lisään listaani kohdan    
 
     6. itsetuntemuksessani on vielä aukkoja

Olen aloittanut elämässäni lukemattomia asioita ja jättänyt ne kesken. Olen oikein hyvä aloittamaan, mutta intoni lopahtaa. Jos olenkin hyvä aloittamaan asioita, niin olen sitä vain kertaalleen, en ole hyvä aloittamaan uudelleen, alusta, nousemaan jaloilleni. Siinä olen ihan surkea. 


Laiskuuden olen nimennyt aikoja sitten hyveeksi sillä verukkeella, että laiska ei viitsi edes tuhlata. Eikä saa urheiluvammoja. Ja on helposti tavoitettavissa kotoa, sohvalta, lähes aina. 

Luovuttaminen on oikein hyvä taito ihmisessä. Se liittyy tietysti asioiden keskenjättämiseen, jossa olen, kuten sanottu, kehittynyt erittäin taitavaksi. On oikein järkevää luovuttaa siinä vaiheessa vaellusretkeä ja soittaa apua, kun ripuli jatkuu kolmatta päivää, vessapaperi on loppu ja lätäköt jäässä. Ei ole paha asia luovuttaa, jos ei kertakaikkiaan jaksa lukea Peltirumpua (sen kyllä luin loppuun, mutten tajua miksi). Sitten on joitakin asioita, joissa ei vain luonto anna periksi. Syyhän on täysin päivänselvä. Mitä pienempää ääntä on pitänyt asioista, sitä helpommin niistä voi vähin äänin luopua, lakaista maton alle ja olla kuin ei olisikaan. Kun menee huutelemaan suunnitelmistaan ulkomaailmalle, on asia aivan toinen. 

Blogi on ollut minulle hyväksi, sillä vaikka kohtien 1-6 asiat eivät ole muuttuneet miksikään, olen silti saanut valmiiksi asioita, joita ole aloittanut. Nimenomaan asioita, joista olen blogissa kertonut. En usko, että mikään kurinpitoneuvosto olisi tänä aamuna ollut ovemme takana, jollen olisikaan saanut keittokirjahaastettani valmiiksi. Olisin hyvin voinut kuitata koko homman kirjoittamalla jonkun postauksen jossakin sivulauseessa, että enpä sitten saanut sitäkään valmiiksi. Tai vaieta se kuoliaaksi. Ja sillä selvä. Mutta mukavampi on saada asioita valmiiksi. En sano onnistua, sillä se ei tässä ollut tavoitteena, sen verran ovelasti rakensin haasteeni, riitti kun räpiköin maaliin. 



Sitten itse kirjoihin. En enää oikein muista, miksi tulin valinneeksi juuri nuo opukset haasteeseeni. Luultavasti siksi, etten ollut tehnyt niistä ainuttakaan ruokaa. Olen edelleen tyytyväinen valintaani, sillä ne ovat hyviä kirjoja. Etukäteen luulin tietäväni miten tämä homma menee. Luulin, että Jamie Oliverin kirja Jamie's Great Britain on se helppo juttu, koska Jamie on niin rento ja minä itse kans. Luulin, että Hugh Fearnley-Whittingstallin River Cottage Every Day olisi se vaikea pala, mutta se osuus tuli ensimmäisenä valmiiksi, tosin vain noin 12 tuntia ennen muita, joten ei siinä isosta voittomarginaalista ollut kyse. Ladyt Racel Allen (Rachel's Food for Living) ja Nigella Lawson (Kitchen) luulin suurinpiirtein pikku- ja isosiskoikseni, minä tuosta vaan kokkailen kivojen tyttöjen ohjeilla ruoat lautasille huhtikuun loppuun mennessä.

opin tekemään Béarnaise-kastiketta
Merkkasin tammikuun alussa lähmälapuilla kirjoihin ruokaohjeita, 12 kpl/kirja, joita tulisin kokkaamaan. Loppujen lopuksi tein alle puolet noiden valintojeni pohjalta, jopa vähemmän. Tein pienempiä juttuja, kuin olin suunnitellut, en tehnyt vaativampia ollenkaan. Osin raaka-aineiden saatavuusongelmien vuoksi, osin alun kohtien 1-6 vuoksi. 

Olen varma, että jokaisella näistä ruokapersoonasta on niin vahva itsetunto, ettei heistä kukaan lannistu, vaikka laitankin heidät nyt omaan suosikkijärjestykseeni. Voihan sekin olla mahdollista, etteivät he ole henkeä pidätellen seuranneet edistymistäni ja eilen peruuttaneet uudenvuoden pippalonsa saadakseen selville kuinka tässä käy. En kyllä  huomannut blogitilastoissa yhtään kovin suurta liikennettä Britanniasta päin. Tosin tuollaiset kuuluisuudet saattavat olla jossain lomalla näin vuodenvaihteessa. Ties vaikka ovat lentäneet Lappiin lunta ja poroja ihailemaan. 

viimeisenä syöty haasteruoka ennen kuoren rikkomista


Vuoden mittaisen kohelluksen päätteeksi tohdin sanoa, että noista neljästä suosikikseni nousi Hugh'n kirja. Toiseksi eniten pidin Rachelin kirjasta, kolmanneksi eniten Nigellan ja vähiten Jamien kirjasta. Kirjat tulivat hyvin tutuiksi, koska lehteilin niitä lukemattomia kertoja löytääkseni jotain, mitä saattaisin osata tehdä. Toisaalta, aivan viimetipassakin huomasin ohjeita, jotka olin sivuuttanut koko vuoden aivan systemaattisesti. Tällainen oli Jamien kaniragù. Siellä se oli kirjassa kaikenaikaa, mutten harkinnutkaan sen tekemistä ennen kuin tässä viime metreillä. Jotkut etukäteen varmoina pitämäni ohjeet jäivät kokeilematta, kuten Nigellan tortillalasagne ja grasshopper pie.

Luulenko käyttäväni jatkossa noita kirjoja ahkerasti? En luule. Sen vuoksi, etten ylipäätään käytä keittokirjoja nykyään kovin paljon. Etsin ohjeet netistä ja omat suosikkini ja käyttämäni vakio-ohjeet ovat pikkuhiljaa kinostumassa blogiini, josta ne näppärimmin löydän. Tästä minun on tehtävä se johtopäätös, että jatkossa minun on käytettävä hyvin tiuhaa seulaa sen suhteen, millaisia keittokirjoja ostan omikseni. Ei enää sen vuoksi, että joltakulta on nyt taas sylkäisty uusi kirja markkinoille, tai siinä on nätti kansi. Se tietää kyllä romahdusta Amazonin myyntitilastoissa, toivoakseni firma kuitenkin selviää, kai sieltä joku muukin tilailee. 

Yksi tärkeä asia nousee vielä mieleeni. Jos tästä koko hommasta ei muuta hyötyä olisi ollutkaan, niin nyt muista miten Hugh Fearnley-Whittingstallin nimi kirjoitetaan! On sekin jotain. 

Nyt tossut kohti Tallinnaa, pelastusliivit päälle jo kotipihassa!
Viimeisen kerran:









24 kommenttia:

  1. Hyviä reseptejä tuli kuitenkin tehtyä vaikkei haaste ihan täyttynytkään, vai mitä ? Mitäpä sitä turhaa stressiä näistä ottamaan. :-)
    Sitä paitsi, se on näin lukijallekin aika lohdullista (ja viihdyttävää ;-) , kun joku muukin on vähän vähemmän kuin täydellinen...
    Onnellista vuotta 2014!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, meillä pohjoisessa sanottiin, että ei se ole niin nöpönuukaa :D
      Hyvää ja lukuisaa uutta vuotta sinulle!

      Poista
  2. Ajattele positiivisesti, itsetuntemus kasvoi selkeästi kohisten. :D
    Tässä on itsellekin ajattelemisen aihetta nimenomaan keittokirjojen osalta, muutoin tunnistan itsessäni aika monta saamaa luontaista ominaisuutta kuin sinulla on, laiskuus on todellakin hyve!
    Sinun innoittamanasi hankkiuduin blogin kautta eroon vinosta pinosta keittokirjoja. Loput poistopinosta löytyvät nyt vaatehuoneen lattialta, ehkä alan tekemään niistä origameja tai jotain.. Kirjahyllyyn jäävistä en ole avannut kuin yhden tarkistaakseni paistolämpötilan, uudet olen sentään (kai) selannut läpi.
    Ehkä tälle vuodelle sellainen haaste, että aina kun tekee ohjeen jostain jo hyllystä löytyvästä kirjasta, saa ostaa uuden kirjan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tuo kuulostaisi liiankin hyvältä! Mutta en taida antaa itselleni sellaista lupaa. Ja ehkä teen toistamiseen sen kirjojen antamisen uusiin koteihin. Vaikka edes osan niistä, joita en sen tempauksen jälkeenkään ole käyttänyt kertaakaan. Olisi muuten hauska tietää, ovatko ne poisantamani kirjat olleet käytössä, vai koituiko niiden kohtaloksi uudessakin kodissa olla avaamatta.m:)

      Poista
  3. Jossain vaiheessa laskin päässäni noita jäljellä olevia päiviä ja reseptejä, ja mietin, että tulee kyllä kaikkien aikojen loppukiri, jos ehdit. Niin vain onnistuit! Ja jäi neljä tuntia vielä aikaakin. Tätä haastetta oli kiva seurata :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ankerias:) Olihan se melkoista säätämistä!

      Poista
  4. Hih, minä olisin voinut ennustaa järjestyksen, ainakin miesten osalta. Siis että Hugh voittaa ja Jamie tulee viimeiseksi ;) Naisista en kylläkään olisi osannut sanoa, kun kummankaan keittokirjoja minulla ei ole, enkä Rachelia ole seurannut edes TV:stä, Nigellaa sentään vähän.

    Minä olen niin vanhanaikainen, että tykkään käyttää keittokirjoja, enemmän ainakin kuin nettiä. Hugh:n kirjoista olen kokannut kymmeniä reseptejä jokaisesta mikä minulla on (original, meat, veg, everyday, fruit), paitsi tietty uusimmasta en vielä ole ehtinyt, ja se vähän odottaa kevättä muutenkin. Tai kuinka kiva olikin kaivaa isotädin keittokirja esiin, kun teki vanhanajan makaroonilaatikkoa. Sama olisi varmaan löytynyt netistäkin, mutta ei se olisi ollut sama. Mutta toki keittokirjan pitää olla hyvä, että siinä on riittävästi sisältöä. Tuntuu että keittokirjoja on nykyisin ihan kamalasti, mutta sisältöä kaikissa yhteensä ei kuitenkaan ole yhtään enempää kuin entisaikoihinkaan, jos sitäkään. Ja tietysti keittokirjoja on kiva lukeakin, ainakin niitä mihin on lisätty tarinaakin. Parhaana esimerkkinä vaikka Murun keittokirja, Mäti-kirja, joka on myös tietokirja ja vaikka Outi Pakkasen Porosta parmesaaniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen oikeastaan iloinen siitä, että arveluni menivät pieleen kirjojen suhteen, se vain kertoo siitä, ettei keittokirjasta tiedä vielä mitään, jos se selaa ja tekee yhden ruoan. Ei kahdellatoistakaan tiedä kaikkea, mutta vähän jo ymmärtää mistä on kyse:)

      Poista
  5. Minä käytän keittokirjoja ahkerasti. Tai no, selailen niitä ja haen inspiraatiota. Lopuksi menen nettiin ja opiskelen valitsemaani aihetta lisää ja sävellän sitten siitä. Minulla on kuitenkin myös paljon kirjoja joita en käytä koskaan, pitäisi oppia luopumaan.
    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinne hyvää uutta vuotta!
      Tuossa luopumisessa on kyllä vielä opettelimista :)

      Poista
  6. Kuulostipa tutulta kohta jossa kirjotit lukuisista projekteista ja niiden kesken jättäminen :D oon samanlainen.

    Hieno haaste ja hyvin ehditkin :) onnea vuodelle 2014!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä hyviä aloittamaan on siis enemmänkin :D Hyvää uutta vuotta sinnekin!

      Poista
  7. Onnittelut haasteen loppuunviemisestä! Kenties itsetuntemuksessa on aukkoja, mutta itseluottamuksessa ei, mä olisin varmasti todennut loppumetreillä, että kokattavaa on ihan liikaa ja luovuttanut leikin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, jostain syystä siinä ei ole vähäisyyden puutetta, itseluottamuksessa :D

      Poista
  8. Mun pitäs itselleni asettaa samanlainen haaste parin opuksen kanssa koska muuten en saa koskaan kokkailtua sieltä niitä herkkuja. Samoin voisin alkaa purkamaan kirjanmerkeissä kummittelevaa to do-listaa :D

    Mussa on vähän tota samaa vikaa, aloitan innolla ja lopetan projektit kesken. Tosin sähän vedit tän kuitenkin loppuun, ehkä mäkin sitten yritän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllytän mielelläni toisia samanlaisiin hullutuksiin :D

      Poista
  9. 12 reseptiä per kirja on todella paljon vuoden projektiin, eli et sinä kyllä laiska ole vaan hiukan hullu ;-) Minä aina välillä pohdiskelen osasta kirjoista luopumista, mutta aika iso osa jäi kyllä tänne muutos jälkeenkin. Minulla on myös ihan liikaa ruokalehtiä.

    Onneksi olkoon, olet Campa mieletön sissi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä se tiiät kuinka toista blogaania imarrellaan :D

      Lehtiä minulla ei muuten enää ole, vien ne töihin, josta ne kumma kyllä liukenevat jonnekin tai niihin ilmaantuu puolikkaita sivuja :D

      Poista
  10. Sydämelliset onnittelut. Ja aaltoja. Nyt sinutkin näköjään leimataan jo hulluksi. Tässä tuntuikin hetken jo orvolta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kukapa nyt ei haluaisi olla mieluummin hullu kuin laiska? :D

      Auh, vieläkin melko täyteläinen olo eilisesta illallisesta tallinnalaisessa ravintolassa, tilanne korjaantunee menemällä hotellin aamiaiselle? Ei ole muuten yhtään mun paikka tämmöinen kylpyläpaikka. Ei tuonne allasosastolle sentään kukaan pakottanut, muuten tämä on ok. Päivällä kotiin ja kirjoittamaan minilomasjuttua :)

      Hyvää alkanutta vuotta, hullu blogaaniystäväni!

      Poista
  11. Onneksi olkoon sisareni! Tutultahan tuo listasi näytti, mutta luulenpa, että itse en olisi päässyt haasteessa ensimmäistä kuukautta pidemmälle. Kyllä sinulla sitkeyttä on. Sen olen huomannut minäkin, että tulosta syntyy yleensä vasta viimeistä edellisellä hetkellä. Ja jos vaan joku kunniallinen tie perääntyä löytyy, sitä myös käytetään.

    Vähän jännitti minulle rakkaan Hugh F-W:n sijoittuminen listassa ja hauska huomata, että sinäkin pidit siitä Everydaysta. Itselläni se on jatkuvasti työn alla ja katselen sinulta lainaamiasi dvd:tä säästellen, että riittäisivät pitkään. Minulle keittokirjat ovat edelleen esineinä tärkeitä, kirjoittelen sivuille muistiinpanoja, muunnelmia, parannusehdotuksia, käyttövihjeitä jne.

    Jäämme odottelemaan seuraavia hullutuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sisko!MInäkin kirjoittelen joihinkin kirjoihin, joihinkin ei tee mieli kirjoittaa mitään, toisista tulee sellaisia, joihin tarvii aina vähän jotain merkkailla :)

      Eiköhän lisääkin hullutuksia ole tulossa!

      Poista
  12. Nautin lukemastani, kiitos hilpeästä tekstistäsi. Ihan sama saavutitko tavoitteen; enemmän painaa se, miten siitä kerroit!

    VastaaPoista