tiistai 14. tammikuuta 2014

Jos se olis helppoa, se ei olis vaikeaa

vähän kesken vielä
Jotkut asiat eivät ota onnistuakseen. Yleensä ne ovat niitä helppoina pidettyjä juttuja, niitä "lapsikin sen osaa"-tason hommia. Minusta on muuten tylsää, kun noin sanotaan. Jokainen vanhempi tietää, että melko pian lapsen elämässä tulee hetki, jolloin hän todellakin osaa ja vanhemmat katsovat vierestä, että ai, osaako hän jo tuonkin. Seuraavaksi jo pyydämmekin, että hei voisitko neuvoa, miten se ohjelma ladataan tai oliko se niin, että...

Kuten huomaatte, elän äitiydessä luopumisen vaihetta. Enää sydänalani ei väpätä, raskin jopa pestä esikoisen vaatteet pyykkikorista, vaikka harkitsin kyllä hetken olisiko kotoisampaa, jos jättäisin sinne edes sukkaparin. Tuoreempi painos saa kyllä huomiota ainakin tarpeeksi, pyörin ja häärin hänen ympärillään ja kyselen, tahtoisiko hän jotain. Tähän asti huumori on riittänyt, eikä hän ole sanonut kuin kerran, että joo, olla vaikka rauhassa vähän aikaa. Tänä aamuna hän kyllä kysyi, että koska se velipoika tuleekaan ekalle lomalle. Jakamaan äidin huomiota kai. 

Minun oli tarkoitus puhua keitetystä kermasta, panna cottasta. Tai pannacottasta, miten vain tahdotte, en tiedä kumpi muoto on oikea, tasaväkisesti niitä kumpaakin näkee. Panna cotta ei oikein ole ottanut onnistuakseen minulta. Ensimmäisellä kerralla lopputulos maistui ihan hyvältä, muttei lähtenyt astiasta, mutta nyt tiedän astioiden olleen aivan vääränlaiset kumoamista ajatellen. Toisella ja kolmannella kerralla kokeilin suklaista panna cottaa. Näistä ensimmäinen otos oli liian löysää ja toinen aivan sikamaisen tanakkaa. Liivate ei ole minun kaverilistoillani. En seuraa sitä Twitterissä. 

Televisio-ohjelmista suosikkini, Masterchef Australia toimii minulle usein opetusohjelmana. Tässä männäviikolla Matt Moran teki master classissa jogurttista panna cottaa ja sehän näytti olevan niin helppoa, että nauratti. Yksi kilpailijoista teki samanlaisen jälkiruoan luovuustestissä ja epäonnistui pahoin. Tämänhän minä en antanut itseäni lannistaa. Tein ulkomuistista sunnuntaina panna cottaa, puolitin ohjeen. On todella viisasta kokeilla muistin varassa jotain, missä on ohjeidenkin kanssa epäonnistunut tähän mennessä. 
  • 1,5 dl kermaa
  • 1,5 dl kreikkalaista jogurttia
  • 42,5 g (heh) sokeria
  • 1 tl vaniljatahnaa
  • 2 liivatelehteä
Laitoin liivatelehdet kylmään veteen lötkistymään siksi aikaa, että muut aineet kuumenivat kattilassa lähelle kiehumispistettä. Sekoitin velliä kokoajan. Aluksi se oli aika paksua, mutta oheni kuumentuessaan, eikä minulla ollut aavistustakaan, oliko se oikein vai vasein. Mittasin seoksen lämpötilaa, sillä tiesin, ettei jogurttia pidä mennä keittämään. Georgekin irvisti maistaessaan Julian rakeista panna cottaa. Lämpötilan lähetessä 85 astetta arvelin sen olevan tarpeeksi. Puristin liivatteista vettä pois, ajattelin Nigellaa ja sekoitin liivatteet kuumaan kerma-jogurttiin. Kaadoin seoksen pieneen kannuun, josta se olisi helppo kaataa annosastioihin, paksureunaisesta kattilastani ei ole hyvä kaataa pieniin kuppeihin ja se painaakin kuin synti. 

Käytin monenlaisia astioita katastrofin minimoimiseksi. Kaadoin kolme annosta, alle desin vetoista, pieniin silikonisiin muffinivuokiin, yhden metallikuppiin ja yhden lasiseen astiaan, josta jälkiruoan voisi lusikoida, mikäli kipattavat eivät suostuisi irtoamaan. Laitoin vuoat ensin ulos pakkaseen jäähtymään ja myöhemmin nostin ne jääkaappiin. Iltasella en viitsinyt enää keitellä marjakastiketta, mutta kokeilin yhden annoksen kippaamista. Käytin siihen metallisessa kupissa olleen. Noudatin Mattin neuvoa ja kastelin ensin puhtaat käteni, sitten kastoin kupin hetkeksi kuumaan veteen ja käänsin kupin nurin lautasen yllä pitäen märkää kättäni alla vastaanottamassa vanukasta. Ei se ihan täydellisesti sieltä lumpsahtanut, mutta melkein. Maistoimme tämän yhden annoksen aivan sellaisenaan. Maku oli vähän liian jogurttinen minusta, tai sitten mittaamani käsikopelolla kaatamani sokerimäärä ei ollut ihan riittävä. Rakenne oli kyllä tasainen ja sileä. 

Eilen kokeilin silikonivuokaisten annosten kippaamista pasta-ateriamme päätteeksi. Yönyli seisotus ei tehnyt jälkkärille pahaa. Silikonimuoteista panna cotta pienellä reunojen venytyksellä lähti kuin lähtikin kauniisti irti ja ehjänä lautaselle. Päästin pienimuotoisen riemunkiljahduksen. Keitin pakastevadelmista, sokerista ja vesitilkasta pienen annoksen kastiketta, josta siivilöin vadelmansiemenet pois. Lusikoin kastiketta panna cottan ympärille. Kastike teki annokselle terää, taittoi jogurttimaisuutta. Neljäs kerta toden sanoi! Tosin luulen, että pitäisin kuitenkin enemmän versiosta, jossa ei ole jogurttia.


12 kommenttia:

  1. Mä olen kerran epäonnistunut ko. jälkiruoassa enkä sen jälkeen ole uskaltanut kokeilla, vaikka kaikki kermavanukkaat on suuria rakkauksiani. Jos tästä tormistuisi! Kiitti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä, mutta mittaa sokeri, minä taisin siinä vähän töpeksiä!

      Poista
  2. Tuollainen juguversio voisikin olla kiva ja nättikin se on. Me emme enää muutamaan vuoteen laittaneet kotona jälkkäreitä, jotka ovat "pelkkää kermaa", niillä voi sitten välilllä herkutella ravintolassa sporttilomalla. Jotenkin tuntuu, että energian kuluttaminen vaatii iän myötä enemmän puuhaa kuin kaksi(tai kolme)kymppisenä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen pikkuannos ei missään tunnu:D Muutenkin olen pienentänyt jälkkäriannosten kokoa, ei tartte olla ämpärillistä:D

      Poista
  3. Olet sitkeä sissi. Kun minulla menee kerran pieleen, on hyvin vaikea saada itseään yrittämään samaa uudestaan. Ihailen sisuasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut jutut vaan jää kaivelemaan, pakko kokeilla uudelleen :D Kyllä minä luovutankin joissakin jutuissa.

      Poista
  4. Jugurttia minäkin olen käyttänyt tuon tapaisissa jälkkäreissä;lopputulos on niin paljon raikkaamman makuinen.Se jokapäiväisestä äitiydestä irrouttautuminen ei ole helppoa,ei siitä kauan ole kun itsekin olin sinä pisteessä-
    Mutta minulla oli esioireita jo silloin kun lapsi ei halunnut enään tulla kanssani lelukauppaan.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää vaan muistaa makeuttaa riittävästi:)
      Joo, lelukauppaan ei jossain vaiheessa enää tarvinut mennä. :D

      Poista
  5. Näyttääpä aivan täydelliselle tuo annos! Tein muuten itsekin viikonloppuna pannacottaa, jossa oli kreikkalaista jogurttia. Tykkäsin suhteesta 4dl kermaa/ 1 dl jogurttia. Jogurtti toi kivasti siinäkin raikkautta. Minä otan tarjoilun aina varman päälle ja tarjoan keitetyn kerman nykyisin tylsästi lasista. Muutama epäonnistunut kokeilu kumoamisesta nimittäin takana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota voisikin kokeilla, että jogurttia olisi vähemmän, raikastaisi, muttei liikaa :)

      Poista
  6. kappas :-) minä en ole ehtinyt yhtään mukaan uusimpaan kauteen ja sehän kirpaisee. mutta samoilla linjoilla jälleen - minä pyöräytin tuossa männäpäivänä juustokakun turkkilaisesta jogurtista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ehtii mukaan seuraamaan, parikymmentä kilpailijaa vielä mukana!

      Poista