sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Päiväkahvit


Tänään on ollut harvinainen päivä. Meille tultiin kylään. Emme sentään ihan vieraita saaneet kahvipöytään, vaan erään hulvattoman kesäkuisen illan laulutaitoisen emännän perheineen. Minuksi huomattavan suuressa sosiaalisuuden puuskassa tulin pohjalaisittain käskeneeksi Nannan poiketa meilläkin, kun kerran tässä kulmilla olivat käymässä. 

Sittenpä olinkin sen suuren kysymyksen äärellä, että mitä tarjota. Itsestään selvää oli, että otsansa hiessä tässä oli täysillä panostettava, mikään mariekeksituubi tai eineskääretorttu ei nyt ollenkaan passaisi. Siihen kun yhdistää minulle luonteenomaisen "kyllä sen ehtii myöhemminkin ja parempaahan se on, kun ei liian aikaisin tee"-metodin, saattoi minut löytää varhain aamulla leipomasta. Olin kyllä katsonut ohjeen jo valmiiksi illalla, mutta aamulla muutin mieleni ja käytin toista. 

Eva Bakes-blogissa oli pyöräytetty mustikkamuffineita, hän oli ottanut vinkkiä smitten kitchen-blogista, mutta sen pitemmälle en reseptin syövereihin mennyt. Minä hieman muuntelin ohjetta, kuinkas muuten. Puolitoistakertaistin ohjeen ja sain sillä 12 isoa muffinia. Ainekset sinnepäin muunnoksin siihen määrään olivat:
  • 100 g pehmeää voita
  • 2 dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 sitruunan raastettu kuori
  • 2 kananmunaa (joista toinen oli huomattavan pieni ja toinen huomattavan suuri, ne saivat minut hymyilemään ennen kuin säälimättä rikoin ne)
  • 2 dl venäläistä jogurttia (kun ei turkkilaista tai kreikkalaista ollutkaan, oli vain tuota neuvostomallia kaapissa)
  • 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl ruokasoodaa
  • 0,5 tl suolaa
  • (pensas)mustikoita ja muutama vadelma
  • miniatyyrisuklaanappeja
Kuumensin uunin 190 asteeseen. Vatkasin voita, sokeria ja vaniljasokeria muutaman minuutin tavoitellen sitä iänikuista fluffya vaahtoa aikaansaamatta sitä vieläkään. Lisäsin kananmunat yksi kerrallaan ja vatkasin lisää. Yhdistin velliin sitruunankuoren ja jogurtin ja sekoitin jälleen. Kaadoin jauhot (joihin olin yhdistänyt suolan, leivinjauheen ja soodan) mukaan ja sekoitin sen jälkeen mahdollisimman vähän. Taikina oli aika topakkaa tavaraa. Kaavin yleiskoneen vispilän niin puhtaaksi taikinasta, kuin mahdollista ja pyöräyttelin vielä nuolijalla taikinaa muutaman kerran aivan kulhon pohjia myöten. Ripottelin taikinan päälle muutaman vadelman (hävikistä herkuksi, marjat huusivat käyttöään) ja noin pari desiä isoja pensasmustikoita, sekä hetken mielijohteesta vähän suklaanappeja. Vadelmat hajosivat nuolijalla sekoittamisesta ja tekivät taikinasta kauniin punertavaa sieltä täältä. Lusikoin taikinaa isoihin paperisiin muffinivuokiin noin 3/4 tilavuudelta ja asetin vuoat vielä muffinipellin kolosiin. Paistoin leivonnaisia noin 35 minuuttia ja jätin ne jäähtymään tuonnempaa nauttimista varten. Sitten aloin jännittää. Se oli turhaa.


10 kommenttia:

  1. Koppelin tilan munia? Kennollisessa on aina ties minkä kokoisia ;).

    VastaaPoista
  2. Ja ne suklaasattumat!!!
    '
    Kiitos vieraanvaraisuudesta. Oli ihana koluta kaikki tutut paikat; kasvihuone, pesulinkogrilli ja nuotiopaikka, mehuntekoasema... pääsin oikein kysymään, että missäs se ja se on... :)

    Vähän oltiin kuin se vähemmistökansa, jonka syyksi tämä käytösmalli on laitettu, ja lähdettiin suoraan kahvipöydästä, Maitotyttö kun oli hirmuräkäisenä ja vielä äkäisempänä, eikä oikein suopunut koko vierailun aikana, niin hurmaava kun osaa ollakin, Ehkä yollinen kuume rassasi vielä ja sai puheen vinkumaan (kirjaimellisesti).

    Mutta ne kaffit olivat einomaiset, kiitos kammenpyörittäjän, ja Sinun muffinssisi napakympit, niiden voimalla päräytettiin pysähtymättä kotiin saakka.

    Huomasitko, että tulit muuten käskeneeksi uudelleen kaffille, mikäli vain Jyväskylän suunnalla liikumma..... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on juuri parasta, että lapset näyttää ekalla kerralla ne kiukkuiset puolet, niin siitä on sitten helppo vaikutelmaa parantaa! Ei vainkaan, olihan siitä pikkuisella ollut vähän rankkoja päiviä takana, ei ihme, että vähän harmitti :)

      Saattaa olla, että tosiaan pääsi niin käymään, että esitin toistuvan käskyn :D Niin sitä vaan huomaamattaan sosiaalistuu tässä bloggaustouhussa. Pian saatan vaikka sanoa päräyttää naapureille päivää!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Juu, semmoiset juuri :D Kammenpyörittäjältä se käyttää, minä en osaa.

      Poista
  4. Tää menee nyt ihan aiheen vierestä, mutta vähänkö sain hyvät naurut, kun huomasin, että olit otsikoinut tuon Google translaittorin FANCY A SILLY TRANSLATIONiksi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No semmoisiahan niistä tulee :D Käytän itse niitä joskus toisten blogeissa, kun en paljoltikaan osaa vaikka puolaa tai ranskaa ja jos suoraan kääntää suomeksi, tulee tosi hassuja, mutta englanniksi kun kääntää, niin epänatiivi voi saada selkoa mitä aineksia tarvitaan, eikä niin kiinnitä huomiota kummallisuuksiin. Tosin tässä vastikään jäi epäselväksi mikä puska tai pusikko olisi pitänyt eräässä ranskalaisessa leivonnaisessa olla, käytin sitten jotain toista ohjetta :)

      Poista
  5. Your muffins turned out beautifully!

    VastaaPoista