keskiviikko 1. toukokuuta 2013

No minäkin, kun muutkin - munkit!


Nyt kun jälkeläiset ovat aikaa ohittaneet foliopallo- ja serpentiini-ikänsä, ei vappu enää juurikaan näy talossa. Simakin jäi tekemättä tänä vuonna, koska olimme juuri kriittiseen aikaan reissussa. Olin eilen työpäivän jälkeen sitä mieltä, että nyt jäävät kyllä  munkitkin tekemättä. Kotiin tultuani sain kuitenkin minulle epätyypilliseen tapaan jostain pienen energiapurskeen ja tein kuin teinkin pienen munkkitaikinan kohoamaan. Päätin, etten ottaisi rasvakeitintä esille, vaan paistaisin munkit padassa grillin sivupolttimolla. Pata on niin paljon nopsempi siivota sitten öljyn jäähtymisen jälkeen. Käytin monta vuotta sitten Hesarin vappuruoan teemasivulta ottamaani munkkiohjetta pienin sovelluksin. 
  • 0,5 l maitoa
  • 50 g tuoretta hiivaa 
  • 2 dl sokeria
  • 1,5 tl suolaa
  • 2 tl vaniljasokeria
  • (1,5 rkl jauhettua kardemummaa, en tykkää, jätin pois)
  • 100 g pehmeää voita
  • 1 kananmuna
  • 10-12 dl vehnäjauhoja
  • sokeria koristeluun
  • 1,5 l rypsiöljyä paistamiseen
Teen pullataikinan aina aivan näppituntumalla, enkä erityisesti noudata mitään neuvoja. Lämmitin maidon kädenlämpöiseksi ja kaadoin sen isoon kulhoon. Lisäsin sinne murennetun hiivan, sokerin, suolan, kananmunan ja vaniljasokerin. Sekoitin vispilällä kaikki sekaisin ja lisäsin mukaan jauhoja pikkuhiljaa desi kerrallaan. Jätin vispilän sivuun ja jatkoin alustamista käsin, otin mukaan oikein pehmeän voin (minulla oli voita pehmenemässä levitesatsin tekemistä varten) ja alustin taikinaa sen verran, että se irtosi kulhon reunoista, muttei vielä käsistäni kovin hyvin. Olin tässä vaiheessa käyttänyt noin 9 dl jauhoja. Halusin taikinasta aika pehmeää, jätin sen nousemaan peiteltynä noin tunniksi. 

Kun taikina oli noussut melkein kaksinkertaiseksi, kumosin sen jauhotetulle leivinlaudalle ja alustin taikinaa pienen lisäjauhomäärän kanssa. Jaoin taikinan kahteen osaan ja pyöritin puolikkaat pitkäksi pötköksi. Leikkasin kummankin pötkön 10-12 palaan, noin kananmunan kokoiseen. Pyöritin palat palloiksi ja nostin leivinpaperin päälle vielä kohoamaan. 

Toisen kohotuksen aikana kuumensin padassa öljyn 170 asteeseen. Kun öljy oli sopivan kuumaa, otin pullapallon kerrallaan ja painoin niihin reiän, pyöritin hieman, että pallosta muodostui rinkilä ja nostin varovasti rinkilän öljyyn paistumaan. Pataan mahtui yhtä aikaa neljä munkkia paistumaan. Noin 3-4 minuutin kuluttua alapuoli oli sopivan paahtuneen värinen, joten käänsin munkit raaka puoli alaspäin metallisella reikäkauhalla.

Olin virittänyt sokerointiasemani valmiiksi. Nostin kypsät munkit reikäkauhalla ensin vatiin, jonka pohjalla oli talouspaperia, joka imi liiat öljyt munkeista. Lisäsin öljyyn uuden satsin munkkeja ja niiden alapuolen kypsyessä kävin sisällä sokeroimassa valmiit munkit ruokosokerivadissa ja nostin munkit lautaselle jäähtymään. Siinä vaiheessa uusi satsi padassa olikin jo kääntövalmis. 

Viimeisten munkkien jälkeen jätin padan peitettynä ulos jäähtymään ja illemmalla siivilöin öljyn takaisin pulloon ja laitoin sen jääkaappiin odottamaan vielä toista käyttöä. Äsken söimme viimeiset munkit kahvin kanssa, oikein sopiva satsi. Ei niitä määräänsä enempää viitsi syödä.

10 kommenttia:

  1. Mulla jäi tänä vuonna munkit tekemättä. Varmaan vieläkin kirveli mielessä viimevuotinen epäonnistuminen, kun munkit jäivät keskeltä raaoiksi (en tehnyt siis rinkilöitä). Tosin rasvakeittämistä olen treenannut viime aikoina, joten ehkäpä olisin nyt onnistunut. Churrot houkuttaisi, joten ehkä teen niitä vaikka myöhemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Churrot on tosi kivoja kans, eikä yhtään vaikeita. Minä en niitä nyt tehnyt, sillä olen tehnyt niistä leikkiperinteen meille, jo kahtena La Vueltan (Espanjan ympäriajon) viimeisen päivän aamuna olen tehnyt niitä. Siitä voi vertailla, millainen syksy on, tarviiko toppatakkia vai tarkeneeko häärätä paitahihasillaan terassilla :D

      Poista
  2. Komiat on! Minä tein munkkeja, kun oli vieraita tulossa, tuskin muuten olisi tullut leivottua niitä. Simaa meillä sen sijaan tehdään AINA ja PALJON. Joka vuosi ehdotan määrän pienennystä, vaikka tiedän vastauksen ehdotukseeni. Se on "eihän siitä riitä juotavaksi asti!". Meillä asuu siis simasuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sima olisi kyllä ihan must, tykkään oikein sitruksisesta simasta ja käytetään sekaisin eri sokereita, mutta nyt tosiaan oltiin muissa maisemissa, kun olisi pitänyt aloittaa :) maistuupa sitä paremmalta ensi vuonna!

      Poista
  3. Paljon komeampia kuin meidän versiot :D Varmasti maistui. Täytyy ihailla tuollasta leipuria joka tekee näppituntumalla taikinoita :P ei pystyis ikinä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyviä oli kyllä. Minun näppituntumalla tekemiseni johtuu lähinnä siinä, että taikinoitten kanssa niin paljon merkkaa jauhojen laatu, siis alustettavien taikinoitten kanssa, ei oikein kovin tarkkoja ohjeita voi antaa eikä tule seurattua :)

      Poista
  4. Minäkin tein munkkeja! Olen kaihtanut uppopaistamista ja vielä illalla puoli kuudelta vappuaattona mietin rasvakeittimen ostamista. Otettiin kuitenkin sammutuspeite esille ja kattilan kansi likelle ja ruvettiin hommiin. Paistaminen hellalla kattilassa sujui hyvin, mielenrauhaa sain paistomittarista. Kenties uskaltaisin jo kokeilla lihafondueta talvella, sekin on öljypalopelkoni vuoksi jäänyt tekemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä! MInä teen melkein kaikki uppopaistamiset ulkona, jos vaan sää sallii. Mutta tuosta lihafonduesta, millainen se versio on, jossa liha kypsennetään öljyssä, minä teen lihaliemessä aina:) Tai siis noin kerran vuodessa, ei sitä alvariinsa tule tehtyä.

      Poista
    2. Jostain olen saanut päähäni, että lihafondue tehdään öljyssä. Kotiliedestä löytyi ihan juttukin. http://kotiliesi.fi/ruoka/ruokaideat/fondue-ilta-ystavien-kesken
      No talvikausi tulee joka tapauksessa olemaan pitkä, joten ehtii kokeilla eri versiot ja lihaliemi tuntuu mukavammalta kuin öljy. Sinulla on tietysti pitkään ja hartaasti keitellyt liemet siellä :)
      Meillä lapsuudessa Äiti-kulta paistoi munkit myös ulkona kesäkeittiössä ja niitä syötiin pitkin kesää. Keittokirjassa on käsin kirjoitettu ohje "munkkeja puoli ämpärillistä". Ulkona olisi kiva laittaa ruokaa, tänne kaupunkiin vaan se "ulkona" on vaikeampi järjestää.

      Poista
    3. On niitä varmaan vaikka minkälaisia versioita, minä olen oman tapani apinoinut baijerilaisilta tuttaviltamme.

      Meillä on lapsuudenperheessä sanonta, että "munkkeja tulee kaksi superin kassillista", se juontaa äidin silloiseen työkaveriin, nuoreen naiseen joka eka kertaa teki munkkeja. Soitti sitten hädissään meille, että miten paljon tästä ohjeesta oikein tulee, nyt on jo kaksi superin kassillista, (Super oli kaupan nimi) :) Äiti arveli, että kyllä se taikina kohta varmaan loppuu.

      Poista