lauantai 9. maaliskuuta 2013

Risotto Tirreno-Adriaticon kunniaksi


Tällä viikolla on alkanut oikein rytinällä ammattipyöräilyn kausi, kevään kisat ovat täysillä käynnissä. Tällä hetkellä ajetaan monessa paikassa, esimerkiksi Italiassa Tirreno-Adriatico-kisaa ja Ranskassa Paris-Nizzaa. Viikolla Jokihaka kokkaa-blogissa oli tehty risottoa ja minunkin alkoi tehdä mieleni risottoa. Edellisestä kerrasta on niinkin kauan kuin puolitoista vuotta, joten aivan varmasti nyt oli hyvä aika tehdä sitä taas. En edelleenkään ole niin pro risottokokki, etteikö minun tarvitsisi katsoa ohjetta, eikä se nyt muutenkaan ole koskaan pahaksi hieman vilkaista. Edellisellä kerralla tein risottoa ossobucon kaveriksi ja Campasimpukan aivan ensimmäisessä postauksessa jokirapulisällä. Tällä kertaa minulla oli tiikerirapuja ja risoton oli tarkoitus olla pääruoka. Meitä oli pöydässä ruoka-aikaan vain kolme, joten puolikas pussi Eiringiltä ostettua risottoriisiä oli aivan passeli määrä. 

Aloitin myös hiiliteräspannuni sisäänajon, kuumensin siinä neutraalia kasviöljyä kunnes öljy hieman savusi ja pyyhin sitten öljyn pois. En oikein vielä tiedä miten tämä homma menee, mutta toivoakseni saan pikkuhiljaa aikaan tarttumattoman patinoituneen pinnan. Aioin nyt paistaa pannulla tiikeriravut juuri ennen risoton valmistumista ja lisätä ravut sitten valmiiseen risottoon. 

Sulatin kaksi kalikkaa lientä, joista toisessa luki kanaliemi ja toisessa ei lukenut mitään. Olin kuitenkin varma, että se oli myös kanalientä tai ainakin kalkkunalientä. Nyt se kala- tai rapuliemi olisi tietysti ollut juuri parasta, mutta tilaisuus meni jo. Huomasin pakastinta kaivellessani, ettei liemiä ole enää kovin kauheita määriä, joten taas kun syömme jotain luullista, voi liemipadankin virittää ruokailun päätteeksi. Jätin sulaneen liemen kattilaan ja lisäsin sinne hieman sahramihippuja. Sahrami värjää lientä mukavasti ja kohtuudella käytettynä ei maistu liian voimakkaasti.

Silppusin kaksi pientä salottisipulia oikein pieneksi ja raastoin noin 100 g parmesania odottamaan. Varasin lieden ääreen lasillisen valkoviiniä risottoa varten ja toisen itselleni. Kuuma liemi oli toisen polttimon päällä ja riisi mitattuna. Risoton kanssa kannattaa olla sen verran tarkkana, että kerää ensin kaikki tarpeet valmiiksi, sillä keittämisen alettua ei lieden ääreltä enää kannata lähteä. Olin maustanut sulat, kuoritut ja siistityt tiikeriravut kevyesti suolalla ja sitruunamehulirauksella ja nekin odottivat uuden pannuni vieressä paistamista. 

Kun ruoka-aika lähestyi, kuumensin paksupohjaisessa kattilassa tilkan öljyä ja aloin pehmittää sipuleita. Kun ne olivat olleet kattilassa noin kolme minuuttia, lisäsin sinne riisin. Riisiä on tarkoitus hieman kuullottaa vain öljyssä, sitä pitää liikutella, ettei se pääse palamaan. Muutamassa minuutissa riisi alkoi muuttua läpikuultavaksi, jolloin lisäsin kattilaan valkoviinin. Annoin viinin imeytyä riisiin koko ajan sekoitellen. Kun viini oli imeytynyt riisiin, aloin lisätä lientä kauhallinen kerrallaan. Tuli kattilan alla oli kohtalaisella, että kypsyminen lähti hyvin käyntiin. Lisäsin kauhallisen lientä aina, kun edellinen kauhallinen oli imeytynyt riisiin. Maistelin riisiä jyvä kerrallaan silloin tällöin kypsyyden toteamiseksi. Tarkoitus oli, että riisissä olisi hieman puruvastusta, eikä se muusautuisi. Lientä meni 400 grammaan riisiä noin litran verran ja käsillä on hyvä pitää kannussa vettä siltä varalta, että liemi loppuisi. Kun riisin puruvastus oli sopiva ja rakenne hyvän kermainen, lisäsin parmesanin ja reilun lusikallisen voita. 

Riisiä sekoitellessani paistoin pannulla tiikeriravut juuri kypsiksi ja kauniin värisiksi ja kun risotto oli aivan valmis, lisäsin ravut mukaan. Söimme risoton hyvillä mielin ja ihmettelimme, miksei tätä ole meillä useammin. Vieläkin on kyllä suunnitelmana päästä johonkin hyvään italialaiseen ravintolaan syömään risottoa, että tietäisin millaista risoton todella pitää olla.



Tirreno-Adriaticossa on tänä vuonna erittäin nimekäs osanottajajoukko. Monta minun suosikkiani ajaa Italiaa poikki, osin meillekin tutuissa maisemissa. Olen iloinen nähdessäni Andy Schleckin ja Alberto Contadorin tositoimissa, unohtamatta Cadel Evansia ja Mark Cavendishia. Tänään pääsemme katsomaan kisatapahtumia vasta illempana jälkilähetyksenä, mutta kyllä sinne asti jaksaa odottaa, kun taas saamme nauttia varmasta kevään merkistä, Peter Selinin asiantuntevasta selostuksesta.

11 kommenttia:

  1. ...juu täytyy sanoa, että mäkin vasta "ymmärsin" risoton kun pääsin Italiaan sitä syömään. On kyllä sanottava, että kuvasi näyttää aivan ymmärrettävältä,,,,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ehkä se ei ole ihan kamalan kaukana siitä mitä risoton pitäisi olla :D Mutta kun minäkin pääsen sitä oikeaa maistamaan, sitten tiedän!

      Poista
  2. Onpa ollut kiva kuunnella Peteriä. Christianin selostuksesta pääsimme jo nauttimaan hiihdon MM-kisojen yhteydessä (ei niitä varmaan muuten olisi tullut katsottuakaan...).
    Herkullisen näköinen risotto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, maistui kyllä hyvältä! Christian oli jonain päivänä, taisi olla Paris-Nizzan ekana päivänä äänessä. Vai oliko se viikon lopun Valkoisten teiden ajossa?

      Poista
    2. Paris-Nizzan ekana päivänä, Peter taisi olla tautisena.
      Katsoimme Valkoisten teiden ajon Playerista kun töllöstä ei näy Euro2, siellä ei ainakaan ollut suomenkielistä selostusta. Hei, etappi alkoi.

      Poista
    3. Niin teki! Nyt ei enää kuulosta nuhaiselta :D

      Poista
  3. Onpa herkullinen risotto! itse olin suunnitellut meille viikonlopuksi risottoa, mutta koska olen hieman ailahtelevainen tulikin pöytään risoton sijaan tortilloja :D

    Kiitos myös uuden blogikodin historian ensimmäisestä kommentista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kiva! Onnea sinne uuteen blogiin, ilmanmuuta täällä ollaan lukijoita uudessakin paikassa! :D

      Poista
  4. Mekin teimme juuri risottoa :-) Minulla vaan on viime aikoina ollut ongelmia saada siitä sellaista ihanan valuvaa... syytän riisipakettia, vaikka sen kyljessä lukeekin Arborio. Seuraavaksi metsästän taas jostain sellaisen italiasta tuotetun riisipaketin - niillä olen ainakin ennen onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeanlainen riisi on varmasti kyllä se aivan ja se, ettei hätäile, muistaa sekoittaa ja antaa risotolle sen vaatiman ajan:)

      Poista
  5. Pitääkin joskus kokeilla tuota sinun käyttämää riisiä. Itse tein ihan perus arboriolla, vaikka hyvää sekin on. Täällä ei kauheasti vaihtoehtoja peruskaupoissa ole..

    VastaaPoista