lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pekingin ankka, osa 3


Ankkojen riiputus yön yli viileässä teki nahalle ihmeitä. Kun linnut tuotiin keittiöön, niiden nahka oli kireä kuin rummunkalvo. Paistohjeet katsoin Nannan blogista. Kun ankat olivat vähän aikaa lämmenneet uunipellillä, hieroin niiden pintaan viismaustetta, suolaa ja tuoretta inkivääriä raastettuna. Kuumensin uunin 170 asteeseen. Laitoin uuniin ensin pellin ja sen yläpuolelle ritilän ja linnut vierekkäin ritilälle. Pellille kaadoin litran verran vettä estämään ankoista valuvan rasvan palamista peltiin. Sitten vain paistelin nelisen tuntia. Tuoksua alkoi tulla jo tunnin jälkeen ja nahka rapeutui nopeammin kuin olin uskaltanut toivoa, ilmeisesti eiliset temput nahkan kanssa olivat oikeansuuntaiset. Valelin lintuja paistamisen aikana muutamaan kertaan pellille valuneella rasvan ja veden seoksella.

Ankan alustaksi paistoin kiinalaisia lettusia, ohjeen otin samaisesta Nannan postauksesta.
  • 440 g vehnäjauhoja
  • 3 dl vettä
  • 1 tl suolaa
  • seesamöljyä
Mittasin jauhot ja suolan kulhoon. Kiehautin veden ja kaadoin sen kulhoon jauhojen päälle. Sekoittelin ensin isolla haarukalla taikinanalun murumaiseksi seokseksi ja aloin sitten työstää taikinaa käsin. Noin kymmenessä minuutissa siitä muotoutui tasainen taikinapallo, jonka annoin levätä kostean keittiöpyyhkeen alla puolisen tuntia. 

Kun oli aika leipoa lätyt, rullasin taikinan kahdeksi pitkulaiseksi pötköksi. Leikkasin pötköt kahteentoista osaan. Kaadoin lautaselle seesamöljyä ja sutikoin yhtä palaa toiselta puoleltaan seesamöljyyn. Otin palalle parin ja painoin ne yhteen niin, että öljy jäi palojen väliin. Painelin tätä kerrospalaa hieman litteämmäksi ja kaulin siitä sitten noin pienen aluslautasen kokoisen lätyn. Peittelin letut kostealla liinalla odottamaan paistamista. Kuumensin paistinpannua keskiteholla ja paistoin puhtaalla, kuivalla pannulla lettusia hetken kummaltakin puolelta niin, että niihin tuli pieniä ruskeita pilkkuja. Varovasti kiskoin sitten lettukerrokset erilleen ja nostin letut bambuhöyryttimeen odottamaan syömistä. Nannan postauksessa on hyvät vaihekuvat lettusten teosta.

Kun ankat olivat olleet uunissa neljä tuntia, nostin ne pelteineen päivineen pois uunista. Liha oli niin mureaa, että se lähti helposti kimpaleina irti ja leikkelin palaset nahkoineen päivineen viipaleiksi. Nahka oli tummanruskeaa ja rapeaa ja liha mehukasta.



Leikkelin kevätsipulia ja kurkkua pitkulaisiksi paloiksi, notkistin eilen tekemäni luumukastikkeen ja laitoin tarjolle myös hoisinkastiketta. Levitimme lettusille hieman kastikkeita ja keräsimme vihanneksia, lihaa ja nahkaa kastikkeiden päälle ja taitoimme letut kouruksi ja söimme niitä hiljaisuuden vallitessa. Niin hyvää pekingin ankka oli! Viininä meillä oli Kungfu Gilriä ja sepä passasi ankan kaveriksi aivan mainiosti.


Pekingin ankka oli kaiken siihen käytetyn ajan ja vaivan väärti. Missään nimessä sen tekeminen ei ollut vaikeaa ja vaikkei se ehkä ollut ihan oikeanlaista, oli se kuitenkin erittäin hyvää.


29 kommenttia:

  1. Näyttääpä ankat meheviltä ja rapeilta, vaikka eiliset alaston kuvat olivat kyllä aika säälittäviä. Hyviä ruokailuhetkiä, me joudumme tyytymään valitettavasti lampaaseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kaljut, valjut ankat olivat vähän säälittäviä :) Kyllä minulle lammaskin kelpaisi, mutta ankkaa jäi sen verran, että sitä syödään vielä huomennakin!

      Poista
  2. Voi kuule, mä luulen, että tämä sun ankka on just sellaasta kun sen olla pitääkin! Aivan oon odotellu tätä postausta :)

    Ihana hiljaisuus- tyytyväisyyden merkki.

    Ja ihana Pekingin ankka, joka olet meidät hurmannut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti teemme tätä uudelleenkin, ehkä maustaisin lintuja vielä ronskimmin. Rapea nahka oli aivan tajuttoman hyvää!

      Poista
  3. Kylläpä näyttää herkulliselta! Taisi olla ihan täydellinen ruoka.

    VastaaPoista
  4. Hatunnosto! Huikea projekti ja mielenkiintoista lukea. Meilläkin on ankka jääkaapissa odottamassa paistamista, mutta se taidetaan tehdä ranskalais-aasialaisella-en-vielä-tiedä-millä-tekniikalla. Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti teidän ankastanne tulee myös postaus! Hyvää pääsiäistä sinne:)

      Poista
  5. Aikamoinen ankkaprojekti. Me olemme laittaneet kokonaisen ankan vain kerran, viime keväänä Zürichissä uunissa pottujen päällä.
    Kungfu Girl on ihan tajuttoman namia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ankka tuli edelleen uniinkin, kyllä sen verran ajatukset siinä askaroi monta päivää :D Viini sopi tosi hyvin ruokaan, etenkin oikein kylmänä. Viimeinen lasillinen oli hieman liian lämmintä ja silloin muistin taas, miksen niin paljon pidä rieslingistä.

      Poista
  6. Yksi parhaimpia ruokia tosiaan. Söin sitä ainoan kerran Pekingissä oikeen suositellussa paikassakin siellä asuvan ystävän kanssa.. ja olihan hyvää voi hyvänen aika. En ole edes ajatellut että sitä(kin) voisi tosiaan itse tehdä! wow, hyvältä näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveilen oikein oikeasta Pekingin ankasta, mutta tämäkin oli hauska kokeilu ja puuhailu, hidasruokaa totta tosiaan! Ja olimme erityisen tyytyväisiä rapeaan nahkaan.

      Poista
  7. Wau, ihana resepti ja herkullisen näköinen ruoka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tälle päivälle pitää kehitellä joku jatkoruoka lopusta ankasta:)

      Poista
  8. Oih. Ja voih. Olet kyllä Kokkien Kokki! Mahtavat ankat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tai en, mutta oli kyllä hauska ruoka ja ihan pian syödään tähdenlennot!

      Poista
  9. Hyvä Campa, sinä teit sen! Haluaisin nähdä sinun naapuriesi ilmeet, kun ne ankat roikkuvat siellä pihalla ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, he onnekseen olivat pääsiäisreissulla, joten eivät joutuneet näkemään niitä hieman säälittäviä lintusia roikkumassa etukuistillamme :D

      Poista
  10. Voi että miten herkullisen näköistä. Te näitte kyllä ihan uskomattoman paljon vaivaa, mutta näyttää kyllä olleen sen arvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, eilen söimme loput ankat ja ilokseni nahkan rapeus oli säilynyt hyvin jääkaapittamisestakin.

      Poista
  11. Mahtavaa! Hieno raportti ja hienot linnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, varmasti teemme tätä uudelleenkin. Haaveilen jo saavani rivin lintuja ystävämme leivinuuniin :D

      Poista
  12. Jee, herkullinen ankkaprojekti sai herkullisen lopun :)

    VastaaPoista
  13. Kungfutyttö sopi varmaan tuohon pisteeksi iin päälle just hyvin. Kyllä näyttää hyvältä!

    VastaaPoista
  14. Aivan mahtavan autenttisen oloinen ankka, mulle menisi ihan täydestä jos sanoisit, että juuri tämmösenä se Pekingissä tarjotaan. Mahtava rojekti kertakaikkiaan!

    VastaaPoista