torstai 31. tammikuuta 2013

Omenapossua


Jääkaapin nollalaatikossa oli asustanut pari possun sisäfilettä odottamassa, että minulla olisi aikaa tehdä niistä ruokaa. Tänään ehdin (tai luulin ehtiväni) ensimmäisenä kotiin ja saavani yli tunnin etumatkaa muihin perheenjäseniin.  Abiturientti olikin jo kotona, on se toista tuo nykyajan opiskelu minun lukioaikoihini verrattuna, silloin oltiin koulussa aamusta iltaan ja hiihdettiin sinne kesät, talvet jne, tiedättehän? 

Vielä takki päälläni nappasin possupalat leikkuulaudalle lämpenemään ja aloitin riisin lataamisella keittimeen. Meidänkin keittiössämme on monta turhaketta, mutta riisinkeitin ei ole yksi niistä. Sen kanssa ei voi epäonnistua. Arvelin possuruokani muotoutuvan siihen suuntaan, että lisäkkeeksi sopisi tumma riisi. Ajattelin olla kätevä emäntä ja keittää riisiä sen verran, että riittää huomisen tähdenlennoksi, mutta riisipaketin pohja tuli vastaan jo kahden ja puolen mitan kohdalla. Sillä mentiin ja huomenna muistelemme kaupassa, että mikä kumma menikään eilen loppuun. 

Olen käyttänyt viime aikoina niin paljon kermaa ruoassa, että nyt tuntui olevan muunlaisen lähestymistavan vuoro. Tein vuosi sitten siideripossua, mutta tahdoin nyt hieman enemmän aineksia mukaan. Käytin ruokaan:
  • 2 possunfilettä, yhteensä noin 1 kg
  • 3 dl kuivaa omenasiideriä
  • 3 dl lihalientä
  • 6 pientä sipulia
  • 2 omenaa
  • rosmariinia
  • ruohosipulia
  • timjamia
  • suolaa
  • pippuria
  • voita paistamiseen
Siivosin fileistä kalvot pois ja leikkasin lihan noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Laitoin padan tulelle ja lihaliemikalikan siihen sulamaan. Pilkoin kaksi omenaa kahdeksaan lohkoon ja kuorin sipulit. Niitä olisi voinut olla enemmänkin, kiireissäni en kuorinut enempää. Sulatin nokareen voita pannulla ja paistoin siinä hetken aikaa omenalohkoja ja sipuleita ja nostin ne pataan sulamassa olevaan lihaliemeen. Paistoin lihaviipaleet kolmessa erässä kevyesti niin, että ne saivat kauniin pinnan ja siirsin nekin pataan. Ripottelin päälle suolaa, pippuria ja silputtua rosmariinia. Kaadoin päälle sen verran kuivaa omenasiideriä, että lihapalat melkein peittyivät. Annoin padan muhia melkein kaksi tuntia, kunnes koko perhe oli kotosalla. Riisi odotti keittimessä kaikessa rauhassa, se on keittimen paras puoli. Riisi ei koskaan myöhästy, kun vain muistaa aloittaa siitä. 

Kahdessa tunnissa possunliha muhi oikein kypsäksi ja se maistui mukavan omenaiselle, omenalohkot pysyivät kasassa, koska olin jättänyt niihin kuoret ja sipulit olivat suloisia kuin suklaa. Annoksen päälle ripottelin ruohosipulia ja timjamia. Tumman riisin ja pikaisen salaatin kanssa omenainen siideripossu maistui hyvin näin tammikuun viimeisen päivän iltana. Tämä ei ole nopea arkiruoka, mutta kun on aikaa haudutella, on se sen väärti. 

12 kommenttia:

  1. Kuulostaa herkulliselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tämä kestää lämmittämisenkin, joten tänään pääsen helpolla, töiden jälkeen vaan vuoka uuniin ja sitten syömään :D

      Poista
  2. Possu ja omppu sopivat hienosti yhteen.
    Mä muuten hiihdin ala-asteella kouluun, tosin vaan talvella kun mulla ei vielä silloin (eikä viimeiseen 20 vuoteen ole) ollut rullasuksia :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, totuuden nimissä sitä kouluakaan ei ollut kesällä :D

      Poista
  3. Omena ja possu on hyvä makupari, näyttää herkulta!
    Minäkin muistan ne suksilla sivakoidut koulumatkat..ja monotkin oli jalassa kesät talvet:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan vielä vähän hapokkaampi omppu olisi ollut paikallaan ja enemmän omppua!

      Monot, aivan, ne taannoisten teinien ikijalkineet, ainoa vaihtoehto olivat lapikkaat!

      Poista
  4. Joo ja meillä oli MAOLit ja laskimet seinän ja patterin välissä, toista se on nykyään!

    Siideripossusi kuulostaa hyvältä, taidan varastaa inspiraatioksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen niin vanha, että moisia hienouksia ei ollut, helmitaululla laskettiin ja ekat vuodet sormilla!

      Siitä vaan varkaisiin, suosittelen olemaan omppujen kanssa avokätesempi:)

      Poista
    2. Tssst... Riitta osui arkaan paikkaan ... MAOL-taulukot ja laskimet voisi kaivaa syvään kuoppaan jotta lapsukaiset oppisivat laskemaan ja ajattelemaan.

      - nimimerkillä "minä sitten yritän niitä lukion jälkeen opettaa" -

      Poista
    3. Totta varmaan tuo, en kyllä osannut laskea minä mitään vaikka laskimet olikin ihan alkeellisia siihen aikaan, taulukko sentään taisi olla, oli se! Olen oikein käänteisnero matikassa :D

      Poista
  5. mmm...näyttää herkulliselta, ja hyvin samantyyppiseltä viimeisimmän hirvipatani kanssa, joten mietin kannattaako sitä omaa hirvipataani juuri nyt ja tänään edes julkaista??? mutta se oli sama juttu sen ras el hanoutinkin kanssa jota samasta pihtalin pidempään kuin milloin se tein ja kirjoitin...

    VastaaPoista