keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Australian damper


Vuoden 2013 ammattilaispyöräilyn ohjelma on jälleen pyörähtänyt käyntiin, Australiassa ajettava Santos Tour Down Under alkoi eilen. Sieltä ei ikävä kyllä ole lähetyksiä meillä näkyvillä tv-kanavilla, mutta osanottajalistaa lukiessa voi arvata, että jännittävä kisa on tiedossa. Alakuloinen mieli ammattipyöräilyn ikävien tapahtumien vuoksi on vielä pinnassa, mutta eiköhän sieltä vielä jokunen puhdaskin urheilija löydy! Mahdanko siirtyä luimupupulan suosikkipyöräilijän, Jens Voigtin kannattajaksi? 

Viime vuoden pääalaspäinviikoilla jo merkkasin kokeiltavaksi Australian damper-nimisen leivän. Nyt minulla oli aikaa kokeilla sitä. Tämän leivän historiasta voi lukea täältä. Ohjeen otin pienin sovelluksin täältä. Ohjeessa käytettiin self-rising flouria, jollaista meillä ei liene kaupoissa ollenkaan. Katsoin korvausohjeet täältä, siellä on monenlaista vinkkiä, kun pitää korvata jotain ainetta jollain toisella. Leipään käytin:
  • 450 g vehnäjauhoja
  • 3 tl leivinjauhetta
  • 1,5 tl suolaa
  • 2 dl vettä
  • 100 g voita
Kuumensin uunin 200 asteeseen. Mittasin jauhot isoon kulhoon yhdessä suolan ja leivinjauheen kanssa. Pilkoin kylmän voin pieniksi kuutioiksi ja murustelin sitä jauhoihin sormenpäillä nyppien, kunnes seos muistutti leivänmuruja. Lisäsin veden ja sekoitin taikinan niin hyvin kuin taisin. Ehkä pieni lisätyöstö ei olisi ollut pahasta. Muodostin taikinasta pari senttiä paksun pyöreän kiekon, jonka nostin leivinpaperille. Leikkasin pintaan noin taikinan puoleenväliin kahdeksan viiltoa ja nostin leivän uunipellille. Paistoin leipää noin 35 minuuttia. Koputtelin leivän pohjaa ja kun se kuulosti kumealta, arvelin leivän olevan kypsä. Se tuoksui tismalleen samalta kuin peruskouluaikaiset teeleivät, joita tehtiin jonkun tuoreen ja lämpimän syötävän toivossa. Samalle se maistuikin. Ulkonäkö jäi kyllä jälkeen lähdeohjeeni damperista. Luulen, ettei tämä damper juuri pidä säilyttelystä, se on syötävä kutakuinkin kuumana. 

talviprojekti nro 1


10 kommenttia:

  1. "Shut up legs" - Jensie on suuri suosikki! Kannustan toki kovasti myös Fabiania, Thoria ja Tomia.
    Ehdin lukiessa jo miettiä, että tuohan on ihan kuin teeleipä - kasarinostalgiaa ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne teeleivät, joita 80-luvulla tehtiin, olivat paljon ohkaisempia, mutta muuten tosiaan ihan sama meininki:)

      Poista
  2. Ihan samaa ajattelin lukiessani kuin luimupupu - teeleipäähän tämä. Paitsi nykyisin laitan teeleipiin jotain hapanmaitotuotetta, rahkaa tai kermaviiliä, tulee paljon mehukkaampia.

    Pyöräilyn ainehemmoille kovaäänistä buuausta. Ällöttävää puuhaa.

    VastaaPoista
  3. Alkoi hymyilyttämään tuo talviprojekti, Ukolla oli vastaava viime vuonna, väri vaan oli eri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo runko on vielä väriä vailla, pitäisi päättää minkävärinen siitä tulee:)

      Poista
  4. Oletkos jo huomannut tämän :) Onneksi olkoon hienosta sijoituksesta! :)

    VastaaPoista
  5. Minäkin säntäsin onnittelemaan, hienoa Campa!

    Niin ja postaukseen liittyen: lämmin, uunituore leipä on aina hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riitta! Olen ihan hämmennyksissäni täällä:)
      Tuosta leivästä, sen loppu päätyi tänään linnuille, se kuivahti pöydällä tosi nopsasti ja mureni atomeiksi:D

      Poista