sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Tryffeliä ja pastaa

pastan kotimaassa

Jokunen aika sitten kirjoittelin to-do-listallani, että haluaisin uskaltaa kokeilla tryffeliä, sillä sellaista minulla on jemmassa, en vain ole tohtinut sitä käyttää. Olen myös muutamaan kertaan kokeillut pastan tekoa alusta asti, etenkin raviolien kanssa olen taistellut muutamaan otteeseen. Viimeisimmällä kerralla saatoin jo sanoa, ettei pastakone pistänyt minua polvilleen, vaikken vieläkään voi kehuskella pastantekotaidoillani. Viikon alussa masutoaitemu-blogissa oli tehty itse pastaa ja sille kastiketta, jossa oli tryffeliä. Mitäs muuta minä meninkään tekemään kuin uhoamaan, että tekisin tänä viikonloppuna tryffelillä höystettyä pastakastiketta ja sen pastankin itse. Joskus pitäisi miettiä hieman pitempään. 

Tein pastataikinan käsin vaivaten. Minulla on ilmeinen pastaranne, sillä hyvin pian aloittamisen jälkeen alkoi oikean käteni ranteeseen sattua ikävästi, oikein juili, kun koitin saada aineksia sekoittumaan. Onneksi minulla sentään oli toinen joutilas käsi ja vasurilla sitten vaan hommiin. Tein pastataikinaa maltillisen annoksen, 300 g durumvehnää, 4 kananmunaa (olivat taas niin pieniä, muutoin olisin laittanut 3), ripaus suolaa ja pari lurausta oliiviöljyä. Vaivasin taikinaa noin kymmenisen minuuttia, kunnes siitä muotoutui joustava pallo, jonka käärin kelmuun ja laitoin jääkaappiin vähän lepäämään.

Taikinan vetäessä lonkkaa jääkaapissa minä etsin kadonnutta pastakonetta, joka loppujen lopuksi oli ihan siellä missä pitikin, luulin sitä laatikkoa fonduepadan laatikoksi. Siitä voi päätellä kuinka usein tulee kumpaakin käytettyä. Virittelin pastakoneen leivinalustan ja pöydän reunaan ja tulin sohvalle pelkäämään. 

Puolen tunnin pelkäämisen jälkeen aloin käsitellä pastataikinaa, joka olikin mukavan sileän oloista. Ensin otin puolet taikinasta ja ajoin sen muutamaan kertaan pastakoneen läpi suurimmalla asetuksella, taittaen aluksi aikaansaamani taikinapötkön puolivälistä kaksinkerroin. Sitten laitoin asetuksen pienemmälle ja ajoin taikinan taas koneen läpi. Tässä kohtaa huomasin, ettei olisi kannattanut ottaa niin isoa palaa taikinaa kerrallaan, levystä tuli niin pitkä, että sen käsittely oli hieman työlästä. Jatkossa otin pienempiä paloja. Ajoin sitten pitkät pastalevyt nauhapasta-osion läpi ja ripustelin nauhat tuolin selkänojalle asetetun keittiöpyyhkeen päälle taas levähtämään. Kuten edellisilläkin kerroilla, kun homma alkoi sujua, loppui taikina. 

Kastikkeen valmistin sillä välin kuin pastavesi kiehui. Raastoin yhden sitruunan kuoren isoon kulhoon ja lusikoin päälle purkillisen ricottaa. Riitta oli käyttänyt persiljaa omassa ruoassaan, mutta sitä meillä ei nyt ollut. Kastikkeeseen tuli myös suolaa ja pippuria ja laitoin persiljan puutteessa mausteeksi persiljasuolaa, jota tein kesän lopussa. Riitta oli raastanut tryffelin, mutta minä tahdoin käyttää ties kuinka kauan omistamaani tryffelihöylää. Sillä sai pikkuisesta sienestä aivan paperin ohuita viipaleita, en muuten höylännyt sormiani, mistä olen ylpeä. 

Suolasin pastaveden reippaasti ja keitin hieman kuivahtaneet pastanauhat al denteksi, juuri tehty pasta ei paria minuuttia kauempaa tarvitse. Sekoitin pastan kastikkeeseen ja sirottelin tryffelilastuja annoksen pinnalle. 

No miltä maistui? Pasta onnistui todella hyvin ja pidin ricottasta tässä ruoassa, mutta ei se tryffeli kyllä tajuntaa räjäyttänyt. Taas kerran pitäisi päästä syömään varmasti ihan priimaa tryffeliä jonkun asiantuntijan valmistamana, niin voisi sanoa vähän viisaampana, menikö ihan syteen vai saveen. Mutta annos oli kyllä hyvä ja vatsa tuli täyteen. On hauska, että olen nyt kokeillut tryffeliä ja sitä hienoa höylää. Yksi to-do-listani kohta voidaan vetää ylitse! Kiitos Riitalle rohkaisusta!


24 kommenttia:

  1. Onpa teillä ollut luksus-sunnuntai! Pasta näyttää superherkulliselta, mutta kyllä tämä kirjoitus taisi silti vahvistaa sitä ajatusta, että en osta sitä pastakonetta tänäKÄÄN vuonna. Keittiön kaapit ja kaikki muutkin paikat pursuavat esineitä mitä tulee käytettyä todella vähän, joten taidan pysyä en-osta-mitään päätöksessäni edelleenkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että saisin toisen mokoman kaappeja täytettyä kaikilla keittiövehkeilläni... Ja olisi ihanaa, jos olisi sellainen pantry, oikein ruokatavarahuone :)

      Poista
  2. Teillä on tänään ahkeroitu ja herkuteltu italialaiseen tapaan oikein kunnolla!
    Minä jaksoin keittää aamulla kahvit ja pari kananmunaa, loppupäivä meni noutopizzan voimin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut päivät ovat sellaisia, ettei jaksa eikä viitsi :)

      Poista
  3. Meillä on tainnut samat ajatukset pyöriä päässä koska minäkin postasin tänään tekemästäni tuorepastasta;D En ole koskaan käyttänyt tryffeliä mutta syönyt jotain sen kanssa ja silloin vähän ihmettelin että what's this about...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vähän pettynyt olo nyt koko tryffelistä, luulen etten siihen kajoa ennen kuin tosiaan hyvässä ravintolassa joskus.

      Poista
  4. P.S.Vaikka käytinkin pastakonetta,niin siitä vaivaamisesta on yksi ranne nyt kipeä;D

    VastaaPoista
  5. ...tryffelihöylä...olen mykistynyt.

    VastaaPoista
  6. kyllä kelpaa ruokkia perhettä tryffelillä sunnuntaisin ;) Ja vaikka nyt ei tajuntaa räjäyttäisi, niin kivahan se on testata, ja niin, päästä käyttämään höylää! meillä turvauduttiin tänään noutoruokaan, joskin panostettiin vähän macciä enemmän mutta silti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilukin on kivaa, vaikkei sitten ihan täysosumaa tullutkaan :)

      Poista
  7. Sinä olet kyllä niin tuumasta toimeen -nainen. Kohta teillä on varmaan se croissantpöytä. Tryffelihöylästä on siihen lyhyt matka ;-)

    Hih, meilläkin on fondue ja pastakone vierekkäin - pastakone sentään joskus käytössä. Se toinen ei milloinkaan...


    Riitta innoitti minutkin kaivamaan sen -liian- kauan hamstratun tryffelipurkin kaapista. Tosin risottoon. Hyvää, mutta en minä siitä omaisuutta maksaisi. Tosin epäilen, ettei niitä parhaita myydä Italiassa Sparissa, josta meidän tryffelit olivat peräisin ;-I

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus sentään päättäväinen, etenkin jos menen julkisesti jotain lupaamaan :D

      Poista
  8. Minä olen vasta käyttänyt tryffelipurkkia Stokkalla kädessäni, joten olet huikean suuren askeleen edellä minua, kun olet saanut tryffelin jo käyttöön. Miten sitä makua kuvailisit? Maistuiko sienelle? Maalle? Mullalle? Hienostuneelle? Voimakkaalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se sienelle maistui ja tuoksun ollessa jotenkin multainen, tai turpeinen (joku asiantuntija luultavasti joko nauraa tai itkee tällä määritelmälleni) en oikein osaa sitä maku kuvailla. Ei voimakas, enemmän hento. Luulin, että olisi voimakas.

      Poista
  9. Tunnustan, pastakoneen nauhapastaosaa ei ole käytetty koskaan (vaikka meillä on nauhojen kuivaustelinekin kaapissa odottamassa), lasagnea ja ravioleja sentään on tehty useampi kerta. Fondue-pataa ei tosiaan tule usein kaivettua kaapista (sitäkään), kahdelle ei kannata tehdä ja vieraille tulee kokattua muuta. Tryffeliä olen syönyt muutaman kerran Italiassa, onhan se ihan hyvää mutta tahtoo joskus hallita ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi kyllä tehdä jonkunlainen inventaario siitä, mitä kaikkia vempeleitä löytyy ja pistää kiertoon ne, joita ei IKINÄ käytä...

      Poista
  10. Minä jäin myös huokailemaan sun tryffelihöylän perään. Mikä siinä on etten sienistä tykkää ollenkaan mutta tryffelistä taas kovastikin. Ehkä hinta laittaa veden kielelle, taidan olla sen yhden telkkumainoksen Blingströmeille sukua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tuo voi olla totta, korkea hinta antaa ymmärtää, että nyt olla herkun äärellä :) Vaikka kysymys olisikin harvinaisuudesta. Toivottavasti joskus saan sellaista tryffeliä sisältävää ruokaa, että olen aivan haltioissani sen jälkeen! Nyt jäi käteen uskaltamisen ilo.

      Poista
  11. Ooh, sulla on tryffelihöylä - muy professionale! Pasta ja sen kastike kuulostavat todella hyviltä, sienen höylääminen raastamisen sijaan toimii nätimmin kyllä.

    Mä tein diilimme mukaan juustoravioleja, tyypilliseen tapaan onnistuivat yli odotusten kun tein vaan 9...

    VastaaPoista
  12. Pastaranne, se on vaivoista kamalin :-)

    Minulla on taas päinvastoin kuin Annalla. Sienistä tykkään muuten kovasti, mutta tryffeli on aina ollut vähän pettymys. Ehkä odotukset on vain liian suuret, kun sen pitäisi olla jotenkin maaginen herkku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vakava tilanne, kun ei meinaa voida pastaa vaivata! Minulle on jalostunut nyt muutama päivä tryffelikokeilun jälkeen, että uusiksi pitää kyllä ottaa ja jonkun muun kokkaustaitoihin luottaen kuin omiini:D

      Poista