sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Jatkoa pastakokeiluihin

neljäsosa

Sunnuntait ovat nykyään usein koko perheen yhteisiä vapaapäiviä ja yleensä teinitkin viihtyvät kotosalla, keräävät voimia tulevaa kouluviikkoa varten. Minun ajatukseni ovat ruoassa jo heti aamusta, elleivät jo edellisiltana. Eilen tosin olin teatterissa, kävin katsomassa ystäväni kanssa Jyväskylän kaupunginteatterin Myrskyluodon Maijan, josta jäi jotenkin mixed feelings. Matti Puurtisen musiikki oli kyllä kaunista ja mieleenjäävää ja pääosan esittänyt Maiju Saarinen oli upea roolissaan.

Kävimme  lasillisella ennen esitystä ja lasillisella esityksen jälkeen Figaron Winebistrossa. Jälkimmäisellä kerralla haikailimme jaettavan tapaslautasen perään tarjolijan mukaan hieman viimetipassa, keittiö oli auki siinä vaiheessa vielä 50 minuuttia. Kun tilauksemme tultiin ottamaan vastaan, aikaa oli enää 30 minuuttia. Onneksi seura oli mieluisaa ja viini hyvää, sillä keittiö oli raapinut kasaan hieman muotopuolen lautasellisen, jossa erilaiset pähkinät olivat liian suuressa osassa ja illan viimeiset kinkkusiivut olivat suorastaan sitkaita. Tarjoilija kyllä selitti lautasen sisältöä ja pahoitteli puutteita, ehkä sen olisi suonut näkyvän laskussakin. Miten häilyvä onkaan se raja, jonka plussapuolella asiakas saadaan tuntemaan, että mukava, kun tulitte. Tai sitten tulee tunne, että anteeksi, että vaivaamme. 

Eilen en siis ajatellut tämänpäiväistä ruokaa aivan koko päivää, vain sen verran, että ehdotin Kammenpyörittäjälle pastan tekemistä lasagnea varten. Samoin päätimme käyttää ragùun jauhelihaa ruokapiirin kautta hankkimastamme lihaerästä ja vihoviimeisiä sisällä pakkokypsytettyjä tomaatteja. Pakastimen tyhjennystä pitäisi tehdä koko ajan tehokkaasti, että pohja joskus saavutettaisiin, tai edes puoliväli. Pari viikkoa sitten puuhailin viimeksi pastakoneen kanssa, kun yllyttäydyin masutoaitemu-blogin Riitan tavoin kokeilemaan tryffelillä maustettua kastiketta nauhapastan kera. Silloin kävi, kuten jokaisessa pastakonekokeilussani. Juuri kun homma alkoi sujua, taikina loppui. En päässyt taaskaan siihen tunnelmaan, että eihän tämä nyt niin vaikeaa ole. Tänään yrittäisin jälleen uudelleen päästä pastakoneen kanssa sisarellisiin väleihin, nythän sentään muistan miltä sen säilytyslaatikko näyttää, enkä loukkaa sen tunteita luulemalla sitä fonduepadaksi.

Ragùn tein tänään melkein ulkomuistista, mutta tuossa lauseen alussa olevassa linkissä on se autenttisin kokeiluni viime keväältä. Pastataikinaan käytin tällä kertaa:

  • 300 g durumvehnäjauhoja
  • 3 kananmunaa
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl oliiviöljyä

Vaivasin taikinan  taas käsin, jälleen pastarannetta potien, mutta viitsin nyt työstää taikinaa hieman viime kertaa pitempään ja taikina antautuikin kauniin joustavaksi noin kymmenessä minuutissa, jonka jälkeen se pääsi tauolle jääkaappiin. Taikinatauon aikana aloittelin ragùn teon, kalttaisin erivärisiä tomaatteja ja silppusin lehtiselleriä ja sipulia. Jätin kastikkeen muhimaan ja viritin pasta-aseman keittiöön. Nyt kun edellisestä käyttökerrasta oli vain kaksi viikkoa, ei tarvinut ihmetellä, kuinka kahva kiinnitetään ja kuinka iso pala taikinaa pitäisikään ottaa kerrallaan. Opin viime kerrasta, että mieluummin pienempi kuin isompi. Otin noin tennispallon kokoisen palleron kerrallaan käsittelyyn ja sain kuin sainkin aika nättiä pastalevyä aikaan jo ensimmäisestä osasta.

Aluksi pastapallo litistetään käsin melko litteäksi ja veivataan pastakoneen leveimmän asetuksen läpi, levystä tulee noin kolmen kämmenen kokoinen paksuhko lätty, joka taitetaan kaksinkerroin ja ajetaan taas koneen läpi.

Sitten asetusta hieman kavennetaan ja pastalevylle annetaan taas kyytiä. Nyt levy on jo noin 60 cm pitkä, muttei vielä riittävän ohut.

Niinpä asetusta vaan kapeammalle ja viimeisellä veivauksella saadaan riittävän ohut, noin metrinen pastalevy, joka varovasti nostetaan sopivaan paikkaan kuivahtamaan, minä laitoin omani keittiönpyyhkeelle ruokailutuolin selkänojalta roikkumaan.

Sain aikaan neljä melkein yhtä pitkää ja ohutta taikinalevyä, joiden hartaasti toivon riittävän lasagnevuokani mittoihin. Tällä kertaa minulle ei iskenyt puolipaniikkia pastalevyn kanssa, en rypistänyt sitä tai tehnyt siihen reikiä, joten voin olla aika tyytyväinen. Kohtapuoliin maistelen ragùa ja  keitän juustokastikkeen, että pääsen kokoamaan lasagnea. Lautasella sitten nähdään ja maistetaan, kuinka lopulta onnistuin.

Lisäys päivällisen jälkeen: Tämä oli pitkään aikaan paras lasagneni, pastan rakenne ja kerrosten ohuus oli optimaalinen, ihan vähän lisää valkosipulia olisi voinut olla!

14 kommenttia:

  1. Heh, pastaviikonloppu siellä ja täällä :) Minä en olekaan vielä lasagnea tuorepastasta tehnyt, mutta se on seuraavana listalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pastaa pastaa! Kohta maistetaan lasagnea:)

      Poista
  2. Samoissa hommissa täälläkin ;-) Tosin cannelloneja listalla. Siinä veivaamisessa on jotain terapeuttista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postausta luvassa? :) Alan päästä pastateon makuun!

      Poista
  3. Hyvännäköinen pastataikina.
    Me kävimme Figarossa ravintolan puolella pari viikkoa sitten varmaan 10 vuoden tauon jälkeen. Ruoka oli ihan hyvää mutta ei se nyt top 10 -listalle päässyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin tulee käytyä ravintolassa Jyväskylässä, en oikein tiiä miksi.

      Poista
  4. Meillä on tuo winebistro vielä käymättä..
    Ja tuorepasta lasagne.. kylläpä maistuis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kyllä onnistui lasagne, vaikka pelkäsin, että kastikkeita on liikaa, mutta kerroksia oli niin monta, että rakenne onnistui hyvin! :)

      Poista
  5. Luit mun ajatukset, justiinsa meinasin, että pitää tehdä kunnon pitkään haudutettu ragu ja sille omat pastat. Kuinka pitkään muuten pidit lasagnea uunissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoka oli uunissa noin 45 minuuttia, vähempikin olisi varmaankin pastan puolesta riittänyt, mutta tosiaan tein niin paljon kastikkeita, että halusin välttää vellin ja uunitin noin pitkään:)

      Poista
  6. Minullakin pastakone seisoi vuosia pölyttymässä, ehkä siitä syystä, että ajattelee sen olevan hyvin aikaavievää. Toisaalta spaghetti tai nauhapasta on minusta parempaa kuivatavarana. Mutta cannelonit, raviolit ym. ja lasagne on niin paljon parempaa itse tehtynä! Eikä se niin kauan edes vie...
    Olen tehnyt taikinan ihan tavan puolikarkeista jauhoista, joskus italialaisista 00-jauhoista, 100 g jauhoja 1 kananmuna ja 1 keltuainen, suolaa, ehkä tilkka öljyä. Puolikarkeistakin tulee oikein hyvää pastaa. Pitääkin taas tehdä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se tosiaan ole kovin työlästä, kun pääsee sinuiksi pastakoneen kanssa, minulla on mennyt siihen aikaa liian kauan. :) Canneloneja voisi seuraavaksi kokeilla.

      Poista
  7. Aina kun lueskelen näitä pastanvääntöhommia muiden blogeista alan haikailemaan oman pastakoneen perään. Oliskohan nyt sen aika, tai toiskohan joulupukki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kilttinä olemista, ehkä joulupukki kuulee toiveesi :D

      Poista