torstai 10. toukokuuta 2012

Jauhokaapin tyhjennystä focaccialla

Eilen oli vielä niin reissusta väsynyt olo sekä puolet perheestä kipeänä, ettei tullut tehtyä ruokaa ollenkaan. Tänään olimme jo paremmissa voimissa aloittamaan Italia-kokkaukset ja Hävikistä herkuksi-kampanjaan osallistumisen. Mietin omasta keittiöstä ulkoistettuna viettämieni päivien aikana millaisen lähestymistavan ottaisin tähän tärkeään asiaan.

Tulin siihen tulokseen, että koittaisin höydyntää mahdollisimman paljon jo varastoissamme olevia raaka-aineita ja hankkia uutta mahdollisimman vähän. Jouduimme eilen kyllä käymään täydennyskaupoilla, mutta nyt kokeilemme pärjäillä näillä varastoillamme. Maitotuotteita ja vihanneksia tarvitsemme kyllä lisää ainakin kerran viikossa, mutta muuten meillä on paljon raaka-aineita, joiden päätyminen jossain vaiheessa hävikiksi on enemmän kuin todennäköistä, ellen tartu tähän asiaan nyt rivakasti. 

Eniten minua harmittaa liian suureksi paisunut jauhovarastoni. Hankin melkein kaikki jauhot ruokapiirin kautta ja sillä on jakopäiviä noin 8-9 vuodessa. Ne ovat sen verran harvakseltaan, että minulla tulee tehtyä tilaus aika randomilla, usein kodin ulkopuoleltakin, niin ettei ole mahdollisuutta tarkistaa varastoja ennen kuin tilaus on tehtävä. Selittelyä, tiedän. On aivan turhaa ostaa koko ajan uutta leipää kaupasta, kun yksi kaappi on käytännössä jauhoja täynnä.

Viime kevään Italia-viikoilla en tehnyt focacciaa tai en ainakaan postannut sitä. Tänään olisi siis oivallinen focaccia-päivä. Käytin tuttua ohjetta Ruokatorstai-kirjasta.
  • 4,5 dl vettä
  • 1 pussi kuivahiivaa
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 8-9 dl vehnäjauhoja
  • 3 rkl oliiviöljyä

Lämmitin veden kuivahiivan aktivoitumisen vaatimaan lämpötilaan. Sekoitin suolan, sokerin ja kuivahiivan veteen. Lisäsin kulhoon 3 dl jauhoja ja sekoitin aineksista löysän vellin. Annoin vellin olla hetken aikaa rauhassa, kunnes hiiva alkoi toimia ja velliin muodostua kuplia. Sekoitin jauhoja pikkuhiljaa mukaan ja alustin taikinaa. Kaadoin oliiviöljyn käteni kautta taikinaan ja sain taikinan hyvin irtoamaan kädestäni. Kaulitsin taikinan jauhotetulla alustalla uunivuoan kokoiseksi ja nostin taikinalevyn leivinpaperin päälle vuokaan. Annoin leivän kohota tunnin verran. 

Kuumensin uunin 225 asteeseen. Silppuisin tuoreita yrttejä (basilikaa, rosmariinia ja persiljaa) ja sekoitin silpun puoleen desilitraan oliiviöljyä, mukaan ripsautin pari hyvää hyppysellistä suolahiutaleita. Leikkelin 4 pehmenemään päivin olevaa kirsikkatomaattia viipaleiksi. Ei tullut hävikkiä! Paistoin leipää noin 15 minuuttia. Söimme leivän lämpimänä salaatin ja yrttimarinoitujen grillattujen broilerinfileiden kanssa. 

Giro d'Italiassa oli viidennen etapin aika, lähtö tapahtuu Modenasta ja maali 209 km myöhemmin Fanossa. Täysverinen kirimiesten unelmaetappi päättyi Mark Cavendishin komeaan voittoon, joka varmasti vähän lohduttaa toissapäiväisen etapin tärvääntymistä. Pinkissä jatkaa Ramünas Navardauskas Garmin Barracuda-tallista.


Tunnustus: Hävikkiosastoon meni ananas, jonka ostin jo ennen Tanskan matkaa. Se vaikutti tuoksun perusteella oikein hyvältä vielä, mutta oli kyljellään säilytyksen johdosta mennyt sittenkin jo huonoksi toiselta reunaltaan. Harmittaa!

7 kommenttia:

  1. Pitääkin tehdä tätä joku päivä. Jostain syystä ei ole tullut itse tehtyä, vaikka niin hyvää onkin.

    VastaaPoista
  2. tunnustus: En ole IKINÄ tehnyt focacciaa. Ehkä pitäis?

    VastaaPoista
  3. Girossapa oli paljon rannekkeita, TdF:ssä tapasin vain Armstrongin keltaisia, joita piti tietysti ostaa.

    Focaccia on namia, laitan joskus yrttien lisäksi taikinaan oliiveja.

    VastaaPoista
  4. Mä luulin että KAIKKI on tehny focacciaa -paitsi minä!

    tartu toimeen -listalle se kyllä komeilee kärkipäässä. Eli luultavasti pitäis tarttua toimeen!

    VastaaPoista
  5. sauvajyvänen:Tästä leivästä tulee joka kerta erilainen, tietty yrteistä riippuen, mutta muutenkin. Joskus leipä kohoaa vallattomasti ja on sisältä reikäinen. Eilen jäi aika matalaksi, mutta pinnan maustaminen onnistui mainiosti. Loppuleipä hävisi illan mittaan pöydältä pala kerrallaan:)

    Merituuli: Suosittelen kyllä, itse tein ekat joihinkin juhliin, sai nättejä suupalan kokoisia noppia leikattua ja yllättävän hyvin kesti vaalea leipä tarjolla kuivumatta.

    luimupupu: Joo, noita on nyt vähän kaikkialla. Aito alkuperäinen Livestrong vuodelta 2004 (muistaakseni) on tietty paras:) Sellainen killuu ranteessa edelleen. Söpöin on TdF:n pilkkuranneke. (aikuisen naisen eleganssia taas, tällä kertaa korugenressä :D )

    Nanna: Onhan se hyvä olla vielä sellaistakin mitä ei ole ehtinyt tehdä:) No, lista venyy minulla ainakin koko ajan loppupäästä, vaikka alkupäästä jotain kokeilisikin:)

    VastaaPoista
  6. Nyt muistankin, että tein kyllä viime keväänä kerran focacciaa ja postasinkin sen. Myöhemmin kesällä, kun olin vähän (huom: vähän) oppinut käyttämäään bloggeria, aloin uudelleen sommitella toukokuisia postauksia ja tärväsin koko postauksen jonnekin. Siinä oli kuva leivästä, joka näytti ranteesta poikki olevalta pullealta kädeltä, joka pilkistää hihasta, hihaa edusti pöytäliina, johon olin leivän käärinyt, kun se ei näyttänyt itsessään kovin nätiltä. Sillä kertaa leipä pullistui hurjasti:)

    VastaaPoista
  7. Samoissa jauhonkadotustalkoissa oltiin myös meillä viime viikonloppuna. Vasta nyt sain reseptin postattua... Kauhia kiire mukamas! :)

    VastaaPoista