maanantai 14. toukokuuta 2012

Cannoncinit

Meillä alkoi viikonloppuna pyöräilylähetysten välissä Sopranos-maraton , nuorempikin teini on päässyt siihen ikään, että äiti lupaa katsoa tämän kenties maailman parhaan tv-sarjan. Sopranos on edelleen järkyttävän hyvä. Sen ääreen jymähtää, vaikka mitä tähdellistä olisikin tehtävänä. Katselimme sarjan ensimmäistä kertaa noin 7-8 vuotta sitten, kun viisi tai kuusi kautta oli esitetty jo meilläkin televisiossa. Katsoimme kaikki yhteen kyytiin DVD:ltä. Pojat olivat siihen aikaan pienempiä koululaisia. Me aloitimme yhteisen vapaapäivän laittamalla levyn koneeseen aamulla, kun pojat lähtivät kouluun ja samoilta sijoilta meidät löysi iltapäivällä. Huidoin pojille, että tämä ei sovi teille, ottakaa sieltä kaapista jotain syötävää! 

No, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Sopranos on sarja, joka mullistaa ihmisen mieltä. Kaikki tavallinen tuntuu kummalliselta ja väärältä. Kaikki omituinen ja väärä tuntuu ihan tavalliselta ja normaalilta. Onneksi vaikutus hälveni kyllä aika pian, eikä sitä ennen kukaan alkanut pahemmin ryppyillä meille, ettei meidän tarvinut mennä ostamaan sementtiä ja tuumia, minne ryppyilijä upotetaan. Sopranosissa ruoka on hyvin tärkeässä osassa, monet tapahtumista sijoittuu ravintoloihin ja kodeissa valmistetaan paljon ruokaa. Leivonnaisia viedään iäkkäille sukulaisille ja pahat rikolliset osaavat arvostaa hyvää italialaista ruokaa. Sarjasta opin monia leivonnaisten nimiä, yksi nimi jäi erityisesti mieleen, cannoncini (nimi on vaihdettu oikeaan, puhuin virheellisesti aluksi cannolineista, kommenttiboksista kömmähdyksen oikaisu käy ilmi).

Hankin Kööpenhaminasta cannoncini-muotteja. Olen niitä himoinnut jo aikaisemmin ja ne ovat olleet Amazonin ostoskorissani jo pitkään odottamassa seuraavaa tilausta. Nyt näitä hauskoja torvia oli Magasin-tavaratalon keittiötarvikeosastolla, enkä pitkään arponut ostanko vai en. Kuusi pientä peltitorvea lähti mukaamme. En tehnyt viime vuonna moniakaan italialaisia leivonnaisia, ne tuntuivat niin vaikeilta. Enkä ole syönytkään niitä kovin paljon, joten kokemukseni on lähinnä tiramisun varassa.

Tänään sitten rohkaistuin ja valmistin cannoncineja. Kuumensin uunin 200 asteeseen. Ostin kaupasta lehtitaikinaa, jota myydään isoissa levyissä. Käytin neljäsosan taikinasta, jonka leikkasin kahteentoista noin 2 sentin levyiseen suikaleeseen, jotka kaulitsin kevyesti noin kaksinkertaisen pituisiksi ohuiksi nauhoiksi. Voitelin peltitorvet ulkopuolelta kylmällä voinokareella ja pyöritin yhden suikaleen taikinaa kunkin torven ympärille. Asetin torvet leivinpaperin päälle taikinan pää alaspäin uunipellille. Paistoin torvia noin 13-15 minuuttia, kunnes ne näyttivät kauniin kullanruskeilta. Joistakin pää hieman karkasi aukipäin, muttei liikaa. Taikinatorvet irtosivat muoteista hyvin ja kun peltitorvet olivat jäähtyneet hetkisen, niiden päälle saattoi kääriä seuraavan taikinasuikaleen uutta paistoerää varten, uusintavoitelu ei ollut tarpeen.

Kun kaikki torvet oli paistettu ja ne olivat jäähtyneet ritilällä, vatkasin kermaa tanakaksi vaahdoksi. Pursotin torvien sisälle kermavaahtoa, sirotin runsaasti tomusokeria päälle ja liruttelin sulatettua suklaata juoviksi torvien päälle. Tyylikkäitä ja hyviä leivonnaisia, raikkaita eivätkä liian makeita.

Giron yhdeksäs etappi oli jälleen kirimiesten lempipätkä, tosin viimeisten kilometrien runsaat mutkat ja ylämäet sekoittivat pakkaa melkoisesti. Viimeisessä kurvissa tapahtui sekava kolari, johon Mark Cavendish joutui mukaan, vaikka koetti kyllä väistää viime tipassa. Loppukirin ehti sopivasti aloittaa Movistarin Francesco Ventoso Alberdi, pinkissä jatkaa edelleen Ryder Hesjedal.

päivän voittaja ensimmäisellä etapilla

19 kommenttia:

  1. Herkullisen näköiset! Itse asiassa mulla on tuollaiset muotit,täällä niitä on kaikissa keittiökaupoissa,mutten ole niitä koskaan vielä käyttänyt !Ja cannoleja olen syönyt Nykissä,nami. On kyllä sen verran namin näköiset että ehkä pitäisi ottaa ne muotit esille...

    VastaaPoista
  2. Yaelian: Kokeile vaan, ei ollut yhtään vaikeaa. Monissa lähteissä torven suu oli vielä koristeltu esim pähkinärouheella, mutta minä tyydyin tähän vähän riisutumpaan versioon.

    VastaaPoista
  3. Onpa ihanan näköisiä! En kyllä ollut tiennytkään tuollaisista muoteista, mutta onneksi tätä blogia lukiessa oppii kaikenlaista :).

    VastaaPoista
  4. Arvaa oonko just meinannut tehdä näitä?
    Arvaa onko mulla tuollaiset muotit kans?
    Arvaa oonko syöny näit usein?
    En, Ei ja En ole.

    Tämä postaus kenties muutti kaiken....Dänks!

    VastaaPoista
  5. nämä vaan ei musta ole cannoleita vaan jotain mitä suomessa kutsutaan nimellä kermasarvi.. cannolihan on uppopaistettu putkilo ja taikinakaan ei ole voitaikinaa vaan kai enemmänkin makeaa pastaa. sisällä taitaa olla usein ricottaa ja kermavaahtoa.

    VastaaPoista
  6. Moi,

    jos haluat vaihtelua noiden rullien käyttöön niin Itävallassa niiden sisään pursotetaan makeaa valkuaisvaahtoa.

    Tässä yksi resepti saksaksi:

    http://www.chefkoch.de/rezepte/443401136481934/Fuelle-fuer-ca-30-Schaumrollen.html

    Terveisin Wienistä ja kiitoksia kivasta blogista!

    VastaaPoista
  7. Nanna: Jotkut projektit on sitten ikuisia:)

    Aleksi: Oot ihan oikeassa, italian taitoni ovat sen verran synkät, että piti puhumani cannoncineista! Ne uppopaistetut, joiden kuvia olen katsonut, vaikuttavat pelottavilta leivonnaisilta:) Ettei synkkä virheeni lähetä ovemme taakse Tony Sopranon kaltaista kaveria, teen korjaukset postaukseen ja kiitän sinua. Huh, miten läheltä piti!

    Anonyymi: Kiitos vinkistä, tuollaiset kapistukset ovat juuri niitä, joita käyttää kerran, kaks ja sitten ne pyörivät laatikoissa ollen aina tiellä:) Kiva, kuulla että Wienissä on lukija!

    VastaaPoista
  8. Hienot cannoncinikuvat! Ihan kuin suoraan Sopranoseista. On se kyllä yhä edelleen mahtava sarja, useammasta katselukerrasta huolimatta. Meilläkin on noita Sopranos maratoneja juostu..

    VastaaPoista
  9. Satunnainen vierailija15.5.2012 klo 8.01.00

    Hyviä tulee myös siitä "purkkisarvi"-taikinasta, kokeiltu on. Torvina oli kyllä itseviritetyt torvet pahvista ja foliosta, mutta toimii ;)

    VastaaPoista
  10. jokihaka: kiitti, eilen tuuli ihan kamalasti, virittelin terassille kuvauspaikkaa, kuopus on pöydän alla pitelemässä liinan reunoista, tomusokerit meinasivat mennä tomuna ilmaan:)

    Satunnainen vierailija: Juuri sitä taikinaa etsin eilen kissojen ja koirien kanssa, mutta ilmeisesti sunnuntainen äitienpäivä oli syynä, ettei yhtään purnukkaa ollut marketeissa, äideilelle kenties viety croissantit ja kahvit vuoteeseen laajalti:) Jos joskus rohkaistuisi ja yrittäisi tehdä itse tuontyyppistä taikinaa. Ihan vielä ei ole se päivä!

    VastaaPoista
  11. Marja: Kuten huomaat, väärääkin tietoa jaetaan, mutta onneksi väärän voi aina korjata:)

    VastaaPoista
  12. Olinkin jonkin kerran miettinyt, miten tötteröt tehdään...

    VastaaPoista
  13. luimupupu: On niitä niin paljon erilaisia värmeitä joita "tarvitsee" keittiössä :)

    VastaaPoista
  14. "Tötteröt" on nyt pakko saada ;). Pakko vaan odottaa muuttoa ja uutta keittiötä tänne ei enää mahdu mitään...

    VastaaPoista
  15. Minna: Näiden tötteröiden hyvä puoli on se, että ne menevät nätisti sisäkkäin, joten eivät vie paljon tilaa:)

    VastaaPoista
  16. Upean näköisiä! olen menossa Kööpenhaminaan viikonloppuna, ehtisiköhän sitä hakemaan tötteröt omaankin keittiöön? satutko muistamaan mitä maksoi? :)

    VastaaPoista
  17. annemi: En kyllä muista, mutta eivät mielestäni montaa euroa paketti (3 kpl/pakkaus), sillä en miettinyt kovin pitkään:) En käynyt muissa keittiötarvikekaupoissa, kuin tässä Magasin-tavaratalon, mutta siellä olikin jo tulla hulluksi! Ainakin Illum-tavaratalon osasto on ilmeisen hyvä, kävin sen reunalla, mutta sitten tuli kiire, enkä ehtinyt sinne sukeltaa.

    VastaaPoista
  18. Minä kävin Illumissa ja sekosin:)

    VastaaPoista
  19. Hannele: Hyvä paikka seota:) Minä sain kuin sainkin sen ebelskiver-pannun, josta jossain Tanska-postauksessa kerroin, Kammenpyörittäjän laukun kiloihin se valurautapannu vielä mahtui:)) Käytiin Illumin jossain sivupisteen kaupassa kentänä lähellä olleessa jättiostarissa.

    VastaaPoista