lauantai 14. huhtikuuta 2012

Ras el hanout

Olen ehkä aikaisemminkin maininnut, ettei kärsivällisyys kuulu hyveisiini. Voisi jopa sanoa, että olen malttamaton, kun saan jotain päähäni. Tässä taannoin tahdoin tehdä ruokaa taginella ja samana aamuna kävin jo ostamassa sellaisen. Jollei kaupassa olisi ollut taginea ostettavaksi, olisin luultavasti alkanut tuumia, että miten sitä keramiikkaa valmistettiinkaan. Onnekseni en joutunut niihin hommiin. 

Kyse ei ole kuitenkaan vain kärsimättömyydestä haluamieni asioiden suhteen, usein on kyse siitä(kin), etteivät kauppojen valikoimat ole parhaat mahdolliset täällä, missä asustamme. Kolmas (ilmeinen) mahdollisuus on se, etten tiedä mistä etsiä. Ja sitten astuu esiin se neljäs tekijä: tahdon itse kokeilla. Joskus voi käydä niinkin, etten edes viitsiydy etsimään jotain tuotetta, vaan ryhdyn heti kokeilemaan. Seuraavalla kauppareissulla silmiini osuu  pakettiauton kokoinen pino kyseistä tuotetta. Pino on ollut kaupassa iät ajat, en vain ole sitä huomannut.

Nyt kun olen jo ansioitunut (taas se kissanhäntä tuossa kiemurtelee yläilmoja kohti) marokkolaisruoan valmistaja, pitää minulla tietysti olla oma kotoinen mausteseokseni, ras el hanout à la Campasimpukka. En löytänyt kaupoista valmista seosta, vaikka etsin ainakin kolme minuuttia. Kammenpyörittäjän hienosti järjestämästä maustevalikoimasta löytyi monta seokseen tulevaa maustetta ja aikoinaan työnantajalta joululahjaksi saatu kahvimylly (jolla ei pavuista tee muuta kuin silppua) pääsi tositoimiin. Olisin mielelläni käyttänyt suurta painavaa kivimorttelia, mutta pahus, minulla ei ole sellaista! Blogissa, josta otin viitteet käyttämiini mausteisiin mainittiin hauskasti, että pääsyy suuren morttelin käyttämiseen oli se, että saattoi tuntea itsensä oikein kunnon foodieksi. Tein kättelyssä lukuvirheen ja aloin mitata aineksia ruokalusikalla teelusikan sijaan, mutta vahinkohan oli vain monistuminen. Mittasin astiaan seuraavat mausteet (halutessasi moderaatimman annoksen, käytä niitä teelusikallisia):
  • 3 rkl mustapippureita
  • 2 rkl jauhettua inkivääriä
  • 2 rkl kuminan siemeniä (näitä meillä ei ollut)
  • 1 rkl jauhettua kuminaa
  • 2 rkl jauhettua muskottipähkinää
  • 1 rkl korianterin siemeniä
  • 2 rkl jauhettua kanelia
  • 1 rkl jauhettua paprikaa
  • 1 rkl jauhettua kardemummaa
  • 1,5 rkl kurkumaa
  • 1 rkl chilihiutaleita
  • 0,25 rkl kuivattuja neilikoita
  • 2 rkl karkeaa merisuolaa
Koska siis mittasin aineita tolkun verran, minun piti jauhaa niitä erissä kahvimyllyssä, jonka kävin kaivamassa varaston kirpparille menossa olevista tavaroista. Olin ylpeä, ettei minun tarvinnut soittaa pitkin Saksan moottoritietä paahtavalle Kammenpyörittäjälle, että kulta missä se vanha kahvimylly on, vaan löysin sen aivan itse! Lusikoin noin kolme ruokalusikallista karkeasti sekoiteltua mausteseosta myllyyn ja annoin hyrrätä, välillä vähän ravistelin myllyä. Kovimmat mausteet eivät vielä tästä lannistuneet, vaan jäivät siivilään, jonka läpi sirotin jauheen astiaan. Palautin niskuroitsijat myllyyn saamaan kyytiä uuden erän kanssa. Kun koko satsi oli saatu jauhettua, jäi jäljelle noin puoli desiä karkeampaa ainesta, karkeudeltaan kuten pippurimyllystä jauhettu pippuri. Tämän karkeamman osan laitoin pieneen sievään mortteliini ja leikin wannabe-foodieta sen minkä jaksoin, en kyllä saanut mausteita juurikaan enää hienommaksi. Sekoitin ne kuitenkin jauhemaiseen osaan mukaan. Tuoksu oli kyllä mahtava, niin aromaattinen, että se laittoi minut aivastelemaan useita kertoja.

Säilöin puolet mausteseoksesta sormisuolan loputtua virattomaksi jääneeseen purkkiin ja loput tiiviisti suljettavaan pussiin. Piakkoin haluan tehdä taas ruokaa taginella ja kokeilla tätä mausteseostani. En välttämättä voi tehdä sitä enää koskaan lisää, sillä taisin rikkoa myllyn. Se intoutui vain hyrräämään, eikä totellut virtanappulaa. Onneksi johdon irrotus sentään tepsi. Voi olla, että perheen sähkölaitevastaava voi tehdä sille jotain. Hyvä, ettei mylly käynyt kaupaksi kirpparilla, joku olisi voinut pettyä ensimmäisellä käyttökerralla. Postauksen alussa kehuskelin omaperäisellä mausteseoksella Campasimpukan tapaan, sitä edustakoon se, ettei meillä ollut niitä kuminan siemeniä!

9 kommenttia:

  1. Hieno juttu että pääsit itse jauhamaan oman maustesekoituksesi:)

    VastaaPoista
  2. Nuuuuhhhkis, tuoksu tulee tänne asti. Mies oli jo jonkin aikaa etsinyt kotoa Ras el Hanoutia, tuloksetta. Täältä sitä sitten löytyi Schwartzenbachilta. Nyt meillä on valurautamorttelin lisäksi kivimorttelikin, joten vaihtoehtoisia välineitä huimaavantuoksuisen mausteseoksen jauhamiseksi kotona on. Juustokumina (jeera) on jo yksinään aivan ihanan mauste, sekoitukset ehkä vielä parempia.

    VastaaPoista
  3. Yaelian: Mietin tuota, että suolaa oli aika vähän kokonaismäärästä, sen ei varmaan oletetakaan riittävän koko ruoan suolaamiseen? Ei sillä, että käyttäisin kovin paljon suolaa, mutta tuossa määrässä sitä on kyllä aika vähän.

    luimupupu: Kyllä minunkin pitää sellainen nostelussa pekkaniskaa vaativa mortteli saada:)

    VastaaPoista
  4. Se oli varmasti onnellinen kahvimylly, kun pääsi vielä viime hetkillä ras el hanoutia jauhamaan. Rest in peace. Ellei herää sitten henkiin sen sähkölaitevastaavan käsittelyssä.

    Iso kivinen mortteli on muuten todella hyvä olla olemassa. Suosittelen! Ainakin Decanterista saa, jos innotut, kun seuraavan kerran lähdet Sauvajyvästä moikkaamaan. Ellet sitten työstä sellaista sitä ennen ite jostain graniittilohkareesta:)

    VastaaPoista
  5. Onpa kuvauksellinen tuo maustekeko! Tuoksun tuntee kyllä melkein tänne ruudun toiselle puolen.

    Meillä on sellainen iso ja painava mortteli, mutta aika harvoin sitä tulee käytettyä. Mutta silloin kun tarvitsee, niin on kätevä!

    VastaaPoista
  6. Tuoksu oli varmasti huumaava! Minä ajattelin samaa kuin A.Vipunen, että sää varmaan alat hioa jotain kivilohkaretta morttelin muotoon siellä kohta :))

    VastaaPoista
  7. Ankerias: Kiitos vinkistä, täytyy kesäkuussa Decanterissa piipahtaa. Mietin ensin lentää, mutta jos meinaan kuskata painavan morttelin, oma auto on ehkä paras vaihtoehto:) Ja voi poiketa Heilassa kotimatkalla.

    Tusla: Nuuhkin nyt aamulla mausteseosta, kun se on yön yli asettunut, se on kyllä mainio. Harmi, ettei tälle päivälle ole sellaista ruokaa tiedossa, johon sitä voisi tömäyttää. Ei kyllä ole muutakaan vielä tiedossa... Vain jälkkäri, joka mennään hollantilaistunnelmissa Amstel Gold Racen merkeissä.

    Kotiharmi: Juu, kyllä noita tontin kivilohkareita tuossa jo hieman zoomailin:))

    VastaaPoista
  8. Kiitos tästä! Laitoin ylös ja odottelen kauppojen aukeamista että saan haettua loput puuttuvat mausteet..

    VastaaPoista
  9. Nauratti ääneen tuo kärsimättömyys, tykötarpeiden puuttuminen kaupasta ja tarve saada tehdä itse, oli helppo samaistua eilisen gumboprojektin jäljiltä! Pitäisiköhän laittaa okraa kasvamaan... Ras el hanoutin lopputulos näyttää ja kuulostaa loistavalta, varmasti onni onnettomuudessa, ettei sitä kaupasta saanut valmiina! :)

    VastaaPoista