sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Teeri ja takaportin vahtina possu


Saimme ystäväperheemme pojan metsästämän teeren tässä yhtenä päivänä, aivan patavalmiina kotiovelle tuotuna, ei voisi helpompaa olla. Kiitos K! Tähän asti kaikki oli hauskaa ja helppoa, mutta seuraavaksi piti alkaa miettiä, mitä lintupololle. Pari päivää sulattelin lintua (lue:pidin sen kylmässä, ettei olisi pakko kokata) ja kyselin suvulta ja ystäviltä neuvoa. Lopulta muistin, että onhan minulla riistakeittokirjakin. Ostin sellaisen noin vuosi sitten, kun halusin saada uutta vinkkiä esimerkiksi poron laittamiseen. Lannistuin tosin heti, kun poronkäristysohje alkoi sanoilla: "sulata 200 g valmista käristyslihaa". Nyt minulla oli parempi onni, teeren valmistus alkoi sillä, että kokonainen lintu siivotaan (mikä oli tehty jo) ja lintu paistetaan kauttaaltaan. Tämä kuulosti jo paremmalta.

Paistoin teeren pinnan parhaani mukaan ankanrasvassa suuressa padassa. Suolasin ja pippuroin pinnan. Pilkoin pataan pari sipulia ja  porkkanaa ja (huom!) palan palsternakkaa. Kaadoin pataan kana- ja lihalientä sen verran, että kyljellään pötkötellyt lintu uiskelteli puoliksi liemessä. Muutama katajanmarja pinta murskattuna lensi pataan myös. Olisin laittanut padan uuniin hautumaan, mutta siellä oli jo possua. Teeri hautui liedellä noin puolitoista tuntia.

Koska itseluottamukseni riistakokkina oli vielä verraten pieni ja pataan laittamani lintu niinikään verraten pieni JA koska olin ostanut Heinolan Heilasta possunlapaa, päätin tehdä senkin ruoaksi tänään. Ihan vain siltä varalta, että ryssisin linnun pahasti tai se olisi niin järkyttävän hyvää, että se loppuisi ennen kuin perheen nälkä. Suolasin ja pippuroin lapapalan kauttaaltaan ja sijoitin sen toiseen pataan sipulilohkojen, porkkanapalojen, omenan ja valkosipulin kanssa. Päälle lihalientä ja uuniin. Toivoin, että näillä eväin pääsisimme tämänkin päivän iltaan asti. Possu viihtyi kuumassa uunissa kolmatta tuntia.

Lisukkeiksi valmistin lyttypottuja, jotka ovat rapsakkuudessaan kivoja lisäkkeitä ja valmistuvat helposti, kun vain muistaa esikeittää perunat hyvissä ajoin. En käsitä miten kukaan voi moisen itsestäänselvyyden unohtaa...

Teeren rintapalat olivat yllättävän isot ja se kaksivärisyys oli hämmentävä, vaikka olin siitä lukenutkin. Muuta en oikeastaan linnusta saanutkaan irti. Liha oli tiivistä ja tummaa maultaan, hyvää ja intensiivistä. Possun riivin liemeen ja sitäkin söimme hyvällä ruokahalulla. Nälkä siirtyi ainakin seuraavaan syöntikertaan ja sehän ruokailun perimmäinen tarkoitus onkin. Se mitä teerestä on jäljellä päätyy huomenna liemipataan, sillä kotitekoiset liemet alkavat olla jo vähissä.

14 kommenttia:

  1. Minun pitäisi kanssa tuntea tuollainen K, joka toisi teeren kotiovelle!

    VastaaPoista
  2. Ankerias: Oli kyllä K:n isä joka tämän toimituksen teki, mutta K pitää ehdottomasti tuntea jo syntymästään asti, muutoin ei onnistu:)

    VastaaPoista
  3. Kiva että lihat maistuivat hyvältä. Miksi se lihan kaksivärisyys oli hämmentävää?

    Minä muuten laitan aina metsälintuihin pataan vettä, kun tykkään siitä metsän mausta niin paljon, etten halua peittää sitä tavallisella liha- tai kanaliemellä. Toisin päin kyllä voin kyllä tehdä, silloin ei haittaa ;)

    VastaaPoista
  4. sauvajyvänen: En siis muistanut, miltä se oikeasti näyttää, kun rintapala leikataan irti ja siellä on vaaleampi sisus. Tuli oikein isävainaa mieleen sitä ruokaa syödessäni, ne metsän maut.

    Liemen suhteen vähän epähuomiossa unohdin neuvosi veden riittämisestä ja laitoin pakastimesta lientä.

    VastaaPoista
  5. Hienoa, että teeri onnistui!

    Kuvassa se kylä näyttää jotenkin siltä, kuin aikoisi kivuta sieltä padasta pois. :)

    VastaaPoista
  6. Tusla, hassua, että sanot noin, kun kuvasin lintupoloisen, mietin että noinkohan sen lennot on lennetty. No tietty oli, mutta sen siipiressukat näyttivät siltä, että josko ihan pieni kierros vielä...

    VastaaPoista
  7. Tietämätön kyselee, mitä ne lyttypotut ovat?

    VastaaPoista
  8. Mietin ihan samaa kuin luimupupu. Kivaa, etten ole ainoa tietämätön. Hiljaista on valitettavasti ollut meidän ovella näissä teeriasioissa.

    VastaaPoista
  9. Luimupupu ja suolaajahunajaa: En muista millä nimellä lyttypotut ovat minun tietoisuuteni alunperin tulleet. Mutta ne ovat yksinkertaisesti perunoita, jotka esikeitetään kuorineen, lytätään noin sentin paksuisiksi kiekoiksi öljytylle pellille, päälle jotain yrttiä,suolaa ja pippuria, loraus öljyä ja uuniin vartiksi. Tulee kivan rapeita lisäkkeitä.

    VastaaPoista
  10. Rohkeutta, nöyryyttä ja viisautta samassa paketissa! Uskaltaa käydä linnun paistoon ja samalla myöntää noviisi tilanteen, kokaten ohessa vararuokaa.... Nostamme hattua :-)

    VastaaPoista
  11. Pastanjauhajat taisivat keksiä suomenkielisen nimen lyttypotuille

    http://pastanjauhantaa.blogspot.com/2009/02/lytatyt-potut.html

    mutta Pioneer Womanilla on vaihekuvat

    http://thepioneerwoman.com/cooking/2008/06/crash-hot-potatoes/

    (anteeksi rumat linkit, mä en osaa käyttää tätä bloggerin kommenttiboksia)

    VastaaPoista
  12. Tuuli, kiitos kauniista sanoista!

    Elena: Pastanjauhajat ovat kyllä olleet vaikuttamassa suureen osaa uusia ruokakokeilujani, ensimmäinen ruokablogi johon koskaan olen osunut:) Siellä varmaan just nämäkin potut on tullut tavattua!

    VastaaPoista
  13. Teillä o ruokailut yhtä juhlaa, niin hienoja ja aitoja makuja sinä valmistat. Vautsi. Minä en ole koskaan teeriä syönyt saati valmistanut. Kiva maistella edes blogisi kautta :)

    VastaaPoista
  14. Hiidenuhma: Kun olin pikkutyttö, meillä oli usein metsäkanalintuja, isä metsästi paljon siihen asti, kunnes tuli niin hellämieliseksi, ettei enää raaskinut lintuja ampua. Se makumaailma on kyllä mielessä, olipa vain uinumassa, kun en ollut vuosikymmeniin maistanut:)

    VastaaPoista