lauantai 10. joulukuuta 2011

Taatelikakku


Lapsuuteni jouluihin kuului nykypäivän vinkkelistä vaatimattomia herkkuja. Paistoimme pipareita ja torttuja, mehukkaat mandariinit ja punaiset kiiltäväkuoriset omenat tulivat kauppoihin, pähkinöitä ja rusinoita oli tarjolla, jokunen konvehtikin. Jestas siitä on aikaa! Taatelikakku oli myös vakioherkku perheessäni, äiti leipoi sen vaihtelevan aikaisin ennen joulua ja kakku pakastettiin. Sieltä sitä oli ihana veistää ohuiksi jääkylmiksi viipaleiksi. Niin teemme vieläkin omassa kodissani. Käytän tähän kakkuun aina Ruutukokin ohjetta, sen kannessa komeilee hienosti; UUSI RUUTUKOKKI, mutta on se jo vanha sekin. Olen kirjoittanut päivämäärät ohjeen viereen, milloin olen kakkua tehnyt. Vuodesta 2000 on sivun kulmassa 9 merkintää, vain kahtena vuonna en ole joko leiponut kakkua tai olen unohtanut merkitä. Yleisemmin kakku on leivottu näin joulukuun puolivälin kieppeillä.

Tänään on tämänvuotisen taatelikakun päivä. Ostin uuden paketin iranilaisia taateleita enkä aio taistella niiden kivikovien sellofaaniin pakattujen taatelipakkausten kanssa enää koskaan. Otin näistä pehmeistä taateleista pari siementäkin talteen ja ehdotin Kammenpyörittäjälle keväistä kylvöoperaatiota.

Taatelikakkuun tarvitaan:
  • 200 g kivettömiä taateleita
  • 3 dl vettä
  • 2 dl sokeria
  • 200 g voita
  • 2 kananmunaa
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl soodaa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria
Ensin keitetään taatelisose. Taatelit aukaistaan, otetaan kivi pois ja  leikataan muutamaan palaan. Vesi, taatelit ja sokeri keitetään paksupohjaisessa kattilassa soseeksi, siinä menee noin 30 minuuttia. Mukaan sekoitetaan 200 g voita, annetaan sen sulaa ja seoksen jäähtyä.

Uuni kuumennetaan  175 asteeseen. Kananmunat sekoitetaan taatelisoseeseen rivakasti ja lopuksi lisätään kuivat aineet ja sekoitetaan taikina tasaiseksi. Paistetaan isohkossa rengasvuoassa, 175 asteessa noin tunti.

18 kommenttia:

  1. Taatelikakku, nam! Ruutukokki-keittokirja on klassikko. Heti luettuani postauksesi, minun piti tarkistaa oman Ruutukokin uutuus. Minulla olikin eri versio: Ruutukokki, Kodin paras keittokirja, 1983.

    VastaaPoista
  2. Hiidenuhma: Sinulla onkin sitten vanha painos, äidilläni taitaa olla tuolta ajalta myös Ruutukokki. Vanhat keittokirjat ovat jotenkin sympaattisia. Oikein vanhat etenkin, kun kanaruoan tekokin aloitetaan kynimällä just hengestään erotettu kana.

    VastaaPoista
  3. Pystyttekö muka olee syömättä tuota kakkua ennen joulua? Minä en pystyis. Kävisin napsii sitä vähän joka välissä.

    Laitan nyt tähän vielä Ruutukokille kilpailijan:) Aura Liimataisen Parasta Kotiruokaa. Kolmas painos, 1995.

    VastaaPoista
  4. Ankerias, minulla on sama kirja, taitaa olla toinen painos, mutta se pitäisi tarkistaa kotona. Oli muuten ainoa keittokirja jonka vein mukanani jenkkeihin (jotenkin lisääntyi siellä hyllyssä, koska takaisin päin tuli yli 10 keittokirjaa).

    Campa, nuo ovat minusta edelleen niitä suunnilleen ainoita jouluherkkuja mitä tarvitsee.

    VastaaPoista
  5. Ankerias: emme edes yritä:) Just äsken teinipoikaset ottivat kunnon viipaleet kakkua ja jos se loppuu pian, leivon uuden. Onnistui hyvin, tuli mehevää.

    sauvajyvänen: keittokirjat tosiaan lisääntyvät, luulen että ihan itsestään:)) Postimiehellä on sen kanssa jotain tekemistä kyllä, yhtenään on ovella Amazon-pakettien kanssa. Kummallista.

    VastaaPoista
  6. Taatelikakku on kyllä herkkua. Itse tosin teen hieman erilaisella reseptillä. Pidän myöskin hieman kohmeisesta kakusta, joka on otettua pakasteesta sulamaan. Jotenkin se maistuu vain vielä paremmalta. Kiva idea muuten merkata keittokirjoihin päivämääriä resepteihin!:)

    VastaaPoista
  7. lintsi: Millaisella reseptillä sinä teet taatelikakun? Vaihtelu voisi virkistää, vaikkakin tämänkertainen kakku oli todella mehevä.

    Omaksuin tuon tavan merkitä keittokirjaan päivämäärä, kenties vähän enemmänkin, vaikka jo on kyse jostain juhlakokkauksesta, sisareltani aikoinaan.

    VastaaPoista
  8. Juurikin pari viikkoa sitten postasin kyseisen ohjeen blogiini. Klikkaapa siis tästä (toivottavasti osasin luoda linkin oikein). Tällä ohjeella tulee todella mehevä kakku mielestäni!

    VastaaPoista
  9. lintsi: kyllähän luinkin tuon postauksesi ja linkki toimi hyvin, hyvä sinä! Minä en osaa:)

    VastaaPoista
  10. Sauvajyvänen: Mun eka keittokirja. Lisääntyvää sorttia sekin, aika läjä on jälkeläisiä :)

    Campa: Hyvä meininki! Ja kakku näyttää siis todella upeelta. Hieno kuva.

    VastaaPoista
  11. Isotalo;Kuittinen;Tennberg: Kotiruoka, 1989.(50.painos.Täysin uusitun 48 painoksen 3.painos)
    Mun raamattuni.

    VastaaPoista
  12. Mukava kuulla, että ihmisillä on melko vanhojakin keittokirjoja sinä perusteoksenaan. Vaikka trendit vaihtuu ja "tähtikokit" suoltaa kirjoja ulos melkoista tahtia, perusteokset pitävät pintansa:)

    VastaaPoista
  13. Minun serkkuni alkoi kokata vasta tuossa neljänkymmenen ikävuoden korvilla. Hänellä on käytössä isotätimme vanha keittokirja jostain 30-luvulta. Oiva opus ja melkoisia herkkuja hän saakin aikaan.

    VastaaPoista
  14. Tämä ohje tuli taas kuin tilauksesta :) Ihanan näköinen kakku, mikä on kauniin pinnan salaisuus?

    VastaaPoista
  15. Marja: tuon kiiltävän pinnan tuo silikonivuoka, olen ihan kahden vaiheilla onko pinta liian liipattu vai hyvä:)

    VastaaPoista
  16. Voiko silikonivuoassa jättää korppujauhot kokonaa pois? T. Noviisileipuri

    VastaaPoista
  17. Marja:Kyllä voi, eikä niitä oikein saisi siihen liukkaaseen pintaan tarttumaankaan.

    VastaaPoista
  18. Meidän perheessä ainoa joululeipomus, siis oikeasti ainoa, on mummini (nykyään jo isomummin, veljen perheen toimesta) tekemä saksalaistyyppinen stolle. Isomummini juuret oli Saksassa ja sieltä on reseptikin. Tiivis, vähän suolaisenmakea joulupulla, jossa on sisällä kirsikoita ja marsipaanipaloja. Ei oo parempaa! Torttuja ja pipareita ei suolaiseen kallellaan oleva perhe edes kaipaa. Resepti pitää vaan poimia talteen ajoissa... (ja sanavahvistus sopivasti grama:)

    VastaaPoista