tiistai 7. kesäkuuta 2011

Criterium vauhdissa

paitakaruselli
Ranskassa ajettiin eilen 144 km mittainen ensimmäinen varsinainen etappi Albertvillestä Saint-Pierre-de-Chartreuseen. Lähetystäkin oli mukavanlaisesti, tennis nipisti puolisen tuntia alkuperäisestä lähetysajasta. Näimme komeita olympialaisten talvikisojenkin maisemia. Peter Selin kertoi alueen olevan laajalti luonnonsuojelualuetta ja välillä tiet menivät niin puiden suojissa syvissä solissa, etteivät kuvauskopterit saaneet kisaletkaa näkyviinsä kuin hetkittäin.

Tämän kilpailun ollessa saman organisaation järjestämä, kuin Tour de France, ovat saman väriset paidatkin käytössä. Eilen kilpailun johtoon nousi Astana-tallin Alexandre Vinokourov, joten hänen värinsä on tänään keltainen. Hän johtaa myös kirikilpailua, mutta koska kilpailuun ei sentään pueta kahta johtajanpaitaa päällekkäin, vihreän paidan pukee yleensä kirikilpailun toisena oleva. Tosin juuri nyt  toisena sekä kokonaiskilpailussa, että kirikilpailussa oleva Jurgen Van den Broeck johtaa myös mäkikilpailua, joten hän ymmärtääkseni pukee päälleen pilkkupaidan. En ole varma miten nämä paitasulkeiset nyt menevät ja kuka saa ylleen vihreän paidan, luulen että kirikilpailun kolmas! Kuka sanoo, ettei värillä ole väliä? Nuorten kilpailua johtaa Envald Boasson Hagen, hänen paitansa väri yksiselitteisesti on tänään valkoinen.

Tämän vuotisessa Criterium du Dauphinessa (pahoittelen, etten osaa laittaa ranskan kielessä oleellisia "väkäsiä" kirjainten ylle, mutta toisaalta en osaa myöskään lausua nimiä, ehkä se kompensoi tilannetta!) on mukana monta Girossakin ollutta kilpailijaa, mutta yhtään suomalaista emme ikävä kyllä näe tässä kisassa. Moni huippuajaja käyttää tätä reilun viikon mittaista kilpailua "verryttelynä" Tour de Francea ajatellen, 1065 km luulisi riittävän, tuumii maallikko.

Koululaisten loman alettua tuntuu uni maistuvan aamuisin melko hyvin. Koska aamiainenkin maistuu, sitten kun toenneet tolkkuihinsa, ovat lämpimät sämpylät sekä hyviä että antavat teinien äidille mahdollisuuden helposti hieman hemmotella "pikkuisiaan". Paistoin tänä aamuna pari pellillistä aivan tavallisia sämpylöitä, mutta alan vähitellen todella uskoa, että keväällä hankittu leivinlautani on joko parantanut taitojani leipurina tai sitten kyse on jostain taiasta. En ole mokannut yhtään leipomustani sen koommin kuin tilasin pienestä puusepänliikkeestä perinteisen ison leivinlaudan. Siihen loppui sotkeminen jauhojen kanssa, laudan laidat pitävät jauhot kurissa ja etureunan alapuolinen reunus pitää laitoksen paikallaan, jos satun enemmänkin vaivaamaan. Niin gnocchit, ruisleivät, sämpylät, pikkuleivät kuin pullatkin ovat leipoutuneet helposti ja siististi. Niinkin yksinkertainen juttu voi lisätä kotona tehtävien leipomusten määrää ja parantaa laatua. Sämpyläohjeeni on proosallisesti pussin kyljestä
  • 5 dl kädenlämpöistä maitoa
  • 1 pala hiivaa
  • 2 rkl sokeria, siirappia tai hunajaa
  • 1 tl suolaa
  • 0,5 dl öljyä (käytin rypsiöljyä)
  • noin 12 dl sämpyläjauhoja

Sämpylätaikinan sekoittaminen on mukavaa puuhaa, kuten leipominen yleensä.  On jotain leppoisaa siinä, kun murustelee hiivan pieneksi ja lutustelee sen lämpimään maitoon ja maidon väri muuttuu samean vaaleaksi, hunaja liukenee mukaan nopeasti ja suolakin sinne ripsahtaa sekaan. Sitten jauhoja vähitellen sekaan, sekoitan aluksi kauhalla tai vispilällä, mutta jossain vaiheessa on hyvä siirtyä sekoittamaan taikinaa käsin. Öljyn lisään, kun jauhoja on noin puolet mukana. Jauhojen tarkkaa määrää on vaikea sanoa, riippuu aivan jauholaadusta ja melkeinpä kaikesta muustakin, siitäkin millä tuulella leipoja on, mutta tuulihan on tietysti hyvä! Jätän sämpylätaikinan verraten löysäksi ja kohotan sitä lämpimässä paikassa 30-40 minuuttia, jos vain aika riittää. Sitten leivon sämpylät taianomaisella leivinlaudallani, painelen ilmakuplat kohonneesta taikinasta ja pyöritän kaksi samankokoista pötköä, joista tulee noin 12 sämpylää kummastakin. Kohotan sämpylöitä vielä pellillä noin 15 minuuttia ja paistan sitten kiertoilmalla 190 asteessa noin 15 minuuttia. Jos kiertoilmaa ei ole käytettävissä, paistan pellillisen kerrallaan 200 asteessa ja muutaman minuutin pitempään, mutta vahdin tilannetta etenkin jos uuni on minulle vieras.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti