keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Perunalohkotaivas

Näin muutama päivä sitten Hannelen instassa kuvan perunalohkoista kaikilla herkuilla ja aloin välittömästi hinkua sellaista lounaaksi itselleni. Tänään aamulla postaus oli luettavissa, vaikka olin jo valmis pelkän kuvan perusteella apinoimaan ruokaa. Äsken söin lounaani ja se oli kyllä parasta aikoihin mitä on ollut CampaKeittiön lautasella! Hannele oli inspiroitunut Hannan postauksesta ja hän puolestaan oli ottanut ohjeen Anu Braskin kirjasta Vegaanimättöä. On hauskaa, miten ideat ja ohjeet kiertävät ja jokainen hieman muuntaa ohjetta omiin tarpeisiinsa. Vaikka kaipaan kovasti TOP100 ruokablogit-sivustoa, onneksi sentään tuttujen blogaanien postaukset vielä löytää. Uusiin blogeihin ei niin hyvin tunnu löytävän. Oletteko huomanneet samaa?

Minä en tehnyt tätä ruokaa vegaanisena, sillä minulla oli virolaista kestomakkaraa, jota olen napsinut ohuina viipaleina suolanhimoihin. Nyt makkaraa oli jäljellä enää pieni pätkä ja tahdoin sitä mukaan perunataivaaseeni. 

Perunataivas kaikilla herkuilla yhdelle

  • oliiviöljyä
  • 3-4 pienehköä perunaa
  • 1 punasipuli
  • pieni pätkä kestomakkaraa (salamityyppistä)
  • suolaa ja pippuria
  • 1 avokado
  • 1 suuri tomaatti
  • 1 lime
  • tuoretta korianteria
  • parmesaania
Kuumensin uunin 200 asteeseen ja pesin perunat. Leikkasin ne pieniksi veneiksi, samoin kuoritun punasipulin. Makkaran leikkasin noin puolen sentin viipaleisiin ja ne puolikuiksi. Sekoitin perunoihin ja sipuleihin hieman oliiviöljyä ja ripottelin päälle suolaa ja pippuria uunivuoassa. Toiseen päähän nostin makkarapuolikuut, niille varoin laittamasta suolaa ja öljyäkin. Paistoin perunoita ja muita hökeitä noin 30 minuuttia. Siinä ajassa perunat saivat rapeutta ja mukavasti väriä, sipuli paahtui pehmeäksi ja makkara rapsakaksi. 

Paistamisen aikana leikkasin tomaatin ohuehkoiksi suikaleiksi ja avokadon viipaleiksi. Limen leikkelin lohkoihin. Otin melkein kaikki loput korianterit ikkunalla olevasti kotoisasta kosteikosta. Pitää muistaa ostaa uusi ruukku, korianteri on nyt suosikkiyrttini timjamin rinnalla. 

Kun perunat olivat valmiit, sommittelin niitä lautaselle sipulin, rapeitten makkarapalojen, tomaattilohkojen ja avokadon kanssa. Päälle pyöräytin hieman pippuria, etenkin avokadolle ja lopuksi vielä korianteria ja limelohkoja. Hannele ja Hanna tekivät omiin versiohinsa juustokastiketta, mutta minulla ei ollut oikein sopivia aineksia siihen, joten raastoin vain pinnalle melkein läpinäkyvän ohuita parmesaanikiharoita. Ai, että oli hyvää! Pystyin säästämään hieman itselleni yövuoroevääksi. 



Tänään on hyvä päivä, eikä edes siivoaminen ole sitä pilannut. 

perjantai 23. helmikuuta 2018

Broccoliinipasta


Harvoin teen ruokaa vain itselleni, kuittaan usein yksin ollessani päivällisen voileivällä tai jollain vielä viitteellisemmällä. Eilen huomasin viileälaatikossa pussillisen broccoliineja, jotka unohdin viime viikonlopun päivälliseltä kokonaan. Vihreät kaunokaiset olivat vielä ihan kunnossa, joten etsin niille pikaisesti ohjeen ja saisin samalla tyydytettyä pari päivää muhineen pastanhimonkin. Löysin hyvältä vaikuttavan broccoliinipastaohjeen Sprinkes and Sprouts-blogissa, jossa olen varmaan aikaisemminkin vieraillut. Ohjeessa käytettiin vuohenjuustoa, josta minä en paljon pidä, mutta fetasta pidän ja sitä minulla olikin juuri pienoinen palanen jemmassa. 

Broccoliinipasta yhdelle

  • 100 g pastaa (minulla pussinpohja spagettia)
  • reilusti keitinvettä ja kunnolla suolaa
  • 8 broccoliinin vartta
  • oliiviöljyä
  • 1 tl valkosipulimurskaa (käytän purkkia tyhjäksi epätoivon vimmalla)
  • 0,5 dl valkoviiniä
  • suolaa ja pippuria
  • punaista chiliä (unohdin kokonaan)
  • tuoretta basilikaa
  • pieni palanen fetaa
  • parmesaania
Laita pastavesi kiehumaan, sitä saa olla runsaasti. Suolaa kiehuva vesi oikein kunnolla ja laita pasta kypsymään. Leikkaa broccoliineista mahdollinen kuiva osa varresta pois ja kuumenna pannulla hyvä loraus oliiviöljyä. Kun pannu on kuuma, nakkaa broccoliinit pannulle ja sekoita mukaan valkosipulimurska. Paistele seosta hetkinen, varo kuitenkaan polttamasta. Lisää pannulle valkoviini ja jätä broccoliinit kypsymään viinissä muutamaksi minuutiksi. 

Kun pasta on kypsää, ota desin verran keitinvettä talteen, valuta pasta. Lisää valutettu pasta pannulle broccoliinien kaveriksi ja kaada mukaan hieman keitinvettä ja sekoittele. Ripottele pannulle fetamuruset, basilika ja paljon parmesaania. Tarkista maku ja lisää hieman suolaa ja joka tapauksessa pippuria ja syö heti.  

Pidin tästä pastasta todella paljon, olisin voinut laittaa siihen koko pussillisen broccoliineja, noin kaksinkertaisen määrän kuin käytin. Chilin minä unohdin kokonaan, mutta sitä tuli kyllä toissapäivän ateriassa riittämiin, ei makiaa mahan täydeltä. 

torstai 22. helmikuuta 2018

Lihapullat liemessä


Jo heti tuoreeltaan laitoin muistin Jennin lihapullaohjeen, se näytti yhdellä vilkaisulla takuuvarmalta. Eilen kokeilin ohjetta, eikä aavistukseni ollut väärä. Hieman se laittoi nenän vuotamaan ja ottamaan toisen annoksenkin, makua ja pientä poltetta riitti. Ohjeesta tuli meille kahdelle hyvä päivällinen ja huomiselle työlounaskin. 

Lihapullat kooroscurrykastikkeessa Liemessä-Jennin ohjeella


Lihapullat

  • 1 punainen chili
  • 2 tl valkosipulimurskaa
  • 1 kevätsipuli
  • 0,5 ruukkua tuoretta korianteria
  • 1 rkl garama masala-maustetahnaa
  • 400 g jauhelihaa
  • 1 kananmuna
  • suolaa ja pippuria
  • voita paistamiseen
Ensin tein lihapullat. Silppusin chilin, sipulin ja korianterin. Sekoitin ne jauhelihaan. Lisäsin mukaan garam masalan, kananmunan, valkosipulimurskan, suolaa ja pippuria. Sekoitin kaikki sekaisin taikinaksi. Kuumensin pannun ja sillä pienen nokareen voita. Otin lihapullataikinaa pienen nökäreen ja paistoin sen voidakseni tarkistaa mausteet. Lisäsin hieman lisää suolaa ja pippuria. Pyörittelin taikinan lihapulliksi, niitä tuli noin 25 kpl. Paistoin lihapullia voissa pannulla ja siirsin ne sitten lautaselle odottamaan. Aivan kypsiksi pulleroiden ei tarvinnut tässä vaiheessa vielä tullakaan.


Kookoscurrykastike

  • 4 dl kanalientä
  • 1 tölkki kookosmaitoa
  • 1 tl vihreä currytahnaa (ei ollut punaista, kuten Jennin ohjeessa)
  • 1 tl jauhettua currya
  • 5 kpl kuivia kaffirlimetin lehtiä
  • 1 limetin mehu
  • 0,5 ruukkua tuoretta korianteria
Sulatin liemikalikan kasarissa ja lisäsin sinne mausteet ja kookosmaidon. Säästin pari lusikallista kookosmaitoa viimeistelyyn. Kuumensin kastikkeen ja lisäsin lihapullat kasariin, jossa ne kypsyivät loppuun noin 10 minuutissa. Lisäkkeenä meillä oli riisinkeittimessä kypsennettyjä ohrahelmiä. Puristin kastikkeeseen vielä yhden limetin mehun ja tiputtelin kookosmaitoa tiploiksi kastikkeen pinnalle ja sirotin loput korianterit päälle. Erittäin hyvä ohje! Kiitos Jenni!

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Kurkumatiikeri

Viimeistään tämän kakun jälkeen tulin tietämään kuinka paljon pidänkään kurkumasta. Ohjeen kurkumaiseen tiikerikakkuun otin blogista nimeltä Fond of Flavour ja siellä kakku näytti hyvin houkuttevalta. Minä tein kakun kahteen pieneen vuokaan ja siihen taikina riitti aivan hyvin. Lähdeblogissa kaikki taikina laitettiin yhteen suureen kakkuvuokaan ja siihen se varmasti mahtui myös hyvin. Tämä kakku on vegaaninen. 

Kurkumatiikeri

  • 400 g venhäjauhoja
  • 15 g maissitärkkelystä
  • 2 tl leivinjauhetta 
  • 2 tl ruokasoodaa
  • 230 g sokeria
  • 1,5 d auringonkukkaöljyä
  • 3,5 dl mantelimaitoa + 1 rkl
  • 2 rkl omenaviinietikkaa
  • 2 tl jauhettua vaniljaa
  • 3 tl jauhettua kurkumaa
  • 3 rkl kaakaota
  • tomusokeria koristeluun
Kuumenna uuni 180 asteeseen ja valmistele yksi suuri rengasvuoka tai kaksi pienempää. Minä voitelin kaksi pientä vuokaa öljyllä ja jauhotin ne vehnäjauhoilla. 

Sekoita kulhossa keskenään jauhot, maissitärkkelys, leivinjauhe, sooda ja sokeri. Lisää mukaan mantelimaito ja öljy ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Erota puolet taikinasta toiseen kulhoon ja mausta se kaakaolla ja lisää vielä pieni tilkka (listan 1 rkl) mantelimaitoa, ettei taikinasta tule liian tanakkaa. Mausta toinen puoli taikinasta jauhetulla vaniljalla ja kurkumalla. Kurkuma värjää taikinan kivan oranssiin vivahtavaksi. 

Lusikoi taikinoita vuorotellen vuokaan (tai vuokiin, jos käytät kahta pientä) suuri lusikallinen kerrallaan. Aloita kaakaoisella lusikallisella keskelle vuokaa ja sitten kurkumaisella lusikallisella kaakaoisen keskelle. Sitten taas kaakoista kurkumaisen päälle ja niin edelleen kunnes taikinat loppuvat. Minä käytin pursotinpusseja isoilla tyllilla, mutta se oli ihan turhaa tuhertamista, taikinaa päätyi vähän sinne sun tänne, eikä jälki ollut lusikoimista siistimpää. 


Paista yhtä suurta kakkua noin 60 minuuttia, pienempiä noin 40 minuuttia, kokeile kypsyyttä tikulla. Jos tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on kakku kypsä. Kumoa kypsä kakku lautaselle ja sirottele jäähtyneelle pinnalle tomusokeria, jos haluat. Minä en halunnut muistanut. 

Kurkuma maistui vallan vinkeästi tässä kakussa. Luulen, etten olisi tunnistanut makua, jollen olisi sitä itse purkista taikinaan ripotellut. Laitoin kurkumaa vähemmän kuin ohjeessa oli ja sekin määrä oli minusta lähes liikaa. Väristä se teki kyllä kivan. Rakenne oli ok ja kananmunien puuttumista ei tästä vegaanisesta kakusta kyllä huomannut. Sitä en oikein tullut tietämään, miksi tähän laitettiin etikkaa. Mikähän taika siinä oli? 


tiistai 20. helmikuuta 2018

Hitaasti hyvä tulee – broileri haudutuspadassa


Viime lauantaina aloitin päivällispuuhat taas ennen aamiaista, tuolloin ei ollut aikaa viettää koko päivää keittiössä, vaan tiedossa oli ajastettu täsmäpäivällinen, joka valmistuisi minun ollessani aivan toisaalla. Laitoin kaksi haudutuspataa hommiin ja esivalmistelin vihannekset sirkulaattoria varten ja saapuessani kotiin, tuoksu hyväili minua jo ovelta, ehkäpä jo autokatoksesta. Päivän jälkiruoasta kerroin jo edellisessä postauksessa. Tänään jaarittelen broilerista ja perunoista. Lintuohjeeseen käytin ajatuksia täältä ja perunoiden kanssa käytin omaa pääkoppaani tietolähteenä, samoin idea Maalaisbistron hasselbackan perunoista gratiinissa kummiteli mielessäni, vaikka tiesin, etten saisi samanlaista houkuttelevaa paistopintaa aikaan haudutuspadassa. 

Kokonainen broileri haudutuspadassa

  • 1,5 kg painava maustamaton, tuore broileri
  • 0,5 dl sulatettua voita
  • 1 tl cayennepippuria
  • 1 tl mustapippuria
  • 1 tl jauhettua paprikaa
  • 2 tl suolaa
  • 2 tl valkosipulimurskaa
  • tuoreita yrttejä (rosmariinia, oreganoa ja timjamia)
Laitoin suuremman haudutuspatani pohjalle pyöreän pienen ritilän, joka on peräisin jostain ammoisesta riisinkeittimestä. Tarkoitus oli saada broileri pysymään pois suoraan padan pohjalta, jolloin rasva pääsisi valumaan pohjalle, eikä lintu uiskentelisi rasvassa koko kypsymisen ajan. Koska pata on ovaalin muotoinen, tein paksusta foliosta muutaman pallon ja laitoin niitä padan pohjalle ritilän kaveriksi. 

Otin broilerin pois muovipakkauksesta ja kuivasin sen pinnan paperilla. Tein mausteista (yrttejä lukuuottamatta) tahnan, valkosipulimurska sopivasti yhdisti kuivat mausteet tahnaksi. Sulatin voin ja sivelin sitä broilerin pinnalle joka puolelle. Taputtelin käsin mausteseoksen voiseen nahkaan niin tarkkaan kuin mahdollista ja nostin broilerin pataan ritilän ja avustavien foliopallojen päälle. Ja sitten vain yrtit linnun päälle, kansi kiinni ja low-asetus 10 tunniksi. Niin pitkää aikaa lintu ei tulisi tarvitsemaan, mutta eipä menisi laite pois päältä ennen kuin tulisin töistä kotiin.


Kun kotiinpääsyyn oli enää reilu tunti aikaa, kysyin Antilta miten lintu mahtaa voida. Hän mittasi sen sisälämmön ja pyysin häntä laittamaan padan lämmitysasetukselle, mikäli lämpö olisi jo 73 astetta tai enemmän ja johan se olikin. Broileri oli kypsynyt tässä vaiheessa noin 6 tuntia.

Perunat haudutuspadassa

  • 8 perunaa (keskikokoisia siiklejä)
  • 1 dl kermaa
  • 1 dl maitoa
  • 2 kevätsipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • suolaa ja pippuria
  • timjamia
  • parmesaania (jostain sitä meille taas siunaantui)
Perunoita oli tietysti enemmän kuin me yhdellä aterialla söisimme, mutta arvelin broileriakin jäävän ja niin seuraavan päivän ateria syntyisi näistä tähdenlennoista. Mittailin, että kahdeksan perunaa mahtuisi sopivasti pienempään haudutuspataan. Pesin perunat, mutten kuorinut niitä, siikleissä oli hyvin ujot kuoret tähänkin aikaan vuodesta. Leikkasin perunat viipaleiksi, mutta pidin kunkin perunan omana settinään, en levitellyt paloja pitkin poikin. Sutaisin hieman voita padan pohjalle ja reunoille ja leikkasin sipulin ja valkosipulin ohuiksi viipaleiksi. Nostin perunaviipaleet pottu kerrallaan pataan, aluksi reunoille kehäksi ja keskelle vielä perunan tai kaksi niin, että koko padan pohja täyttyi. Ripottelin päälle suolaa ja pippuria, kevässipulisilpun ja valkosipuliviipaleet, timjamin ja hieman parmesaaniraastetta. Lopuksi lurittelin päälle maidon ja kerman seoksen. Tämänkin padan laitoin low-asetukselle, mutta ajastinta tässä mallissa ei olekaan, joten pata jäi vain hommiin, kun minä lähdin töihin.


Vihannekset valmistelin vakuumiin, puolikkaiksi leikatun punasipulin, muutaman porkkanan ja pienehkön fenkolin. Maustoin punasipulia voinokareella, suolalla ja pippurilla, porkkanoita timjamilla ja fenkolia sahramilla. Vihannekset pääsivät 87-asteiseen kylpyyn noin tuntia ennen kuin pääsin töistä. Siinä ajassa ne kypsyivät juuri sopivasti. 

Kotiin päästyäni aloin tutkia patojen aarteita. Broilerista oli juuri toivotulla tavalla sulanut nahka pois aivan pientä osaa linnun selkäpuolta ja kainaloita lukuunottamatta, rintapuolella ei ollut nahkaa enää ollenkaan. Rasvaa ja muuta paistinlientä oli ritilän ja foliopallojen alla sen verran, että ilman korotusta broileri olisi hautunut osaksi liemessä. 

Nostin linnun pois padasta suurelle vadille ja sen ympärille asettelin toisessa padassa hautuneita perunoita ja vakuumista avatut vihannekset. Annoksiin irrotin suurilla haarukoilla rintapalat, broileri oli todella mehukasta ja helposti irtoavaa. Perunat olivat pehmeitä, mutteivat missään mielessä mössöksi hautuneita ja sous vide-vihannekset kyllä jälleen niin passeleita kuin olla ja voi. 



Aterian jälkeen kertahanskat käsissäni irrottelin loput lihat linnunrungosta, rintalihaa ja koipien liha irtosivat kuin itsestään ja niistä riitti yhdessä perunoiden loppujen kanssa hyvin seuraavan päivän ateriaksi. 

Broilerinloput nostin isoon kattilaan, kaadoin padan pohjalle jääneen liemen päälle. Lisäsin sinne noin kolme litraa vettä, 3 dl valkoviiniä, pari sipulia, valkosipulin, pätkän purjoa, porkkanoita, rosmariinia ja kokonaisia pippureita. Tätä lientä keitin noin 3 tuntia. Siinä ajassa kypsästä lintujämästä aloitettu liemi ehti hyvin valmiiksi, raa'asta aloittaessa keittoaika on paljon pitempi. Suolaa en lisännyt ollenkaan, sillä sitä valmiiksi ruoaksi valmistetussa linnussa oli jo alkuaan. Siivilöin liemestä kaikki sattumat, jotka Antti kiikutti kompostiin. Jaoimme liemen, noin 3 litraa, pieniin rasioihin. Osan laitoimme 2,5 dl rasioihin ja osan puolen litran. Nämä pakastimme ja nyt on kanalientä moneen ruokaan. Tässä siis huomaamme tutun ilmiön, jossa broilerista tulee kana, kun tarpeeksi keitetään.


Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspataohjeeni. 

maanantai 19. helmikuuta 2018

Sahramipannacotta

Lauantaina meillä ei pitänyt edes olla varsinaisesti päivällistä, saati jälkiruokaa, mutta oli meillä kuitenkin. Jälkiruokana oli sahramilla maustettua pannacottaa. Ohjeen jälkiruokaan otin täältä. Pienensin ohjetta kahdelle sopivaksi ja muutenkin soveltelin, sillä yleensä ehtymätön kermavarastoni todella ehtyi lauantaina. 

Sahramipannacotta kahdelle

  • 1 dl kermaa
  • 1 dl maitoa
  • 2 rkl sokeria
  • 1 tl vaniljatahnaa
  • sahramihippuja (noin 1/4 tl)
  • 0,5 liivatelehteä
  • koristeluun tomusokeria, vadelmapölyä ja marjoja
Leikkasin saksilla liivatelehden pienempiin paloihin ja laitoin ne kylmään veteen. Kuumensin kattilassa kerman ja maidon, sekoitin mukaan sahramihiput, vaniljatahnan ja sokerin. Kun seos melkein kiehui, sammutin liekin kattilan alta ja sekoitin mukaan vedestä puristellut liivatepalat. Vispilöin kunnes liivate oli liuennut seokseen. Siivilöin seoksen pieneen kannuun, siivilään jäivät lionneet sahramihiput. Kaadoin seoksen pieniin purkkeihin, suljin ne kannella ja laitoin jääkaappiin. Iltasella päivällisen jälkeen söimme jälkiruoat marjojen ja kahvin kanssa. Liivatetta olisi voinut olla vieläkin vähemmän, ehkä kolmasosa levystä. 

lauantai 17. helmikuuta 2018

No en minä nyt tiedä – munakas vohveliraudalla


Vohvelirauta on vekotin, jota tulee käytettyä aika harvoin. Etenkin kun meillä on niin neonvihreä kapistus, että siitä  melkein saa päänsäryn. Olen kuitenkin tehnyt sillä belgialaisia vohveleitavohveliritareita ja suolaisia kinkkuvohveleita. Tänään tein aamiaiselle munakkaat vohveliraudalla, vinkin otin täältä.

Aamiaismunakkaat vohveliraudalla kahdelle

  • 2 kananmunaa
  • 1 rkl kermaa
  • suolaa ja pippuria
  • muutama pinaatinlehti
  • 1 tomaatti
  • 1 kevätsipuli
  • pieni pala fetaa
  • voita paistamiseen
Silppusin kevsäsipulin ja fileroin tomaatin ja leikkelin siemettömät suikaleet pieniksi kuutioiksi, en halunnut tomaatin olevan liian kosteaa. Pilkoin fetan pikkumuruiksi. Laitoin osan tomaattikuutioista, sipulisilpusta, pinaatinlehdistä ja sipulista syrjään, ne laittaisin valmiin annoksen päälle. Sekoitin muut täytteen kevyesti vatkattuun kerman ja kananmunien seokseen. Maustoin suolalla ja pippurilla. Sulatin pienen nokareen voita ja laitoin vohveliraudan kuumenemaan. 

Kun rauta oli kuumentunut, sutikoin paistopinnoille voita ja kaadoin munakasmassan mahdollisimman tarkkaan puoliksi paistopinnoille, minulla on kahden vohvelin rauta. Massaa pitäisi olla sen verran, että kolo on kutakuinkin täynnä, muttei sentään yli äyräiden. Painoin kannen kiinni ja puristin sitä noin minuutin verran. Ihan pikkuisen massaa pursui kulmasta yli, alle teelusikallisen verran. Paistoin munakasta noin minuutin ja kurkkasin kannen alle. Alapinta oli jo kypsä, mutta päällipuoli ei vielä. Painoin kantta alas vielä puolisen minuuttia ja sen jälkeen munakkaat olivat jo kypsät. Nostin ne lastalla lautasille, ripotin loput tilpehöörit pinnalle, asetin paahtoleipäkolmiot kaveriksi. En nyt oikein tiedä, miksi tekisin munakasta vohveliraudalla muuten kuin siksi, että voin. Lähdeblogissa kerrottiin, että blogaanin lapset pitävät tällaisista munakkaista ja se on oikein hyvä syy. 



Eilinen hillapehmiö kohtasi tämän aamun mansikkapehmiön

perjantai 16. helmikuuta 2018

Rakkaudella äidiltä – hillapehmiö

Saan toisinaan äidiltäni Lapin kultaa, sitä minulle annettiin jo alaikäisenä. Eikä tässä ole kyse mistään laittomuudesta, vaan Lapin kullalla tarkoitan tietysti hillaa, tuota ihanaa kullankeltaisesta marjaa. En ole koskaan oppinut sanomaan marjaa lakaksi, saati sitten suomuuraimeksi. Hilla on hilla. Hillassa on se hyvä puoli, että se säilyy hyvin pakastettuna, mutta rajansa kaikella. Löysin aamulla pakastimesta äidin käsialalla merkityn hillapurkin ja siinä oli päiväys vuodelta 2016. Käytin purkillisen aamiaissmoothieen, jossa ei ainesosien määrällä mässäillä. Terveellisyydestäkin saatte olla ihan mitä mieltä tahansa, mutta tulipa käytetyksi marjat pois.

Hillapehmiö

  • 0,5 dl pakasterasia hilloja
  • 2 rkl hunajaa
  • 0,5 turkkilaista jogurttia

Käytin purkkia sen verran mikrossa, että sisällön tohti laittaa blenderiin, säälin kaunista Kitchen Aidiani sen verran, etten laita sinne aivan jääkalikoita mielelläni. Blenderi murskasi marjat niin hyvin kuin pystyi, mutta kaikkihan me tiedämme nuo hillojen siemenet ja kuorikin tahtoo jäädä nähtäviksi hituleiksi. Puristin massan tiheän siivilän läpi niin, että siivilään jäivät kuorien palat ja murskautuneet siemenet. Sileää hillapyrettä tuli tästä määrästä noin 1,5 dl.

Huuhtelin blenderin kannun ja kaavin pyreen takaisin kannuun. Lisäsin sinne ensin lusikallisen hunajaa ja jogurtin. Blenderoin smoothien tasaiseksi ja maistelin hieman. Juoma tarvitsi lisää makeutta, joten lisäsin toisen lusikallisen hunajaa. Sen kanssa smoothiesta tuli sopivan makeaa. Tämän juoman tarjoan yövuorosta saapuvalle, aamiainen on muutenkin melkein valmis. <3

torstai 15. helmikuuta 2018

Päällikön kestävä omenapiirakka


Tänään paistoin töissä tauolla omenapiirakan, joka oli kokonaan maidoton. Niinpä se kävi ihan jokaisen työpaikalla olleen ruokavalioon. Mukailin aikaisemminkin käyttämääni ohjetta.

Maidoton omenapiirakka

  • 4 kananmunaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 3 tl leivinjauhetta
  • 2 tl jauhettua vaniljaa
  • 2 tl kanelia
  • 2 dl mantelimaitoa
  • 150 g maidotonta juoksevaa margariinia 
  • 4 omenaa
  • 2 rkl sokeria
  • 1 rkl kanelia
  • tomusokeria
Kuumenna uuni 200 asteeseen, vuoraa isohko lasivuoka leivinpaperilla. Kuori omena ja leikkaa ne lohkoihin. Kerää lohkot kulhoon ja ripota niille sokeria ja kanelia, kääntele paloja niin, että ne saavat kevyen sokeri-kanerikuorrutuksen. 

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi, lisää mukaan rasva, mantelimaito ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaavi se vuokaan leivinpaperin päälle. Sommittele omenalohkot taikinan päälle ja paista piirakkaa noin 35  minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, jos tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on piirakka kypsä. Sirottele kuuman piirakan päälle tomusokeria ja tarjoa Oalty-vaniljakastikkeen kanssa. 

#jotain pyöreää

En muista mistä se varsinaisesti lähti, miksi aloin laittaa instakuviin #jotainpyöreää. Olin ottanut jo jonkun verran ruokakuvia suoraan ylhäältä päin, kun yhteen niistä tulin laittaneeksi tuon hässäkän. Lisäsin sen jälkikäteen kaikkiin sopiviin kuviin ja aloin pian katsoa kaikkea sillä silmällä, mitä pyöreää kuvattavaa näkisin. Eilen tuli täyteen 324 kuvaa ja sain koottua niistä kollaasin, jossa on nähtävillä melkein kaikki mitä meillä on syöty. Samoin sieltä erottuu, missä on reissattu ja milloin on ollut paljon luonnonvaloa ja milloin ei. Aika monta gt:tä on maistettu ja helposti hoksaa, mikä on lempilautaseni. 

Minulla on myös viehtymys ottaa kuvia ovista ja ikkunoista, sen jakaa moni muukin kanssani, Instagram on väärällään kuvia ovista ja ikkunoista, esimerkiksi Pariisissa joku kuvaa aivan mahtavia ovia ja porttikäytäviä. #doorsandwindows ja #jotainpyöreää, mitähän psykologi minusta sanoisi? Mitä te sanotte? Joko riittää? Mitä asioita te tykkäätte kuvata, onko teillä samanlaisia päähänpinttymiä?


keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Dutch Babies ystävänpäivän aamuun

Olen tehnyt pari kertaa Dutch Babies-pannukakkuja ja siinä samalla tulee tehneeksi Yorkshire puddingin myös. Niin samanlainen on koostumus, mutta luultavasti tästä nyt joku pahastuu. Tänä aamuna meillä oli kahdenlaisin täyttein tätä rapean kuohkeaa pannukakkua, joka tällä kertaa ei edes lätsähtänyt pettymyksellisesti. 

Dutch Babies-taikina

  • 2 dl maitoa
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 3 kananmunaa
  • 3 rkl voita pannuille
Kuumensin uunin 200 asteeseen ja laitoin uunin kestävät pannut kuumenemaan sinne heti alusta asti. Minulla oli siis käytössä kaksi Opan valurautaista blinipannua ja pienehkö vanha valurautainen paistinpannu, kaikissa niissä on suorat reunat, mikä on hyväksi tämänkaltaisen taikinan kanssa, sillä pyöristetty reuna edesauttaa valmiin pannukakun lätsähtämistä. 

Uunin kuumetessa valmistin taikina, se on yksinkertainen homma. Sekoitetaan vain maito, jauhot ja kanamunat tasaiseksi taikinaksi, eikä muutama pieni jauhopaakkukaan haittaa. Kun uuni oli kuumentunut, nostin pannut varovasti kuumuutta kestävälle alustalle ja lusikoin niille hieman voita, pienemmille pannuille vähemmän kuin suuremmalle. Kääntelin pannuja patakintain verhotuin näpein niin, että voita tarttui reunoillekin mahdollisimman ylös. Kaadoin sitten taikina pannuille, sitä tulee tämän kokoisesta taikinasta noin sentin paksuinen kerros. Nostin pannut takaisin uuniin ja paistoin noin 20 minuuttia. Noin vartin kohdalla pannukakut aloittivat hurjan nousun kohti uunin kattoa ja muodostivat mielikuvituksellisia vuorimaisemia. Kun pinta alkoi olla ruskettunut, kokeilein paistinlastalla, irtoaako pannukakku hyvin pannusta. Näin tapahtui ja nostin pannut uunista. 


Minä tein isomman pannukakun suolaisin täyttein ja pienemmät kaksi makein täyttein. Täytteet valmistelin osin jo ennen pannukakkujen paistamista ja viimeistelin kun pannarit olivat uunissa.

Suolaiset täytteet

  • 1 tomaatti fileroituna
  • 1 pieni punainen paprika (tosi pieni)
  • 1 pieni keltainen paprika (ei koolla pilattu sekään)
  • 1 pieni liraus oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • puolikas avokado
  • 2 viiriäisen munaa
  • 2 viipaletta pekonia
Jo aamusta aikaisin paahdoin uunissa pienessä vuoassa tomaatin ja paprikat viipaleina, maustoin niitä hieman suolalla ja pippurilla. Ne olivat uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia ja jätin ne sitten vuokaan jäähtymään. Pannukakkujen paistuessa viipaloin avokadopuolikkaan ja paistoin pekoniviipaleet ja viiriäisen munat pannulla. Kun pannukakku oli valmis, ladoin täytteet sille elegantisti ja rouhaisin vielä päälle pippuria myllystä. 


Makeat täytteet

  • 1 veriappelsiini
  • 2 rkl voita
  • 3 rkl sokeria
  • tomusokeria
  • vaniljajäätelöä
Leikkasin veriappelsiinista ohuita viipaleita, noin 2 milliä paksuja ja paistoin niitä pannulla voin, sokerin ja appelsiinin lopusta puristetun mehun seoksessa noin puoli tuntia miedolla lämmöllä. Viipaleet karamellisoituivat oivasti. Kun pannarit olivat valmiit, asetin appelsiiniviipaleita pannukakun kainaloon, sirotin päälle tomusokeria ja viimeistelin sisustuksen vaniljajäätelöllä. Emme kyllä jaksaneet syödä näin paljon, tämä määrä olisi riittänyt hyvin kolmelle tai neljälle. 


Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, sillä tämä kyllä kuuluu sinne. 

tiistai 13. helmikuuta 2018

Paha mokka


Tänään tein työporukalle ruokaa, oikein hyvää hyvyyttäni. Rakkaudella silppusin ja pilkoin, paistoin ja keitin. Tällä kertaa olin vahingosta viisastunut, tein keittoa 10 litran kattilalla, kun viimeksi 5 litraa riitti vain kättelyyn. Oioin myös muutamat mutkat turvautumalla pakastetuotteisiin. Se kuoriminen ja pilkkominen kymmenen hengen keittoon ottaa paljon aikaa. 


Kanakeittoa 10 hengelle 

  • 1,5 kg broilerin ohutfileitä
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl srirachaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl soijakastiketta
  • 2 l vettä
  • 2 rkl kanafondia
  • 1 oranssi paprika
  • 2 medium-tulista chiliä
  • peukalon kokoinen pala inkivääriä
  • 1 isohkon purjon vaalea osa
  • 4 suurta valkosipulinkynttä
  • 2 pussia pakastevihannessuikaleita
  • 2 pussia pakastejuuressuikaleita
  • 1 tölkki maissia
  • 1 tetra kikherneitä
  • 1 tetra punaisia linssejä
  • 1 tölkki säilöttyä tomaattimurskaa
  • 2 tölkkiä kookosmaitoa
  • 2 limen mehu
  • 4 kiekkoa täysjyvänuudeleita
  • 1 puntti tuoretta korianteria
  • limelohkoja
  • suolaa ja pippuria
  • srirachaa
Aloitin kuumentamalla uunin 200 asteeseen ja tekemällä broilerifileille pikamarinadin. Sekoitin kulhossa lorauksen srirachaa, soijakastiketta ja oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja pyörittelin broileripalat seoksessa. Nostelin ohuet palat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistoin täyttä pellillistä (1,5 kg lihaa on aika paljon) noin 30 minuuttia. Sen aikaa meni, että valmistelin keittopohjan muuten. 

Nyt tosiaan olin hieman oikaiseva emäntä ja ostin kokeiluun pakastevihanneksia ja -juureksia, taisivat olla Apetit-merkkisiä, aamulla lähikaupassa ei ollut valikoimaa kovin paljon. Pilkoin purjon ja kuoritun inkiväärin ja valkosipulit sekä paprikan ja chilit. Auoin säilykkeet valmiiksi ja kuumensin kymmenen litran kattilassa pari litraa vettä ja lorottelin sinne hieman kanafondia. 

Kun vesi kiehui, lisäsin sinne silputut paprikat, inkiväärit, valkosipulit ja purjot. Hetken päästä lisäsin sinne pakastevihannekset ja -juurekset pusseistaan, maissit, kikherneet ja linssit. 

Kurkistelin uuniin broileripalojen perään ja kun ne näyttivät olevan jo jossain määrin kypsiä, nostin pellin pois uunista. Kahdella haarukalla revin ohuet fileet suikaleiksi ja kumosin kaikki suikaleet kattilaan. Lisäsin mukaan tomaattisäilykkeen, kookosmaidon, nuudelikiekot, limen mehun ja puolet korianteripuntista silputtuna. Sekoittelin keittoa varovasti ja annoin sen kypsyä noin kymmenen minuuttia. Maistelin ja lisäsin vielä srirachaa, suolaa ja pippuria. 


Paistoin pellillisen esipaistettuja sämpylöitä, leikkasin loput limet lohkoihin ja nostelin esille lautaset ja lusikat. Vilkaisin Instagramia ja mitä siellä olikaan sopivasti. Tänäänhän oli kansallinen kalakeittopäivä! Ja mitä minä teinkään, no kanakeittoa tietysti.  Paha mokka, sanoi Keith Armstrongkin aikoinaan, mutta työkaverit antoivat synninpäästön ja lusikoivat keittoa ihan tyytyväisinä. 

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Appelsiinlohi revisited

On yleisesti tunnettu totuus, että lohi tarvitsee rinnalleen sitrushedelmää. Usein lohen pariksi laitetaankin juuri sitruunaa, mutta minä olen tykästynyt appelsiiniin tässä yhteydessä. Olen tehnyt lohta appelsiinin kera muutaman kerran aikaisemminkin, muun muassa viime tammikuun lopussa, maaliskuussa 2017 ja saman vuoden helmikuussa. Eilenkin lautasillamme oli appelsiinista lohta. Tällä kertaa kypsensin lohen uunissa oliiviöljyn pehmeässä syleilyssä. Ohjeen otin täältä, blogin nimi on erikoinen, en oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa, mutta ohje oli hyvä, luonnollisesti vähän sovelsin. 

Veriappelsiinilohi oliiviöljyssä

  • 500 g lohta
  • 1 veriappelsiini
  • 1 punasipuli
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta oreganoa
  • oliiviöljyä
Kuumenna uuni 180 asteeseen ja lorauta vähän kalapalaa suuremmalle uunivuoalle reilu loraus oliiviöljyä. Siivoa kalasta mahdolliset rasvat pois ja irrota nahka niin kauniisti kuin osaat. Minä en oikein osaa, mutta leikkuupinta tuli vuokaa vasten, niin ettei sillä kovin suurta väliä ollut. Ripota kalan pinnalle suolaa ja pippuria ja nosta kala öljyttyyn vuokaan. Leikkaa appelsiini ohuiksi viipaleiksi, samoin punasipuli. Asettele limittäin kalan päälle appelsiini- ja sipuliviipaleita. Ripottele pinnalle vielä tuoretta yrttiä, mitä sinulla nyt sattuu olemaan. Meillä oli oreganoa ja sekin passasi ihan hyvin lohelle, vaikkei sitä tulisi yleensä ajatelleeksi kalan pariksi. Kaada vuokaan vielä lisää oliiviöljyä, kaikkiaan melkein desin verran. Nosta vuoka uuniin ja paista kalaa noin 30 minuuttia. 

Iloisen väriset pannukasvikset

  • 2 keltaista pientä paprikaa
  • 2 punaista pientä paprikaa
  • 2 oranssia pientä paprikaa
  • 1 suuri tomaatti
  • 4 pientä porkkanaa
  • pieniä violetteja ruusukaaleja (noin parikymmentä)
  • suolaa ja pippuria
  • sitruunamehua
  • 1 rkl hunajaa 
  • oliiviöljyä
  • pieni nokare voita
  • tuoretta oreganoa
Pilko paprikat, tomaatti ja porkkanat paloiksi ja suikaleiksi, millaiset nyt miellyttävät sinua. Puolita kaalit, kuori pois kuivahtaneet päällimmäiset lehdet. Kuumenna pannulla öljyä ja pieni nokare voita ja kun pannu on kuuma, lisää sille ensin porkkanat ja kaalit puolikkaina. Paistele niitä hetkinen ja lisää sitten mukaan paprikat ja tomaatti. Mausta hunajalla, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Sama yrtti, jota käytit kalan kanssa sopii tähänkin, minulla oli oreganoa. Kun porkkanoissa on vielä hieman puruvastusta, ovat muutkin kasvikset jo tarpeeksi kypsiä. 

Tarjosin appelsiinilohta basmatiriisin ja iloisen väristen pannuvihannesten kanssa. Annoksesta riitti hyvin meille kahdelle ja jäi vielä yksi työlounaskin. 

perjantai 9. helmikuuta 2018

Petite tender perjantaina


Petite tender oli tänään pääosassa leikkuulaudalle järjestämälläni meat platterilla. Ei sitä ihan tunkutarjottimeksi voinut sanoa, koska en tunkenut sitä ihan täyteen, mutta riittävästi ruokaa oli kuitenkin. Vinkkejä otin täältä. 

Ultimate meat platter (heh) 

  • 2 naudan petite tenderiä (noin 350 g yhteensä)
  • voita ja oliiviöljyä paistamiseen
  • suolaa ja pippuria
  • timjamia
  • Saint Agur-sinihomejuustoa
  • jotain valkohomejuustoa
  • cheddaria
  • saksanpähkinöitä
  • avokadoa
  • hunajaa ja chilihiutaleita
  • granaattiomenan siemeniä
  • sipuliherkkua
Kuumensin paistinpannua ja laitoin sille sulamaan voita. Lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä ja timjamia. Kun voin kuohu oli asettunut ja lähti hieman ruskettumaan, nostin suolatut ja pippuroidut petite tenderit pannulle. Paistelin niitä joka puolelta noin 8-10 minuuttia. Kokeilin sisälämpöä lihamittarilla ja sen näyttäessä 55 astetta, nostin lihapalat foliolle, jonka käärin paketiksi. Jätin lihan asettumaan siksi aikaa, että sommittelin muut platterin ainekset esille.

Halkaisin avokadon, kuopaisin sen kuorestaan ja leikkasin puolikkaat viipaleiksi. Lohkaisin juustoista sellaiset palaset, jotka arvelin meidän jaksavan syödä. Sekoitin hunajaan hieman chilihiutaleita ja sotkin ympäriinsä granaattiomenan mehua irrottaessani noin kolmanneksesta siemenet. 

Asettelin kaikki tilpehööörit leikkuulaudalle ja lopuksi avasin lihapalat foliosta. Leikkasin ne ohuiksi viipaleiksi ja nostelin viipaleet laudalle. Lurittelin hunajan juustoille ja pähkinöille ja ripottelin granaattiomenan siemenet sinne tänne. Meillä oli hieman keksejä ja vaaleaa leipää lisänä ja portugalilaista viiniä juomana, mutta leipää ei paljon tarvittu. Viini oli hyvää ja viritti tunnelmaa siihen, että seuraava matka alkaa jo häämöttää, ensi kuussa matkaamme Portugaliin taas. 


Tämän vuoden jäälyhtymuotia

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Vähäksi käy ennen kuin loppuu – veriappelsiinipiiras

Toissapäivänä levitin keittiöön ihanaa tuoksua, kun karamellisoin veriappelsiinia yksinkertaista piirasta varten. Otin ohjeen täältä


Veriappelsiinipiiras 

  • 2 veriappelsiinia
  • 1 rulla puff pastrya (Lidin)
  • mascarponea
  • 2+2 rkl voita 
  • 3+3 rkl sokeria
  • tomusokeria
  • jäätelöä
Avasin taikinarullan ja painoin tartetatin-vuoan reunalla taikinaan ympyrän, jonka mukaan leikkasin taikinasta pyöreän palan. Taikinaa jäi hieman yli, joten leikkasin ylijäämäpalan kahdeksaan neliöön ja mietin tehdä niistä pieniä piirasia, sillä hävikistä herkuksi on mun luontoni. 

Levitin taikinapyörylälle hieman mascarponea, pari kolme lusikallista lusikanpohjapuolella. Samoin sutikoin pienet taikinaneliöt. Laitoin palat leivinpaperin päälle uunipellille ja pellin kylmään odottamaan (ulos peitettynä).

Leikkasin veriappesiinit ohuiksi viipaleiksi, noin 2-3 millin vahvuisiksi. Sulatin kaasuliekin kestävässä keraamisessa tartetatin-vuoassa voita ja sekoitin mukaan sokeria. Kun seos alkoi lupaavasti kuplia, asettelin appelsiiniviipaleita hieman limittäin vuokaan karamellisoitumaan. Annoin niiden kypsyä vuoassa noin 15 minuuttia. Vuokaan mahtui yhden appelsiinin siivut. Toisen appelsiinin siivut laitoin paistinpannulle (ainesluettelon toiset setit) voihin ja sokeriin kypsymään. Puristin pannulle ja vuokaan myös appelsiinien "kantapaloista" mehua, niistä ensimmäisistä leikkuupaloista, joissa oli enimmäkseen kuorta, mutta myös hämmästyttävän paljon mehua.


Kuumensin uunin 200 asteeseen ja kun appelsiinien kuori oli pehmentynyt pannulla ja vuoassa nostin taikinat sisälle. Asettelin pyöreän taikinakiekon mascaponepuoli alaspäin tatin-vuokaan karamellisoituneiden appelsiiniviipaleiden päälle ja tukin reunoja tiiviiksi lusikalla. Nostin kuuman vuoan uunipellille ja sillä oleville pienille taikinapaloille nostin kullekin pannulla hautuneen appelsiiniviipaleen. Lusikoin myös pannulta ihanan appelsiinisen kastikkeen palojen päälle. 

Paistoin pieniä piiraita noin 15 minuuttia ja vuoassa olevaa noin 20 minuuttia. Kun vuokaversio oli hieman jäähtynyt ja karamelliseos pohjalla asettunut, käänsin vuoan lautaselle, torttu irtosi vaivatta ja aivan ehjänä. Pienet annospalat koristin tomusokerilla ja suurempaa söimme vaniljajäätelön kanssa. 


Pienissä paloissa oli appelsiini kypsynyt aivan tismalleen sopivaksi. Kuori oli aromaattinen ja kokonaisuus todella vinkeän kirpeän makea. Tartetatin-mallissa appelsiineja olisi voinut kypsentää ennen uuniin laittamista vielä hieman pitempään, kuori oli juuri sillä rajalla, että onko se liian kirpeää. 


Affogato ja kirpeä appelsiini olivat hyvä makupari