tiistai 19. kesäkuuta 2018

Suklaaterriinistä kakuksi

Sillä sipulin väki oli meillä lauantaina kylässä ja olin valmistanut jo edellisiltana päivällisen jälkiruoan tekeytymään. Olin ottanut Maalaisbistro-blogista suklaaterriinin ohjeen. En osaa sanoa mikä tekemisessäni meni pieleen, mutta leikattavaa terriiniä en saanut aikaiseksi, mahdottoman hyvää paksua ganachea kylläkin. Sommittelin siitä jäätelön ja marjojen kanssa jonkunlaisen jälkiruoan, josta lupasin heti, etten suutu, vaikkei annosta saattaisi syödä loppuun. Kiitettävästi lautaset kyllä tyhjenivät, sillä maku oli hyvä, vaikkakin rakenne oli merkillinen. Kaavin loput terriinimassasta rasiaan ja päätin käyttää sen johonkin muuhun jälkiruokaan piakkoin. 

Tänään jatkojalostin tanakan terriinimassan kakuksi ja siitä tulikin aika hyvä juttu. Mikäli joku huomaa, missä kohtaa terriinin kanssa meni pieleen, olisin huomautuksesta kiitollinen. Olin kaksinkertaistanut ohjeen, mutten usko sillä olevan tekemistä rakenteen epäonnistumisen kanssa. Laitan tähän tuplaamattoman ohjeen ainemäärät, sillä arvelen meidän syöneen lauantaina noin puolet massasta seitsemän hengen voimin ja loput käytin kakkuun. 

Suklaaterriini

  • 150 g tummaa suklaata
  • 75 g voita
  • 0,5 dl hunajaa
  • 0,5 dl kermaa
  • 1 kananmuna
  • 2 maustemittaa suolaa
Asetin pitkänmallisen lasivuoan pohjalle ja reunoille muovikelmua. Sulatin vesihauteessa suklaan ja voin, sekoitin mukaan hunajan, kananmunan, kerman ja suolan. Kaavin tasaisen massan vuokaan ja käänsin kelmun reunat massan pinnalle. Laitoin vuoan jääkaappiin seuraavaan päivään. 

Kun oli aika syödä jälkiruokaa, kumosin terriinin lautaselle ja irrotin muovikelmun. Siinä vaiheessa jo huomasin, ettei massa ole niin hyytynyttä, että sitä voisi leikata. Otin siitä lusikalla taiteellisen nökäreen annoslautasille, tälläsin viereen hieman jäätelöä, marjoja ja syötävän orvokin kukan. 


Terriinistä kakuksi

  • ylläolevan ohjeen mukainen määrä paksua suklaaganachea (sitä epäonnistunutta terriiniä)
  • 1 kananmuna
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 1 dl maitoa
Kuumensin uunin 180 asteeseen kiertoilmalla. Voitelin pienen irtopohjavuoan ja jauhotin sen vehnäjauholla. Kaavin terriinimassan yleiskoneen kulhoon ja lisäsin sinne maitoa ja kananmunan. Annoin koneen vatkata seoksen tasaiseksi. Lisäsin mukaan jauhoja (+ 1,5 tl leivinjauhetta) sen verran (noin 3 dl), että massasta tuli kakkutaikina. Kaavin tämän uuskakkutaikinan vuokaan ja paistoin sitä noin 35 minuuttia. Kokeilin kypsyyttä tikulla ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas, päättelin kakun olevan kypsä. 

Laitoin kakkua tarjolle aprikoosisoseen, jäätelön ja vadelmien kanssa ja tällä kertaa olisi voinut vannoa, että tämmöistä kakkua tässä oli tarkoitus tehdäkin. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään erinäisiä sävellyksiämme.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Luottovinkin mukaan – Ostroferia Oulussa


Kesälomareissun alkuun pysähdyimme yhden yön verran Oulussa. Saavuimme kaupunkiin iltapäivällä todella kauniina perjantaina, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämmintäkin oli parisenkymmentä astetta.


Olin varannut meille majoituksen Lapland Hotels Oulusta, joka on sama rakennus, jossa majoituin kesällä 2011 ollessani aivan ensimmäisessä blogaanimiitissäni, legendaarisella Oulun bloggaajien piknikillä. Siitä alkoi moni kaunis blogiystävyys. Tuolloin hotelli oli vielä Holiday Inn. 


Ennen hotelliin menoa kävimme kahdessa museossa, sillä Museokortti tykkää, että sitä käytetään. Ensin kävimme katsomassa hienoa naistaiteilijoiden näyttelyä Moderni nainen Oulun Taidemuseossa. Pohjois-Pohjanmaan museossa kävimme katsomassa Saisiko olla kahvia-näyttelyn. Siellä oli enemmän kahvikuppeja kuin äitini kokoelmassa, se on myönnettävä.


Jokseenkin jylhän näköinen tämä Maakuntamuseo
Kävelimme myös Ainolan puistossa ja koitin muistella millä nurmialueella aikoinaan olen ollut istumassa blogaanipiknikillä, mutten ollut ihan varma. Ehkä se kohta puistoa on juuri nyt remontissa.



Tuo perjantai oli se jona tämän vuoden Giro d'Italia mullistui kokonaan, mutta me olimme asiasta täysin tietämättömiä ja valmistauduimme päivälliseen Hannelen suosittelemassa Ostroferiassa. Ravintolan nettisivulla ei ole ruokalistaa lainkaan, mutta olin saanut Hannelelta sisäpiirin tietoa millaista ruokaa paikassa on. Olin tehnyt meille varauksen, jonka aikaa ravintolan puolesta haluttiin hieman aikaistaa, mikä sopi meille kyllä hyvin. Täyttä ravintolassa ei ollut koko sinä aikana, jonka siellä vietimme, mutta ei se muutos meitä tietenkään haitannut.


Ostroferiassa taitaa olla noin 20 asiakaspaikkaa sisällä ja muutama lisää  ulkona näin kesällä. Me saimme kivat ikkunapöydän paikat ja meille kerrottiin ravintolan ruokafilosofiasta ja sen päivän tarjolla olevista ruokalajeista. Ymmärsimme, että annokset ovat aika pieniä, joten tilasimme lopulta ne kaikki. Osan tilasimme kummallekin, osan jaettaviksi ja se oli oikein hyvä ratkaisu.



Pitää kyllä sanoa, että Ostroferia oli mukava kokemus, ruoka oli hauskaa ja hyvää, ensimmäistä kertaa pääsin maistamaan maitohorsmaakin. Pikkuiset purilaiset olivat mehukkaat ja korvasienikeitto kutkuttavan samettista pienellä pelkokertoimella, kuten aina kun syö jotain myrkyllistä. Tietysti sienet oli asianmukaisesti ryöpätty, eikä oikeasti ollut mitään pelättävää. Tarjoilu oli oululaiseen tapaan letkeää, ruoat esiteltiin leppoisasti eikä annosten välissä tarvinnut odotella liian pitkään. Saimme kuitenkin syömiseen kulumaan hyvän kaksi ja puoli tuntia.




Joimme lopuksi kahvit ja liköörit ja laskun tullen saimme todennuksen sille, että tosiaan juomien osuus on suomalaisissa ravintoloissa joskus melkein yhtä paljon kuin ruoan vaikkei mitenkään kaksin käsin hörppisikään. Hieman meistä tuntuivat jotkut annokset kalliilta, tai oikeammin ruokaruoka, tai ruokakin, sillä annoksia ei oltu laskulla eritelty tuon kummemmin. Olisi ollut kiinnostavaa tietää mikä niistä maksoi 9 euroa ja mikä 15 euroa. Ostroferia oli kokonaisuudessaan erittäin miellyttävä, täysin pönötysvapaa ravintola, jonka jonkun toisen hetken koko listan menisimme mielellämme syömään. Kokonaisuus maksoi 232 euroa, joista ruoan osuus oli 124 euroa.




Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne keräämme ravintola-aiheisia postauksiamme. Ravintolapäivällisen jälkeen kävelimme hieman aurinkoisia ja lämpimiä Oulun katuja ja ihailimme taidetta.

Niin kerta!

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Lohivartaat ja varsikukkakaali grillissä

Big Green Egg kuumeni tänään päivällistä varten, sääkin oli sen verran lämmin, ettei tarvinnut toppasortseja. Söimmekin ulkona ja samalla seurasimme Pikkuoravan seikkailuja pihalla. Siinäpä peloton yksilö, äiti saisi neuvoa katsomaan silloin tällöin ympärilleen. Päivällisen muodostivat lohivartaat, varsikukkakaali ja tomaatit, sekä palaset eilistä patonkia nekin grillissä elvytettynä.

Grilliherkkuja kahdelle

  • noin 250 g kirjolohta viipaleiksi leikattuna
  • oliiviöljyä
  • sitruunamehua
  • suolaa ja pippuria
  • voita
  • lisää sitruunamehua
  • valkosipulinkynsiä
  • tilliä
  • varsikukkakaalin "oksia"
  • pieniä tomaatteja
  • muutama pala eilistä patonkia
Olin ajatellut tehdä lohen tällä ohjeella ja vähän sinne päin teinkin. Antti kuumensi Big Green Eggin hiilillä noin 200 asteeseen ja sommitteli siihen puolikkaan alan parilaa ja puolet reikäistä levyä. Kalapalani olikin melko ohut ja pieni kirjolohifile, joten sitä ei voinut tätä ohjetta varten leikata kuutioiksi, vaan leikkasin sen poikittain viipaleiksi nahkaa myöten. Sekoitin kulhossa oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa ja pippuria marinadiksi, jossa pyörittelin lohiviipaleet. Pujotin liotettuihin puisiin varrastikkuihin rullaksi kieritettyjä lohiviipaleita neljä kappeletta tikkuun. Sulatin pikkukattilassa ison nokareen voita, johon lisäsin sitruunamehua, kolme valkosipulin kynttä murskattuna ja paljon tilliä. 

Laitoin yhteen vartaaseen neljä pientä tomaattia odottamaan grillaamista ja laitoin lautaselle varsikukkakaalin "oksia", kolme palaa kummallekin. Sutikoin ensin kukkakaalit voin, valkosipulin ja sitruunamehun seoksella, seuraavaksi leipäpalojen leikkuupunnat ja sitten lohivartaat. 


Antti grillasi epäsuoralla lämmöllä lohivartaat parilapuolella ja vihannekset ja leivät reikäisellä pellillä. Lohi kypsyi noin viidessä minuutissa ja samassa ajassa muutkin aterian osat. Ennen tarjoilua lusikoin vartaille vielä hieman voista sitruunakastiketta. Varsikukkakaali olisi ehkä voinut olla hieman pitempään lämmössä, mutta hauskaa syötävää sekin oli, lohivartaat ihan täydellisiä. Tomaattien kanssa olimme varovaisia, emmekä hommanneet vesikelloja kitalakeen. 


Jälkiruokana meillä oli pohjoisessa tekemäämme aprikoosijälkkärin toisinto, tällä kertaa laitoin neljä aprikoosia kummallekin omaan pikkuiseen foliovuokaan, lisäsin päälle hieman voinokareita, muscovadoa, marsalaa ja timjamia. Vuoat olivat grillissä jälkilämmössä sen aikaa, kun söimme pääruokaa. Söimme upeasti kypsyneet ja mehustuneet aprikoosit pienen jäätelöpalan kanssa, enempää ei pakastimista löytynyt. 


Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään hiiligrillausaiheisia postauksiamme.  

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Sisäsaaristolaislautanen ja puutarhahommia

Tulimme eilen kotiin pohjoisen reissulta, kesä on vieläkin rehevämmässä vaiheessa täällä Jyväskylässä kuin napapiirillä. Oli mukava nähdä, että nuoriso oli käynyt kastelemassa kukkia ja kasvihuoneen taimia. Siilejä oli juotettu ja vähän syötettykin, kaksi piikikästä piha-asukkia tuli illalla jo tervehtimään Anttia ja esittämään ateriatoiveitaan. Ne otettiin huomioon. Myös pihan pikkuoravat ovat olleet näytillä. 



Tänään olemme jatkaneet talouden haltuunottoa, niin keittiössä kuin tontillakin. Antti antoi minulle tehtävän ostaa muutamia kesäkukkia ruokakauppareissulla, sain oikein luvan ostaa sellaisia kukkia, joista pidän. Kui hienoo se on? Minähän en tunnetusti ole mikään ornitologi enkä osaa sommitella kukka-asetelmia enkä tiedä mikä kasvi tarvitsee puolivarjoa ja mikä savimaata. Antti on yleensä hommannut jotain pihankaunistusta, mutta jostain syystä hän tällä kertaa antoi minulle vapaat kädet. Liekö miesparka pehmenemässä? Minähän otin asiasta muodikkaasti kopin ja lähdin innokkaasti ostoksille.

Ostinkin sitten montaa laatua kesäkukkia ja neljä perennaa! Haukkokaa nyt henkeänne, minä mielestäni ymmärsin, että se tarkoittaa monivuotista kasvia. Ostin 35 senttiä maksaneita orvokkeja ja pioneja, joissa saattavat ensi kesänä kukkia, jolleivat kuole sitä ennen. Nyt kasvit on haudattu maahan, oikea termi lienee istuttaa.  


Kaiken kasvitieteellisen puuhailun lomassakin on syötävä ja sommittelin meille pienen sisäsaaristolaislautasen kahdelle. 

Pikaruokaa kahdelle

  • 8 pientä uutta perunaa
  • voita ja karkeaa suolaa 
  • 1 palikka halloumia
  • 3 kananmunaa
  • muutama pala kahta erilaista silliä
  • aiolia
  • jokiravunpyrstöjä (noin 0,5 dl)
  • graavilohta
Höyrytin perunat ja keitin kananmunat. Niitä odotellessa leikkasin halloumin viipaleiksi ja paistoin ne oliiviöljyssä kauniin ruskeiksi. Nostelin vadille graavilohiviipaleita, halloumit, pikkuisen silliä, kananmunat lohkoina, kypsät perunat voilla ja suolalla koristeltuina ja aioliin sekoitetut jokiravunpyrstöt. Pystyi syömään. 

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Jälkilämpöjälkkäri

Eilinen jälkiruoka ansaitsee kaikessa yksinkertaisuudessaan oman postauksensa. Siltikin vaikka melkein samanlaista teimme pari vuotta sitten. 

Aprikoosit hiiligrillin jälkilämmössä

  • rasia aprikooseja (noin 15 kpl)
  • pieniä voinokareita
  • ruokosokeria
  • limoncelloa
  • timjamia
Halkaise aprikoosit ja poista kivi. Sommittele puolikkaat leikkuupinta ylöspäin foliovuokaan, tai johonkin muuhun grillin kuumuutta kestävään astiaan. Ripottele puolikkaille hieman ruokosokeria, pari ruokalusikallista riittää. Lisää mukaan  muutamia voinokareita, timjamin oksia ja loraus limoncelloa, tai muuta makeaa alkoholia. Marsala käy hyvin. Tai jos et välitä alkoholista tässä kohtaa, lisää hieman vettä tai jotain mehua. Ei paljon, sillä hedelmistä ja sokerista irtoaa lientä, mutta vähän, jotta liemestä muodostuu kastike. 

Kun grillaaminen on saatu päätökseen ja kuten tavallista, hiillos on parhaimmillaan, laita vuoka grilliin jälkilämmölle. Kurkkaa välillä, ettei lämpö ole liian kova. Noin puolessa tunnissa aprikoosit ovat pehmenneet ja vuokaan on muodostunut ihastuttava kastike pehmeille hedelmille. Tarjoa jäätelön kanssa. Meille osui todella hyvät aprikoosit ja makeustasosta tuli juuri sopiva. 


Tämä onnistuu tietysti myös uunissa, mutta oli hauska käyttää grillin jälkilämpöä jälkiruoan valmistamiseen. Grillin lämpömittari näytti noin kahta sataa astetta, joten sama lämpö toimisi uunissakin hyvin. Myös nuotiolla tämä varmaan toimisi ihan hyvin, aprikoosit voisi  kääriä vahvaan folioon. 

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

TOP 100-ruokablogit, kyllä mä sua niin kaipaan!

Oletteko te muut jo toipuneet TOP 100:sen loppumisesta? Minä en oikein, etenkään näin ollessani kokkailemassa ja leipomassa muualla kuin omassa keittiössäni. Satanen oli niin hyvä paikka paitsi bongata tuttujen blogien uudet jutut, myös uusien, itselle tuntemattomien blogien jutut ja ohjeet. Sitä kautta löytyi ohjeita ja vinkkejä vaikka mihin. Nyt olin hieman eksyksissä, kun tarvitsin ohjeen, johon saisin upotettua pehmenneitä banaaneja. Muffinit olivat tietysti se obvious choice, mutta mistä se ohje? En kauheasti tykkää nirppanokkaisuuttani monien lehtien ruokasivustoista, mutta nyt kuitenkin löysin ihan käyvän ohjeen Raumalainen-lehden sivuilta. Siinä mainittiin Nigella, joten olin myyty ennen ohjeen lukemista. Niin helppo minä olen. 

Nigellan banaanimuffinit (8 kpl isoja möllyköitä)

  • 3 pehmennyttä banaania
  • 125 ml kasviöljyä
  • 2 isoa kananmunaa
  • 100 g ruokasokeria (tai fariinia)
  • 225 g vehnäjauhoja
  • 3 rkl kaakaota
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 tl ruokasoodaa
Kuumenna uuni 200 asteeseen ja asettele pellille leivinpaperin päälle 8 isohkoa paperista muffinivuokaa. Jos käytät muffinipeltiä, etkä paperivuokia, käsittele vuoka kuten täytyy, silikonista ei kai mitenkään, mutta peltinen voidellen ja jauhottaen. 

Ota esille ja mittaa kaikki ainekset, ettei käy kuin minulle, meinasin unohtaa kananmunat. Muusaa pehmeät banaanit kulhossa ja lisää mukaan kaikki muut ainekset. Sekoita mahdollisimman vähän, mutta kuitenkin tasaiseksi taikinaksi. Lusikoi taikinaa muffinivuokiin maksimissaan vuokien puoliväliin. 

Paista uunin keskiosassa noin 15-20 minuuttia. Kokeile tikulla kypsyyttä, jos tikku on pistoksesta puhdas, ovat muffinit kypsiä. Vältä ylipaistamasta, etteivät leivonnaiset kuivu, banaanin on tarkoitus tehdä näistä oikein meheviä. Koristele haluamallasi tavalla tai syö sellaisenaan. Tomusokeri tai sulatettu suklaa passaavat hyvin. Voi kai sitä jotain kreemejäkin sutikoida päälle, taikka jopa pursottaa, mutta minä en sellaisista mitään ymmärrä.

Lisään postauksen CampaSimpukan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään hävikintorjunta-aiheisia postauksiamme. 


Lo

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Uutta ruokaa ei saa tehdä ennen kuin entiset on syöty pois!

Olemme olleet nyt muutaman päivän äitini luona ja joka päivä on syöty ruokaa. Välillä äiti on ollut kauhan varressa, välillä minä. Olemme yrittäneet jatkojalostaa tähderuokia parhaamme mukaan. 

Aamiaiselle sommittelin eräänlaista peruna-lohisysteemiä, jonka oli tarkoitus olla kauniita pieniä perunalettuja lohitäytteellä. No, ei onnistunut täysin, vaan jouduin improvisoimaan ja väittämään kirkkain silmin, että tällaista tämän piti ollakin. Oli miten oli, maukas aamiaisruoka.

Lohi-perunapaistos aamiaiselle

  • 2, 5 dl perunamuusia
  • 1 kananmuna
  • 1 dl maitoa
  • 1,5 dl savulohta
  • ruohosipulia
  • suolaa ja pippuria
  • voita paistamiseen
  • tomaattia
Olin kuvitellut mielessäni, että minäpä paistan oikein ihastuttavia perunalettusia aamiaiselle ja käytän samalla pois edellispäivän perunamuusia ja savulohta. Enhän minä mitään ohjeita viitsinyt etsiä, osaisinhan minä itsekin. Sekoitin tähdemuusiin kananmunan, hieman maitoa ja loput savulohet, maustoin pikkuisen suolalla ja pippurilla. Laitoin äidin tosi hyvän lettupannun kolosiin voita sulamaan ja lusikoin koloihin tätä erinomaista perunalettutaikinaa. Sen jälkeen voittajaolo lakkasi ja aloin olla pulassa. Ei niitä lettusia saanut käännettyä. Lusikoin hieman paistuneen taikinan takaisin kulhoon ja otin esille isomman pannun. Paistoi taikina kahdessa osassa pannulla parhaani mukaan, kääntelin kääntökelvotonta massaa paloissa ja siirsin sen tarjoilulautaselle. Laitoin lautasen reunoille tomaattilohkoja ja päälle ruohosipulia. Oli muuten hyvää, vaikka näytti kyllä aika kummalliselta. 

Tuossa leivän vieressä tuo keko on sitä paistosta
Päivän toinen tähdenlentoyritelmä oli sitten poropaimenenpiiras. Eiliseltä poronkäristysaterialta jäi pieni annos käristystä ja paljon muusia, josta osan käytin jo aamulla. Nyt oli ihan pakko onnistua niin, ettei tarvitsisi väittää, että tämmöistä tämän piti ollakin. 

Poropaimenenpiiras neljälle

  • pieni annos (noin 1,5 dl poronkäristystä ja lientä)
  • 4 dl perunamuusia
  • 2 kananmunaa
  • 2 dl maitoa
  • suolaa ja pippuria
  • 1 porkkana
  • puolikas kesäkurpitsa
  • 1 punainen uuden sadon sipuli varsineen
  • voita paistamiseen
  • hieman raastettua parmesaania
  • voita vuoan voiteluun
Kuumensin uunin 200 asteeseen ja voitelin noin 2 litraisen lasivuoan. Raastoin porkkanan ja kesäkurren ja silppusin sipulin. Sulatin pannulla voita ja kuullotin raasteita ja sipulisilppua jonkun aikaa ja lisäsin pannulle käristyskastikkeen lämpenemään. Sekoittelin.

Notkistin muusin kananmunilla ja maidolla ja maustoin parmesaanilla,  suolalla ja pippurilla. Kaavin voidellun vuoan pohjalle käristyskastikkeen kesäkurpitsoineen porkkanoineen ja tasoittelin massan tasaiseksi. Kippasin päälle muusivellin ja raastoin sen päälle vielä lisää parmesaania. 

Paistoin vuokaa noin 40 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin kullanvärinen. Yritimme olla polttamatta kieltämme, mutta aika vaikeaa se oli, etenkin äidilläni, jolla oli kiire menoihinsa. Lisäkkeinä meillä oli yksinkertaisia hölskytyskurkkuja ja tomaattia fetan kanssa. Olimme kilttejä ja söimme kaiken ja huomenna saamme tehdä uutta ruokaa! Kui hienoo se on? Lisään postauksen CampaSimpukan yläpaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään "pakko käyttää pois"-ruokaohjeita. 



tiistai 29. toukokuuta 2018

Avokadolla ylennetty caprese

Luin aamulla 52 Weeks of Deliciousness-blogista houkuttelevan näköisestä tomaatti-mozzarellasalaatista, joka oli nostettu ylempiin sfääreihin avokadolla. Anne mainitsi ohjeen olevan samankaltainen kuin Jennin ja Saaran Brunssikirjassa oleva. Minun kappaleeni tuota kaunista kirjaa on kotona, mutta osasin minä Annenkin neuvoin toteuttaa tämän kauniin salaatin päivällisellemme äidin luona. 

Avokadolla ylennetty caprese neljälle

  • 3 tomaattia
  • 1 pallo buffalomozzarellaa
  • 1 avokado
  • sitruunamehua
  • balsamicoa
  • oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • basilikaa
Leikkaa kuorestaan koverretut avokadonpuolikkaat, mozzarella ja tomaatit viipaleiksi ja asettele niitä vuoronperään tarjoiluastiaan. Lisää keskelle basilikaa ja mausta kauneus balsamicolla, sitruunamehulla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. 

maanantai 28. toukokuuta 2018

Sydämellistä aamiaista



Tähdenlentoteema jatkui, kylmässä pidetty savulohen loppu pääsi tänään aamiaisella pieniin somiin munakkaisiin, jotka paistoin äidin sydänvuokassa. Käytin niihin myös sipulikastikkeen loput ja pikkuisen tomaattia. 

Savilohimunakkaat (6 kpl)

  • 3 kananmunaa
  • 50g lämminsavulohta
  • 1 dl voi-sipulikastiketta
  • 0,5  tomaatti
  • tilliä
  • voita vuoan voiteluun
  • pippuria (suolaa ei tarvinnut lohessa ja kastikkeessa ollleen suolan lisäksi)

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele muffinivuoan kolot huolellisesti. Vatkaa kananmunien rakenne kevyesti ja lisää mukaan nestettä, meillä oli se kastikkeen loppu, siinä oli hieman kermaa mukana. Jos sinulla ei ole mitään sopivaa kastiketta tuhottavaksi, käytä loraus kermaa tai maitoa, tuorejuustonokaretta tai vaikka vettä, jos muuta ei ole saatavilla. Mausta pippurilla ja suolallakin, jos muissa aineksissa ei ole suolaa. 

Kaada seosta muffinivuoan voideltuihin kolosiin ja lisää mukaan mieluista täytettä. Meillä oli lämminsavulohta, mutta vaikka feta, kinkku tai mifu käy tähän hyvin. Leikkaa tomaatti pieniksi kuutioiksi, ripottele niitä pinnalle ja samoin täytteeseen sopivaa yrttiä, meillä oli lohen kaverina tilliä. Kinkun kanssa käy hyvin timjami ja fetalle basilika. Paista muffinimunakkaita noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat hyytyneet, mutta eivät vielä päässeet kuivumaan. Nauti aamiaisella lämpiminä tai vaikka brunssilla tai eväsruokana viilennettyinä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään tähderuoka-aiheisia postauksiamme. 

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Pettymystä niellen

Giro d'Italia päättyy tänään Romaan, seremoniallinen etappi on menossa. Me putosimme eeppisesti tarakalta perjantaina, kun ihan viattomasti söimme hyvää ruokaa Oulussa. Emme nähneet hotellissakaan Eurosportia ja luin vasta illalla, että post-albertoajan uusi suosikkini Simon Yates otti ja putosi kyydistä. Eikä siinä vielä kaikki, vaan Chris Froome otti tilaisuudesta vaarin ja ajoi yksinään kymmeniä kilometrejä, voitti etapin ja nousi kokonaiskilpailun kärkeen. Ei tämän nyt näin pitänyt mennä. Mutta meni kumminkin. Nyt nuo tuolla ajavat seremoniallista etappi ilmeisesti melkein loppuun asti, ja kilpaa pari viimeistä kierrosta, eikä minulla ole harmiltani enää oikein kiinnostusta koko hommaan. 

En pääse hetkeen nettiin kuin hieman ontuen puhelimella, joten tämä viimeinen tämän vuoden Italia-haasteen postaus on ruokapuoleltaan varsin viitteellinen. Tänään söimme tähdenlentoaterian eilisestä savulohen lopusta, samalle vadille päätyivät eiliset tähdeperunatkin. Joka patonginpätkä pääsi krutonkeina mukaan. 


Jälkiruokana oli edes aavistuksen italialainen raparperikompotti mascarponevaahdolla. Mukana olivat myös kesän ensimmäiset löytämäni kotimaiset mansikat. 


Nyt alkaa pieni paussi pyöräilyn seuraamisessa, saatan toipua pettymyksestäni ennen Tourin alkua heinäkuun alussa. 

torstai 24. toukokuuta 2018

Siitä missä aita on matalin

Tänään minulla ei ollut aikaa tehdä ruokaa, joten tein vain pienen iltapalan meille jääkaapin viimeisestä mozzarellapallosta ja tomaatista. Pari viipaletta bresaolaakin oli vielä jäljellä. Nyt on hyvä aloittaa loma!

Giro d'Italian kahdeksastoista etappi oli vuoristoinen. Katselimme iltapalaa syödessämme tallenteelta viimeiset 30 km. Voittaja oli minulle aivan tuntematon, Maximilian Schachmann. Kokonaiskilpailun johtajana jatkaa Simon Yates, mutta toisena olevan Tom Dumoulin on enää 28 sekuntia perässä. Chris Froome on neljännellä sijalla. 


keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kierrätyskeitto – minestrone revisited

Pakastin viime viikolta atomeiksi haudutettua kanaa ja tänään käytin sen kierrätyskeittoon, eräänlaiseen minestroneen. Samaan kattilaan meni hieman nahistuneita vihanneksia, se on vain hyvä homma, sillä lomani lähestyy ja kaappien on syytä tyhjentyä.

Kierrätyskeitto minestronen tapaan

  • 5 dl tähdekastiketta, jossa broileria, tomaattia, sipulia, enkä minä oikein muista enää mitä, mutta katso täältä
  • 1 keltainen paprika
  • 1 punainen paprika
  • 1 kevätsipuli
  • puolikas kesäkurpitsa
  • 1 pitkä sellerinvarsi
  • 1 punasipuli
  • 1 dl olemattoman pientä tähtipastaa
  • 1 dl valkoviiniä
  • 5 dl kanalientä (tunnustuslientä = fondista tehtyä)
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
  • tuoretta rakuunaa
  • parmesaania
Kuumensin tähdekastikkeen ja lisäsin kanalientä. Silppusin kaikki vihannekset ja kippasin ne keittokattilaan. Lisäsin vielä hieman viinin, vettä ja pastan. Sekoitin tarmokkaasti ja jätin keiton kiehumaan noin kymmeneksi minuutiksi, kunnes pasta oli kypsää. Tarkistin maun, lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Oli oikein hyvä keitto, italialaista vivahdetta oli riittämiin.


Giro d'Italian seitsemästoista etappi oli 155 km mittainen. Alkumatkasta siinä oli pientä (heh) mäkeä ja lopussa kirimiehet pääsivät ratkaisemaan. Elia Viviani saavutti neljännen etappivoittonsa tässä kisassa ja minäkin uskalsin katsoa loppukirin, vaikka tie oli märkä ja vettä satoi rankasti. Edessä on vielä kolme vuorietappia ennen viimeistä, Roomaan päättyvää tasamaan etappia sunnuntaina. Minä alan olla toiveikas, etttä Simon Yates voittaisi koko kisan. Hänestä saattaa tulla suosikkini nyt, kun Alberto Contador on eläkeläispappa.