sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Erittäin leväperäistä salaatin valmistamista

Nyt kaikki CampaKeittiön kikkailut on kikkailtu tältä vuodelta, ei enää sirkulaattoria eikä vakumointia, ei sifonia,  ei painekattilointia tai haudutuspatojaBig Green Eggkin on hautautunut lumeen. Ei liekitetä, ei friteerata, ei kääritä mitään levään, ei tehdä kakkua riisinkeittimessä eikä jahdata keittiöpeikkoja

Tämän vuoden viimeiseksi ruokajutuksi tulee tähdenlento. Kerään niitä CampaSimpukan yläreunan Tähdenlennot-välilehdelle. Sieltä voi vilkuilla mitä kaikkea meillä nyhjätään tyhjästä tai hävikin välttämisen nimissä kutsutaan päivälliseksi. Jos olet sitä mieltä, että Cobb-salaatti on tasan yhdenlainen ilman mitään virittelyitä, en suosittele lukemisen jatkamista. 

Vuoden viimeistä ateriaa tehdessäni tein pienimuotoisen ratsian jääkaappiin. Menin perä edellä puuhun, päätin tehdä salaatin johon tunkisin sitä sun tätä ja sanoa sitä sitten rohkeasti Cobb-salaatiksi. Vähän erilaiseksi, mutta kumminkin Cobb-salaatiksi. Kuka minua siitä vetää tilille? Ei kukaan. Voisin minä sanoa aikaansaannostani kalkkuna-fetasalaatiksikin, mutta Cobb-salaatti kuulostaa paremmalta. Paria ainesta salaattini huusi, joten kävin erittäin pikaisesti kaupassa, vaikkei minun enää tänä vuonna pitänyt. Salaatinkastikkeen ohjeen otin täältä, sillä pitää minun jossain asiassa olla tottelevainenkin. Yleensä en edes tee salaatille kastiketta, ellei pientä oliiviöljyn ja sitruunamehun pippuroitua seosta sanota sellaiseksi. Oikeastaan sanotaan, joten perun puheeni. 

Cobb-salaatti (ei sovellu puritaaneille)

  • kalkkunaa
  • keitettyjä viiriäisen munia
  • salaatinlehtiä
  • avokadoa
  • maissia
  • papusekoitusta
  • pekonia
  • fetaa
  • tomaatteja
  • kurkkua
  • timjamia

Salaatin kastike josta ei pitäisi tulla sanomista

  • 0,5 dl avokadoöljyä
  • 1 rkl punaviinietikkaa
  • 1 rkl liraus sitruunamehua
  • 1 rkl vettä
  • 1 pieni valkosipulinkynsi
  • 0,5 rkl Worcestershire-kastiketta
  • 0,5 rkl Dijon-sinappia
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • ripaus pippuria
Kuten lupasin, ei kikkailua. Vain salaattiin tulevien ainesten pilkkomista ja sommittelua vadille.  Kalkkuna salaattiin oli peräisin sous vide-kypsennetystä fileestä. Halusin saada vuoden viimeisen #jotainpyöreää-kuvan instagramiin, joten tarjoiluastiaksi valikoitui uusi puinen vati, jonka ostimme Höyrygallerian Emalipuu-kaupasta.

Salaatin kastikkeen pienensin lähdeblogin määristä noin puoleen. Sekoitin kastikkeen lasipurkissa ravistellen ja lurittelimme kastiketta oman maun mukaan annoksiimme, ettei salaatti vety liikaa. Kyllä tällä pystyi odottelemaan vuoden vaihtumista. 


lauantai 30. joulukuuta 2017

Tahti kiihtyy – juustofondue revisited

Viime vuonna teimme marraskuussa juustofondueta kuuden vuoden tauon jälkeen. Tänään meillä oli taas juustofondueta. Uudelleen, sanoisivat Teletapitkin. Pian meillä syödään juustofondueta viikoittain kunnes lääkäri kieltää sen ehdottomasti. Tässä kerrassa ei edelliskertaan ole oikein mitään uutta muuten kuin se, että pienensin edelleen ohjetta kahden juustoahneen tarpeisiin ja kirjaan muistiin määrät seuraavaa, todennäköisesti helmikuussa tapahtuvaa fondue-kertaa varten. Neuvot on edelleen Nanna-peräisiä, sillä mikäs hyvän ohjeen tappaa? Juustojen kanssa jouduin vähän tekemään kompromissin, kun en viistinyt lähteä keskustaan, vaan tyydyin marketin juustohyllyyn. 


Juustofondue kahdelle

  • 120 g gruyèreä
  • 180 g mustaleima-emmentalia
  • pieni nokare punaleimaista emmentalia (koska sitä sattui olemaan)
  • 2,5 dl kuivaa valkoviiniä
  • 3 rkl Kirschwasseria
  • 1 rkl maissitärkkelystä
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • yrttikimppu, jossa rosmariinia ja persiljaa
  • 1 valkosipulinkynsi
  • mustapippuria
  • muskottipähkinää

Lisäkkeet

  • kuivahtanutta vaaleaa leipää
  • kinkkua ja paahtopaistia muutama viipale
  • paprikaa
  • kurkkua
  • pieniä maustekurkkuja
  • kirsikkatomaatteja
Juustofondue ei tarvitse mitään muuta lisäkettä kuin leivän, mutta kun tarjolle laittaa jotain muutakin, edes aavistuksen kevyempää, ei ähky ole niin varma. Pienensimme koko aterian kokoa noin kolmanneksen viime kerrasta, mikä oli oikein hyvä määrä. Mikäli tarjolle laittaa muuta naposteltavaa, kannattaa ne sommitella valmiiksi ja sitten tehdä juustokastike. Näin pääsee heti syömään, kun juustokastike on valmista. Antti asetteli pitkulaiselle vadille (jota käytän melkein kaikkeen tarjoiluun nykyään) leikkeleet, kurkut, tomaatit, paprikan ja edellispäiväisen ciabattan palaset. Jokaisessa leipäpalassa on hyvä olla hieman kuorta, jolloin haarukka tarttuu siihen paremmin ja leipäpalalla on hyvä luututa fonduepadan pohjia. 


Raastoin juustot ja tein pienen yrttikimpun rosmariinista ja persiljasta, kiersin niiden varsien ympärille paistinarua. Kuorin valkosipulinkynnen ja hinkkasin kynnellä fonduepadan pohjaa ja reunoja. Sekoitin maissitärkkelyksen Kirschwasseriin. Se on kirkasta, aika pahanmakuista alkoholia, mutta se sopii hyvin juustofondueeseen. Kuvassa näette viime vuoden fondueta varten ostetun pullon, juuri puoli kaulallista meni silloin ja nyt toinen. Tämä tulee riittämään aika moneen padalliseen. Pullo on hieno!


Mittasin kuivan valkoviinin valurautaiseen pieneen fonduepataani, joka sopii käytettäväksi kaasuliedellä. Puristin mukaan puolikkaan sitruunan mehun. Jos sinulla ei ole sellaista pataa, jota voi käyttää liedellä, voit tehdä juustokastikkeen kattilassa ja sitten kaataa valmiin kastikkeen fonduepataan tarjoilua varten. Laitoin valkosipulinkynnen ja yrttikimpun viinin sekaan ja kiehautin viinin. Jätin yrtit ja valkosipulin muutamaksi minuutiksi hautumaan viiniin. Kalastin ne sitten pois ja lisäsin viiniin Kirschwasseriin sekoitetun maissitärkkelyksen samaan tapaan kuin suurustaisin kiisselin perunajauholla. Vispilöin seosta ja pidin alla pientä liekkiä. Viini sakeni hieman. Aloin sitten lisätä juustoraastetta kourallinen kerrallaan ja sekoitin koko ajan puulastalla padan pohjaa ja reunoja myöten, liekki kaiken aikaa kaikkein pienimmällä. Juusto suli kastikkeeseen vähitellen ja lopulta se oli kiiltävää, tasaista paksua juustomassaa. Maustoin sitä mustapippurilla (olen valmis sanomaan, että valkopippuri sopisi paremmin, mutta sitä taloudesta ei löydy) ja muskottipähkinällä. Lisäsuolaa juustofondue ei missään nimessä tarvitse, juustoissa on tarpeeksi suolaa. Sen huomaa vielä illallakin, kun vesilasillinen kelpaa. 

Kun kastike on valmis, se nostetaan padassa geelipolttimon päälle pöytään. Leipäpala keihästetään tikkuun ja kastetaan juustoon ja juuston kyllästämä palanen syödään. Tätä toistetaan niin kauan kuin jaksetaan ja muutaman kerran sen jälkeenkin. Kun pata on tyhjä, otetaan joku sopiva puulasta tai kauha, jolla padan pohjasta irrotetaan juustokuori. Kuvailin sitä viime vuonna sanoilla jonkun eläimen nahka ja voisin sanoa edelleen samaa. En ole varma onko se herkkua vai jotenkin vastenmielistä. Maistoimme sitä kumminkin. Tällä kertaa meillä jäi alle desin verran juustokastiketta, jonka kaavimme kuumasta padasta kompostikuppiin. Ei kannata ahtaa itseään liian täyteen juustoa. Se kostautuu tulevina päivinä. 



perjantai 29. joulukuuta 2017

Vaikka millä täytetty porkkanaleipä

Tänä vuonna jouluruokien määrä osui kohdalleen todella hyvin. Liekö syynä se, että olen ollut töissä lähes joka päivä, en ehtinyt hössöttää liikaa joulun takia. Nuoriso oli syömässä jouluna ja pakkasin heille mukaan mieluisia ruokia niin, että rasialaatikkoni ammottaa tyhjyyttään. 

Tähdenlento-osasto jäi hyvin vähäiseksi. Pieni pussillinen kinkkumurua jäi yhtä hernekeittosatsia varten pakastettavaksi ja viimeisen maksapateepurkin aion säilyttää avaamattomana ja tutkia myöhemmin omatekoisen pateen säilyvyyttä. Ainakin muissa kannet ovat olleet niin tiukasti kiinni, että umpioituminen lienee onnistunut koko satsissa. 

Eilen huomasin kuitenkin, että jotain unohtui joululta kokonaan. Olin ostanut kalkkunafileen, joka oli jäänyt jääkaapin nollalaatikon perukoille. Minun piti paistaa se joulupäiväksi, mutten lainkaan muistanut sitä. Onneksi se oli jäänkohmeessa ja uskalsin hyvin käyttää sen vielä. Toinen pienimuotoinen jäännöserä oli noin 250 g porkkanasosetta, sillä tein vain yhden pienen porkkanalaatikon joulupäiväksi. Nämä kaksi hävikkiä lähestyvää raaka-ainetta tein eilen ruoaksi.

Kalkkunafile sous vide

  • noin 500 g kalkkunan nahaton file
  • 2 dl appelsiinimehua
  • 2,5 dl kanalientä
  • 1 kanelitanko
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 tl suolaa
  • paljon mustapippuria
  • 2 laakerinlehteä
  • 2 oksaa rosmariinia
  • tuoretta timjamia
  • 2 rkl muscovadosokeria
Laitoin kalkkunafileen marinadiin jo aamulla. Noudattelin väljästi täältä löytämääni ohjetta. Blogi on ilmeisesti sittemmin lopettanut. Kypsennysaikaa ja lämpötilaa tarkistin muualtakin, mutta marinadin tein melkein kuten Peaches Please-blogaani. Minusta sitä oli mahdoton määrä lähdeohjeessa, tein maltillisemman määrän ja sekin riitti fileen peittämiseen hyvin.

Sekoitin kattilassa appelsiinimehun ja kanaliemen, maustoin sen suolalla, pippurilla, kanelitangolla, sokerilla ja laakerinlehdellä. Lisäsin mukaan rosmariinin ja timjamin. Kiehautin seoksen ja nostin kattilan sitten peitettynä hankeen pikajäähtymään. Hankea meillä riittää, siitä ei ole pulaa. 

Kun liemi oli jäähtynyt kaadoin sen vakumointirasiaan ja nostin kalkkunafileen liemeen. Poistin ilman rasiasta vakumointikoneella ja laitoin rasian jääkaappiin iltapäivään asti. Kääntelin rasiaan välillä, että filee varmasti marinoituisi joka puolelta kunnolla.

Iltapäivällä  laitoin sirkulaattorin kuumentamaan vettä suuressa kattilassa 68 asteeseen. Otin fileen pois marinadista ja taputtelin lihan pinnan kuivaksi. Laitoin lihan vakumointipussiin, sijoitin mukaan pienen nokareen voita ja hieman tuoretta timjamia. Suljin pussin vakumointikoneella. Kypsensin kalkkunafilettä 68-asteisessa vedessä noin kolme tuntia, kaksi ja puoli olisi tulkkausteni mukaan minimiaika.


Porkkanaleipä

  • 0,5 l maitoa 
  • 1 pussi kuivahiivaa (11 g)
  • 1 rkl hunajaa
  • 2tl suolaa
  • 1 dl rypsiöljyä
  • 250 g porkkanasosetta
  • noin 10 dl vehnäjauhoja
Leivän tein omasta tai asiakkaan päästä, siksi jauhojen määrä on vähän epävarma, lisäilin niitä vielä leipomisvaiheessa jonkun verran. Mutta sanotaan, että jauhoja pitää olla tarpeeksi ja koska taikinasta tuli niin suuri, olisi kaksi pussia kuivahiivaakin voinut olla paikallaan. 

Lämmitin ensin maidon ja porkkanasoseen kädenlämpöisiksi. Sekoitin hiivan, suolan, hunajan ja noin desin jauhoja velliksi, joka otti vauhtia noin vartin verran. Aloitin leipomisen jo aamulla, joten taikinalla ei kerrakaan ollut  kiire. Kun velli alkoi lupaavasti kuplia, lisäsin sinne porkkanasoseen, öljyn ja vähitellen jauhoja niin paljon, että taikina oli paksua ja joustavaa. Vaivasin (tai kone sen teki) noin kymmenen minuuttia ja peittelin taikinan kulhossaan suihkumyssyllä noin tunniksi. Sinä aikana taikina nousi myssyyn asti, aivan kulhon täydeltä, joten ehkä se yksi pussi kuivahiivaa sittenkin oli ihan sopiva määrä. 

Kuumensin uunin 190 asteeseen kiertoilmalla. Kumosin taikinan jauhotetulle leivinlaudalle ja alustin taikinaa lisäjauhojen kanssa hetkisen. Jaoin taikinan kolmeen osaan ja pyörittelin paloista pitkulaiset pötköt, jotka nostin leipävuokiin. Leivät kohosivat vielä sen aikaa, että uuni kuumeni 190 asteeseen kiertoilmalla. Paistoin leipiä noin 35-40 minuuttia. Mittasin yhdestä leivästä sisälämpötilan ja kun se oli 98 astetta, otin leivät pois uunista ja kumosin ne hetken kuluttua ritilälle jäähtymään. Hieman leipien pinta vajosi, mutta ne olivat kyllä kypsiä kokonaan, todella pehmeitä vain. 

Täytetty leipä

  • 1 vuokaleivän mallinen porkkanaleipä
  • iso töräys majoneesia ja vähän srirachaa
  • salaatinlehtiä
  • kalkkunan filettä viipaleina
  • nokare voita
  • pippuria
  • fetaa
  • suolakurkkuja
  • tuoretta basikaa
Otin sous vide-kypsennetyn kalkkunafileen pois vakuumista ja kuivasin sen pinnan. Kuumensin paistinpannua ja sillä nokareen voita. Käytin filettä pannulla ottamassa hieman paistopintaa ja jätin fileen sitten tasoittumaan siksi aikaa, että sommittelin leivän muut ainekset valmiiksi. 

Leikkasin porkkanaleivän pitkittäin kahteen yhtä paksuun puolikkaaseen. Koversin sekä alapuolesta, että hattupuolesta hieman keskustaa pois, että täytteille tuli tilaa. Sekoitin srirachaa majoneesiin ja sivelin leivän pohjapuolen seoksella. Asettelin sitten kerroksittain salaatinlehtiä, ohuita kalkkunafileestä leikattuja viipaleita, jotka pippuroin runsaasti, fetapaloja ja ylimmäksi pitkulaisia suolakurkkuviipaleita, joita meillä sanotaan läpsyttelykurkuiksi. Päällimmäksi nostin leivän hattupuolen ja painoin leipää hieman kasaan. Käärin ympärille paperia ja solmin muutaman kierroksen paistinarua pitämään leipää kasassa sen aikaa, kun se maustui. 


Kalkkunasta tuli pitkällä marinoinnilla ja tasalämpökypsennyksellä erittäin mehukasta ja maistuvaa, loput käytän jonkunlaiseen salaattiin piakkoin. Porkkanaleipä oli myös mehevää ja maistuvaa, ehkä liiankin porkkanaista, mutta hyvien täytteiden kanssa sen kyllä pisteli menemään. Leipä oli helppo leikata annospaloiksi ja haukata ilman, että täytteet levisivät liialti. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide- ja Tähdenlennot-välilehdille. 

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Lohipatee aattoaamiaiselle

Kokit ja Potit-blogi on aivan ensimmäisiä blogeja, joita olen koskaan alkanut lukea, Hannele on myös ensimmäisiä blogaaneja, joita tapasin aivan oikeasti ensimmäisenä blogaanikesänäni Oulussa. Hannelella on ollut monena vuonna mukava joulukalenteri blogissaan ja tänä vuonna se on ollut pullollaan erityisen hyviä ohjeita. Ihastuin etenkin lohipateen ohjeeseen. Sepä onkin sitten Hannan soppa-blogin Hannan vierailupostaus. Hänetkin olen tavannut monta kertaa, on ilo tuntea Suomen parhaita blogaaneja!

Tein eilen lohipateeta meidän joulupöytäämme. Se oli sopiva keittiöpuuha ennen iltapäiväistä työvuoroa. Purkitin herkun muutamaan pieneen purnukkaan ja söimme sitä tänään aamiaisella. Tein ohjeen kaksinkertaisena, mutta laitan alle ohjeen, kuten Hanna on sen kirjannut vieraskynäpostaukseen. 

Lohipatee

  • 150 g lohta
  • suolaa
  • 25+25 g voita
  • 1 sitruuna
  • 50 g ranskankermaa
  • 75 g lämminsavulohta
  • roseepippureita (käytin mustapippuria, koska roseepippureita ei löytynytkään)
  • (tilliä)
  • (2 rkl limoncelloa)
Kuumenna uuni 200 asteeseen ja siivoa lohifileepalasta rasvoja ja mahdolliset ruodot pois. Raasta sitruunasta kuori ja jätä raaste odottamaan.  Ripottele kalan pinnalle suolaa ja asettele päälle muutama ohut sitruunaviipale ja puolet voista nokareina. Kääri kala ensin leivinpaperiin ja sitten paketti folioon. Paista kalaa uunissa noin 15-20 minuuttia. Ota paketti uunista ja anna sen jäähtyä. 


Avaa paketti kulhon yläpuolella ja valuta voinen neste kulhoon. Irrota kala nahkasta ja poista harmaa rasva nahan alta. Pieni kala silpuksi ja sekoita sulaneeseen voihin. Yhdistä mukaan savulohi silppuna, sitruunankuoriraaste, ranskankerma ja tilli. Minulla oli ostettuna tillinippu, joka oli juuri kuolemaisillaan, joten käytin sen pois, vaikkei alkuperäisohjeessa tilliä ollutkaan. Lisäsin myös seokseen hieman limoncelloa, koska minä voin. Maustoin pateemassaa lisää suolalla ja pippurilla. Harmitti, ettei meillä ollutkaan roseepippureita. Kun patee oli sopivan makuista, lusikoin sen pieniin purkkeihin, asetin pateen pinnalle ohuen sitruunaviipaleen ja lurittelin päälle ohuelti kirkastettua voita, tuo toinen 25 g ohjeesta. Mainio ohje, helppo ja maistuva!


lauantai 23. joulukuuta 2017

Herkkua ennen hävikkiä

Saimme ystävältämmme joulukukkakimpun,
 joka oli valittu ihan sillä silmällä,
että saisin siitä #jotainpyöreää-kuvan.
Arvostan!
Kun joulu on saatu taputeltua seuraa vaihe, jossa koitetaan keksiä jatkojalostustapoja tähteille. Usein on jäljellä vähän kinkkua ja se pitäisi jonnekin sijoittaa. Meillä tämä vaihe oli jo. Kinkkuslottimme oli tänä vuonna etupainotteinen, kinkkummehan on jo pitkään tullut hyvän ystävämme leivinuunista. Hänen joulunalusviikkonsa on kiireinen, kun aamuisin leivinuuni syytää kinkkuja niin tutuille kuin kylänmiehillekin. Meidän kinkkumme saapui jo ja kun se oli jäähtynyt sen verran, että näpit kestivät käsitellä, siivosin sen nahkasta ja rasvoista. 

Leikkasin kinkun viipaleiksi ja laitoin parhaat palat marinointirasiaan, josta saa ilman otettua pois vakumointikoneella. Tällä tavalla toivon kinkun säilyvän hyvänä aattoon asti. Repaleisemmat palat pakkasin tavalliseen rasiaan ja käytin illalla pikaisen piirakan täytteenä. Toisena täyteaineksena oli pateentekemisestä jäänyt sipuli-pekonisilppu, jossa maistui niin calvados, madeira kuin port-viinikin.

Kinkku-sipulipiiras

  • 1 rulla puff pastrya
  • 1,5 dl sipuli-pekonisilppua
  • 1,5 dl kinkkumurua
  • 1 kananmuna
Kuumensin uunin 220 asteeseen ja levitin taikinarullan leivinpaperin päälle. Sen toiselle reunalle levitin pateen valmistamisessa sivutuotteeksi jääneen sipuli-pekonisilpun tasaisesti ja siihen päälle kinkun leikkuusta jääneen kinkkusilpun. Käänsin taikinan toisen puolen täytteiden päälle ja nipistelin reunat kiinni. Pistelin pintaan reikiä kalapiikillä ja voitelin pinnan kananmunalla. Paistoin piirakkaa noin 25-30 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. Tämä oli ihan mukava tähderuoka, jossa oli hyödynnetty toisen ruoan tekemisessä jäänyttä raaka-ainetta ja käytetty etukäteen kinkunrippeet. Edelleen tykkään Lidlin ohuesta puff pastrysta, vaikka kuinka teollista höttöä onkin.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään tähderuokavinkkejämme. 

Eihän tämä mikään kaunokainen ollut,
mutta maistuipa hyvältä ja tähteet on käytetty jo!
Kui hienoo se on?

perjantai 22. joulukuuta 2017

Keittiöpeikkoa etsimässä – patee broilerinmaksasta

Olen päättänyt, etten enää kaada keittiöpeikkoja. En edes catch and release. Minä vain etsin niitä ja pyydän käymään kylässä. Jos vierailu on molemminpuolisesti mukavaa, peikko voi jäädä taloksi. Jos taas selkeästi emme tule toimeen, peikko voi jatkaa matkaansa, eikä kenellekään jää paha mieli. Sitä se ikääntyminen teettää. Isänikään ei vanhoilla päivillään enää raskinut metsästää jäniksiä, vai olikohan se huonontunut näkö syynä?

Maksaruoat ovat olleen CampaKeittiössä melkoisen harvinaisia. Postauksia on kertynyt kuudessa ja puolessa vuodessa melkein 1500 ja maksa esiintyy tunnisteissa kaksi kertaa. Kaksi! Eilen tein blogin kolmannen maksa-aiheisen ruokalajin valmistamalla pateeta. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt sellaista, enkä oikeastaan edes ajatellut tekeväni. 

Googlailin alkuviikosta sous vide-ohjeita, sillä mieleni teki kokeilla sirkulaattoria jonkun jouluruoan tekemisessä. Varsinaisesti etsin neuvoja, miten voisin tehdä perunaalaatikkoa sous vide, mutta osuin ohjeeseen, jossa broilerimaksapatee tehtiin tasalämpömenetelmällä. Siihen jumituinkin sitten oikein kunnolla. Kerrankin luin ohjeen kunnolla ja huomasin muutamia juttuja, joita tavallisesti ohittaisin siihen asti, että jokin menisi pieleen tai luulisin jonkun menneen pieleen. Vähän piti etsiä englanninkielisten sanojen ja termien merkityksiäkin, mikä tietysti kirveli hieman. Ohjeet ovat niin tylsiä lukea, kivempi on vaan katsoa kuvia ja tehdä sen mukaan. 

Puolitin ohjeen hieman rennosti, laitan tähän ohjeen mukaiset määrät, jotta onnistumisen mahdollisuus olisi paras. Ohjeesta pitäisi tulla noin 1000 g pateeta, mikä on kauhean paljon. Minun saaliini (taas lipeän metsästystermeihin) oli noin 400 g, mikä oli aivan tarpeeksi sekin. En ihan usko, että vaikka olisin tehnyt ihan alkuperäisillä ainemäärillä, lopputulos olisi ollut kilo pateeta. Teko-ohjeessa kursivoituna omat muutokseni tai huomioni. 

Some booze 

Broilerinmaksapatee sous vide


Sipulit ja pekonit alkoholissa

  • 100 g pekonia
  • 200 g sipulia
  • 50 g salottisipulia
  • 100 g valkoista portviiniä
  • 100 g madeiraa
  • 50 g calvadosta (ohjeessa apple brandya)

Muut hökeet

  • 250 g ylemmästä hommasta saatua lientä
  • 500 g broilerinmaksaa
  • 4 kananmunaa
  • 1 keltuainen
  • 15 g suolaa
  • 2,5 g insta curea (en tiedä mitä tämä on, joten jätin vaan väliin)
  • ripaus mustapippuria
  • ripaus sweet spicea (tulkkasin olevan jotain ras el hanout-tyylistä, tai kiinalaisen fivespiceen viittaavaa, joten sitä käytin)
  • 200 g kirkastettua voita

Kamppeet

  • tiiviitä patenttikantisia lasipurkkeja
  • blenderi
  • tiheä siivilä
  • sirkulaattori ja suuri kattila tai muu sovelias allas
  • paljon jäitä vesiastiassa tai lunta kartanolla

Hommaaminen

  1. Etsi purkit valmiiksi ja desinfioi ne asianmukaisesti. 
  2. Laita sirkulaattori lämmittämään vettä 68 asteeseen sen kokoisessa kattilassa tai muussa kuumuutta kestävässä astiassa, että sinne  mahtuu sirkulaattoritötterön lisäksi aikomasi lasipurkit. Minulla oli käytössä 10 litran kattila, sinne mahtui juuri sopivasti Sansaire ja neljä 1,25 desin patenttikannellista lasipurkkia. 
  3. Silppua sipuli ja pekoni pieniksi kuutioiksi ja laita pannulle. Kypsennä niitä muutama minuutti. 
  4. Lisää kaikki alkoholit pannulle ja keittele seosta noin minuutin verran ja laita sitten pannu kylmälle levylle kymmeneksi minuutiksi vetäytymään. Tarkoitus on uuttaa alkoholiin sipulin ja pekonin makua, ei niinkään toisinpäin, vaikka niinkin kyllä tapahtuu. 
  5. Kirkasta voi. Se tapahtuu niin, että hieman enemmän voita kuin ohjeessa tarvitaan kirkastettua voita laitetaan kattilaan sulamaan lempeällä lämmöllä. Voin sulaessa valkoinen heraproteiini valuu kattilan pohjalle ja pinnalle nousee hieman vaaleaa kuohua. Varo kiehuttamasta voita, ettei hera pala pohjalla. Lusikoi pinnan valkoinen kuohu pois ja kaada kullankeltainen voi varovasti toiseen astiaan niin, että hera jää sulatuskattilan pohjalle. Tässä tulee hieman hävikkiä, sen vuoksi voita otetaan sulamaan enemmän kuin sitä lopulta tarvitaan ruokaan. Jätä kirkastettu voi jäähtymään.
  6. Kippaa jäähtynyt viinastunut sipuli-pekonisilppu tiheään siivilään ja puristele nuolijalla massaa niin, että neste valuu allaolevaan kulhoon mahdollisimman tarkkaan. Lientä pitäisi olla lopuksi 250 g, mutta en minä saanut puolitetusta määristäni ihan niin paljon lientä. Kyllähän sitä imeytyy sipuliin ja pekoniin ja haihtuukin vähän, joten jatkoin lientä vedellä sen verran, että sain grammoissa tarpeeksi paljon lientä. Säästin mehevän sipuli-pekonisilpun ja suunnittelen tehdä siitä piirakan täytteen.
  7. Kun liemi ja voi ovat jäähtyneet huoneenlämpöön ja vesi sirkulaattoriastiassa on tavoitelämmössä, on aika valmistaa pateemassa purkituskuntoon. 
  8. Kaada liemi blenderin kannuun, lisää sinne kananmunat ja yksinäinen keltuainen, suola, mausteet ja broilerinmaksat. Omani olivat pakastettuja ja kuivailin paloja paperilla ennen käyttöä.
  9. Käytä blenderiä niin, että kaikki ainekset sekoittuvat tasaiseksi liemeksi. Lopuksi lisää mukaan kirkastettu, viillennyt voi. Toivottavasti blenderisi kannun kannessa on kaatoaukko, että voit lisätä voin koneen käydessä pienimmällä teholla, muuten täytynee avata kantta välillä ja käyttä sitten konetta hetkisen. Tarkoitus on saada massa emulgoitumaan. 
  10. Siivilöi massa tiheän siivilän läpi, että kaikki mahdolliset maksan rihmat ja muut kököt jäävät siivilään.
  11. Seuraavaa kohtaa en oikein kokonaan ymmärtänyt, siinä massasta poistettiin ilmaa. Tämän minä ymmärsin: blenderöitäessä pateemassaan tulee ymmärrettävästi ilmaa ja se voi halutessaan poistaa mahdollisimman pehmeän ja tasaisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Tämän voi tehdä usealla tavalla, lepuuttamalla, tohottimella (!), valuttamalla siivilän läpi (sehän tehtiin jo) tai sitten chamber vacuum sealer-menetelmällä, josta en oikeasti ymmärtänyt miten se tehdään. Kertokaa, jos tiedätte. Mietin, että kävisikö tähän marinointirasiani, jossa aineksista poistetaan ilmaa vakumointikoneella. Luultavasti kävisi, mutten kokeillut, vaan jätin koko vaiheen väliin.
  12. Kaada valmis massa (omani oli ainakin melko ohutta lientä, noin lettutaikinan vahvuista ja tiilenpunaista) puhtaisiin purkkeihin ja sulje niiden kansi huolella, katso että tiiviste on suorassa. Nosta purkit pihdeillä varovasti kuumaan veteen kattilaan kypsymään 90 minuutiksi. 
  13. Jos käytät isompia purkkeja, kypsymisaika voi olla pitempi, mutta tavoitelämpötila on edelleen sama 68 astetta. Kun 90 minuuttia on kulunut, nosta yksi purkeista pois vedestä ja avaa se varovasti. Mittaa pateemassan lämpötila ja jos se on 68 asetta, on homma hanskassa. Jos ei vielä ole, sulje purkki ja jatka kypsentämistä. 
  14. Huomaa, että pateen pinnalle nousee hieman harmahtavaa massaa, mikä ilmeisesti jäisi pois tai sitä tulisi vähemmän, jos sitä ilmaa olisi poistettu massasta noilla ylläkerrotuilla tavoilla. Mutta harmahtava osuus ei ole mitenkään pahasta. EDIT: oikeastaan pinnalle ei nouse massaa, vaan ilma massassa nousee pintaan ja värjää pinnan harmaaksi. 
  15. Nosta purkit samantien astiaan, jossa on vettä ja jääpaloja, tai ulos puhtaaseen hankeen, kuten minä tein. Anna purkkien jäähtyä kylmässä niin kauan, että ovat varmasti ihan kylmiä. Laita jääkaappiin tarjoiluun asti.
  16. Tarjolle asettaessa kaavi varovasti pinnalta pois harmaa osuus, minkä alta paljastuu kauniin värinen sileä maksapatee. Tarjoa paahdetun leivän tai keksien ja karpalochutneyn kanssa. Meillä oli pieniä keksiveneitä, jotka on ostettu Tallinnan Selveristä. Ne olivat kivoja aluksia pateelle, muutama jäinen karpalo vielä raikasti makua. Pateen väriin vaikuttaa se, minkä eläimen maksaa käyttää. 


EDIT: Jos ei halua tehdä niin julmetusti tiskiä ja muutenkin ymmärtää hyvän päälle, voi koko ylemmän unohtaa ja tehdä maksapateen kuten Hannele Kokit ja Potit-blogissa.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Keittiöpeikot-välilehdelle, jonne kerään uuden peikkoystävällisen direktiivin mukaisia postauksiani. Aiempien postauksien etiikkaan en puutu, mennyt on mennyttä. Tästä lähtien tässä keittiössä ei enää vahingoiteta keittiöpeikkoja. Samoin laitan postauksen Sous vide-välilehdelle, sillä sitäkin tässä touhuttiin. 

torstai 21. joulukuuta 2017

Vaativa pastaprojekti


Tiedättehän tunteen, kun on kaatanut pastaa keitinveteen (luonnollisesti summamutikkamitalla) ja alkaa tuntua, että nyt sitä on liian vähän? Sivumaun Janikin siitä mainitsi jossain somessaan. Ja kuinka usein sitä todellisuudessa olisi liian vähän? Yleensä sitä tulee vielä lisäänneeksi pikkuhetken jälkeen ja lopulta kypsää pastaa on aina vähän liikaa, puhumattakaan siitä, että pasta kypsyy hieman epätasaisesti, kun sitä lisätään kesken keittämisen. Seuraus on tämä: kaappeihin kertyy pastapakkauksia, joissa on liian vähän kahdelle yhteen ateriaan, joten tulee avanneeksi taas yhden uuden pastapakkauksen. 

Nyt olen jonkun aikaa kieltänyt itseäni avaamasta uusia pastapakkauksia, ennen kuin kaikki loppujenloput ja pikkumäärät on käytetty pois tavalla tai toisella. Eilen en löytänyt yhtään pussin tai pahvirasian pohjallista, joten saatoin avata uuden pastapaketin. Se oli ruotsalainen lapsia kosiskeleva autokuviopasta, jonka paino oli 400 g. Koitin ottaa siitä autolleen 200 g, mutta luulen taas pistäneeni kierteen käyntiin.

Keskiviikkoiseen broileripastaan otin vinkkejä täältä, vaikkei meillä ollutkaan Asiago-juustoa. Ohjeen hyvä puoli oli se, että siihen sai käytettyä muutaman jääkaapissa lymyilleen aurinkokuivatun tomaatin ja pussinpohjan pinaattia. Koska ohje huusi juustoa, pääsi mukaan purkillinen pieniä mozzarellapalloja ja leikimme, että ne ovat Asiagoa. Eiväthän ne ole, kertoo wikipedia, muttei se niin tarkkaa ole. Tämä ruoka valmistui nopeasti, alle puolessa tunnissa. Ohjeesta poiketen marinoin broileripaloja hetkisen, sen aikaa kuin sipuli ja aurinkokuivattu tomaatti lämmittelivät pannulla. 


 Broileripasta väärällä juustolla

  • 200 g pastaa 
  • vettä ja suolaa pastan keittämiseen 
  • 2 kevätsipulia 
  • 3 palaa aurinkokuivattua tomaattia pienemmiksi biiteiksi leikattuna
  • 200 g broilerin sisäfileitä paloiksi leikattuna
  • puolikkaan sitruunan mehu (koska toista puolta ei ollut enää)
  • 1 rkl oliivivöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • ripaus paprikajauhetta
  • 5 chilihiutaletta (no ei vaiskaan, muutama oman chilimaun mukaan)
  • oliiviöljyä ja voita paistamiseen
  • 1dl kermaa
  • 1 rasia pieniä mozzarellapalloja (noin 10-12 kpl)
  • kourallinen tuoretta pinaattia
Kuumensin veden kiehuvaksi ja suolasin sen reippaasti. Pilkoin sipulin ja aurinkokuivatut tomaatit ja pehmittelin niitä pannulla tilkassa oliiviöljyä. Sekoitin oliiviöljystä, sitruunamehusta, suolasta, pippurista, chilihiutaleista ja paprikajauheesta marinadintapaisen, jossa pyörittelin broileripaloja. 

Kun sipuli ja tomaatti olivat ottaneet toisistaan mittaa hetkisen, siirsin ne erätauolle lautaselle ja lisäsin pannulle hieman voita. Paistoin broileripalojen pintoja tuokion ja palautin sipulit ja tomaatit pannulle. Kaadoin mukaan kerman. 

Keitin pastat kypsäksi (keittoaika pakkauksen mukaan 5-7 minuuttia), vannon etten lisännyt pastaa kuin korkeintaan pari autoa kiehumisen alussa. Pastan kypsymisen aikana broileripalat ehtivät kypsyä kokonaan ja kastike saota mukavasti. Suolaa se ei tarvinnut lisää, mutta pippuria kyllä. Kaadoin kypsän pastan vadille, kaadoin päälle kastikkeen ja sekoitin. Kippasin pinnalle mozzarellapallot ja pinaatit ja sekoitin lisää. Kelpoisa pikaruoka. 

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Aamiaista illalla

Tein syksyllä itselleni ensimmäistä kertaa shakshukaa Antin ollessa pois kotoa. Pidin niin kovasti tästä aamiaisruoasta, että halusin toistaa sen kahdelle. Sopivaa aamua ei ollut tarjolla, joten tein shakshukaa iltapalaksi. Passasi se niinkin. Tälläkin kertaa käytin muutamia kipeniä ja lopunloppuja maustamaan uunissa viimeisteltyä tomaattikastiketta.

Shakshuka kahdelle

  • 1 tl oliiviöljyä
  • 2 kevätsipulia
  • 1 tölkki säilöttyjä tomaattikuutioita
  • 8 kirsikkatomaattia
  • muutama kuivattu chilihiutale
  • suolaa ja pippuria
  • 1 tl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • pieni pala fetaa
  • tuoreita pinaatinlehtiä
  • granaattiomenan siemeniä
  • 1 avokado
Kuumensin uunin 200 asteeseen. Uunin lämmetessä keittelin kasaan tomaattikastikkeen. Aloitin kuullottamalla oliiviöljyssä kevätsipulisilppua uunin kestävällä pannulla. Kun sipulit olivat mysiytyneet, kaadoin pannulle tölkillisen tomaattikuutioita, kehuivat olevansa luomuakin. Mutta eivät olleet Muttia, herranen aika. Lisäsin mukaan muutaman nahistumisvaarassa olevan kirsikkatomaatin, ripauksen suolaa ja pippuria, ihan vähän sokeria ja chilihiutaleita. Sekoittelin kastiketta ja annoin sen kiehua noin 15 minuuttia hiljalleen. 

Leikkasin avokadon viipaleiksi ja murustelin fetapalan odottamaan. Valikoin pinaattipussista muutamia lehtiä ja etsin jemmaamani granaattiomenan siemenet jääkaapista, niissä ei ollut mitään vikaa! 

Kun Antti saapui töistä, rikoin kananmunat tomaattikastikkeeseen ja siirsin pannun uuniin. Se sai olla siellä  noin 10 minuuttia. Käytin tällä kertaa pientä teräspannua, joka ei varaa kuumuutta lainkaan niin paljon kuin valurautapannu. Niinpä shakshukaa täytyi kypsentää uunissa pitempään, että kananmunat ylipäätään kypsyivät. Kymmenen minuutin kuluttua otin pannun pois uunista ja lisäsin sille fetapalat, pinaatin, avokadon ja granaattiomenan siemenet ja käytin pannua vielä uunissa noin 3-4 minuuttia, jonka jälkeen kananmunien valkuaiset olivat hyytyneet. Keltuaiset olivat vielä sopivan valuvat. Kiersin pippuria myllystä keltuaisten päälle ja leikkasin kaveriksi muutaman palan patonkia. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikenlaisia tähderuoka-aiheisia postauksiamme. Shakshuka on siitä kiva ruoka, että lähes aina taloudesta löytyy joko säilöttyjä tai tuoreita tomaatteja, kananmunia ja sitten jotain muuta pientä, joka kaipaa poiskäyttämistä, juustopalanen, kinkkuviipale, graavilohta tai melkein mitä vain keksiikään tomaattikastikkeeseen upottaa. 

maanantai 18. joulukuuta 2017

Hirviliemi

Työpaikan joululounaalle tekemäni hirvipadan yhteydessä otin talteen hyvän kokoisen luupalan liemenkeittoa varten. Yövuorojen välisenä päivänä olin tavalliseen tapaan epänormaalin virkeä ja laitoin aamiaisen jälkeen liemen tulelle. 

Hirviliemi

  • isohko pala hirven luuta, arvelen sen olleen jonkunlainen lapapala
  • 3 dl punaviiniä
  • 4 litraa vettä
  • 3 porkkanaa
  • 2 sipulia
  • 2 valkosipulia
  • 3 laakerinlehteä
  • mustapippureita
  • rosmariinin oksia
  • kuivattuja chilihiutaleita
Kippasin kaikki ainekset suureen kattilaan ja nostin seoksen kiehumaan. Aluksi pinnalle nousi hieman punaviinistä värjäytynyttä kuohua, jonka kuorin pois. Sitten liemi kiehui ykkösellä noin 5-6 tuntia. En katsonut kelloa. Maistelin välillä lientä, mutten lisännyt mitään, en suolaakaan sillä mahdollisimman vähäsuolainen liemi on parasta, ei sitten yllätä lientä käytettäessä ja suolaa ruokaa liikaa. Siivilöin liemen ja purkitin sen puolen litran pakasterasioihin. Jopa merkitsin rasiat asianmukaisesti. Laitoin ne ensin hyvin peitettyinä yöksi ulos jäähtymään ja aamulla Antti sijoitteli ne pakastimeen. 

Luussa oli jonkun verran lihaa vielä kiinni, ne sai helposti kaavittua irti ja laitettua pikaiseen vokkiin, johon tuli vähän kasviksia ja lasinuudeleita. Ihan kiva pika-ateria. Lopuksi puhtaaksi käytetty luukalikka meni kompostiin, jossa se tulee muutamia kertoja käännettäessä vastaan, ennen kuin häviää lopullisesti. Tulipa tosin vähän liikaa srirachaa siihen vokkiin, aivan silmälasit huurtui syödessä!


sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Appelsiiniarominen crème brûlée

Minun oli eilen tarkoitus tehdä crema catalana jälkiruoaksi, mutta meillä ei ollut siihen sopivaa maitoa. Niinpä tein jälkkärin kuten crème brûléen kermasta, mutta maustoin sen appelsiinin kuorella. Laitoin jälkiruoat tekeille jo aamupäivän puolella, vanukkaat valmistuivat haudutuspadassa. Juuri kaksi pientä espanjalaista saviastiaa mahtui suurempaan pataan. Otin ohjeen River Cottage every day-kirjasta, joten sain myös yhden osan lisää #suurikeittokirjahaasteeseenkin. Kirjan ohje oli kuudelle, pienensin sen kolmasosaan, sillä meitä oli päivällisellä vain kaksi. 

Appelsiiniarominen crème brûlée

  • 2 kananmunan keltuaista
  • 35 g sokeria
  • 2 dl kermaa
  • 1 tl vaniljatahnaa
  • 1 pienen appelsiinin kuori raastettuna
  • hieman sokeria pinnalle
Erotin keltuaiset ja vatkasin ne sokerin kanssa vaaleankeltaiseksi vaahdoksi. Kuumensin kerman ja sekoitin siihen valniljan ja appelsiininkuoren. Siivilöin hieman jäähtyneen kerman, siivilään jäi sitruunankuoriraaste. Sekoitin lämpimän kerman keltuaisvaahtoon ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Jaoin seoksen savivuokiin, jotka nostin haudutuspadan pohjalle. Kaadoin niiden väleistä varovasti pataan kiehuvaa vettä kannulla ja laitoin padan hihg-asetuksella kypsentämään vanukkaita. Noin neljän tunnin kuluttua vanukkaat olivat kypsiä, hieman tutisevia vielä. Nostin ne peitettyinä ulos jäähtymään ja illalla jälkiruoka-aikaan ripotin hyytyneiden vanukkaiden päälle sokeria. 

Kuumensin tähän tarkoitukseen tehdyn raudan ja painoin kuuman raudan sokerin pinnalle. Rauta sulatti sokerin ja teki vanukkaiden pinnalle mukavan amelie-kuoren. Appelsiini maistui hienosti tässä pienessä jälkiruoassa, jonka nautimme espresson kanssa. 


Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki ku ite tekee-Minnan kesällä aloittamaan haasteeseen liittyvät postaukseni. Samoin lisään postauksen Crock pot-välilehdelle.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Operation crispy skin

Kalan paistaminen on välillä vaikeaa, olen siihen liian hätäinen. Antti oli hankkinut päivälliselle nieriäfileen ja minä otin selvää miten se oikeasti pitää paistaa niin, että nahka on rapea ja maukas syödä. Löysin heti syyn sille, miksen ole aikaisemmin onnistunut. Nyt tein oikein ja osaan tehdä vastakin.


Rapeanahkainen nieriä

  • 2 kpl 100 g palaa nieriäfilettä
  • 2 rkl rypsiöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • timjamia

Hasselbackan perunat

  • 2 perunaa 
  • 2 rkl voita
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia

Herne-pinaattipyree

  • 100 g herneitä
  • 50 g tuoretta pinaattia
  • 1,5 dl kermaa
  • 150 g voita (älä säikähdä)
  • sitruunamehua
  • suolaa ja pippuria
  • 1 ilokaasupatruuna
Aloitin aterian valmistamisen ottamalla kalan jääkaapista. Käyttämässäni lähteessä kerrottiin, että kalan nahkan pitää olla mahdollisimman kuiva ja viileä, että se on mahdollista saada paistettua rapeaksi. Samoin pannulla ja rasvalla on väliä. Pinnoitetut pannut eivät ole parasta tähän hommaan, minä arvoin Swiss Diamondin ja hiiliteräspannun välillä ja päädyin Swiss Diamondiin. Olen aina käyttänyt voita kalan paistamiseen, mutta sitä ei neuvottu ollenkaan käyttämään, eikä myöskään oliiviöljyä, vaan vaikkapa rypsiöljyä. 

Leikkasin nieriäfileen reunoista vähän rasvaa pois ja fileen kolmeen palaan. Kolmeen sen takia, että  leikkaaminen kahteen palaan olisi tuottanut liian suuret annospalat. Kolmannen, pienemmän palan paistoin myös, mutta se jäi kyllä syömättä, ainakin vielä. Kuivasin paperilla nieriäpalojen nahkapuolta, mutta ne olivat kyllä alkujaankin kuivia. Laitoin ne lautaselle peitettynä jääkaappiin odottamaan paistamista. 

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Leikkasin kaksi pestyä isohkoa perunaa hasselbackatyyliin. Se on helpoin tehdä niin, että perunan laittaa kauhan kuuppaan ja leikkaa perunaan viiltoja kauhan reunoja myöten. Näin ei vahingossa leikkaa perunaa kokonaan halki. Sulatin voita pikkukattilassa, luritin voita pienen uunivuoan pohjalle ja asetin perunat vuokaan. Kaadoin lopun voin perunoiden päälle ja kiersin perunoiden pinnalle suolaa ja pippuria ja muutaman timjamioksan. Laitoin perunat uuniin. Ne kypsyivät noin 45 minuutissa.


Perunoiden kypsyessä tein peruna-pinaattipyreen sifonilla. Kuumensin kattilassa vettä sirkulaattorilla 70 asteeseen. Kiehautin herneet ja lisäsin tuoreen pinaatin mukaan lopuksi. Kaadoin veden pois ja herneet ja lievästi kypsähtäneet pinaatit tehosekoittimen kannuun. Kuumensin kattilassa kerman ja pilkoin voin pieniin kuutioihin. Sifonilla pyrettä tehtäessä tarvitaan tosiaan julmasti kermaa ja voita, että massaan saadaan kuohkeutta. 

Kun tehosekoitin oli tehnyt herneistä ja pinaatista selvää, lisäsin mukaan kerman ja voin, maustoin suolalla ja pippurilla, sekä tilkalla sitruunamehua. Surruutin taas koneella seoksen tasaiseksi. Kaadoin kirkkaan vihreän liemen tiheän siivilän läpi puolen litran sifoniin, kaikki pippurinokareet ja muut sattumat jäivät siivilään. Niitä ei kannata sifoniin laittaa, sillä se tukkeutuu tosi pienistäkin kököistä. Kiersin sifonipullon kannen kunnolla kiinni, tiivisteen pitää olla just eikä melkein paikallaan. Käänsin kahvaan ilokaasupatruunan ja kasu suhahti pulloon. Ravistin pulloa kymmenisen kertaa rivakasti ja laitoin sitten pullon kattilaan, jossa oli sirkulaattorin kuumentamaa vettä. Jos kuumana tarjottavaa sifonituotosta voi heti laittaa lautasille, ei tietenkään tarvitse tätä kuumanapitämiskikkailua. 

Kun perunat alkoivat olla kypsät ja hernepyree valmiina pullossaan, oli aika paistaa kala. Kuumensin pannua muutaman minuutin ja kaadoin sitten pannulle rypsiöljyä. Kun öljy alkoi melkein savuta pannulla, nostin kalapalat kyytiin nahkapuoli alaspäin. Painoin kalapaloja lastalla kiinni pannulle, että nahka olisi mahdollisimman hyvin kiinni kuumuudessa. Paistoin nahkapuolta noin 3-4 minuuttia. Paistoaika riippuu kalapalan paksuudesta, nieriä on melko ohut file, joten sille ei tarvita kovin pitkää kypsennystä. Kurkkasin nahkapuolta ja kun se näytti rapealta ja lihapuoli alkoi muuttua reunoiltaan kypsän näköiseksi, käänsin palat toiselle puolelleen. Toista puolta ei paisteta kuin hetkinen, noin minuutti. Nostin kalapalat lautaselle, etteivät ne kypsy liikaa. 

Kokosin annokset nostamalle perunat lautasille, pursotin hernepyrettä viereen ja asetin kalapalat hernepyreen päälle nahkapuoli päälle päin. Muutama muukin pieni vihanneslisäke ja koristelu olisi ollut paikallaan, mutta enempään en venynyt. Pyree ehti levahtaa lautasille, mutta makuun se ei onneksi vaikuttanut. 


Ensimmäistä kertaa sain paistettua kalan nahkan niin rapeaksi, että söimme sen viimeistä murua myöten. Hasselbackan perunat onnistuivat myös ja herne-pinaattipyree oli hyvä lisä annokseen. Olen iloinen, että opin tämän tekniikan. Ei ollut liian vaikeaa!

perjantai 15. joulukuuta 2017

Tehtiin sitten itse! Joululounas työporukalla

Haikeina muistelemme joululounaita, joita saimme monet vuodet käydä syömässä tyonantajan tarjoamana Ränssin kievarissa. Ajat ovat muuttuneet, eikä sinne enää ole päästy. Tänä vuonna erinäisten syitten takia päädyimme tekemään itse joululounaan työporukalla ja siitä sukeutui hyvä juttu. Ehkä ensi vuonnakin! 

Moni työkaveri osallistui lounaan järjestelyyn, J valmisti ja tarjosi maidottomat porkkanalaatikot, T tarjosi ja paistoi kinkun, K toi leipää ja tarjosi hirvenlihat lihapataa varten, A nouti kaupasta viimetipan ostoksia ja Antti graavasi lohta ja leikkasi kinkun. Minun osuudekseni tuli käydä kaupassa ja huolehtia lounas pöytään. Kaikki muut paikalla olleet kollagat auttoivat syömällä vatsansa täyteen. 

Kävin kaupassa summittaisen budjetin puitteissa, arvelin selviäväni satasella, mutta koska ostin vähän liikaa kivennäisvesiä, meni lasku 112 euroon. Sillä summalla saimme (kinkku ja hirvenliha olivat siis lahjoituksia) ruokaa meille kymmenelle paikalla olleelle ja toinen mokoma olisi kyllä vielä syönyt siitä. Jos olisin ollut järkevämpi ostaja, olisi koko setti varmasti maksanut vain noin 50-60 euroa. Mutta nyt meillä on varastossa hieman säilytystä kestäviä ruokatarvikkeita yhteislounaita varten ja muutaman päivän töissäolevat voivat syödä tähdenlentoja, mikäli vielä maistuu. Osan voi myös pakastaa ja käyttää myöhemmin. 

Eilen minulla oli yövuorojen välinen päivä. Vein yövuoroon mukanani suuremman Crock Pot-patani, johon olin tehnyt jo kotona hirvenlihapadan hautumaan. Minun kotiseudullani pohjoisessa ei tehdä jouluksi karjalanpaistia vaan palapaistiksi sanottua yhden lihalaadun pataruokaa. Sellaisen tein nytkin K:n tuomista lihapaloista. Toinen pala oli luullinen ja luumurikan säästin liemenkeittoa varten. Pata puhisi koko yön työpaikan keittiössä ja aamulla tuloksena oli ihmeen murea ja maukas hirvipata.

Kun vuoroni loppui, menin käymään suihkussa ja siitä virkistyneenä palasin keittiöön laittamaan lounasta. Tauolla olevat auttoivat kantamalla toisen pöydän kokoustilasta ja järjestelemällä paikkoja ja muutenkin olemalla apukäsinä yhdessä jo toisessa. 

Pöydät peitimme harmailla lakanoilla, joita olen ostanut Anttilan loppuunmyynnistä ja vasta kotona huomannut, että nämähän ovat liian kapeita. Se siitä säästämisestä. Lautasten alle laitoimme punaiset huopatabletit, niin eivät aterimet ja lautaset koliseet pöydillä. Astiat töissä ovat melko yksinkertaisia, mutta toisaalta, eipä töissä mitään Villeroy& Bochia tarvitakaan. Kattauksesta tuli kuitenkin työolosuhteissa ihan nätti. 


Tarjolla oli lopulta näitä:

  • leivinuunissa paistettu potkallinen kinkku
  • hirvenlihapataa
  • perunoita
  • porkkanoita
  • herneitä
  • porkkanalaatikkoa
  • kaupan lanttulaatikkoa 
  • kolmea erilaista silliä
  • graavilohta
  • savustettua lohta
  • pieniä maustekurkkuja
  • punajuurta
  • kahta pateeta
  • karpalochutneyta
  • ruisleipää ja voita
  • vichyä, limsaa ja tietysti vettä
  • jälkiruoaksi glögiä, joulutorttuja, piparkakkuja, homejuustoja ja rypäleitä
Kaikki oli valmista kello yksitoista, kuten olin kaavaillut. Kaikki vuorossa olleet söivät vuorotellen ja iltavuorollekin jäi ainakin tarpeeksi. Harmi, että useammalla kollegalla oli menoja, etteivät vapaalta päässeet osallistumaan. En ottanut kuvia juurikaan, en muistanut ja sitten viitsinyt. Mutta kirjoitan tämän muistiin mahdollista ensi vuoden joululounasta varten. Tästä minun on hyvä tarkistaa, mitä tänä vuonna hankimme, mitä voi jättää ostamatta tai laittaa vähemmän ja millainen budjetti riittää hyvin. 

Antin alkupalalautanen, hänelle kehtasin sanoa, että älä syö vielä, otan ensin kuvan!

Yhdessä syöminen on hyvästä, olipa kyseessä yksinkertainen keittolounas tai isompaa järjestelyä vaativa joululounas tai vapaa-ajan tapahtuman ruokailu. Seuraavan kerran taidan päästä kokkaamaan tälle mahtavalle porukalle tammikuisissa pikkujouluissa. Tosin tämä joululounas ei nyt erityistä kokkaamista minulta vaatinutkaan, enemmän vain viimeistelyä ja esillepanoa. 

Muita kokkauskokemuksia työporukalle löytyy vaikkapa näistä muutamista postauksista:

Churrot tulivat vahingossa kaksi kertaa kollaasiin, mutta kyllä niissä aika homma olikin!

Useimmiten meitä on useita tekemässä ruokaa, tai sitä on valmistettu etukäteen ja käytämme työssä olevat omat taukomme ruoan valmistamiseen ja syömiseen. Tällainen mukava yhteisöllisyys ei onnistuisi kuin tällaisella mahtavalla porukalla kuin meidän työpaikallamme on!

torstai 14. joulukuuta 2017

Nyt on kuivat jutut!

Jokunen viikko sitten meille hankittiin (pyytämättä ja yllättäen) elintarvikekuivuri. En ole itse kuivuria koskaan käyttänyt, mutta Antti on ollut sellaisen kanssa tuttu jo lapsuudesta asti, hänen äidillään on edelleen käytössä Orakas. Tämä meille hankittu on merkiltään Steba, samaa merkkiä kuin toinen sirkulaattoreistamme. Noin mikroaaltouunin kokoinen kuivuri on nyt tehnyt muutamia kuivettuneita juttuja, joista esimerkiksi vadelma oli aivan surkea juttu, vain marjan haituvat ja siemenet olivat jäljellä kuivissa kuorissa, eikä maistamalla tiennyt onko kyse hongasta vai haavasta. Samoin mansikat leikkasimme liian ohuiksi viipaleiksi, osa niistä tarttui laitteen kuivausritilöihin. Mandariinipalaset myös kuivuivat aivan tyhjiksi, vain epämiellyttävä kova kuori oli jäljellä. Sitruksia kannattaakin kuivata poikkileikattuina. 

Erilaisia kuivauskokeiluja
Sipulista tuli hauskan näköistä, mutten ole vielä kokeillut käyttää kuivattua sipulia mihinkään. Kunhan tässä on aikaa, viipaloin punasipulia enemmän ja kuivaan niitä ja kokeilen ruoanlaittoon. En tosin nyt heti keksi mikä hyöty siitä olisi, paitsi jos olisi hamstrannut sipulia ja sitä uhkaisi mennä pilalle, tai olisi aikeissa kokkailla retkiolosuhteissa. 


Paras onnistuminen tähän mennessä on ollut ananas. Ostimme aivan tätä kuivattamistarkoitus varten tuoreen ananaksen, josta Antti leikkasi noin viiden millin vahvuisia kiekkoja. Ensimmäisessä erässä ne olivat kuivurissa yli 10 tuntia, toisessa 9 tuntia. Ananaskiekot eivät tarttuneet ritilöihin, ne oli helppo kerätä kuivurista lautaselle. Aluksi ne tuntuivat hieman nahkeilta, mutta kuivuivat edelleen lautasella. Niissä on nyt muutama päivä myöhemmin uskomattoman intensiivinen maku, hieman sitkeyttä, mutta kuitenkin niitä on kiva nakertaa. Voisimme kokeilla myös hieman paksumpien viipaleiden kuivaamista, mutta nämä ohuet, kauniiksi pitsiytyneet kiekot ovat todella hyviä välipaloiksi. Nyt joku tulee varmaan kertomaan, että ananas kuivattuna on hurjan epäterveellistä, mutta jos väittää, että se on pahaa, niin se on kyllä vale. 


Tomaatista tuli aika hauskan näköinen myös, allaolevassa kuvassa pieni kirsikkatomaatti halkaistuna. Siinäkin on makua vaikka muille jakaa ja mietin, että näitä pitää tehdä enemmän ja säilöä oliiviöljyyn. Nyt niitä oli vain muutama maistelupala. 

tiistai 12. joulukuuta 2017

Sitruskauden ilotulitus salaattivadilla

Väsymys meinaa vaivata, iltaisin nukuttaa niin, että tyyny kutsuisi jo kahdeksalta. Tätä kaamoskauden kukistajasalaattia söimme tänään eilisen kala-aterian tähteiden kanssa. 

Kirpsakka salaatti sitruksista ja granaattiomenan siemenistä

  • 1 appelsiini
  • 1 greippi
  • 1 verigreippi
  • 0,5 punasipuli
  • 1 granaattiomenan siemenet
  • pieni pala fetaa (noin 30 g)
  • 1 rkl cavaetikkaa
  • 1 tl hunajaa
  • basilikan lehtiä
Leikkasin sipulin ohuiksi suikaleiksi ja fileroin appelsiinin ja greipit. Irrotin siemenet granaattiomenasta Veeran neuvoin. Käytin postauksen neuvoa numero 3, se toimii hyvin, sain kyllä punaisia mehupilkkuja paidalleni, vaikka oli esiliinakin. 

Asettelin sitruslohkot lautaselle, ripottelin sipuliviipaleet päälle, samoin murustellun fetan ja granaattiomenan siemenet. Sekoitin cavaetikan ja hunajan pikaiseksi kastikkeeksi ja kaadoin salaatin päälle. Muutama basilikan lehti vielä ja salaatti oli valmis. Se oli mukavan kirpeää, mutta hunajan pehmentämää lisäkettä tähdenlentokalan ja riisin kanssa. En toivoakseni ole univalmis ennen kello kymmentä, sen verran pirteää oli salaattimme. 


maanantai 11. joulukuuta 2017

Äkkiä ruokaa, lohta, rapukastiketta ja sahramiriisiä

Tänään piti saada ruoka nopeasti lautaselle, oli sen verran nälkä töiden jälkeen. Poikkesin ostamaan palan lohta kotimatkalla ja aterian muut osat valmistuivat sillä välin, kun riisi kypsyi keittimessä. Tällä kertaa keittimeen meni paellariisiä, se sopi oikein hyvin keittimeenkin. Lisäsin mukaan pikkuisen sahramia ja suolaa. 


Pikainen lohi sahramiriisin kanssa

  • 200 g kirjolohta
  • nokare voita
  • sitruunamehua
  • suolaa ja pippuria

Kastike

  • 1 punasipuli silppuna
  • nokare voita
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • 1 dl kermaa
  • suolaa ja pippuria
  • 50 g jokiravunpyrstöjä
  • muutama kapris
  • sitruunamehua
  • tilliä

Riisi

  • 1 dl riisiä, tällä kertaa (puolivahingossa paellariisiä)
  • vettä tarpeeksi
  • sahramia
  • suolaa

Lisäksi

  • broccoliinia 8 "oksaa"
  • sitruunamehua
  • suolaa ja pippuria
  • tilkka valkoviiniä
Riisin kypsyessä poistin lohipalasta nahkan, ylimääräiset rasvat ja muutaman ruodon. Leikkasin palan kahteen annospalaan. Ripotin niille suolaa ja pippuria ja puristin päälle sitruunamehua. Kuumensin pannulla voita ja paistoin kalapaloja pari minuuttia puoleltaan ja nostin ne sitten lautaselle peitettyinä odottamaan. 

Lisäsin pannulle hieman vielä voita ja siihen sipulin silputtuna. Parin minuutin kuluttua lisäsin voihin ruokalusikallisen vehnäjauhoja ja sekoitin ne mukaan. Kaadoin päälle viinin ja kerman ja sekoitin tasaiseksi. Kastike sakeni nopeasti ja lisäsin sinne mukaan jokiravut. Maustoin kastikkeen suolaripauksessa, pippurilla, muutamalla kapriksella ja sitruunamehulla. Nostin kalapalat kastikkeeseen lämpenemään. 

Kokosin annoksen lusikoimalla sahramin värjäämää hauskasti puuroutunutta, muttei muussautunutta riisiä lautaselle ja siihen päälle lämmenneen lohipalan ja kunnolla ravuilla mehevöitettyä kastiketta ja muutaman pannulla käytetyn broccoliinin, joita olin maustanut suolalla, pippurilla, sitruunamehulla ja höyryttänyt viinitilkassa. 

maanantai 4. joulukuuta 2017

Superraikas meloni-fetasalaatti


Tänään oli yksi tämän vuoden parhaista päivistäni, sain lääketieteellisen luvan tehdä työtä taas vuoden eteenpäin. Upouuden medikaalini kunniaksi nautimme kaksiosaisen päivällisen, jonka alkuruoka oli erittäin raikasta salaattia, jossa oli minttua, melonia, kurkkua ja fetaa. Ohjeen otin Coley cooks-blogista. Pääruoka oli tavallistakin tavallisempi kanapasta.

Meloni-fetasalaatti kahdelle

  • puolikas dinomelonia
  • 1/4 cantaloupemelonia
  • puolikas punasipulia
  • 50 g fetaa
  • 10 cm pätkä kurkkua
  • suolaa ja pippuria
  • paljon tuoretta minttua
  • oliiviöljyä
  • sitruunamehua
Lidlissä oli meille aikaisemmin tuntematon dinomeloni, joka oli sisuksiltaan kokonaan valkoinen ja siinä oli melko vähän siememiä. Pilkoin puolikkaasta melonista jonkunlaisia kolmiota. Samoin pilkoin osan cantaloupea. Kurkun osakuorin ja leikkasin viipaleiksi, myös punasipulin ohuiksi suikaleiksi. Fetasta leikkasin myös jonkun sortin kolmioita. Mintun silppusin. 

Asettelin vadille melonipalat, kurkkuviipaleet, sipulisuikaleet ja päälle paljon sitruunamehua, minttua, oliiviöljyä ja ripaus suolaa ja pippuria. Todella hyvä alkuruokasalaatti, tosi raikas ja pirteä.