perjantai 13. lokakuuta 2017

Kuulitteko kolinan? Keittiöpeikko nimeltä Tartar kaatui!

En keksi kyllä mitään erityistä syytä, miksen ole koskaan aikaisemmin tehnyt tartaria. Olen maistellut sitä ravintolassa yleensä Antin lautaselta ja pitänyt enimmäkseen. 

Erilaisia näkemyksiä tartarista virolaisissa ravintoloissa


Tartar on vain ollut keittiöpeikko-osastoa tähän päivään asti. Hain tukea muilta blogaaneilta ja sainkin paljon erilaisia vinkkejä ja neuvoja. Halusin mikäli  mahdollista kuitata yhden osan #suurikeittokirjahaastettakin ja minulla oli jopa valinnan varaa. Ensin ajattelin tehdä tartarin Risto Mikkolan Arjen Luxus-kirjan ohjeella, mutta säästin kirjan vielä erästä toista ruokaa varten. Tartuin viimeksi kesällä selailemaani Prisca Lecleren Tarte Tatin-kirjaan. Sain aikoinaan kutsun kirjan julkistamisjuhliin, mutten päässyt, joten sain kirjan myöhemmin arvostelukappaleena. 


Kirjassa oli mukavan yksinkertainen ohje tartarille, eikä se mikään monimutkainen ruoka olekaan. Enhän minä ihan niin tehnyt kuin kirjassa, ainekset otin ohjeesta, mutten sekoittanut mausteita lihaan, kuten kirjassa tehtiin, vaan sommitelin ne lautaselle lihan ympärille. Mutta muuten olin melko tottelevainen. Jauhelihan sijaan käytin kokolihaa, jonka leikkasin itse. 

Tartar kahdelle alkuruokana

  • 200 g naudan ulkofilettä
  • 2 kananmunan keltuaista
  • suolaa ja pippuria
  • sinappia
  • maustekurkkua
  • isoja kapriksia
  • sipulia
  • persiljaa
Laitoin lihan pakastimeen noin puoleksi tunniksi ennen kuin aioin valmistella ruoan. Näin liha kylmenee ja on helpompi leikata. Kun se oli kylmää, leikkasin lihan ensin noin puolen sentin viipaleiksi ja sitten viipaleet puolen sentin suikaleiksi. Leikkasin sitten suikaleet pieniksi paloiksi. Tässä vaiheessa poimin pois kohdat, joissa oli selkeitä kalvoja tai jänteitä. 

Otin esille tarjoilulautaset ja laitoin niille noin 8 sentin stanssit. Lusikoin lihapalaset stanssin keskelle ja muotoilin tasaisen, muttei liian tiiviin pihvin. Ilman stanssiakin se onnistuu, senkun vain taputtelee lihan sopivaksi pyöryläksi. Tein pihviin pienen syvennyksen kananmunan keltuaista varten. 

Leikkasin sipulin ja maustekurkun pieniksi kuutioiksi ja asettelin niitä mutkavartisille maistelulusikoille. Laitoin yhdelle lusikalle suolaa ja toiselle sinappia, kahteen muuhun kurkkua ja sipulia. Lautaselle nostin muutaman kapriksen ja ripottelin persiljasilppua. Päälle kiersin myllystä pippuria ja nostin lihan syvennykseen keltuaisen kuorenpuolikkaassa. Asetin lautaset kylmään odottamaan ateriaa. Pöytään nostaessa keltuaisen voi kipata lihan päälle kuorenpuolikkaasta. Paahdetut leipätikut voisivat sopia kaveriksi ja juomaksi lager. Minulle oli vaaleaa lageria ja Antille tummempaa. 


Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Keittiöpeikot-ja #suurikeittokirjahaaste-välilehdille, joille kerään niin keittiöpeikkoja aina kun on peijaisten aika ja postaukset, jotka liittyvät haasteeseen kokata kaikista keittokirjahyllyni kirjoista ainakin yksi ohje. 


9 kommenttia:

  1. Mä en käsitä, miten joku voi syödä raakaa jauhelihaa. Ei pysty! Graavilohen vielä kykenen nielaisemaan, jos on pakko. Tartar on liian vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan vaan lappaa suuhun ja sitten nielaisee. :D

      Poista
  2. Mullekin ennen no go, nyt rakastan, en tosin ihan joka kuppilassa sitä tilaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pitää vähän katsoa missä tilaa :)

      Poista
  3. Miten tarkkaa tuon lihan laadun kanssa on? Se on mulle se peikko-osuus. Uskaltaisikohan.
    Rakastan tartaria ja muutama sellainen siintänee jo lähitulevaisuudessa kun lähdetään pikku reissulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä lisäämäni että tykkään kanssa eniten veitsellä pilkotuista/rapsutetuista versioista.

      Poista
    2. Luin Nellen postauksen monen vuoden takaa ja sain siitä vinkkejä. Kysyin ostaessani, että passaako tämä varmasti tartariin, myyjä ei tiennyt, meni kysymään lihamestarilta ja hän sanoi, että se liha kyllä sopii. Kyllä siinä varmaan saa tarkka olla.

      Poista
  4. Mun on pakko tulla ihan vaan ihastelemaan tällaisen keittiöpeikon selätystä. Tartar on ihan parhaita herkkuja maan päällä. Itse harvoin teen ihan perinteistä, mutta erinomaisen hyvää sekin on. Ja kun tuota voi varioida niin monella tapaa. 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aion kyllä kokeilla erilaisiakin versioita nyt kun ylipäätään uskalsin kokeilla. :D

      Poista