torstai 17. elokuuta 2017

Corso – italialaista viimein

Olemme pariin kertaan koittaneet syödä italialaista ruokaa Helsingissä enemmälti onnistumatta. Nyt vuorossa oli Korkeavuorenkadulla sijaitseva uudehko Ravintola Corso. Olen jo viittävaille menossa nukkumaan ja aamulla varhain matkalle, joten laitan vain muutaman kuvan ja sanan, sillä pidimme Corsosta todella paljon.

Nyt pasta oli sellaista kuin pitääkin, risotto tahmeaa ja sopivasti sahramille maistuvaa, antipastit juuri leikattuja. Viinejä voi ostaa laseittain ja neljän ruokalajin menu kolmella viinilasillisella ja espressoilla maksoi meille 162 euroa. Pidimme hintaa sopivana ja vaikka olimme paikalla jo varhain alkuillasta, täyttyi paikka mukavasti illan kuluessa. Suosittelemme Corsoa mitä lämpimimmin!





Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Kaikkien aikojen pienin sato yhdellä aterialla – quesadillat

Tänä vuonna meillä on ollut mitä maltillisin sato yhdessä jos toisessa asiassa. Kaksi omenaa on tulossa, ainoa kirsikka on kadonnut, tomaattejakaan ei ole vielä kovin montaa kypsynyt. Nyt juuri reissun alla oli aika käyttää kaikki loput, kipenet ja jämät tähdenlentopäivälliseen. Quesadillat ovat hyvä ruoka upottaa yhtä jos toista vehnätortillojen mutkaan. Sinne meni pieni rasiallinen nyhtölammasta, sinne meni salamipaketin viimeiset siivut ja sinne meni jopa aivan minikokoinen kesäkurrekin. Yksi juttu  meni kyllä pieleen. Olin mitoittanut täytteet kuuden tortillan mukaan, mutta pakkauksessa olikin kahdeksan kappaletta vastoin pakkausmerkinnän lupausta. Minne voisi valittaa?


Kuusi quesadillaa

  • 6 vehnätortillaa
  • noin 100 g nyhtölammasta
  • muutama ohut salamiviipale
  • pieni palanen emmentalia
  • vielä pienempi palanen jotain muuta juustoa, ehkä parmesania
  • 2 pientä punasipulia
  • 2 pientä keltasipulia
  • 1 punainen suippopaprika
  • 1 minimaalisen pieni kesäkurpitsa
  • 1 vielä pienempi kurkku, tuskin peukalon mittainen
  • muutama pieni tomaatti
  • mietoa salsakastiketta
  • liraus oliiviöljyä
  • ektoplasmaa (tunnustan nolona, käytin kaupallista "guocamolea", kun ei ollut avokadoja)
Silppusin sipulilt ja kesäkurpitsan, tomaatit, kurkun ja paprikan. Laitoin pannulle hieman oliiviöljyä ja kuullotin hetkisen aikaa sipulia, paprikaa ja kurpitsaa. Kumosin ne odottamaan lautaselle. Levitin tortillalätyn puolikkaalle hieman guacamolea ja salsakastiketta. Siihen päälle tälläsin muita täytteitä, nyhtölihaa kolmeen ja salamia kolmeen ja kaikkiin sipuli-paprikaseosta, tomaatti- ja kurkkusilppua ja juustoa. Käänsin lätyn puolikuun muotoon ja laitoin sellaisena kuumalle, kuivalle pannulle ja paistoin muutaman minuutin, painoin quesadillaa hieman lyttyyn paistinlastalla. Käänsin sen kylkeä ja paistoin toistakin puolta minuutin pari. Nostin valmiin puolikuun leikkuulaudalle ja leikkasin sen kolmeen sektoriin. Kun kaikki oli paistettu, söimme ne iloisina kotiterassilla samaan aikaan, kun pihasiilit kävivät omalla ateriallaan. Vaikka kaksi siiliä on juuri viime päivinä jäänyt tuossa meidän kohdalla auton alle, ainakin kaksi on vielä elossakin! Se ilahdutti kovasti. 


Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki hävikistä herkuksi-teemaiset postauksemme. 

tiistai 15. elokuuta 2017

Jälkilämpö hyötykäyttöön – pannukakkua Big Green Eggillä

Juuri ennen reissuunlähtöä täytyy ruokaa raapia kaapeista ja välttää kaupassa käymistä. Tänään söimme päivälliseksi grillattuja lampaankyljyksiä, niistäkin pakastimen palikoista oli hyvä päästä eroon. Ei niissä paljon syötävää ollut, mutta nälkä siirrähti. Pääruokaa tärkeämmäksi nousi jälkiruoka, jonka takia oikeastaan grillikin kuumeni, halusin kokeilla pannukakun paistamista Big Green Eggissä jälkilämpöä hyödyntäen. 

Pannukakku grillissä

  • 2 kananmunaa
  • 4 dl maitoa
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 50 g voita sulatettuna + 30 g vuoan voiteluun
  • 0,5 dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 tl leivinjauhetta
  • ripaus suolaa
Laita kaikki ainekset lukuunottamatta vuoanvoiteluvoita tehosekoittimen kannuun ja anna laitteen sekoittaa taikina tasaiseksi. Jätä taikina asettumaan 1-6 tunniksi, kai se voi yön ylikin olla jääkaapissa. Kun on aika paistaa pannukakku, sulata toinen iso nokare voita ja voitele foliovuoka oikein runsaasti. 

Meillä Big Green Egg oli hiipumisvaiheessa lampaan grillaamisen jäljiltä ja Antti laittoi epäsuoraa lämpöä varten egg convectorin ja vielä pizzakiven grilliin ja  sääti lämmön noin 220 asteeseen (älkää minulta kysykö miten). Sitten hän nosti nelikulmaisen voidellun  foliovuoan pizzakiven päälle ja kaatoi pannukakkutaikinan vuokaan. Pannukakku paistui grillissä noin 30 minuuttia ja nousi kauniisti vuoan reunoja pitkin, muttei pursunut hallitsemattomasti yli. 


Heti kun vuoka oli otettu pois grillistä pannukakku laski kyllä alemmas, dutch babies-tyyliin. Söimme pannukakkua loman alkamisen kunniaksi Jymy-mustikkajäätelön, marjojen ja samppanjan kanssa. Loma alkoi aika mukavasti.


Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannakakut ja vohvelit- ja Big Green Egg-välilehdille, sillä se liippaa riittävästi kumpaakin aihepiiriä. 

Seitsemäs Espanja-haaste lähestyy


Tänä vuonna CampaKeittiössä kokataan espanjalaista ruokaa vain haasteen lopussa, alkupuolella seitsemäs Espanja-haaste hoituu Iberian niemimaalla autenttisissa oloissa valmiissa pöydissä. Tarkoituksemme on päästä maistelemaan erilaisia espanjalaisia herkkuja ravintoloissa, tapaspaikoissa ja eväitten muodossa, joten uskon meidän tänäkin vuonna saavan ruokahaasteen kahlattua lävitse kutakuinkin kunnialla. Otamme mielellämme vastaan vinkkejä teille tutuista Espanjan herkuista, joita meidän kannattaa metsästää lautasillemme!

Matkustamme katsomaan La Vueltaa paikanpäälle muutamien etappien ostalta ja minun tärkein tavoitteeni on nähdä Alberto Contador, sillä hänen ammattilaisuransa päättyy tämän vuoden La Vueltaan. Muutenkin kisaan starttaa moni suosikkini ja uumoilen tiedossa olevan jännittävä kilpailu, johon on hyvä päättää meidänkin vuotuinen ruokahaasteemme.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Suu makeaksi – kesäinen drinkki ei niin erinomaisesta kuohuviinistä


Meille tuli pikaisella aikataululla yhteinen vapaapäivä tälle viikolle. Aamiaiselle avasimme jonkun aikaa säästellyn crémant-pullon, lasillinen toisi mukavan juhlavaa tunnelmaa ja lopun voisi sitten nauttia iltapäivällä ennen kylille lähtöä. Kyseinen crémant ei ollut kovin kummoista.  Säilöimme loput jääkaappiin tiiviillä tulpalla varustettuna ja muistelimme, etteikö niitä ole erilaisia kuohuviinidrinkkejäkin, joilla voisi saada tästä tajuntaa räjäyttämättömästä juomasta jatkojalostettua maistuvampaa. 


Tämä tulppa piti kuohuviininkin kuplat pullossa

Minullakin on menossa #suurikeittokirjahaaste ja samassa hyllyssä keittokirjojen kanssa asuvat myös erinäiset juomia käsittelevät opukset. Netin drinkkivinkkien sijasta menin pantry II:seen ja kuikuilin, mitä meillä olisi tarjolla tähän aiheeseen. Hyllystä löytyi aika kauan käyttämättömänä ollut COCKTAILS – New Yorkin baarimestareiden parhaat drinkit. En olisi muistanut kirjaa koskaan käytetynkään, mutta lyijykynämerkinnät kesältä 2007 todistavat, että frozen margaritaa on kokeiltu.

Pläräämisen jälkeen päädyin yksinkertaiseen samppanjadrinkkiin, sillä siihen meillä oli ainekset, tosin samppanjaa lukuunottamatta. Crémant olisi kuitenkin liikuttavan liki ja iltapäivän kauniissa auringonpaisteessa maistelimme sitten hyvin yksinkertaista kimaraa, jonka nimikään ei ole liian monimutkainen muistettavaksi.

Champagne Cocktail

  • samppanjaa (tässä tapauksessa ranskalaista kuohuviiniä, crémantia)
  • sokeripaloja
  • Angosturaa
  • sitruunakuorta (tässäkin onnistuin unohtamaan jotain, eli tämän)
Tipauta sokeripalalle muutama tippa Angosturaa ja laita palanen samppanjalasin pohjalle. Kaada päälle kylmää kuohuviiniä ja sekoita. Jos muistat, lisää lasiin ohut suikale sitruunankuorta. 


Tämä oli aika kiva yksinkertainen drinkki, sokeripala kuohui lasissa ja lisäsi kuplien kokoa ja määrää. Koska emme varsinaisesti pitäneet kuohuviinistä sellaisenaan, pieni makeus ja ilmeisesti Angostura tekivät sille, jos ei nyt ihmeitä, niin jotain kuitenkin. Väri muuttui haalean rosemaiseksi, mikä johtui varmaan osaksi siitä, että sokeripalat olivat tummaa sokeria ja Angostura on myös tummaa, noin soijakastikkeen väristä. Muistimme ostaneemme pullon jokunen vuosi sitten Lyypekin Cittistä ja siellä etsittiin hintaa pullolle kauan ja hartaasti. Ilmeisesti olimme myös käyttäneet sitä johonkin, sillä pullo oli avattu. 



Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki haasteen postaukseni. Kyseinen cocktail-kirja tuntui nyt kyllä hieman vanhentuneelta, vaikken minä kovin paljon drinkkitrendesitä tiedäkään. Luulenpa, että tämä kirja päätyy nyt haasteeseen ostallistuttuaan kierrätyskasaan. 

lauantai 12. elokuuta 2017

Muhkea nyhtölammasleipä

Muutama päivä sitten luin Maalaisbistro-blogista confit-menetelmällä tehdystä lampaankoivesta. Pidän kovasti kyseisestä lihankypsennysmenetelmästä, mutta olen yleensä kypsentänyt lintujen osia joko ankanrasvassa tai öljyssä. Nyt minäkin halusin kokeilla lampaan valmistamista tällä konstilla etenkin, kun pakastimessa oli yhä suuri pala lammasta, hankalan muotoinenkin vielä. Kyseessä oli luineen melkein nelikiloinen lammaspala. 

Otin palan sulamaan toissapäivänä ja Antti sahasi siitä sen verran pois, että sain palan mahtumaan suurempaan haudutuspataani. Mallaamisen jälkeen nostin palan takaisin tarjottimelle sulamaan. Eilen aamulla pala oli kutakuinkin sula, sisälämpöä en mitannut, mutta arvelin kyllä haudutuspadan tekevän palasta selvää. 

Lampaankoipi confit-menetelmällä

  • suuri pala luullista lampaanlihaa
  • 2 litraa rypsiöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • 1 uuden sadon valkosipuli
  • 2 yrttikimppua (laakerinlehtiä, salviaa, minttua, rosmariinia, timjamia, ruohosipulia)
Laitoin aamulla varhain haudutuspadan lämpenemään ja kaadoin sen pohjalle noin pari desiä öljyä. Sitä kannattaa confit menetelmällä aina laittaa astiaan hieman ennen kypsennettäviä aineksia, etteivät ne jää pohjastaan kuivalle padan pohjalle, saattavat tarttua ja jäädä valjun värisiksi, mikäli eivät tule käännetyiksi kypsennyksen aikana. 

Kiersin myllyistä runsaasti suolaa ja pippuria lihapalan joka puolelle, mutten poistanut mitään kalvoja tai rasvoja, ajattelin padan kyllä hoitelevan sen puolen ajan kanssa. Nostin lihapalan pataan ja asetin sen molemmille puolille pitkittäin halkaistun valkosipulin puolikkaat. Kaadoin reunoja myöten öljyä niin paljon, että lihapala oli aivan uppeluksissa ja laitoin kannen päälle. Jätin padan töihin high-asetuksella ja kymmenen tunnin ajastuksella. Nukuin vielä pari tuntia ja herätessäni keittiöstä tuntui jo hieman tulevan viekoittelevaa tuoksua. 



Yrttejä kävin hakemassa päivän kunnolla valjettua, sidoin paistinarulla pari kimppua sekalaisia yrttejä ja upotin yrtit lammaspalan molemmille puolille. Pata teki työtään koko päivän, noin viiden tunnin kohdalla käänsin lihapalan kylkeä ja tietysti roiskautin paidalleni hieman öljyä. Sen kanssa saa olla varovainen! 

Kahdeksan tunnin kohdalla kokeilin hieman haarukkaa lihapalaan ja selvästi liha oli jo nyhtöisää. Nostin lihapalan peltitarjottimelle kahdella suurella haarukalla keihästäen, enkä siinä kohtaan ihme kyllä roiskinut öljyä sen enempiä. Annoin palan hieman jäähtyä ja kun näpit kestivät käsitellä, laitoin käsiini kertakäyttöhanskat ja nyhdin isoilla haarukoilla paloja lihasta ja vielä sormin kaavin loppuja rasvoja palan kyljistä. Suurin osa oli liuennut pataan. 

Luut irtosivat helposti ja liha oli kahdeksan tunnin kypsentämisen jälkeen helppoa nyhtää. Keräsin nyhteet lasivuokaan ja pyöräytin välillä muutaman kierroksen lisää pippuria ja suolaa. En punninnut lopputulosta, mutta arvelen, ettei nelikiloisesta jäisestä palasta tullut yli kiloa valmista syötävää lihaa.

Kotoisten hommien lomassa en ollut ajatellut sen tarkemmin, miten laittaisin nyhtölampaan tarjolle, mutta ei ollut yhtään perunafiilis tai riisitunnelma. Tein sitten viidessä minuutissa hauskat leivät, joihin sain menemään vielä pari purkinpohjaakin jääkaapista.


Muhkea nyhtölihaleipä kahdelle

  • 2 viipaletta vaaleaa paahtoleipää
  • pieniä kantarelleja
  • nokare voita
  • 2 rkl kermaa
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
  • marinoituja sipuleita
  • nyhtölihaa confit-menetelmällä
  • aiolia
Otin esille kaksi pannua ja laitoin kummatkin lämpenemään, sulatin niillä nokareet voita. Laitoin toiselle pannulle muutaman pienen kantarellin, noin 12 kpl. Samalle pannulle kaavin taannoin hampurilaisen täytteeksi tekemieni marinoitujen sipuleiden loput ja silmämääräisesti kahden paahtoleipäviipaleen peittämiseksi tarvittavan määrän nyhtölihaa. Kääntelin hetken kantarelleja ja kaadoin niiden päälle hieman kermaa, ripotin päälle suolaa ja pippuria. Sipuleita ja lihapalasia lämmitin myös hetkisen. Toisella pannulla paahdoin voissa leipäviipaleita molemmin puolin sen aikaa, että pintaan tuli hieman rapeutta. 

Nostin leipäviipaleet lautasille ja asettelin niille lammassuikaleita, sipulia, kantarellit ja isot lusikalliset aiolia, sitäkin saadaksemme purkin tyhjäksi. Vielä hieman pippuria ja tuoretta timjamia ja nopea päivällinen kahdelle oli valmis. 



Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crockpot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Illalla olimme kuuntelemassa Seminaarimäen Mieslaulajia Jyväskylän Lounaispuistossa. Olipa hauska keikka! 


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Laita mies asialle, äläkä tee itse perässä

Kaupallinen yhteistyö, Familia.

Kesä ei ole ohitse, ei millään muotoa. Tänäänkin lämpötila nousi reippaasti yli viidentoista asteen, eikä ole satanut kenenkään perseestä. Kun pääsin töistä oikeitten työläisten aikaan, oli meillä kotona niin karitsan parikyljykset  kuin  erinäiset lisukkeetkin marinadeissaan, vapaapäivää viettävä kotikokki ei ollut marinadissa, mitä arvostin kovasti. Familia on tarjonnut nämä karitsan kyljykset meille, olivat piilossa pakastimessa. Löytyivät, kun Antti teki tilaa tämän vuoden mansikoille. 



Karitsan parikyljykset grillissä

  • 8 karitsan parikyljystä
  • colajuomaa
  • oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • 1 sitruunan mehu
  • tuoreita yrttejä (rosmariinia, timjamia, minttua, rakuunaa, salviaa)
  • kuivattuja valkosipulilastuja
  • erityisen hyvää hunajaa


Yön yli sulaneet parikyljykset upotettiin aamupäivällä runsaaseen marinadiin, jossa oli kaikki ylempänä luetellut aineet. Antti vakumoi kyljykset vakuumirasiaan ja cola oli hyrskynyt mukavasti, mutta pysynyt sentään purkissa. Viestitse (ollessani töissä) onnittelin Mr Madinadea, ettei hän laittanut Mentoksia samaan rasiaan. Kyljykset olivat marinadissa jääkaapissa viitisen tuntia enne n grilliin päätymistä.

Kun tulin kotiin, Antti laittoi grillin tulille ja puolen tunnin päästä minä istuin mukavasti terassilla pöydän ääressä viinilasillisen kanssa ja katselin miten päivällinen valmistuu. Mukavaa sekin, vaikka yleensä tahdon itse tehdä kaiken, ei tartte auttaa. Antti grillasi ensin marinadista ongitut kyljykset, muutaman minuutin puoleltaan. Lämpötila grillissä oli kyljysten aikaan 250 astetta. Laitomme kyljykset (pakkohan minun oli asiaan puuttua) peltilautasella (Lidlistä ostettuja jokapaikan lautasia, ostakaa kun sattuu kohdalle!) folioon asettumaan. 


Lopuksi Antti käytti grillissä puolikkaita nektariineja, greippilohkoja, herneenpalkoja, sipuleita ja tomaatteja, jotka myöskin olivat marinadissa, jonka ainesosia minä en tiedä, mutta joka oli oikein mainio. 



Kiitos Familialle karitsan parikyljyksistä, pakkauksen paino oli noin 900 g ja syötävää lihaa niissä oli ehkä 300 g, se riitti meille oikein mainiosti. Grillaaminen onnistui oikein mainiosti ja jälkitasoittaminen myös. Jos luita olisi jäänyt enemmän, niistä olisi saanut hyvää karitsalientä. Nyt ei pakastimissa ole tilaa millekään ylimääräiselle, joten liemenkeitto jäi.


Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki terassimme vihreän munan käyttökokemuspostaukset. 

Tänään meillä oli erityisen kaunis kompostisetti, kun siivosin #pelastakaaleikkokukat-kimpun. Lopulle kimpulle ei saa edes hönkäistä, etteivät viimeisten ruusujen terälehdet varise. 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Ruutukokki rulettaa – #suurikeittokirjahaaste

Perheenjäsenten synttärit tulevat aika pienellä yllätyskertoimella, on kyllä ihan oma vika, jos ei meinaa muistaa. Kyllä minä muistin, että Antin synttäri on ihan näillä näppäimillä, mutten muistanut, että olemme kaiken aikaa töissä, eri aikaan vielä, eikä millekään juhlimisille ole tulevalla viikolla aikaa. Tänään sain kaksi tuntia ennen töihinmenoa ajatuksen, että ehdimmehän me juhlia heti, kun kumpikin ehtii kotiin tänään. Juhlimisella tarkoitan sitä, että avaamme pullon sampanjaa ja syömme hyvät kimpaleet kakkua. 

Tuon kahden tunnin aikana tein kaiken sen mitä olisi pitänyt tehdä koko viikonlopun aikana, pesin kaksi koneellista pyykkiä, viikkasin edelliset pyykit, leivoin kakkupohjan, täytin kakun, kuorrutin sen, järjestin paikkoja, syötin siiliä, siivosin kukka-asetelmat (ne #pelastakaaleikkokukat-kimput) ja ehdin töihin minuutilleen. Yleensä olen leimaamassa sisään noin vartin etuajassa, nyt aikaan 59. 

Joitakin perusjuttuja en millään muista, yleensä ne liittyvät leipomiseen. En muista lettutaikinan ohjetta, en kääretorttupohjan, enkä kakkupohjan. Pakko katsoa ohje jostain. Koska lupauduin mukaan #suureenkeittokirjahaasteeseen, jonka ku ite tekee-blogin Minna aloitti, jätin nyt katsomatta CampaSimpukan arkistoista kakkupohjan ohjeen ja menin keittokirjahyllyni ääreen. 

Sieltä löytyy varmaankin aivan ensimmäinen keittokirjani, Ruutukokki. Se on rakas muisto ajasta ennen internetiä, blogeja ja nettireseptejä. Ja ennen kuin osasin tehdä ruokaa. Siskoltani apinoin tavan merkitä reseptin kohdalle, kun olin sitä käyttänyt. Eniten merkintöjä oli leipomusohjeiden kohdalla, on juhlittu monet synttärit ja joulut. 


Pieni sokerikakkupohja

  • 2 kananmunaa
  • 0,75 dl sokeria
  • 0,5 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 dl perunajauhoja
  • 0,5 tl leivinjauhetta
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele ja jauhota pieni, noin 15 senttinen rengasvuoka. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi ja lisää mukaan jauhot, johon on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi. Kaavi taikina vuokaan ja paista pohjaa noin 25 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Jos tikku on pistoksen jälkeen puhdas, kakku on kypsä. Anna pohjan jäähtyä hetken aikaa ja irrota sitten vuoan reunus ja pohja. Kun pohja on jäähtynyt leikkaa se kolmeen osaan. Täytä mieleisillä täytteillä. Minä laitoin paahdettuja mansikoita ja niiden maukasta lientä kostukkeeksi toiseen väliin. Toiseen laitoin juuri sopivan kypsää nektariinia ja päälle vadelmia ja mustikoita kermavaahdon kanssa. Juuri ennen tarjoilua lurittelin pari teelusikallista vaahterasiirappia pinnalle. En minä kaunista kakkua osaa tehdä, mutta hyvält se maistui! 

Hyvää huomista synttäriä, Antti!
Lisään ohjeen #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki haastepostaukset. 

perjantai 4. elokuuta 2017

Suosittelen lämpimästi – epätrendikkään ruokablogin paahdettuja mansikoita

Miten joku voi tuoksua näin hyvältä?
Joskus on vain ihan välttämätöntä kokeilla ruokaohjetta heti, ei huomenna, ei ensi viikolla, vaan heti. Sellainen tuli tänään vastaan epätrendikkäässä ruokablogissa, jossa oli tehty paahdettuja mansikoita. Olin melkein varma, että kuvasta huokui tuoksukin suoraan sieraimiini. Minulla oli kaikkia aineksiakin, joten eipä ollut syytä aikailla.

Paahdetut mansikat 

  • 500 g mansikoita
  • 3 rkl vaahterasiirappia
  • 2 tl balsamicoa
  • ripaus pippuria
Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita leivinpaperi uunipellille. Ota mansikoista kannat pois ja leikkaa mansikat puolikkaiksi. Mittaa kulhoon vaahterasiirappi ja balsamico ja sekoita. Kumoa halkaistut mansikat kulhoon ja sekoittele nuolijalla tai käsin niin, että kaikki puolikkaat ovat kastikkeessa. Nuuhkaise. Ihastu. Kumoa mansikat pellille paperin päälle ja levittele leikkuupinta alaspäin tasaisesti. Ripauta päälle hieman pippuria. Paahda uunissa noin 10-15 minuuttia. Nostele mansikat lastalla kulhoon tai laakealle lautaselle, varo rikkomasta leivinpaperia. Nosta paperi neljästä kulmastaan suppuun ja pistä siihen reikä kulhon päällä, näin saat kaiken kastikkeen talteen.


Sekoita kreikkalaiseen tai turkkilaiseen jogurttiin hieman vaniljatahnaa ja annostele mansikoita jogurtin päälle. Ihastu lisää. Tämä sopii niin jälkiruoaksi kuin aamiaisellekin ja mansikat sellaisenaan lettujen tai vohveleiden päälle. Voisinpa nähdä itseni illalla silkkiaamutakissa lusikoimasta mansikkahilloa purkista avoimen jääkaapin äärelläkin. Tai no ehkä en sentään.