perjantai 16. kesäkuuta 2017

Jotkut kutsut vaan ovat kivempia – jäätelöä maistamassa


Eilen olimme maistamassa jäätelöä. Emme vain yhtä tai kahta, vaan ainakin kahtakymmentä! Saimme kutsun Seppälän Prisman pihalla olevalle Liisankankaan Tilajäätelön kojulle ja aurinkoinen kesäpäivä oli mitä parhain jäätelön maisteluun. Ainakaan minä en ollut aikaisemmin kuullut Liisankankaan Tilajäätelöstä, mutta nyt tiedän, että jos italialaistyyppistä jäätelöä tai sorbettia tekee mieli, eikä ole umpisateinen sää, kannattaa poiketa kojulle herkuttelemaan. 

Liisankankaan jäätelöitä on valmistettu Pihtiputaalla verkkosivujen mukaan vuodesta 2012 ja pääraaka-aine, maito, on tilan omaa tuotantoa. Valmistusmetodi on italilainen ja tällöin puhutaan gelatosta. Juuri sellaisista, joita moni Italian-matkaaja jo etukäteen uneksii reissullaan syövänsä. 

Meille oli varattu monenmontaa makua maistettavaksi ja kyllä me maistoimmekin. Oli perusmaut, suklaa, mansikka ja vanilja. Oli kahvi, amaretto, tiramisu, kinuski, kirsikka, appelsiini ja niin monta muuta, ettei niitä enää muistakaan. Ainoastaan kookos oli sellainen, ettei Antti tahtonut maistaakaan ja minäkään en siitä pitänyt, mutta se johtuu vain ja ainoastaan Bountyn-katkuisista nuoruusmuistoistamme. Jäätelössä ei ollut sitten mitään vikaa. 

Sorbettajakin maistoimme monta makua ja niistä mieleeni jäi parhaiten vihreä omena. Lime-makua ei valitettavasti ollut juuri eilen maistettavaksi, mutta arvelisin senkin olevan raikasta. Kun olimme maistaneet makuja pikkuruisista lusikoista aivan päämme sekaisin, saimme vielä valita kupilliset suosikeitamme. Minä valitsin suklaajäätelön ja sitruunasorbetin yhdistelmän, Antti otti kahvin ja vihreän omenan. 



Liisankankaan jäätelön rakenne on sellainen, ettei siitä pyöritetä palloja, vaan sitä kaavitaan kuppiin leveällä, todella pätevän näköisellä kauhalla. Ainakaan tällä erää jäätelöä ei saa tötteröön, eikä se tämän kaltaiselle jäätelölle olisikaan minusta hyvä tapa tarjota, vaan pahvinen kuppi pienelllä muovilusikalla on juuri sopiva setti. Kuulema monia erilaisia kertalusikoita on kokeiltu, esimerkiksi joku puinen malli antaa makua jäätelöön, joten muovilusikka on osoittautunut parhaaksi välineeksi. Kupit muistaakseni mainittiin biohajoaviksi. 

Jäätelöä ja sorbettia voi ostaa myös mukaan styroksirasiassa, voisin kuvitella vaikkapa kahvijäätelön tai limesorbetin sopivan hienommankin päivällisen jälkiruoaksi mitä parhaiten. Hintaahan tällaisella artesaanijäätelöllä on enemmän kuin suurten tehtaiden tuotteilla, annoskupillinen yhdellä maulla maksaa 3,50 euroa ja kahdella 4,5 euroa ellen ihan väärin muista. 

Koju sijaitsee Seppälän Prisman Ahjokadun puoleisella jättimäisellä parkkipaikalla lähellä pääsisäänkäyntiä. Seisoskelimme hyvän tovin maistelemassa ja sinä aikana asiakkaita riitti jollei jonoksi niin melkein ainakin. Ystävällinen nuori mies maistatti makuja muillekin päätöksenteon tueksi ja niin vain löytyi joku kookosjäätelöstäkin pitävä! 

Oli todella mukava tutustua Liisankankaan Tilajäätelöön ja täpärästi vältin jäätelöotsan kehittymisen, tiedättehän sen hetkellisen keljun olon otsalla, kun syö liikaa jäätelöä, tai ryystää pirtelöä liian nopeaan tahtiin. Meidät kutsunut Johanna teki olomme tervetulleiksi ja juttua olisi riittänyt vaikka mistä ja vaikka kuinka kauan tahansa. Juuri tällaisesta pienimuotoisesta "yhteistyöstä" minä pidän, ei kosiskelevasta tai ehtoja latelevasta, vaan aivan rehellisestä mielipiteen pyytämisestä ja siitä, että voisin mainita firman blogipostauksessa, jos siltä tuntuisi. Ja nimenomaan siinä sävyssä kuin oikeasti tunnen. 

Se pitää vielä mainita, että asiakkaat antoivat palautetta todella mukavasti, heiltä (samoin kuin meiltä) kysyttiin tuleeko mieleen joku  maku, jota toivoisivat valikoimiin, sillä niitä kehitellään kokeiluun kaikenaikaa ja jos alkavat käydä kaupaksi, otetaan enemmänkin valikoimiin. 

Tässä siis tulee CampaSimpukan rehellinen mielipide Liisankankaan Tilajäätelöistä: Tykkäsimme ihan sikana! Käykää tekin maistamassa!

6 kommenttia:

  1. Nymmää oon kade! Rakastan jäätelöä (teen yleensä ite, mutta myös kaikki muut kelpaavat :D), mutta saan niin kovin harvoin syödä :( Ihana tollanen yhteistyö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tee itse jäätelöä alusta asti kovin usein, vaikkei se ole edes kovin vaikeaa tai työlästä. Tämä oli hauska kutsu ja ilomielin otimme sen vastaan.

      Poista
  2. No prhana. Onneksi kävin Firenzessä asti osallistumassa Gelato Festivaleille, muuten olisin niin kateellinen tuollaisesta kutsusta (missä se minun, gelaton suurkuluttajan, kutsu oli?), että koko kesä olisi mennyt pilalle! Täytyy käydä testaamassa.

    (Italiasta kaipaan noihin suomalaisiin gelatokokeiluihin sitä, että hinta tulisi kupin/annoksen koon, eikä makujen mukaan. Ihan eri asia maksaa peruskupista, jossa on kolme eri makua kuin saman verran kupista, jossa on yksi maku. Samanverran jäätelöä niissä on kumminkin, joten en ymmärrä, miksi Suomessa ei moinen ota kantaakseen kuin niissä aidoissa italialaisissa gelaterioissa... :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin "muutamia" instakuvia gelatoistasi! :D

      Tuota en tullut ajatelleeksi, mitä sanoit hinnoittelusta. Olin vain niin haltioissani siitä, että niin monta makua oli ylipäätään saatavilla! :D

      Poista
    2. Voisin vielä käydä täällä törkeästi huomauttamassa, että meillähän oikeasti myydään painon mukaan se 3,50 annos 90-100 grammaa ja 4,50 annos 130-140 grammaa. Tarvittaessa joustetaan suuntaan tai toiseen ;) Hintaluokat vain nimetty makujen lukumäärän mukaan näin suomalaisittain.
      Terveisin ylempänäkin mainittu "ystävällinen nuori mies" :)

      Poista
  3. Mä oon meinannut polttaa ton kojun :D Se ei oo koskaan ollu auki, kun oon pyrkinyt. Kiusaksi vaan tuotu koko koppi!

    VastaaPoista