perjantai 23. kesäkuuta 2017

Huldan pelastusta – vehnäjuuri vaikeuksissa


Juurakon Hulda selvisi mitä parhaiten juurihoidostaan luimupupulassa, olipa osallistunut talon töihinkin ainakin parilla leipomiskerralla. 

Kun palasimme reissusta, meillä oli kauheasti tekemistä, kuten töitä. En heti ehtinyt leipoa juureen, mutta ruokin sitä kyllä. Viime viikolla sitten otin osan leipoakseni leipää ja juureen oli tullut erilainen haju, tai ylipäätään haju. Se oli aiemmin ollut hyvin raikkaan tuoksuinen, tai lähinnä tuoksuton. Nyt siinä oli hieman etikkainen tai omenainen haju. En tiennyt onko se nyt menoa, vai vieläkö asialle voi tehdä jotain. Otin osan ja tein taikinan leipää varten. Taikina käyttäytyi kyllä ihan tavanomaisesti leivottaessa, kohosikin jonkun verran korissa, mutta uunissa se sitten levisi, eikä kovin hyvin noussut. Mittasin lämpötilaa leivän sisällä ja sen mukaan sen olisi pitänyt olla kypsää. Kuori oli mukavan kopsakka. Mutta leipä oli aivan likilaskuinen, tiivis ja pahanmakuinen, kun leikkasin sen myöhemmin. Olin hyvin pettynyt itseeni. 

Eilen kokeilin, vieläkö Huldasta oli eläjäksi. Otin 2/3 juuresta, jota oli nyt kaikkiaan noin 3 dl, kulhoon. Lisäsin siihen 80 g luomuvehnäjauhoja ja saman verran grammoissa luomuvettä. Eiku vettä vaan! Juuripurkkiin lisäsin 150 g jauhoja ja 150 g vettä. Sekoitin kummatkin erät tasaiseksi. Jätin Hulda-purkin pöydälle vähäksi aikaa, tai oikeastaan aika pitkäksi aikaa, sillä sain päähäni siivota jääkaapin, eikä se koskaan ole ihan pikkujuttu. Kun jääkaappi oli siisti, nostin Huldan sinne tavalliselle paikalleen. 

Kulhossa olevan osuuden annoin olla rauhassa pari, kolme tuntia. Kun tulin asioilta, kurkkasin kulhoon. Siellä oli mukavaa pientä elämää. 

Juurakon Huldan sämpylät

Ensin

  • 2 dl henkitoreissaan olevaa juurta
  • 80 g venhäjauhoja
  • 80 g vettä

Sitten

  • 2,5 dl vettä
  • 2 tl suolaa
  • 1 tl englantilaista hieman kosteaa leipähiivamurua
  • 1 dl ruissihtijauhoja
  • 0,5 dl ruisleseitä
  • noin 4-5 dl vehnäjauhoja
Lisäsin kulhoon ruokittuun juureen vettä, suolaa, hiivamurut, ruisjauhot ja -leseet ja sen jälkeen pikkuhiljaa vehnäjauhoja. Vaivasin taikinan yleiskoneella. Taikinasta tuli melko kiinteä, muttei sentään muodostanut palloa taikinakoukun ympärille. Päätin pitää sitä sitten huoneenlämmössä joitakin tunteja suihkumyssyllä peitettynä, en laittanut sitä jääkaappiin. 

Neljän tunnin kuluttua taikina oli noussut jonkun verran, muttei mitenkään hulvattomasti. Kaavin sen jauhoiselle leivinalustalle ja kääntelin hieman reunoilta keskelle päin leipurinlastalla. Taikina oli oikein pehmeää, eikä tarttunut pahemmin lastaan kuin pöytäänkään. Laitoin uunin kuumenemaan 230 asteeseen kiertoilmalla ja leivinkiven sinne kuumenemaan yhtä matkaa. Uunin alaosassa oli syvä uunipelti odottamassa, sinne laittaisin paistamisen ajaksi hieman vettä.

Kun uuni oli kuuma, leikkasin leipurinlastalla taikinan lohkoihin, vähän eri muotoihin, niitä tuli 12 kpl. Nostin leivinkiven pellillään pois uunista ja nostelin nopeasti taikinapalat kivelle. Käänsin samalla palojen päitä hieman alapuolelle, niin niistä ei tullut niin eri kokoisia, vaan mahtuivat sopuisasti kiven päälle. Siirsin kiven takaisin uuniin ja samalla luukun avaamisella kaadoin alapellille 2 dl kylmää vettä. Paistoin ensin sämpylöitä 15 minuuttia, jonka jälkeen ne näyttivät jo aika kivoilta, päästin höyryä pois uunista avaamalla luukkua hetkeksi. Paistoin vielä 6 minuuttia ja silloin pinta oli kauniin ruskea ja kumea. Nostin kiven uunista ja siirsin sämpylät ritilälle jäähtymään. 

Nämä sämpylät olivat kauneimmat, joita olen saanut juuresta aikaan, totta kyllä, että autoin hieman hiivalla. Jännitti leikata sämpylä halki. Olisiko se kypsä, miltä sisus näyttäisi, miltä sämpylä maistuisi? Ei huolta, rapea kuori oli helppo leikata ja sämpylä halkaista. Sisällä oli kivasti reikiä  ja sisus oli kypsä. Ja maku? Ihan parhaita tähän mennessä! Ainakin toistaiseksi Hulda on pelastettu ja koitan pitää siitä nyt parempaa huolta jatkossa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Juurakon Huldan seikkailut-välilehdelle, jossa on ihan sitä itteään, Juurakon Huldan seikkailuita.

Vielä ehtii osallistua arvontaan, sunnuntai-iltaan asti sinulla on mahdollisuus voittaa tyylikäs, musta Tour de France-esiliina. Täällä lisätietoa.

9 kommenttia:

  1. Hienoa, että tehohoito auttoi ja hulda on taas pelastettu.

    Saako tuollaisia jauhopussiin liitettäviä asioita ihan marketista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ostanut niitä Virosta, Selver-marketista. Minulla on monta, saat yhden kun joskus nähdään! Eikö olisi hyvä syy treffata?

      Poista
    2. Olisi vallan hyvä syy treffata muutenkin!

      Poista
  2. Hieno Hulda, kyllä se taisi meillä olla hommissa 4 tai 5 kertaa!
    Meillä on iso läjä Ikean pussinsulkijoita. Ne eivät kyllä ole noin hienoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kätevä kyllä, kun sen virittää pussin suulle, voi siitä suht siististi kaataa jauhoja tai sokeria tai mihin pussiin se nyt virittääkin. :)

      Poista
  3. Mä elvytin pakkasessa ainakin kuus vuotta olleen ruisleivän juuren täällä Ranskassa. Siihen meni aikaa, heitin välillä lähes kaiken pois ja aloin ruokkimaan aina uudelleen. Lopulta heräsi ja sain mainiot ruisleivät ja toisetkin olen leiponut. Säilytän juuren pakkasessa, mutta toki tiinuunkin jätän osan reunoille kuivumaan. Juuren tein itse alunperin Hollannissa. Ruisleivän tekoon käytän vain juurta, vettä, ruisjauhoja ja suolaa. Juuressakaan ei ole hiivaa käytetty. Olisin voinut tehdä toki uuden juuren- helpommallakin- mutta otin elvyttämisen haasteena :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusi vuotta! Siinä oli kyllä haastetta kerrakseen. :D

      Poista
    2. Mä oon vähän sellanen jukuripää kun sille tuulelle satun :D Ei ole muuten koskaan ollu aiemmin vaikeuksia saada juurta toimimaan pakkasesta, se on hyvä säilytyspaikka. Toi juuri on mikä mulla on ja mitä elvytin kuuden vuoden jälkeen on muuttanut kaks kertaa. Toisen kerran autossa Hollannista Ruotsiin ja nyt sieltä tänne Ranskaan. Ei ihme jos oli vähän loukkaantunut ;)

      Poista
    3. Minullakin on ruisjuuri pakastimessa, sain juuri keväällä äidiltä uuden erän, kun leivoin pari kertaa niin, etten muistanut ottaa ennen paistamista uutta pakaste-erää. Tätä vehnäjuurta pitäisi myös kokeilla pakastaa. :)

      Poista