sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Juurakon Hulda ihan kypsänä


Suonette anteeksi pienen poikkeaman Italia-teemasta, tämä pitää saada itselle  muistiin, että voin toistaa leipäonnistumisen myöhemmin. Paistoin alkuviikosta ensimmäisen leivän Huldasta. Onnistuminen oli osittainen, leipä näytti hyvältä, sen kuori oli suorastaan herkullista, mutta sisus oli jäänyt aavistuksen raa'an puolelle ja leipä tarttui leipäkiveen. Söin vähitellen leivän kuoren ja käytin lopun eiliseen italialaiseen leipäkeittoon

Illalla tein uuden taikinan valmiina onnistumaan, olinhan saanut oivan vinkin Satu Koivistolta, vinkin jonka olin kyllä kuullut aiemminkin, mutten tietenkään muistanut. Kyse oli niin yksinkertaisesta jutusta kuin leivän sisälämmön mittaamisesta aivan siinä kuin paistinkin. Mittaria vaan kylkeen, eikä enää tulee raakoja leipiä!

Juurakon Huldan aurinkoleipä


Juuren ruokinta

  • 150 g luomuvehnäjauhoja
  • 150 g vettä
Kun olin ottanut leivontaan tarvittavan määrän juurta puhtaalla lusikalla purkista, lisäsin sinne painossa saman verran vettä ja luomuvehnäjauhoja, sekoitin tasaiseksi, suljin purkin ja siirsin sen takaisin jääkaappiin. Jos en ehdi leipoa taikinasta noin viikon kuluessa, ruokin juurta kertaalleen noin 50 grammalla jauhoja ja vettä, mikäli purkkiin mahtuu. Ei kannata kasvattaa juuren määrää liian suureksi. Minä olen leiponut juuresta nyt 1-2 kertaa viikossa ja pidän määrän maksimissaan noin kolmessa desissä. Aion pian jakaa siitä eteenpäin, joten sen vuoksi määrä on nyt noinkin iso. Mahdollisesti myös pakastan pienen osan kokeilun vuoksi. 

Taikinan valmistaminen

  • 2 dl vehnäjuurta
  • 5 dl vettä
  • 2 tl suolaa
  • noin 8 dl vehnäjauhoja
Tällä kertaa käytin yleiskonetta taikinan sekoittamiseen. Lusikoin siis juurta purkista 2 desin mitallisen kulhoon, lisäsin sinne suolan ja veden sekä noin 4 dl jauhoja. Koneessa oli taikinakoukku ja vaivasin sillä pienimmällä nopeudella niin, että aineksista muodostui paksuhko velli. Lisäsin jauhoja niin kauan, että olin käyttänyt niitä noin 8 dl. Tällä kertaa tein aivan täysin vehnätaikinan ja kone vaivasi taikinaa vain juuri sen verran, että se alkoi tarttua koukkuun. Otin koukun pois ja nostelin taikinaa taikinalastalla ja ripotin reunojen ja taikinan väliin jauhoja, samoin pinnalle. Laitoin suihkumyssyn kulhon päälle ja kulhon jääkaappiin illalla noin kahdeksan aikaan.

Tänä aamuna varhain


Mitäpä sitä ihminen tekisi vapaapäivän aamuna, kuin nousisi leipomaan leipää? Minä sitten rakastan varhaisia aamuja ja nyt kun olen yksin kotona, saatoin laittaa heti countryn soimaan nettiradiosta, sieltä ei tulekaan muuta kuin mahtavia kliseekokoelmia niin sävelmien kuin lyriikkojenkin suhteen. Aivan parasta!

Laitoin uunin kuumenemaan niin kuumaksi kuin mahdollista, samalla siellä kuumeni leipäkivi pellillä. Alimmalla tasolla oli syvempi uunipelleistä. Vai pitäisikö sanoa pelteistä? Pellen paistaminen aamutuimaan ei kuulu tapoihini. 

Uunin kuumenemisen ajaksi otin taikinan jääkaapista lämpenemään. Alustin siihen hieman lisää jauhoja kulhossa taikinalastalla nostellen. Ripotin leivinlaudalle durumvehnäjauhoja, ettei taikina tarttuisi. Alustin hieman lisää ja nostin sitten leivän leivinpaperille durumjauhoripotteiden päälle. Muotoilin leivästä niin pyöreän kuin mahdollista. 

Kun uuni oli kuuma, nostin varovasti painavan pellin leivinkivineen työtasolle. Ripotin kiven päälle lisää durumjauhoja- Varovasti siirsin paperin avulla leivän lähemmäs ja nopealla liikkeellä kippasin leivän paperilta kiven päälle. Vähän jauhot pöllähti ja leipä ei mennyt aivan keskelle kiveä, mutta close enough. Painoin keskelle leipää pyöreällä stanssilla jäljen ja sitten viillot reunoille niin, että reunapaloja tuli 8. Olisin voinut jakaa pienempiinkiin paloihin. 

Nostin pellin uuniin ja vedin alempaa peltiä ulos sen verran, että sain kaadettua sinne 2 dl kylmää vettä. Luukku kiinni ja jännittämään. Laitoin ajastimeen 15 minuuttia. En laskenut nyt uunin lämpötilaa, se oli kiertoilmalla 240 astetta koko paistamisen ajan. Vartin päästä raotin luukkua ja päästin höyryä ulos. Paistoin leipää vielä 10 minuuttia ja nostin sitten leivän pelteineen pois uunista. Mittasin sisälämpötilan leivän paksuimmasta kohdasta ja se oli siinä vaiheessa 90 astetta. Niinpä paistoin vielä 5 minuuttia lisää ja silloin sisälämpö oli 99 astetta. Satu oli neuvonut tähtäämään 98 asteeseen, joten asteella meni pieleen.


Nyt leipä ei ollut tarttunut kiveen kuin aivan pieneltä alalta, mutta sekin irtosi, kun avitin paistinlastalla. Kuori oli kauniin värinen ja rapea, sisus pehmeä ja maistuva. Suola kohdallaan. Joku muu jauholaatu olisi varmasti tuonut vielä lisää makua, mutta tahdoin kokeilla aivan silkkaa vehnähöttöä. Kuori oli tässä leivässä kaikkein paras tähänastisista juurileivontakokeiluistani. 

Miksi sanon leipää aurinkoleiväksi? Vain siksi, että kerran taisi toinen pojistani sanoa tuohon tapaan muotoiltua leipää aurinkoleiväksi.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidassa olevalle Juurakon Huldan seikkailut-välilehdelle, jonne kerään kaikki juurileivontakokeiluni. 


12 kommenttia:

  1. Mikään ei ole niin virkistävää kuin aamutuimaan ennen aamupalaa koiran kanssa ihan nopeasti käydä vilkaisemassa, mihin toi polku meneekään. Näin 3 tuntia myöhemmin voisin aamupalaksi syödä vaikka sen pellen! Onneksi puuro keittyy 10 minuutissa.

    VastaaPoista
  2. Meillä paistui eilisaamuna eka juurileipä. Sehän levähti pellille isoksi kasaksi; olisi pitänyt tajuta tehdä minunkin siitä aurinko ;) Paistoin ensin 200 asteessa ja lopulta luukku auki n. 180 asteessa, yhteensä varmaan 45 minuuttia. Kypsää tuli, ihana kuori ja pehmeä sisältä. Seuraavaksi aion kokeilla pataleipää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pataan minäkin seuraavalla kerralla länttään leivän!

      Poista
  3. Meillä sopiva paistoaika leiville (taikinassa 900 g jauhoja + muut aineet, neljä leipää) on 12 min 240 asteessa + 28 min 200 asteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää laittaa muistiin! Paistatteko kiertoilmalla?

      Poista
    2. Ei kun normaalilla. Alku kannattaa varmaan kiertoilmallakin paistaa noin kovalla lämmöllä niin saa hyvän kuoren, loppuajan varmaan paistaisin 190-200 ja tarkkailisin ettei pinta pala. Tärkeintä on kuitenkin saada sisus kypsäksi.

      Poista
  4. Nam, nam... Minä tässä juuri mietin, että pitäisi jakaa juuri kahtia. Meillä toivotaan niin vahvasti sämpylöitä joka viikonloppu, etten tällä menolla pääse kokeilemaan juuren kanssa mitään muuta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinka paljon sinulla on sitä? Minkä verran otat sitä kerrallaan? Minä luulen voivani pian tosiaan jakaa sitä, äitini tulee pian käymään ja hänelle annan osan.

      Poista
    2. Kysy Minna Satulta neuvoja, miten saat jaettua juuren kätevästi, hänhän oli sen saanut meille kaikille kymmenelle jaettua. Olisi kiinnostava tietää, miten hän sen teki ja missä ajassa. En muista, että hän olisi kertonut siitä enempiä siellä työpajassa.

      Poista
  5. Nam nam! Pelleineen päivineen :). Aivan loistava (ja itsestäänselvä, niin kuin parhaat on) oivallus tuo paistomittari!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En enää koskaan ota leipää raakana uunista!

      Poista