keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Nyhtökauraa wokkiin


Aivan pakkohan minun oli ostaa Nyhtökauraa. Onnistuin ensimmäistä kertaa koko tuotteen markkinoillaoloaikana näkemään sitä hyllyssä, joten en voinut muuta kuin siirtyä tekemään vaikeaa jatkovalintaa, otanko maustamatonta vai maustettua. Sen verran maineikasta kotikokkia olin olevinani, että maustamattoman ostin ja olin varma, että kyllähän minä nyt yhden nyhtiksen maustan tuasta nuavvaa! Vai miten Nanna sen sanookaan?

Kotona alkoi hiipiä pieni epäilyksen siemen sydämeen. Muistui mieleen kauhea Härkis-katastrofi, jossa ainoat positiiviset asiat olivat ne, ettei saapuvilla ollut ruokavieraita ja toinen juttu se, että meillä oli hätäleipää, joten emme jääneet nälkää näkemään. Toista mahdollisuutta en ole vielä Härkikselle antanut, eikä se sen puoleen minulle. Ei ole kuulunut kutsuhuutoja ohittaessani Härkis-pakkauksia valintamyymälän hyllyvälejä surffaillessani. Ei sellaisia, kuten vaikka juustotiskeillä kuulen ja harvoin ohitan pl. ulkojuustot.

Tuon lauantaisen kauppareissun (jota naapurini suuresti ihmetteli ohikulkiessaan, hän ei ollut kuulema koskaan nähnyt minun kahdeksalta aamulla saapuvan pihaan ostoskorien kanssa korkokengissä) jälkeen oli heti tiedossa muita ruokapuuhia, joten Nyhtökaura (puhuttelen häntä nyt tämän postauksen ajan erisnimeltä, myöhemmin siirtyköön yleisnimeksi) oli ensin ihmeteltävänä ja kuvattavana keittiönpöydällä ja siirtyi sitten jääkaappiin. Eihän sitä nyt harvinaista raaka-ainetta heti revitä irti paketista, vaan sitä ihaillaan ja lopulta pelätään ja katkerasti kadutaan, että meni ylipäätään kenellekään paljastamaan, että tuli ostaneeksi sitä. Oikein Instagramia myöten. Some pitäisi lailla kieltää! 

Lauantaina aktiviisesti "unohdin" Nyhtökauran ja valmistin blinejä ja vakumoin sipuleita, sunnuntain taannuin äitimoodiin ja hyysäsin nuorisoa, maanantaina käänteiskieltäydyin Antin grillaamista makkaroista, mutta eilen en keksinyt enää yhtäkään tekosyytä, vaan oli viimeinkin totuuden hetki. Valmistin ateriaksi Nyhtökauraa! Onneksi minun ei tarvinnut kuin totella sauvajyvästä, sillä hän oli juuri (varmastikin aivan  minua varten) postannut ohjeen, millä homma oli lastenleikkiä. Tiedättehän mitä me Neuvostoliiton naapurissa syntyneet sanomme? YYA. Kaveria ei jätetä.

Linkin takaa löydät kuinka homma olisi pitänyt tehdä.

Nyhtökaurawokki 

  • 250 g nyhtökauraa
  • loraus osterikastiketta
  • loraus kalakastiketta
  • loraus ketjap manis-kastiketta
  • loraus punaviinietikkaa (unohdin)
  • pikkuisen fariinisokeria (näköjään unohdin senkin)
  • pippuria 
  • 3 pitkänhuiskeaa kevätsipulia
  • puolikas chili (edelleen chilinyhvelö, en uskalla laittaa paljon)
  • 1 porkkana
  • 1 paprika (paitsi että se sotkeentui ilmeisesti kaupassa Reippaan ostoksiin eikä löytynyt koskaan minun ostoskasseistai)
  • palanen tuoretta inkivääriä
  • kiinankaalia (ihmeiden aika ei ole ohi, eka kerran 2000-luvulla ostin kiinankaalia)
  • riisinuudeleita
  • 1 limetti, puolikas mehuna ja toinen puoli lohkoina tarjoiluun
  • tuoretta korianteria
Ensin laitoin kaksi syheröä riisinuudelia likoamaan kiehautettuun veteen. Sekoitin maustekastikkeen osat yhteen, eli osterikastikkeen, kalakastikkeen ja ketjap manisin. Minulla ihme kumma oli niitä kaikkia. Punaviinietikan ja fariinisokerin unohdin. Se on outoa, vaikka ohje oli ihan edessäni. 

Kuumensin wokissa lorauksen öljyä ja kumosin nyhtissilpun pannulle. En oikein tiennyt, pitäisikö kökkäreet pieniä, vai ei. Kääntelin silppua hetkisen aikaa. Multitaskasin sipulin, porkkanan, olemattoman paprikan, kiinankaalin ja chilin silpuksi ja raastoin inkiväärin.  Kaadoin pannulle maustekastikeseoksen nyhtökauran sekaan ja sekoitin hyvin. Kumosin sörsselin lautaselle odottamaan. Lisäsin pannulle hieman öljyä ja siihen sitten ensin inkiväärin ja porkkanan hetkeksi, sitten chilin ja sipulin. Viimeisenä kiinankaali pääsi pannulle. 

Kun kasvikset näyttivät siltä, että ovat valmiita (mistä minä senkin muka tiesin) kaadoin pannulle takaisin maustekastikkeiset nyhtökaurat ja sekoitin. Kun koko homma oli kuumaa, nostelin sinne pehmenneet riisinuudelit ja taas pontevasti sekoittelin. Puristin päälle limen mehua ja kiersin pippuria myllystä. Ripottelin annoksen pinnalle vielä paljon korianteria ja asettelin limelohkoja kaveriksi. 

Ruokani ei näyttänyt niin nätiltä kuin sauvajyväsen lautasella. Paprikan kadottua mystisesti kauppareissulla punainen väri jäi vähiin annoksessa. Mutta mitä sitten kävi maun kanssa, miten tekstuurin? Tykkäsimmekö yhtään? Vai paljon? 

Nyhtökaura muistutti minusta suutuntumaltaan purkkitonnikalaa. Maustekastike oli näin jälkikäteen tarkasteltuna vajavainen, mutta en sitä syömähetkellä tiennyt. Olen täysin valmis sanomaan, että pidin nyhtökaurasta, niin suutuntuman kuin maunkin puolesta ainakin tässä nopeassa wokkiannoksessa. Riisinuudeli oli mukava lisäke ja aavistuksen rapeiksi jääneet porkkanat tuntuivat hampaissa kivoilta pureskella. Limeä olisin voinut laittaa runsaammin ja chiliä myös. 






11 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Makustelin suussa sanaa ja mietin, miten sinä sen sanoisit, silleen ihan oikein!

      Poista
  2. Meillä 10-vuotias epäili, että olin ostanut eri tonnaria kuin aiemmin. Moitin vähän nyhtäkauran kovaa kilohintaa, mutta menekki oli niin huono, että hinta tuli halvaksi, kun ruokaa riitti usealle aterialle. Aikuisille kelpasi, lapsille ei oikein. Pitäisi kaiketi antaa toinen mahdollisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille tuo 250 g pakkaus oli kahdelle liian suuri. Toisena päivänä lämmitettynä oli kuulema vielä oikeinkin syötävää.

      Poista
  3. Mahtava kuulla että tykkäsitte, ihana YYA (ja tietty resepti oli vain sinua varten ;) ). Hauska että se muistuttaa tonnikalaa joidenkin mielestä, et ole ensimmäinen joka sanoo niin. Minulle ei sitä mielleyhtymää tule ollenkaan, tosin en ole tonnikalaa syönyt kai kohta kymmeneen vuoteen tai sinne päin.

    VastaaPoista
  4. Oi tätä pitää kokeilla! Kuulostaa niin hyvälle, nam :)

    VastaaPoista
  5. Tarinasi kuulostaa tutulta, minäkin hairahduin ostamaan elämäni ensimmäisen nyhtökaurapaketin, kun sitä sattui olemaan hyllyssä siinä ihan tavallisessa marketissa, jossa teen omat ostokseni. Pakkohan sitä oli ostaa, eikä kokkausego antanut ottaa valmiiksi maustettua. Ja nyt paketti on jääkaapissa odottamassa, että rohkaistun sen avaamaan. Meillä syödään seitania aika usein, mielenkiintoista nähdä, löytyykö samankaltaisuuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva nähdä sitten miten sinä tämän tuotteen kanssa teet ja onnistut, tietystikin! :)

      Poista
  6. Täällä kokeiltiin viikonloppuna porotonta käristystä nyhtökaurasta ja yllättävän hyvin tuo pärjäsi originaalin rinnalla - kirjaimellisesti, sillä teimme samalla vertailun vuoksi myös perinteistä poronkäristystä :)

    VastaaPoista