sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Se on sitten siinä!

Tänään päättyy CampaKeittiön seitsemäs ranskalaisen ruoan haaste, kun Tour de France päättyi Pariisiin. Töistä johtuen minulla ei ollut tänään aikaa tehdä ruokaa, mutta viimeisen etapin lähetyksen loppua ehdin katsomaan. Tänä vuonna kaikki Eurosportin lähetykset ovat olleet aiempaa pitempiä, joten jos olisi sattunut kesäloma, ei olisi paljon tarvinnut television ääreltä poistua, vaan olisi voinut katsoa päivittäin tuntikaupalla Tour-lähetyksiä.

Lopputulos oli odotettu, Chris Froome voitti neljännen kerran kokonaiskilpailun, viimeisen etapin ykköseksi ehti nuori hollantilainen, Dylan Groenewegen. Andre Greipel lähti loppukiriin aavistuksen myöhässä ja voitto karkasi hänen käsistään aivan puolen pyörän mitalla. Kolmannen ja neljännen tilan taistoa ei nähty, herrasmiessopimuksen mukaisesti Mikel Landa pysyi paikallaan neljäntenä.

Nyt meillä on muutama viikko haastevapaata ennen kuin La Vuelta Espana alkaa. Tosin silloinkaan CampaKeittiössä ei juuri ehditä kokkailla, sillä lähdemme Espanjaan katsomaan kisaa paikanpäälle muutamille etapeille. Arvelen kuitenkin, että syömme hyviä espanjalaisia aterioita, jonkun muun kokkaamia!



lauantai 22. heinäkuuta 2017

Järjen riemuvoitto

Siitä on toisinaan selkeää etua, että ikää on jo karttunut, verrattuna vaikka itseeni 20-vuotiaana, jolloin en osannut tehdä juuri mitään muuta keittiössä kuin tiskiä. Silloin minulle olisi mennyt ihan täydestä, kun jos olisin lukenut Ranskalaisen Keittiön Salaisuudet-kirjan crêpe-ohjetta. Siellä nimittäin sanotaan, että paistettujen ohukaisten tulisi olla n. 1,5 senttiä paksuja. Nyt ollessani näin kokenut ja viisas, ymmärrän, että kyse on painovirheestä ja ohukaisten tulisi olla noin 1,5 mm paksuja. Tai siis ohuita. 

Tänään meillä oli pienenä seitsemännen Ranska-haasteen etukäteispäättäjäispäivänä (huomenna esteitä) crêpekakku, joita on näkynyt blogeissa viime aikoina paljon. Minä en ollut koskaan sommitellut sellaista aikaisemmin, joten jo oli aikakin. Aivan keittiöpeikko-osastoon se ei sentään kuulunut. 

Tällä viikolla minulla oli nimipäivä ja Antti tietää kyllä, miten nimipäiväsankaria tässä taloudessa ilahdutetaan. Ei tarvitse pelätä saavansa lahjasta päin näköä, vaikka lahja olisi paistinpannu. Ei toki, sain hienon de Buyerin crêpe-pannun, joka oli eilen rasvapoltossa ja tänään ensimmäistä kertaa tositoimissa. 

Olen aikaisemmin rasvapolttanut hiiliteräspannuja ja samasta materiaalista valmistettua paellapannua öljyillä, mutta tällä kertaa otin käyttöön silavaa. Meillä oli tuubi Muurikka-pannun käsittelyyn hankittua silavaa ja se toimi oikein hyvin, minusta paremmin kuin öljy. Kuumensin hyvin pestyn pannun ja sillä nokareen silavaa. Levitin rasvan pannulle huolellisesti ja kuumensin pannua niin kauan, että siltä alkoi nousta kevyesti savua. Laitoin liekin pannun alta pois ja annoin pannun jäähtyä (se kävi äkkiä Suomen kesässä ulkona kaasugrillin sivupolttimolla). Pyyhin pannun pintaa hieman ja levitin lisää ihraa, kuumensin jälleen, jäähdytin jne. Toistin toimenpiteen viisi kertaa ja lopputulos on aika kaunis ruskea tasainen pinta. Nyt pannua ei sitten pestä enää kuin kuumalla vedellä, ei missään tapauksessa pesuaineilla, eikä koneella. Patina toivon mukaan vain lisääntyy käytön myötä. Pannulla voi hyvin paistaa myös mitä muuta hyvänsä, minkä matalat reunat antavat myöten.

Tältä pannu näytti ensin

Ja tältä sen pitää näyttää, kun aletaan paistaa, voisi luulla, että nyt Campis pilasi pannun!

Crêpet Julia Childin tapaan

  • 2,25 dl maitoa
  • 2,25 dl vettä
  • 4 kananmunaa
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • ripaus suolaa
  • 4 rkl voisulaa
Laita kaikki ainekset tehosekoittajan kannuun ja käytä laitetta suurimmalla teholla, jotta taikinasta tulee aivan sileää. Se on melko juoksevaa, mutta niin sen pitää ollakin. Jos sinulla ei ole tehosekoitinta käytössäsi ja sekoitat taikinan vispilällä, siivilöi sen lopuksi jauhopaakkujen välttämiseksi. Laita taikina kulhossa tai kannussa peitettynä jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi, jotta jauhot ehtivät turvota taikinassa. 

Julia Childilla on mun luontoni siinä mielessä, että hänkin sanoo ensimmäisen letun olevan aina harjoituskappale, eikä sen onnistumisen kanssa ole niin varmuutta. Ensimmäisellä letulla kokeillaan taikinan koostumus, kuinka paljon sitä tarvitaan/lettu, samoin pannun kuumuus testataan tällä ensimmäisellä koeohukaisella. Sen voi syödä siinä lieden äärellä seistessään, olipa se onnistunut tai ei. 

Julia käyttää paistorasvana öljyä tai pekonin rasvaa, mutta minä olen tässä kohtaa hieman tottelematon ja käytän voita. Sulata sitä pieneen kattilaan valmiiksi ja sutikoi paistamisen edetessä pannua voisulalla. 

Kuumenna ohukaispannua ja sipaise sitä voisulalla. Ota esille pieni kauha, jonka vetoisuus on noin 0,5-1 dl. Tartu toisella kädellä pannun kahvaan ja nosta pannu pois levyltä tai liekin yltä ja kaada keskelle pannua noin puoli desiä (riippuen pannusi koosta) taikinaa. Kallistele pannua nopeasti niin, että taikina leviää koko pannun pohjan alalle ja laske pannu levylle takaisin. Tämän pitäisi käydä nopeasti, muutamassa sekunnissa. Paista ohukaisen alapuolta hetkinen, liikuttele pannua pienin ravistavin liikkein, että saat ohukaisen liikkumaan pannun pohjalla (kunhan siis rasvaa on sopivasti ja pannu oikean lämpöinen). Nosta ohukaisen reunaa ja kurkista miltä paistopuoli näyttää. Kun sillä on hieman ruskeita pilkkuja, käännä ohukainen ja paista toista puolta myös hetkinen. Jälkimmäinen paistopuoli harvoin saa yhtä kaunista paistopintaa, mutta sen voi jättää alapuoleksi tarjoilussakin ja paraatipuoli tulee näkyviin. Kätevää. Juuri tämänkaltaisista tiedoista ja neuvoista pidän Julia Childin kirjassa.

Mistä lie johtuu, Julian taikinan erinomaisuudesta, uudesta pannusta,
vai paistajan "taitavuudesta",
 mutta eka ohukainenkin onnistui!
Kun saat taikinamäärän ja pannun kuumuuden kohdalleen, paista kaikki crêpet samaan malliin. Pinoa ohukaiset odottamaan, jollet käytä niitä heti. Voit laittaa niiden väliin suikaleet voi- tai leivinpaperia estämään niiden takertumista toisiinsa. De Buyerin crêpepannu toimi ensimmäisestä paistokerrasta alkaen aivan erinomaisesti. Minulla on Ranskasta ostettu puinen crêpelasta, jossa on pyöristetyt reunat ja se on keskeltä paksumpi, sillä ohukaisten kääntäminen ja lautaselle nostaminen onnistuu aivan parhaiten. Sellainen kannattaa kyllä olla, toimii tavallista paistinlastaa paljon paremmin. 

Crêpe-kakun täyte

  • 1 purkki mascarponea
  • 3 dl kermaa
  • 1,5  dl raparperi-mansikkakompottia
  • 2 rkl sokeria
Täytteen tein vähän omasta tai asiakkaan päästä, vaikka monenlaisia täyteohjeita kyllä näkyi blogeissa. Tein itse pienen annoksen raparperi-mansikkakompottia samalla ohjeella, jota käytin kesällä 2012, vaihtaen vain omenan mansikoihin. Keittelin raparperipaloja, mansikoita, sokeria, sitruunamehua ja vaniljatahnaa noin 20 minuuttia, jolloin kompotti oli sakeaa. Kaadoin kompotin tiheään siivilään ja painelin sen nuolijalla siivilän alla olevaan kuppiin. Kaavin sileän massan kuppiin jäähtymään. Osan jätin ohuemmaksi kastikkeeksi. 

Vatkasin kerman vaahdoksi ja lisäsin siihen mukaan mascapronen ja jäähtyneen kompotin. Sekoitin tasaiseksi ja maistelin, onko sokeria tarpeeksi. Lisäsin hieman. Laitoin täytteen jääkaappiin vielä jäähtymään ja odottamaan, että crêpet ovat kokonaan jäähtyneet. 

Crêpe-kakun kokoaminen

Kun crêpet olivat jäähtyneet ja täyte viilentynyt, kokosin kakun latomalla vuoronperään laakealle lautaselle crêpen ja sille ohuelti levitettyä täytettä. Crêpejä tuli taikinasta kaikkiaan 9 kappaletta (noin 22 senttisiä) ja täyte riitti oikein hyvin. Peitin kakun kuvulla ja laitoin jääkaappiin asettumaan siksi aikaa, että kävin töissä lyhyen vuoron. 

Ennen tarjoilua pursotin kermavaahtoa niin näteiksi ruusukkeiksi kuin osasin ja keskelle kokosin loput mansikat mitä taloudesta löytyi ja muutaman mustikan. Annoksen päälle valutin hieman mansikkakastiketta. Olipa ihana rakenne, ilmava ja juuri niin vähän makea kuin mahdollista. Tykkäsimme tosi paljon, crêpekakku oli sekä hyvää, että kaunista.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään ku itse tekee-Minnan aloittamaan haasteeseen liittyviä postauksiani. Tämä oli toinen haastekirja, josta kokkasin. Tavoitteenani on kokata jotain jokaisesta omistamastani keittokirjasta. Alku ei ole ollut kovinkaan vauhdikas, mutta kyllä se siitä, takarajaakaan haasteeseen ei ole asetettu, mikä on ihan parasta! Julia Childin kirjasta Ranskalaisen Keittiön salaisuudet olen kokkaillut aikaisemmin muutamia ohjeita, ne löytyvät tunnisteen Julia Child alta (yllättävästi).

EDIT: Lisään tämän postauksen myös CampaSimpukan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne myös crêpet kuuluvat.



Kävin eilen ostamassa pullon ranskalaista kuohuviiniä, jonka aioin avata iltani iloksi katsoessani Tour de Francen kolmanneksi viimeistä etappia. Ajattelin ensin vain hieman oikaista sohvalle avainunien ajaksi. Niistä tuli kyllä sitten jonkunlaiset munalukkounet, heräsin joskus yhdentoista aikaan, enkä tosiaankaan avannut kuohuviinipulloa, enkä katsonut miten kävi Tourin etapilla. Sen pullon avasimme tänään Tourin melkein lopun kunniaksi. 

Vakoilin aamulla Tourin sivuilta, että norjalainen Edvald Boasson Hagen pilasi eilen viimeisellä pitkällä etapilla belgialaisten ajajien päivän ottamalla voiton näiden nenien edestä Belgian kansallispäivänä.

Alberto Contador on siitä syystä suosikkini, ettei hän anna periksi, vaikka voittoon ei ole enää mahdollisuuksia. Hän jaksaa yrittää, niin jaksoi tänäänkin aika-ajossa. Arvostan sellaista työmoraalia. Aika-ajon selvitti nopeimmin puolalainen Maciej Bodnar, jolle voitto oli ensimmäinen tour-voitto ikinä. Kokonaiskilpailu jää sille mallille, että Chris Froome lähtee huomenna keräämään voittopokaalin ja kirimiehet vielä haaveilevat etappivoitosta. Nimekkäimmät kirimiehet ovat tosin jo poissa kisasta, mutta kyllä se voitto jollekin kelpaa. Kokonaiskilpailun kolmannesta sijasta kyllä saatetaan vielä huomenna kisata, sillä kolmantena olevan Romain Bardetin  ja neljäntenä olevan Mikel Landan välinen ero on nyt vain sekunnin. Mutta ehkä sitä "ei saa" enää muuttaa, vaan maaliin pitää ajaa kiltisti tänään määräytyneessä järjestyksessä. Jää siis hieman jännitettävää huomisellekin.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Sipulikeittotäytteinen hevosmureke


Kaupallinen yhteistyö, Solera

Älkää peljästykö, tämä ei ole se ohje, joka aloitetaan kumoamalla sipulikeittopussi kulhoon. Tässä keitellään ensin pieni satsi sipuleita sakeaksi keittomaiseksi täytteeksi. Ohjeen otin mukailtavaksi täältä.

Lihamureke mozzarella-sipulitäytteellä


Mureketaikina

  • 800 g hevosen jauhelihaa
  • 2 kananmunaa (käytin yhden, kun olivat niin suuria)
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta persiljaa
  • 1 dl korppujauhoja
  • loraus worcesterkastiketta (oma lisäys, kun minusta se kuuluu lihamurekkeeseen)


Täyte (sipulikeitto+mozzarella)

  • 4 uuden sadon punasipuleita varsineen
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 2 dl lihalientä
  • 1 dl punaviiniä
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
  • 1 pallo mozzarellaa
Aloita tekemällä sipulikeitto, josta tulee oikeastaan melkein sipulihilloke. Silppua sipulit ja kuullota niitä oliiviöljyssä kymmenisen minuuttia pannulla tai pienessä kattilassa. Lisää mukaan lihaliemi ja viini, yrtit ja suolaa ja pippuria. Anna kiehua maltillisesti puolisen tuntia, niin että neste vähenee ja seos sakenee. Maistele, että onko kunnolla makua. Jätä jäähtymään. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Sekoita jauhelihaan kananmuna, mausteet ja korppujauhojat, sekoita tasaiseksi. Paista pannulla pieni testipala, mausta lisää, jos tarvitsee. Muotoile talouskelmun päälle taikina tasaiseksi levyksi, noin pari senttiä paksuksi. 

Levitä sipulimassa murekelevylle, ei aivan reunoille asti. Leikkaa mozzarellapallo ohuiksi viipaleiksi ja levitä palat sipulien päälle. Kääri kelmun avulla levy rullalle, älä kuitenkaan kääri muovia rullan sisälle. (jollekin on saattanut joskus hamassa nuoruudessa käydä tuonkaltainen moka) Jätä sauma alapuolelle ja taputtele rullan päät kiinni. Nosta varovasti lastalla uunivuokaan, jonka pohjan olet öljynnyt. 

Paista mureketta noin 45 minuuttia, mittaa murekkeen sisälämpötila. Sen tulisi olla vähintään 65 astetta. Lähdeohjeessa tehtiin vielä murekkeen päälle valutettava kastike ja pintakin peitettiin sipulimassalla ja mozzarellalla, mutta ne vaiheet minä jätin väliin. 


Solera tarjosi meille tämän aterian viinin
Söimme mehevää mureketta helmimäisen pastan kanssa, en muista sen nimeä, mutta Annan kaupasta olen sitä ostanut. Höyrytin porkkanaa ja broccoliineja melkein kypsiksi ja käytin niitä pannulla voissa juuri ennen ruokailua. 


Tour de Francen 18. etappi oli taas hieno Alppi-etappi. Alexander Stubb oli juttelemassa Christian Selinin kanssa etapin aikana, sitä oli kiinnostavaa kuunnella. Etapin voittajaksi selviytyi Warren Barguil ja kokonaiskilpailua johtaa kukapa muukaan kuin Chris Froome. Enää on jäljellä yksi pitkä etappi, sitten henkilökohtainen aika-ajo ja viimeisenä seremoniallinen päätösetappi sunnuntaina Pariisiin. Niin se vain tämäkin kisa on pian paketissa. 


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Suolaista ja makeaa french toastia


Tänään olen ollut liikkeellä koko päivän, enkä ehdi kokata mitään teeman mukaista. Mutta viikonloppuna oli hetki aikaa, jolloin käytin vähän sitä sun tätä jääkaapista ja muutaman viipaleen mehevää briossia ja nautimme ensin suolaisen ja sitten makean aamiaisen ranskalaisen maitokahvin kera omalla terassillamme. 

Suolainen french toast (tavallaan) kahdelle

  • 2 paksua viipaletta briossia
  • 4 viipaletta pekonia
  • 2 kananmunaa
  • 6 pientä mozzarellapalloa (koska ne piti käyttää)
  • suolaa ja pippuria
  • ruohosipulia
Keitin ison kattilallisen vettä ja lorautin sinne pikkuisen etikkaa. Rikoin kaksi kananmunaa kauhalla kiertämään pyöräyttämääni veteen kypsymään. Ei  niistä maailman kauneimpia uppomunia tullut, mutta ei se mitään. Keitin munia noin 2 minuuttia ja nostin ne sitten talouspaperin päälle lautaselle odottamaan. Uppomunien kypsyessä kuumensin pannua ja laitoin sille neljä viipaletta pekonia. Paistoin pekonit rapeiksi ja nostin nekin talouspaperin päälle lautaselle, jonka peitin foliolla. Leikkasin pitkulaisen briossinlopun viipaleiksi. Näitä suolaisia versioita en aikonut kastaa maidossa, vaan ottaa niihin kosteutta ja makua pekonista. Paistoin briossipaloja pekoninrasvassa molemmin puolin hetkisen. Kokosin leivät lautasille, asetin leivän päälle pekoniviipaleet ja sitten päälle sitten uppomunan, mozzarellapallot ja hieman suolaa, pippuria ja ruohosipulia. 



Makea french toast mustikoilla kahdelle

  • 2 paksua viipaletta briossia
  • 1 dl maitoa
  • 1 rkl sokeria
  • kunnon ripaus kanelia
  • nokare voita
  • mustikoita
  • vaniljajäätelöä
  • vaahterasiirappia
Sulatin pannulla nokareen voita ja kastoin leipäpalat maidossa, jonka olin maustanut kanelilla ja sokerilla. Paistoin palasia molemmin puolin pari kolme minuuttia. Nostin leivät lautasille, kaapaisin niille hieman vaniljajäätelöä ja ripottelin pinnalle ja ympärille mustikoita. Vaahterasiirappiakin liruttelin hieman päälle. 


Tour de Francen 17. etapin voittoon ajoi Primož Proglic. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Chris Froome, hänelle ei varmaan taaskaan kukaan mitään ajamalla voi. Alberto Contador näytti hieman pirisitymisen merkkejä, Nairo Quintana sen sijaan jäi kärjestä lisää minuuttikaupalla. Marcel Kittel kuuluu keskeyttäneen kilpailun tänään, joten viisi etappivoittoa jäi hänen melkoisen hienoksi saaliikseen tästä Tourista. 



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Cannelés de Bordeaux


Vuonna 2013 olimme blogaanimiitissä Nannan luona ja tapasin ensimmäisen kerran Kivistön ihanat Marin ja Liisan. He tekivät siellä leivonnaisia, joista ensivilkaisulla luulee, että nyt taisi mennä pieleen. Mutta ei tosiaankaan. Pienet pinnastaan karamellisoituneet leivonnaiset hävisivät vadilta niin nopeasti, ettei niistä ehtinyt kuvaa ottaa. Kaksi vuotta sitten CampaMiitissä täällä meillä Mari paistoi näitä herkkuja taas ja nyt niistä ehti ottaa kuvankin, luultavasti blogaaneja on pidätelty luudan kanssa kauempana sen  hetken. 

Viime vuonna ostin sitten jo pieniä cannelé-muotteja, tosin vain neljä ja eihän niin pienellä määrällä tee mitään, kun leivonnaisia paistetaan yli tunti, eikä taikinaa kannata alkaa paria desiä tehdä. Hankin sitten joltain reissulta silikonisen vuoan, jossa on monta monituista kolosta canneléiden paistamiseen. Samalla lokerikolla olemme tehneet muuten juuri sopivia suuria jääpaloja GT-laseihin.

St-Jean-Pied-de-Portissa oli leipomo, jossa canneléja myytiin, mutta valitettavasti se oli kiinni. 
Nyt kun olin hautonut vuokia jo yli vuoden, päätin tänään viimein kokeilla tätä jopa keittiöpeikoksi muodostunutta leivonnaista. Kivistön ohjeessa neuvottiin seisottamaan taikinaa jääkaapissa vuorokauden, mutta eihän minulla ollut aikaa niin kauan nyt odotella. Olin laittanut foodgawkerin arkistooni ohjeen, jossa seisottamisesta ei puhutta halaistua sanaa ja ryhdyin kokeilemaan sitä tänään zombiepäivänä, viimeisen yövuoron jälkeisenä nukkumispäivänä, jona EN nuku. Otin ohjeen täältä. Kivistön ohje löytyy täältä.

Cannelés de Bordeaux, 24 kpl

  • 5 dl täysmaitoa
  • 50 g voita
  • 1 tl vaniljatahnaa
  • 250 g sokeria
  • 3 kananmunan keltuaista
  • 150 g vehnäjauhoja
  • ripaus suolaa
  • 50 g konjakkia tai tummaa rommia
  • 50 g voita vuokien voiteluun
Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin alkoholina konjakkia, vaikka rommi taitaisi olla perinteisempi. Meillä oli avattu konjakkipullo, mutta rommia ei oltu avattu, joten käytin sitten konjakkia. Ohjeessa on muutenkin kerrottu tyhjentävästi eri välineistä, joita tarvitaan, mm. erilaisten vuokien ominaisuuksista. Minun irralliset yksittäisvuokani ovat sisältä tarttumattomiksi pinnoitetut. Silikonivuoan koloset ovat hieman irtovuokien koloja pienempiä. Taikinaa oli sen verran, että käytin lopulta myös 5 pientä alumiinivuokaa, että sain käytettyä kaiken taikinan. Alkuperäisohjeessa käytettiin voiteluun voin ja mehiläisvahan yhdistelmään, mutta ei minulla mitään mehiläisvahaa ollut. Mistähän sitä voisi hankkia? 



Valmistaminen

  1. Kuumenna uuni kiertoilmalla 220 asteeseen (ilman kiertoa 230 asteeseen).
  2. Sulata ensin vuokien voiteluun tarkoitettu voi ja anna sen hieman jäähtyä. Voitele sitten vuoat runsaskätisesti. Kun voi hieman jähmettyy vuokissa, sitä voi vielä sutikoida tarkemmin jokapuolelle sisäreunoja. 
  3. Sulata sitten kattilassa taikinaan menevä voi ja kaada mukaan maito ja vaniljatahna, sekoita ja anna seoksen kiehahtaa. Jätä jäähtymään.
  4. Erottele keltuaiset kulhoon ja mittaa mukaan sokeri, jauhot ja suola. Sekoita vispilällä.
  5. Kun maito-voiseos on hieman jäähtynyt, kaada siitä kolmasosa kulhoon, sekoita ja sitten lisää maitoa vielä kahdessa erässä. Sekoita tasaiseksi.
  6. Lopuksi lisää taikinaan käyttämäsi alkoholi, minulla oli siis konjakkia. Jälleen sekoita. Taikina on hyvin ohutta, noin lettutaikinan paksuista. Kaada taikina kaatonokalliseen kannuun.
  7. Annostele taikinaa vuokiin niin, että ne ovat 4/5 täynnä, muutama milli varaa kohota. 
  8. Laita vuoat uunipellille leivinpaperin päälle sen varalta, että taikina nousee reunojen ylitse, vältyt uunin siivoamiselta.
  9. Nosta pelti uuniin ja paista canneléja ensin 10 minuuttia 220 asteessa, pienennä sitten lämpöä 190 asteeseen. Paista noin 45-60 minuuttia. Taikinan tulisi nousta kohokasmaisesti hieman vuokien reunojen yli ja painua sitten kasaan. Ehkäpä se taikinan lepuutus auttaisi tähän. Jos cannelét meinaavat nousta liikaa, ne voi nostaa hetkeksi pois uunista, jolloin massa painuu hieman alemmas ja sitten jatkaa paistamista. 
  10. Kun pinta on tumma, malta mielesi ja paista vielä 10 minuuttia, että leivonnaisen pintaan ehtii muodostua hyvä karamellisointi. Kopauttele leivonnaiset heti kuumina pois vuokista. Sisuksen tulee jäädä mehevän kosteaksi ja pinnan olla rapea. 
Minä paistoin canneléja kaikkiaan 60 minuuttia. Oikeat irtovuoat olivat tehokkaita, niissä leivonnaisista tuli kauttaaltaan tummia ja rapeakuorisia. Silikonivuokien kakkuset piti auttaa silikonilusikalla irti, mutta olivat nekin kypsiä ja pinta oikeaoppinen. Satunnaisista lisäkupposistakin cannelét lähtivät hyvin irti, mutta niin nättejä niistä ei tullut. Lisään ohjeen CampaSimpukan ylälaidan Keittiöpeikot-välilehdelle, jonne kerään postauksia ruokalajeista, tai tekniikoista, joita olen arastellut kokeilla. 



Tour de Francen viimeinen kuuden etapin mittainen osuus alkoi tänään toisen lepopäivän jälkeen. Alkumatkasta etappi oli hyvin vuoristoista, oltiinhan siinä Pyreneillä, juuri niillä vuorilla, joita meillä sanotaan tuttavallisesti Andeiksi ja joitten yli kävelin viime vuonna caminollani. Loppumatkasta etappi oli sitten tasamaalla ja siitä kehkeytyi massakiri. Michael Matthews ylsi toiseen etappivoittoonsa tässä kisassa, Chris Froome jatkaa koko orkesterin johtajana. 

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Haastevapaapäivän perunapannu


Aamulla näin 52 Weeks of Deliciousness-blogissa tehdyn perunapannun kuvan. Anne kertoi saaneensa idean Gastronaatilta, tuolta vehnäjuurileipomisen inspiraatiolähteeltämme. Minä päätin ottaa ohjeen pohjaksi, kun sommittelisin päivällisen tänä Ranska-haasteen toisena vapaapäivänä. Annen tekemä perunapannu toimi grilliruoan lisäkkeenä, minä tein pannustani koko aterian lisäilemällä vähän sitä ja vähän tätä.

Perunapannu Sadun, Annen ja vielä Sarinkin tapaan kahdelle

  • 8 pienehköä uudensadon siikliperunaa
  • 2 Wilhelm-grillimakkaraa
  • pätkä kesäkurpitsaa
  • 8 kirsikkatomaattia
  • 1 sipuli (ei ollut enempää)
  • palanen fetaa
  • 12 viiriäisenmunaa
  • kapriksia purkinloppu
  • tuoreita yrttejä: sipulin ja valkosipulinvarsia, ruohosipulia, basilikaa, oreganoa, timjamia
  • oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • sitruunamehua
Pesin perunat ja leikkasin ne muutamaan viipaleeseen. Kypsensin viipaleet höyryssä juuri ja juuri kypsiksi. Voitelin uunivuoan kevyesti oliiviööljyllä ja kuumensin uunin 180 asteeseen kiertoilmalla. Leikkasin makkarat ja kesäkurpitsan pieniksi kuutioiksi, tomaatit puolikkaiksi ja ainokaisen sipulin muutamaan palaan ja yrtit silpuksi.

Rikoin viiriäisenmunat munakennoon, sillä en aikonut paistaa niitä niin kauan kuin muita aineksia ja viiriäisenmunien rikkomisessa menee hermot, eikä niitä saa nopeasti rikottua puolivalmiin ruoan pinnalle. Keräsin muut ainekset vuokaan, sekoittelin, murustelin pinnalle fetan ja ripottelin päälle suolaa ja pippuria. Puristin vielä pinnalle hieman sitruunamehua.

Paistoin vuokaa noin 30 minuuttia ja nostin sen uunista. Sopivan kokoisella lusikalla nostelin rikotut viiriäisenmunat vuokaan muiden ainesten päälle ja paistoin vielä noin 10 minuuttia. Tämä oli hauska  tähdenlentoruoka, kaikenlaista pientä ja loppua sain menemään siihen. 



sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Ranskalaiset rapukakut

En  käy useinkaan sunnuntaisin kaupassa, jollei ole aivan välttämätöntä. Usein katselen aamusta jo jääkaappia sillä silmällä, että saisiko sieltä päivällisen raavittua kasaan. Useimmiten saa. Nyt minulla oli pieni rasiallinen jokiravun pyrstöjä ja ajattelin tehdä niistä jonkunlaisia rapukakkuja. Löysinkin hyvän ohjeen, jota muuntelin ja lopputuloksen ranskalaisvivahteet tulevan jälleen maustamisesta. Rapuja oli sen verran vähän, että jatkoin taikinaa tonnikalalla.

Rapukakut

  • noin 150 g jokiravunpyrstöjä
  • 1 pieni purkki tonnikalaa paloina öljyssä
  • 1 kananmuna
  • 2 rkl kreikkalaista jogurttia
  • 2 rkl korppujauhoja
  • chilihiutaleita
  • tuoreita yrttejä (rosmariini, rakuuna, timjami, ruohosipuli, basilika, persilja, ohuet sipulin varret)
  • suolaa ja pippuria
  • sitruunamehua
  • srirachaa
  • oliiviöljyä paistamiseen
  • pankomuruja leivittämiseen
Silppusin yrtit ja ravinpyrstöt pieneksi ja sekoitin kaikki taikinan ainekset tasaiseksi massaksi. Kuumensin pannun ja sillä runsaasti oliiviöljyä. Otin öljytyin käsin taikinasta noin golfpallon kokoisia paloja ja taputtelin ne pieniksi kakuiksi, jotka pyörittelin pankomuruissa. Rapukakkuja tuli 7 kappaletta. Paistoin niitä kuumalla pannulla noin 3-4 minuuttia, käänsin ja paistoin toista puolta vielä pari minuuttia. Peittelin kakut metallilautaselle folion alle odottamaan, että yrttiset lyttypotut olivat kypsiä ja rapeita. Kastikkeeksi sekoitin nopean majoneesin, jossa oli hieman srirachaa potkua tuomassa. Rapukakut olivat tosi hyviä, sopivat hyvin kesäisen iltapäivän ateriaksi kotiterassilla syötäväksi. 


Tour de Francessa oli toisen jakson viimeinen päivä. 15. etappi oli täynnä jyrkkiä nousuja ja se oli vaativa ihan kaikille, mutta erityisesti kirimiehille. Huomenna Tour de Francessa on toinen lepopäivä ennen viimeistä kuutta etappia. Bauke Mollema onnistui voittamaan ensimmäisen kerran Tour de Francen etappinsa. Onpa hänellä kiva nimi! Kokonaiskilpailua johtaa Chris Froome edelleen. Kisa jatkuu tiistaina. 


lauantai 15. heinäkuuta 2017

Melko helppoa


Muutama päivä sitten Jotain maukasta-blogissa oli tehty makeita aamiaiscroissanteja ja sellaisia minäkin tein tänä aamuna. Olisin illalla yksin, enkä oikein viitsi itselleni paljon kokata. Niinpä aamiainen saisi käydä päivän ranskalaisesta ruokaosuudesta. 


Mascarpone-mansikkacroissantit

  • 1 croissant/syöjä
  • 1 dl kermaa
  • 2 rkl mascarponea
  • vaniljasokeria
  • sokeria
  • mansikoita
  • suklaanappeja
  • tomusokeria
Tässä ei kauheasti tarvitse keittiössä raataa. Halkaise croissantit. Vatkaa kerma ja sekoita siihen mascarpone, mausta sokerilla ja vaniljalla. Leikkaa mansikat viipaleiksi. Täytä croissantit mascarponekermalla ja mansikoilla, viimeistele suklaanapeilla ja tomusokerilla. Maistuu hyvältä maitokahvin kanssa!

Tour de Francen päivän etappi oli taas melkoista taistelua keltapaidasta. Olin hieman ennenaikaisen iloinen eilen, kun Fabio Aru nousi johtopaikalle, sillä tänään Chris Froome otti ykköstilan uudelleen. Etapin voittoon ajoi Michael Matthews. Ei tämä nyt mene aivan niin kuin minä haluaisin, mutta minkäs teet!


perjantai 14. heinäkuuta 2017

Provencen grillikana


Nyt puhutaan melko viitteellisestä ranskalaisuudesta tämän ruoan suhteen, kallistus sinne suuntaan tulee broilerin maustamisesta. Minun ollessani vielä töissä Antti oli laittanut kaksi pulskaa broilerin rintafilettä vakuumimarinointiin ja kerännyt sinne tyypillisiä Provancen yrttejä, rakuunaa, rosmariinia ja timjamia ja lisännyt mukaan sitruunaa, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Fileet olivat vakuumissa viitisen tuntia ennen kuin päätyivät Big Green Eggiin. 

Lisäkkeinä meillä oli halkaistua varhaissipulia, greippiä ja tomaattia, kastikkeena erinomaista virolaista majoneesia srirachalla maustettuna. 


Antti grillasi broilerifileitä molemmin puolin noin 6-7 minuuttia ja lopputulos oli aivan asteelleen oikea. Juuri kypsää, muttei vähääkään kuivaa. Niin mehevää ja maukasta! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle.

Tour de Francen 13. etappi oli "vain" 101 kilometrin mittainen, mutta sisälsi kolme karmaisevaa vuorta, joten siinä eivät kirimiehet päässeet juurikaan herkuttelemaan. Puolivälin tienoilla pääsin seuraamaan tilannetta ja minua ilahdutti suuresti se, että Alberto Contardor ajoi kärjessä Mikel Landan kanssa. Samaan porukkaan änkeytyivät vielä Nairo Quintana ja ykköseksi loppukirissä rynni Warren Barguil. Kokonaiskilpailussa Fabio Aru piti kuin pitikin keltapaidan. Chris Froome on vain kuusi sekuntia perässä. Jännää!






torstai 13. heinäkuuta 2017

Lohta ranskalaisella kapriskastikkeella


Viikon ranskalaiseksi kalaruoaksi valikoitui lohi kapriskastikkeella, ohjeen otin Goodie Godmother-blogista. Tätä ohjetta voin kyllä lämpimästi suositella, pidimme siitä tosi paljon! Tietysti minä hieman soveltelin ohjetta, muttei siinä alkuperäisessäkään mitään vikaa ollut. 

Lohta kapriskastikkeella


Lohi

  • 2 annospalaa lohifilettä 
  • suolaa ja pippuria
  • sitruunamehua
  • voita 
  • oliiviöljyä
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä

Kastike

  • 1 uudensadon punasipuli
  • 3 tl kapriksia
  • voita
  • oliiviöljyä
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • loraus sitruunamehua
  • 1 dl kermaa
  • tilliä
Leikkasin lohifileen reunoista hieman rasvoja pois ja leikkasin annospaloihin. Poistin nahkan parhaani mukaan, sillä en huomannut, ettei filettä ollut suomustettu kovin hyvin, eikä se enää palasesta onnistunut. Ripotin annospaloille suolaa, pippuria ja sitruunamehua. 

Silppusin sipulin ja valutin kaprikset. Otin esille kaksi pannua, valmistin kastikkeen samaan aikaan yhdellä pannulla kuin paistoin lohen toisella pannulla. Laitoin kummallekin pannulle nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä. Kuumensin pannut ja laitoin toiselle sipulit, joita kypsensin pari kolme minuuttia. Toiselle pannulle laitoin kalapalat paistumaan. 

Lisäsin sipuleihin vehnäjauhot ja sekoittelin, annoin seoksen kypsyä noin minuutin verran. Lisäsin pannulle sitruunamehua, kaprikset ja valkoviinin. Käänsin toisella pannulla olevat kalapalat ja kaadoin mukaan valkoviinin. Pienensin lämpöä kalapannun alta. Sekoittelin kastiketta omalla pannullaan ja hetken päästä lisäsin mukaan kermaan. Kastike sakeni nopeasti ja maustoin sitä vielä hieman suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. 

Tarjosin kalan riisin kanssa, asetin kalapalan riisikeon päälle ja lusikoin pinnalla sakeaa kastiketta. Muutama tillihipsu kävi koristeesta.


Tour de Francen 12. etappi oli vuorietappi Pyreneillä. Nyt sitten vaihtui keltainen paita, Fabio Aru otti johtopaikan, vaikkei voittanutkaan etappia. Romain Bardet pystyi viimeisillä sadoilla metreillä änkemään itsensä ykköseksi. Chris Froome on nyt toisena kokonaiskilpailussa.


keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Jogurttinen minttu-kurkkusalaatti

Vuosi sitten söimme Ranska-haasteen aikana tosi mukavaa jogurttista kesäkurpitsasalaattia. Tänä vuonna kokeilimme samankaltaista salaattia kurkusta. Ohje on täältä. Taidan pitää vielä enemmän tästä versiosta. 

Jogurttinen minttu-kurkkusalaatti kahdelle

  • 1 kurkku
  • 3 rkl turkkilaista jogurttia
  • minttua
  • 1 tl punaviinietikkaa
  • suolaa pippuria
  • 1 pulska retiisi
Kuori kurkusta kuoren osittain pitkittäisinä raitoina niin, että viipaleisiin tulee kiva koristereuna. Leikkaa kurkku parin kolme millin kiekoiksi. Sekoita kulhossa palasiin hieman suolaa ja jätä maustumaan hetkeksi. Kääri mintunlehdet rullalle ja leikkaa sitten rullasta poikittain ohuita suikaleita, näin saa kivoja ohuita rihmoja. Sekoita jogurtti, etikka ja minttu kastikkeeksi ja yhdistä kurkkupaloihin. Mausta vielä suolalla, mikäli tarvitsee ja pippurilla. Ripottele päälle hieman minttua ja ohuita retiisiviipaleita. Mandoliinilla saa oikein ohuita viipaleita, samoin tryffelihöylällä. Söimme salaattia rakuunakanan ja pastan kanssa.


Tour de Francen 11. etappi oli jälleen niin tasamaan lättyetappi kuin voi olla. Pituutta sillä oli 203,5 km. Herranen aika mikä loppu taas etapilla, Marcel Kittel otti viidennen etappivoittonsa, vaikka näytti vielä aivan hetki aikaisemmin, ettei mitään mahdollisuuksia. Hän on ihan supermies tämän vuoden Tourissa! Chris Froome johtaa kokonaiskilpailua. 

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Nyt se on nähty, liikaa ulkojuustoa


Olen käyttänyt puff pastrya nyt monta kertaa, se on vaan tosi kätevää. Kokeilin tehdä pieniä suupaloja erilaisin maustein ja niistä tuli kyllä hyviä! Paitsi, että nyt on nähty sekin, että ulkojuustoa voi olla liikaa, jopa Antti myönsi sen. Olen oikein tyytyväinen hänen myönnökseensä. Harmi, etten saanut sitä tallennettua. Näitä voisi ehkä kutsua cocktail-paloiksi, mutta me maistelimme niitä aamiaisella syystä, että olin nypertänyt ne aamusta varhain. Ohjeen otin täältä ja soveltelin sitä mielin määrin. 

Cocktail-palat

  • 1 rulla puff pastrya
  • sipuliconfitia
  • viikunahilloa
  • gorgonzolaa
  • camembertia
  • 1 kananmuna (+1 kananmuna lattialle pudotettavaksi)
Kuumenna uuni kiertoilmalla 180 asteeseen ja levitä taikina rullalta auki. Ota muotilla siitä pyörylöitä ja pistele niihin haarukalla reikiä (tai kuten minä, kalapiikillä). Sipaise reunoille hieman kananmunaa ja levitä keskelle pikkuisen haluamiasi päällisiä. Minä laitoin muutamaan vain sipuliconfitia, se on sellaista ylihyvää sipulihommelia, jonka Antti toi Annan kaupasta joku aika sitten. Sitä voisi  melkein laittaa jäätelönkin päälle. Taidan kokeillakin sitä. 

Muutamaan laitoin paksua viikunahilloa ja kokeilin paria myös juuston kanssa. Kahteen laitoin ihan pienen nokareen gorgonzola piccantea ja kahteen camembertia. 

Paista pyörylät kauniin ruskeiksi, noin 9-10 minuuttia. Tämä taikina on niin ohutta, että se kypsyy torttutaikinalevyä nopeammin. Paistoin myös pikkuiset pyörylöitten väliin jääneet palaset ja niistä tuli hauskoja rapeita suupaloja. Tein aamiaiselle minikokoiset munakokkelit ja laitoin pari pientä paistettua tyynyä samalla lautaselle. 



Maistelimme joka laatua ja paras on pelkällä sipulilla maustettu, toisena oli oikein hyvä camembert, mutta viikuna yhdistettynä gorgonzolaan oli aivan liian voimakas makupari. Minä tiesin sen ihan itsekin, ihan etukäteen, mutta jopa Antti sanoi, että nyt on liian heviä. 



Tour de Francen ensimmäinen lepopäivä oli eilen ja tänään oli vuorossa toisen jakson ensimmäinen osuus, 10. etappi. Vuorossa oli tasamaan etappi, jolla oli mittaa 178 km. Kahden miehen pitkä irtiotto ajettiin kiinni viimeisillä kilometreillä ja massakirin voitti ihmeellisen vahva Marcel Kittel, joka voitti jo neljännen etapin tässä kisassa. Yhteiskilpailua johtaa kukapa muukaan kuin Chris Froome. 


maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kesän loppu – ei sentään kesän


Kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän Kesä

Jyväskylän Kesä on meidän osaltamme nyt taputeltu. Kovin moniin tapahtumiin emme ehtineet työkiireitten takia, mutta kaikki minne kerkesimme, olivat hyviä ja mieleenjääviä. Tänä iltana olimme Taulumäen kirkossa kuuntelemassa Iiro Rantalan ja sveitsiläisen nuoriso-orkesterin Il Mosaicon konserttia. Emme olleet aikaisemmin kuulleet Rantalaa livenä, hänen karismansa riitti täyttämään suuren kirkon ja nuoret soittajat Keski-Euroopasta olivat aivan loistavia. 

Aluksi kuulimme Mozartia, Pianokonsertto numero 21 C-duurin ja sen jälkeen Rantalan omia sävellyksiä. En osaa sanoa kumpi osa konserttia minua miellytti enemmän, taidan sanoa, että eniten pidin taas kaikesta. 



Kiitos Jyväskylän Kesä, kiitos Riikka, oli ilo päästä osallistumaan tapahtumiin nyt jo toisen kerran!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Ranskalaista rakuunaa ja sahanterää


Minulla oli tänään vapaapäivä, emmekä aikoneet singahtaa mihinkään Jyväskylän Kesän tapahtumistakaan. Edessä on taas kiireinen työviikko, joten urakoin hieman ranskalaisia ruokalajeja valmiiksi niille päiville, jolloin en mahdollisesti ehtisi kokata mitään. Jaan päivällisen osuuksia eri päivien postauksiin. Ohjeen päivällisen pääruokaan sovellettuna otin täältä.

Rakuunakanaa 2+2:lle

  • 500 g broilerin sisäfileitä
  • pari pientä uuden sadon punasipulia
  • 1 rkl voita
  •  1 rkl oliiviöljyä
  • 2 dl kanalientä
  • 1 dl valkoviiniä
  • 1 dl kermaa
  • kuivattuja valkosipulilastuja
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta ranskalaista rakuunaa
Kuumensin pannua ja sillä voita ja oliiviöljyä. Paistoin broileripaloja pari minuuttia puoleltaan ja nostin palat lautaselle. Kuullotin silputtua sipulia hetkisen ja lisäsin mukaan valkosipulilastut. Kaadoin pannulle kanaliemen ja viinin ja nostin seoksen kiehumaan. Asettelin broilerinpalat kastikkeeseen, ripotin päälle suolaa ja pippuria sekä hieman tuoretta rakuunaa, laitoin kannen pannun päälle ja jätin lihan kypsymään noin kymmeneksi minuutiksi (alkuperäisohjeessa käytetään rintafileitä, joitten kypsyminen vie kauemmin). 

Nostin taas broileripalat lautaselle ja keitin kastiketta kasaan niin, että sitä oli jäljellä noin puolet. Lisäsin pannulle kerman, lisäsin vielä rakuunaa ja sekoitin hyvin, annoin kastikkeen taas kiehua hetkisen niin, että se paksuuntui. Nostin broilerit takaisin kastikkeeseen uudelleen lämpenemään. Söimme rakuunakanaa pastan kanssa ja lisänä oli minttuinen jogurtti-kurkkusalaatti. Siitä tulee oma postauksensa myöhemmin. Tästä riittää meille huomiselle Tourin lepopäivän päivällisellekin.



Tämän päivän Tour de Francen etappi on profiililtaan oikea sahanterä. 180 kilometrin verran nousuja ja laskuja, siitä sitä on työpäivää näillä ammattilaisilla. Eilen emme ehtineet katsoa kilpailua, mutta erinomaisilta Tourin virallisilta sivuilta sain vakoiltua, että kisa on tavanomaisessa suvantovaiheessa kokonaiskilpailun osalta, Chris Froome johtaa ja muut tulevat perässä. En voi olla hieman tuntematta pitkästystä, mutta minkä sille voi, että hän on niin hyvä? Alberto uuvahti aivan, jäi jo paljon jälkeen, eikä Nairokaan pystynyt pysymään Froomen kannoilla.

Aivan hirveä ulosajokin sattui, Richie Porte meni ympäri todella karmean näköisesti ja hänen päälleen ajoi joku toinen. Ei noita voi katsoa tuntematta fyysistä kipua.

Loppukiri oli jännittävä ja Rigoberto Uranin pyörän tekninen ongelma vaikeutti hänen ajoansa, mutta siitä huolimatta hän sai taisteltua itsensä ykköseksi. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Chris Froome. Nairo pysyi vielä kympin sakissa, mutta Alberto putosi paljon. Nyyh.

EDIT: Erittäin tärkeä huomio: Rigoberto on leikkauttanut pois kauhean takatukkansa! Kiitos! Kiitos!

On muuten ollut hienoa, että tänä vuonna kaikki Eurosportin lähetykset ovat olleet pitkiä. Yleensä 1-2 etappia on näytetty alusta asti, nyt kaikki! Ilmeisesti ei ole juuri menossa muita tärkeitä urheilutapahtumia, kuten pallonpotkiskelua tai mailoilla huitelua. Hienosti Peter Selin on jaksanut puhua, sillä aikamoisia maratoneja nuo yli viiden tunnin lähetykset ovat päivittäin. Tällä viikolla hänellä on ollut juttuseurana Jussi Veikkanen, jonka puhetta on todella miellyttävä kuunnella niin äänen kuin asian puolesta.