tiistai 8. marraskuuta 2016

Kaksi saksalaista suosikkia


Nyt tuntuu, että jutut kinostuvat tapahtumina päähäni ja kuvina koneelleni, eikä aika riitä kaiken purkamiseen. On kuitenkin tapahtunut niin kivoja juttuja, että haluan kirjoittaa niistä ja saada muistot talteen, sillä en enää kirjoita erillistä matkapäiväkirjaa kuten ennen blogaaniksi ryhtymistä. Niin että vaikka lukijaa ei kiinnostaisikaan miten ihania roskiksia näimme sateisessa Aachenissa tai miten kiva oli jälleen kerran käydä Kölnin komeassa katedraalissa, niin kirjoitan kumminkin. 

Aikaisemmissa lokakuisen minilomasen matkakertomuksen osissa olimme Alankomaissa Opiskelijan kotikulmilla Nijmegenissä ja lähikaupungissa Utrechtissa. Koska Opiskelija oli puolittain syyslomalla tuolla viikolla, hän ehti lähteä kanssamme pienelle Saksan reissulle, hän on aina pitänyt Saksasta siinä kuin mekin. 


Köln on tuttu paikka meille monilta matkoilta, viimeksi olimme siellä kaksi ja puoli vuotta sitten, eikä nyt ollut kauniitten puitten kukinta-aika, vaan lehdet olivat joko pudonneet tai juuri lähtemässä. Meille sattui sateinen päivä tuolloin maanantaina, kun saavuimme kaupunkiin. Meillä oli muutamat selkeät reittipisteet, joissa halusimme käydä. Museoihin ei tietenkään ollut asiaa viikonpäivän vuoksi, mutta sitä enemmän halusimmekin käydä kaupoissa. 

Espresso Perfetto on aivan mainio kahvikauppa, jossa olemme käyneet jo monet kerrat. Nykyään sillä on samaissa risteyksessä vastakkaisessa kulmassa toinenkin toimipiste, joka keskittyy kahvin myyntiin kuppi kerrallaan, tämä missä me kävimme on sekä kahvikonemyymälä, että pieni kahvila. Siellä on myös laajin kuppivalikoima, jonka olen nähnyt ja kahvia on ostettavissa pusseittain. Myös muutamissa muissa kaupungissa on Perfettoja, esimerkiksi Düsseldorfissa ja Haagissa ja Kairossa. Opiskelija on ollut luontaisessa kahvilakossa, sillä hän ei ole oikein etsinyt/löytänyt hyvää kahvipaikkaa kulmiltaan, joten kyllä nyt maistui kunnon cappuccino. 



Samassa katujen risteyksessä on hieno keittiötarvikeliike, josta olen ennenkin maininnut, Kölner Kochhaus, josta piti taas hankkia uusia tarpeellisuuksia, kuten polkupyörän muotoisen piparkakkumuotin ja jouluisia muffnivuokia. Voisin vaellella kaksikerroksisessa kaupassa vaikka kuinka kauan.


Seuraavaksi menimme sovittamaan rinkkoja. Antti tarvitsee tulevaa caminoa varten rinkan ja minä en tarvitse uutta rinkkaa, vaikka kuinka yrittäisin asiaa itselleni perustella. Kokeilin kuitenkin ainakin yhtä montaa rinkkaa kuin tuleva caminokumppanini. Parhaiten tämä sovitusurakka onnistuu Globetrotterilla, jossa kaikki tarjolla olevat merkit ja mallit ovat roikkumassa samalla seinällä, eikä vain paperitolloilla täytettynä ja pullistettuna, vaan oikeasti painavaksi pakattuna, varmaankin osa yli kymmeneen kiloonkin. Niitä oli jonkunlainen omituinen ilo nostella selkäänsä ja pois. Mutta emme kumminkaan ostaneet vielä yhtään rinkkaa, edes minulle. Opiskelija katseli meitä sen näköisenä, että tuleekohan tuosta yhtään mitään eikä ihan väärässä ollutkaan, ei siitä siis varsinaisesti tullut. Minä haluaisin hieman pienemmän rinkan ja sitten haluaisin Antin rinkan olevan kauniin värinen, mutta luultavasti minulla ei ole siihen asiaan sanomista. Kunhan vain pidän huolen omista asioistani. Kuvallista todisteaineistoa meillä ei ole tästä tapahtumainkulusta, sillä olimme sen verran keskittyneet remmeihin ja solkiin, rinkkojen taskuihin ja painopisteisiin. Hieman aiheeseen liittyy kuitenkin Aachenissa kuvattu caminoreitin merkki, eiköstä vaan?


Kölnissä ei voi agnostikkokaan käydä vierailematta katedraalissa, emmekä me yritäkään. Siellä vaan pitää piipahtaa. Nyt ei ollut yhtään liiduilla kirkon edustan kiveykseen piirtävää taiteilijaa, sillä vettä satoi aika kaatamalla. Olimme myös sitä mieltä, että kirkosta oli nyt eri osat rempassa kuin viimeksi käydessämme. Niin suuressa rakennuksessa varmasti riittää koko ajan jotain pientä fiksaamista. 


Majoitukset olivat etukäteistutkinnassa niin hurjan kalliita tuolla viikolla, että lounaan jälkeen ajelimme toiseen suosikkikaupunkiimme, Aacheniin. Sielläkin on tullut käytyä muun muassa humpalla. Majoituimme yhteen kaupungin asiallisista Ibis-hotelleista ja iltasella kävimme syömässä Opiskelijan kanssa hauskassa Kultaisessa Siassa. Se oli perussaksalaista ruokaa pikkuisin tvistein, mutta niin suurin annoksin, ettei jälkiruoalle jäänyt tilaa yhteenkään seurueemme vatsoista. 





Seuraavana päivänä Opiskelijan piti palata kirjastoon lukuhommiin, joten aamuisen kaupunkikävelyn ja muutaman kaupan jälkeen kyyditsimme hänet takaisin Nijmegeniin. Aamuinen Aachen oli oikein sympaattimen, juuri sellainen saksalaiskaupunki, joista pidän todella paljon. Kävimme kirjakaupassa, josta löytyi paljon lukemista pojalle ja tuliaisiakin kotiinpäin. Myös Aachenissa on kiva keittiötarvikeliike, josta en tarvinut yhtään mitään, mutta tietysti ostoskassin kanssa sieltä lähdettiin. Päivän kirkkona toimi Aachenin suuri kirkko, vaikka en minä tiedä onko siellä suurempiakin. 


Kun olimme palanneet takaisin Alankomaihin ja vieneet Opiskelijan kotiinsa, oli aika jatkaa omin nokkineen minilomastamme. Seuraavassa osassa kerron matkan mukavimmasta ateriasta Apeldoornissa, hieman Rotterdamista ja sen mahtavasta kauppahallista ja vielä muutamasta muusta jutusta, mikäli saan ne suosiolla sopimaan samaan postaukseen. 



Tämän jutun liitän CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään matka-aiheisia postauksiamme. 

15 kommenttia:

  1. Aachen on tosiaan kiva kaupunki, me viedään sinne usein vieraitamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mikä siinä onkin, että joistakin pitää vielä muitakin enemmän, Aachenissa on jotenkin kaikki niin kohdallaan. :)

      Poista
  2. Mekin tykätään Saksasta! Hyvä, että kävitte tutuilla kulmilla, että voi tunnelmoida. Meillä jäi perinteinen autoloma Saksaan tekemättä kesällä (no keväällä käytiin) ja on vähän jo ikävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ainakin kerran vuodessa pitäisi Saksaan päästä :D Meille oli suuri harmi, että Ryanair lopetti Hahnin reitin Pirkkalasta (ja melkein kaikki muutkin reitit).

      Poista
  3. Minä myös tykkään Saksasta. Vuoden asuin Münchenissä ja toiseen otteeseen vaihtarina pienemmässä kaupungissa länsiosassa. Kölnissäkin tuli käytyä pariin otteeseen, mielenkiintoinen kaupunki. Suosikki kaupungit ovat itselläni Berliini ja München. Tulipas matkakuume Saksan suuntaan. ;) Oletteko koskaan Münchenissä käyneet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. München on kyllä tuttu paikka, nyt ei olla kyllä kuuteen vuoteen ehditty käydä. Se ei ihan kaikkein suosikein ole, mutta pätevä paikka kyllä!

      Poista
    2. Saksassa on tosi paljon kivoja kaupunkeja. Monessa tullut käytyä, mutta esim. Frankfurt, Hampuri.. käymättä. Berliini on mulla tällä hetkellä ykkösenä. :) Niin elävä ja elämänmakuinen paikka. Olispa vaan aikaa reissata enemmän. Te reissailettekin tosi paljon!

      Poista
    3. Frankfurtissa tykkään hienosta taidemuseosta, se on kuin laiva kuivalla maalla :D

      Poista
    4. Seuraava kohde voisi hyvinkin olla Frankfurt, jos Saksaan suunta. Kyselen sulta sit vinkkejä, kun reissu tiedossa. ;)

      Poista
  4. Saksa on kyllä mulle yhä vaan rakas.
    Mekin käytiin siellä lokakuussa moottoripyörämessuilla ja vanhoja paikkoja kattelemassa, Kölnissä ja lähiseuduilla siis.

    Kivalta kuulosti teidänkin reissunne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yleensäkään kyllästy käymään samoissakaan paikoissa ja Saksassa se jotenkin korostuu, siellä voisi käydä aina vaan samoissa paikoissa :D Vaikka kuinka paljon olisi vielä kokemattomiakin paikkoja! Monesti saan vinkkejä tästä blogista: http://allualasko.blogspot.fi/

      Poista
  5. Onpa kiinnostavaa, miten jotkut paikat muodostuvat jonkinlaisiksi kiintopisteiksi eri kaupungeissa. Minä käyn Kölnissä aina vuosia - eikun jo vuosikymmeniä - sitten paikan suurimmaksi kerrotussa kirjakaupassa. Odotin silloin katedraalin veroista elämystä, pettymys oli karvas, mutta olen toipunut. Aachen taas- parasta siinä on miten ch:t soivat kurkussa. Kuulostaa jo hollannilta, kieleltä, joka on selvästi saanut vaikutteita jatkuvasti märässä savessa möyrimisestä. Kiitos muistoja aktivoineesta kertomuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Anonyymi lukija. Arvostan sitä! Ja tosiaan, Aachen on varmaan sitä aluetta, jossa kohtaa raja on vaihdellut aikojen saatossa, nimistössä voi olla vaikutteita hollannistakin.

      Poista
  6. Blogiystäväni Helena on kirjoittanut muuten Aachenista rajakaupunkina.
    http://serendipitybyanethnologist-helena.blogspot.de/2012/07/rajattoman-euroopan-rajamailla-osa-iii.html

    VastaaPoista