lauantai 16. heinäkuuta 2016

Ei olisi haitannut tietää



Sää ei sitten suosinut eilistäkään Jyväskylän Kesän päivää, eikä sen puoleen Suomi Pop-festariakaan. Olimme keskustassa iltapäivästä saakka ja kastelin jalkani perusteelllisesti muutamaan otteeseen. Nyt lauantaiaamunakin vettä sataa huolellisesti, olisi oikein hyvä sää testata vaikka mitä vaellusvarusteita, mutta jostain syystä ei nyt kiinnosta. 

Olimme illalla katsomassa riekkumisen päätteeksi Wusheng Co: Musashi - Miekan tie- nimistä esitystä. Paikka oli jo meille kolmatta kertaa tälle viikolla Jyväskylän kaupunginteatteri. Esityksestä tuli myös korvaava tilaisuus teltassa peruuttamaan joudutulle Kileman konsertille. Artistin soittimet eivät olleet ehtineet Jyväskylään logististen ongelmien vuoksi. Mahdollista lisäväkeä ei varsinaisesti erottunut salissa, siellä oli edelleen tilaa klo 21. Voisin kuvitella, että vesisade oli saanut ihmisiä jäämään kotiin.


Usein on hauska mennä katsomaan ja kuuntelemaan sellaista taidetta, mistä ei tiedä mitään etukäteen. Toisinaan voisi olla viisasta ottaa selkoa edes hieman. Eilen taisi olla sellainen päivä ainakin minulle. Nyt en tiennyt yhtikäs mitään, en tullut esityksen katsottuanikaan tietämään mitään. Eikä mielenkiintonikaan varsinaisesti herännyt. Olin ilmeisen väärää kohderyhmää tai en ainakaan oikeaa. Mutta sen huomasin ilokseni, että taidan sittenkin osata hieman ruotsia. Osa esityksen puheesta oli toiseksi kotimaiseksi eikä se mennyt ohitse täysin vailla ymmärrystä. Voisin kuvitella, että tämänkaltaisessa taiteessa yhdenaikaisuus olisi arvo, nyt se ei ollut kovinkaan täsmällistä ja kun en varsinaisesti tiennyt, mitä miehet puuhaavat, muuten kuin hissuttelevat pitkin lavaa, leikkimiekkailevat (luojan kiitos, eivät oikeilla miekoilla) ja heilauttelevat pitkiä peruukkejaan, ei esitys avautunut minulle. Oma vikani epäilemättä. Musiikista pidin, vaikken rankemmasta soitannosta yleensä välitäkään. Tunnustan jopa tiirailleeni kelloa. Kiitos Jyväskylän Kesälle lipuista, nyt tulin nähneeksi jotakin aivan uutta minulle. Ja tiedän menenkö seuraavalla kerralla, mikäli tilaisuus ilmenee.

Kuva: Teemu Ullgrèn, julkaisu Jyväskylän Kesän luvalla
Taiteellisen iltatuokion päätteeksi oli siirtyminen kotiin. Satoi sanonko mistä, bussipysäkit ovat jonkun tieremontin vuoksi poikkeuksellisesti teatterin kohdalla, eikä väliaikaiskatoksia ole viritelty. Aikaa bussin lähtöön oli 40 minuuttia. Mitä tekee aikuinen nainen (siis muuta kuin menee Suomi Poppiin Kaija Koota kuuntelemaan)? Hän menee taksijonoon. Kammenpyörittäjä tuli mukaan. Toivon, etten tule kipeäksi kaikista moninkertaisista jalkojen kastelusta huolimatta. Samoin toivon, ettei nuorisokaan tule kipeäksi oltuaan illalla Lutakon Aukiolla Apulantaa kuuntelemassa. Ei musiikista tietenkään, vaan sateesta. 




Tänään menemme vielä kerran teatteriin, silloin on vuorossa lisää mimiikkaa, kun jo Circo Aereosta tuttu Marc Gassot esiintyy. Sitten riittää kulturointi, tässähän vielä vahingossa sivistyy. 


2 kommenttia:

  1. No onpas teillä kultturelli kesä :-) Siellä sataa vissiin ihan samaan tahtiin kuin täälläkin. Onneksi täällä sentään välillä aurinkokin pilkahtelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on ahkeroitu nyt tällä saralla, eilen oli viimeinen rykäisy. Nyt voi sitten majoittua taas telkkarin ääreen. :D Luin ja katsoin teidän Mikkelin reissusta. Meidänkin on pitänyt käydä niissä paikoissa, mutta kun sinne Mikkelin on meiltä niin kauhean pitkä matka! :D :D

      Poista